Vastaus: Crash Bandicoot N. Sane Trilogy
Tänään tuli koko päivä ahkeroitua kakkosen kanssa ja nyt on läpäisty peli 100% läpi. (Eli siis kerättyä kaikki kristallit ja timantit.) Kärsivällisyyttä ei ainakaan ole meikäläiselle kertynyt parissa kymmenessä vuodessa, sillä jos samanlaista kielenkäyttöä olisin penskana käyttänyt kuin tänään, olisi äiti jo viennyt pleikkarin ja pelin myyntiin hyvin nopeasti. Sen verran ärräpäitä pääsi tänään suusta.
Mielestäni suurin syy näitten pelien vaikeuteen on epätarkka ohjaus. Niin monesti kun piti esim. jonkun rotkon yllä olevaan laatikon päälle hypätä, niin eikö se Crash vaan mene ohi ja tipahda suoraan kuolemaan. Ongelma korostui varsinkin kentissä, missä piti kuolematta selvitä kentän "pääkallo-reitille"", jotta pääsi noukkimaan piilotetun timantin. Tosi jos pelkän tarinan haluaa läpäistä, eli kerätä vaan kaikki kristallit, ei pahemmin vaikeuksia tule, kun laatikoistakaan ei tarvitse välittää ja loppujen lopuksi lisäelämiä tulee, noh melko helposti. (Heh, aloinkin juuri miettimään, että koska viimeksi olen pelannut peliä, missä oli elämät näkyivät vielä numeroina.

)
Ehkä aika on hieman kullannut muistot, mutta ottaen huomioon, että olin tänään pleikkarin ääressä käytännössä koko päivän, niin ainakin on myönnettävä, että koukuttavia nämä pelit edelleen ovat.
Huomenna sitten kolmosen kimppuun...