Pääsin pelailemaan tätä vasta pari viikkoa julkaisun jälkeen opiskelukiireiden takia ja nyt olen varmaan puolivälissä peliä tai ehkä vähän alle. En ole mitenkään älyttömän positiivisilla fiiliksillä kyllä pelistä, vaikka kaikki alkuperäiset Naughty Dogin Crashit ovat yhtiä kaikkien aikojen suosikkipelejä itselleni. Kyllä tämä hyvä tähän asti on ollut, mutta harmillisen turhauttava muutaman asian takia. Crash 1-3 verrattuna tämä on tähän asti ainakin sarjan heikoin tekele, ottamatta huomioon siis muita kuin ND:n Crasheja. Jos tämän nelosen pelaisi läpi piittaamatta siitä, että kaikki gemit yms pitää kerätä, niin onhan tämä kivaa tasoloikkaa. Itse tykkään kuitenkin vetää pelit aina 100% läpi ja Crasheissa tuo onkin ollut iso viehätys itselle, mutta harmillisesti tässä tuo on tehty oikeastaan jopa todella ärsyttäväksi ja puuduttavaksi.
Lähes joka kentässä on melkeinpä aina ainakin muutama laatikko, jotka on piilotettu todella epäreilusti ruudun ulkopuolelle vieläpä siten, ettei näihin ole mitään visuaalisia vinkkejä. Joskus sama toistuu myös Hidden Gemien kanssa. Kyllä, nuo ovat nimeltään Hidden Gemejä, mutta kyllä noihin pitäisi olla jonkinlainen vihje, jos niitä ruudun ulkopuolelle piilotetaan. Tämän lisäksi tuo N. Verted Mode on mielestäni keinotekoista sisällön lisäämistä. Tuossahan vain pelataan samat kentät peilattuna, erilaisilla visuaaleilla ja Hidden Gem on piilotettu eri paikkaan. Ihan kivat nuo vaihtoehtoiset visuaalit, mutta nuo voisivat olla vain joku unlockattava bonus pelin asetuksissa. N. Verted -kenttien pelaaminen tuntuu itselleni erittäin puuduttavalta, kun kentät pitää muutenkin jo vetää monta kertaa läpi, kun aina missaa sen muutaman laatikon ja sitten yrittää vetää kentät kuolematta + kaikki laatikot keräten, jotta saa tuon N. Sanely Perfect Relicin. Toki, eihän noita kenttiä tarvitsisi vetää 100% läpi, mutta itse nyt olen aina pelannut pelit ja etenkin Crashit noin. Nuo Timeline-kentät ovat hyvä idea, kun pääsee muilla hahmoilla pelaamaan ja tämä tuo vaihtelua, mutta noissakin puolet kentästä on jo aiemmin pelatun kentän uudelleen pelaamista. On noissa ilmeisesti osa laatikoista siroteltu eri kohtiin, mutta muuta eroa ei ole. Time Trialeita en ole vielä kokeillut lainkaan, kun spoilaannuin pelistä sen verran, että tässä saa loppubossin jälkeen Crash 3:n tapaan juoksukenkien tyylisen power upin, niin turhapa noita on ennen sitä yrittää.
En myöskään pidä tuosta, miten tässä on noita Gemejä tungettu ihan järkyttävä määrä peliin. Jokaisessa kentässä on se 12 Gemiä mukaan lukien nuo N. Verted Gemit ja muutamassa kentässä on tosiaan nuo värilliset Gemit vielä päälle. Crash 1-3:ssa Gemien saaminen tuntui aina hienolta, kun noita oli se 1-2 per kenttä. Nyt noita satelee kuin sieniä sateella. Pelkästään Wumpia keräämällä saa kolme Gemiä joka kentästä. Mielestäni noiden Wumpista saatavien Gemien tilalle olisi helposti voinut laittaa vaikka jonkun Golden Wumpa yms. keräiltävän itemin ja näitäkin vain yksi per kenttä. Nuo Gemit, jotka saa jos kuolee kolme tai vähemmän kertaa, ovat myös turhia, kun pelissä on nuo N. Sanely Perfect Relicit.
Pelin kentät ovat mielestäni myös yleisesti liian pitkiä ja nuo käyvät puuduttavaksi nopeasti, varsinkin kun siellä kentän lopussa huomaa että missasit sen laatikon tai pari. Kyllä noita pidempiä kenttiä välillä toki saa olla, mutta välillä olisi myös mukava pelata hieman lyhyempiäkin kenttiä väliin.
Yksi ongelma pelissä itselleni on myös syvyyden hahmottaminen. En tiedä mikä tuossa on, mutta Crash 1-3:ssa itsellä ei ollut tuon kanssa mitään ongelmaa. Tähän on toki laitettu tuo ns. korostettu varjo, joka näyttää hyppyjen laskeutumispaikan, mutta tuo puolestaan on visuaalisesti aika ruma ja olisin mieluummin ottanut tilalle normaalin varjon. Pelistä toki löytyy tuo normaali varjokin, mutta se ei ole tuossa hahmojen alla koko aikaa alkuperäisten pelien tapaan.
Tuo pelin vaikeus ei ole itseä haitannut, kun ei tämä nyt ole erityisen vaikea ollut ainakaan tähän asti. Toki peli varmasti vaikeutuu loppua kohden, mutta eipä tuo haittaa.
Visuaalisesti tämä on toki todella nätti ja pyörii erittäin sulavasti 60 fps PS4 Prolla. Kenttien, hahmojen ja maailmojen visuaalinen ilme on myös taidesuunnittelultaan todella mukavan näköistä. Musiikitkin ovat yleisesti aika hyviä ja melko crashmaisia mielestäni. Flashback-kasetit ovat myös erinomainen lisä peliin ja nuo ovat erinomaisia haasteita ja samalla myös mukavia Crashien loren kannalta (en nyt tuota lorea koskaan kovin vakavasti ottanut, mutta kuitenkin). Vaikka tuossa nyt tuli aika paljon negatiivisia asioita listattua, niin on tämä kuitenkin ihan hyvä peli, joskin erittäin puuduttava sellainen ja tässä on tosiaan ihan liian paljon pikseleiden metsästystä ja saman toistoa, kun nuo samat kentät pitää pelata niin moneen kertaan. Katsellaan nyt kuitenkin muuttuuko fiilikset loppua kohden, mutta tähän asti tämä on kuitenkin ollut pettymys itselleni juurikin noiden keinotekoisesti piilotettujen juttujen ja keinotekoisen pitkittämisen takia. Pelin rytmitys kärsii myös erittäin pahasti noiden mainitsemieni asioiden takia.
