Crash Bandicoot 4: It’s About Time

[shamaniac]

PS5 versiossa ainakin hyvää on se, että kun kuolee niin peli palautuu edelliselle tallennuspistelle super nopeasti. Haastavissa peleissä super nopea uusinta yritys on perusedellytys, mitä ilman peli jää helposti kesken, jos joutuisi tuijottamaan vaan jotain latausruutua.

Ainakin niissä kysymysmerkki-lisähaasteissa on se turha animaatio katsottava joka ikinen kerta vaikka kuinka olisi PS5:lla pelaamassa. Todella turhauttava katsoa sitä kerta toisensa perään. Ihan järkyttävän huonoa suunnittelua sellainen. Varsinkin kun siihen tosiaan yhdistää sen naurettavan vaikeuden, joka on kaiken huipuksi huonolla tapaa vaikea.

Esimerkiksi monet souls-pelit on hyvällä tapaa vaikeita mutta Crashissä tuntuu että peli ei ole tarpeeksi "sujuva" että sen kannattaisi tarjota sellaisia haasteita mitä se tarjoaa. Tasohyppelykin on erittäin epätarkkaa siitä huolimatta että apukeinoksi on yritetty lisätä "tähtysrinkula". Ja ne kaikki elukoilla ratsastamiset. En edes jaksa kirjoittaa niistä mitään. Jos niitä on pelannut, niin tietää kuinka kauhea se ohjaus siinä(kin) on.

 

[pelle]

Tuli tämäkin pelattua uudestaan läpi melkein 6 vuoden jälkeen kun vanhoja viestejä katsoin.
Tällä kertaa pc versio jossa korvasin Cocon sonic pelien Amylla ja tuo olikin se isoin syy ostaa pc versio eli tavallaan mä taisin maksaa 20e Amylla pelaamisesta

No peli on kuitenkin edelleen hyvä jos vaan pelaa ne perus kentät läpi.
Pakko kyllä myöntää, että niissä lähti henki enemmän kuin muistinkaan, mutta peli on reilu ja antaa useamman kuoleman jälkeen sulle ensin yhden Aku-Aku naamarin ja jos vieläkin onnistut tapattamaan itsesi niin sitten se antaa niitä kaks ja lisää vielä extra checkpointin joissakin kentissä.
Sitten kun pelissä on vielä modern asetuksella loputtomat elämät ja voit ottaa käyttöön vielä sen rinkulan joka näyttää mihin olet laskeutumassa niin kyllä tämä on aivan helvetisti helpompi mitä n-sane trilogy joka ei tarjoa edes loputtomia elämiä ja silti tätä haukutaan liian vaikeaksi, koska ihan kaiken kerääminen on reippaasti vaikeampaa.

Kukaan ei kuitenkaan pakota keräämään kaikkea joten kannattaa vaan pelata ne kentät ihan normaalisti läpi ja jopa nauttia siitä pelaamisesta.

 

[shamaniac]

silti tätä haukutaan liian vaikeaksi, koska ihan kaiken kerääminen on reippaasti vaikeampaa.

Kukaan ei kuitenkaan pakota keräämään kaikkea joten kannattaa vaan pelata ne kentät ihan normaalisti läpi ja jopa nauttia siitä pelaamisesta.

No mutta onhan tämä ihan tarpeettoman vaikea. Eikä tarvitse edes puhua kaiken keräämisestä. Jo kuolematta kenttien läpäisy vaatii paljon ja se tulee hyvin varhaisessa vaiheessa eikä vasta loppupään kentissä.

Ja minä olen pelaaja, joka on pelannut monet vaikeina pidetyistä tasohyppelyistä platinalle. Nämä Crashit on ihan paskaa vaikeustaso-suunnittelultaan. Lähin vertailukohde on joku Ghost n Ghoblins tms. jossa ei ole mitään sääliä pelaajaa kohti ja peli on yksinkertaisesti epäreilu. Pelin ei todellakaan pitäisi olla sellainen että pitää olla joko superhyvä pelaamaan tai opetella kenttiä ulkoa.

Pitäisi riittää että osaa pelata eikä hätiköi mutta sillä ei pääse Crasheissa välttämättä edes kenttää kuolematta läpi. Enkä halua edes puhua mitä vaatii jos haluaa kerätä kaiken. Yritin aika pitkälle neljättä peliä pelata kaiken tehden, kunnes meni järki siinä kohtaa kun ei onnistunut edes kuolematta päästä kenttiä läpi, jolloin keräämisiä ei enää kannattanut edes harkita.

Olen erittäin tyytyväinen että en maksanut pelistä mitään.

 

[pelle]

No mutta onhan tämä ihan tarpeettoman vaikea.

Ja minä olen pelaaja, joka on pelannut monet vaikeina pidetyistä tasohyppelyistä platinalle. Nämä Crashit on ihan paskaa vaikeustaso-suunnittelultaan. Lähin vertailukohde on joku Ghost n Ghoblins tms. jossa ei ole mitään sääliä pelaajaa kohti ja peli on yksinkertaisesti epäreilu. Pelin ei todellakaan pitäisi olla sellainen että pitää olla joko superhyvä pelaamaan tai opetella kenttiä ulkoa.

Yritin aika pitkälle neljättä peliä pelata kaiken tehden, kunnes meni järki siinä kohtaa kun ei onnistunut edes kuolematta päästä kenttiä läpi, jolloin keräämisiä ei enää kannattanut edes harkita.

Olen erittäin tyytyväinen että en maksanut pelistä mitään.

Se ei tee pelistä epäreilua ja paskasti suunniteltua jos et pääse kenttää kuolematta läpi.
En pääse minäkään ja vikassa kentässä kuolin taas likemmäs 40 kertaa, koska se kentän loppu on kohtuu vaativa, mutta checkpoint on just ennen sitä ja kentän loppu on heti sen jälkeen ja tuo osuus taitaa kestää alle minuutin.

Joku battletoads ja ghost & goblins on epäreiluja, koska sulla on vain muutama elämä ja sitten on pakko aloittaa peli alusta kun continuet loppuu ja nekin pakottaa aloittamaan koko kentän alusta.
Enkä mä todellakaan ole mikään super hyvä pelaaja. N-sane trilogyn kohdalla ainoa mikä oli ihan ok oli kolmonen.
Ykkösen ja kakkosen kanssa mä raivosin ja kirosin ja grindasin elämiä ja samaa olisi tämän kanssa jos pelaisin classic moodilla.
Ihan samoin mä olen vaikka rayman origins ja legends peleissä kuollut kymmeniä kertoja, mutta niissäkin on loputtomat elämät sekä fiksut checkpointit joten ne pystyi pelaamaan läpi ilman vitutusta eikä nekään tuntuneet epäreiluilta.

 

[Ippenator]

No mutta onhan tämä ihan tarpeettoman vaikea. Eikä tarvitse edes puhua kaiken keräämisestä. Jo kuolematta kenttien läpäisy vaatii paljon ja se tulee hyvin varhaisessa vaiheessa eikä vasta loppupään kentissä.

Ja minä olen pelaaja, joka on pelannut monet vaikeina pidetyistä tasohyppelyistä platinalle. Nämä Crashit on ihan paskaa vaikeustaso-suunnittelultaan. Lähin vertailukohde on joku Ghost n Ghoblins tms. jossa ei ole mitään sääliä pelaajaa kohti ja peli on yksinkertaisesti epäreilu. Pelin ei todellakaan pitäisi olla sellainen että pitää olla joko superhyvä pelaamaan tai opetella kenttiä ulkoa.

Pitäisi riittää että osaa pelata eikä hätiköi mutta sillä ei pääse Crasheissa välttämättä edes kenttää kuolematta läpi. Enkä halua edes puhua mitä vaatii jos haluaa kerätä kaiken. Yritin aika pitkälle neljättä peliä pelata kaiken tehden, kunnes meni järki siinä kohtaa kun ei onnistunut edes kuolematta päästä kenttiä läpi, jolloin keräämisiä ei enää kannattanut edes harkita.

Olen erittäin tyytyväinen että en maksanut pelistä mitään.

Ovathan nuo Crashit suurimmaksi osaksi varsin vaikeita. Tosin itselleni ne olisivat ärsyttävän vaikeita vain, jos jumiutuisin niissä äärimmäisen hyvään suoriutumiseen. Platinat ja trophyt muutenkin on syytä unohtaa ja pelata täysin ilman pakonomaista suorittamista, niin silloin noista peleistä voi mielestäni saada jotain positiivista irti.

 

[Jirza]

Platinat ja trophyt muutenkin on syytä unohtaa ja pelata täysin ilman pakonomaista suorittamista, niin silloin noista tpeleistä voi mielestäni saada jotain positiivista irti.

Tämä neuvo voisi laittaa koskemaan kaikkia pelejä. Itse olen jo jonkin aikaa pelannut kaikki pelit helpolla vaikeustasolla, jos vaan vaikeustaso on saatavilla. Trpohyt ja muut saavutukset olen unohtanut jo vuosia sitten.

 

[kopolanpoika]

Itsellä kummittelee vieläkin se loppupään kenttä jossa lentää niitä laatikoita sieltä jostain rahtialuksesta jota pitkin pompitaan koko kenttä, siihen meni liki satku elämiä.

Onhan tässä vaikeita yksittäisiä kenttiä ja kohtia, mutta toisaalta niin on kaikissa Crasheissa. Jos sanon Crash 1 ja siltakentät tai vikan maailman vesisadekentät, niin aika monella alkaa hampaita kiristämään

 

[pelle]

Itsellä kummittelee vieläkin se loppupään kenttä jossa lentää niitä laatikoita sieltä jostain rahtialuksesta jota pitkin pompitaan koko kenttä, siihen meni liki satku elämiä.

Onhan tässä vaikeita yksittäisiä kenttiä ja kohtia, mutta toisaalta niin on kaikissa Crasheissa. Jos sanon Crash 1 ja siltakentät tai vikan maailman vesisadekentät, niin aika monella alkaa hampaita kiristämään

Juu tuo oli se neon cityn lopetus jossa itselläkin lähti henki monesti.
Eikä nuo ykkösen kentätkään pahoja olisi jos siinä olisi loputtomat elämät.
Mulla ainakin alkaa tulemaan aina vaan enemmän virheitä mitä lähemmäs nollaa elämät tippuu ja vkäyrä kasvaa yhtä tasaiseen tahtiin kunnes ohjain alkaa olemaan vaarassa.