130 tuntia tuli tätä upeaa elämystä väännettyä, kunnes lopulta viime yönä katselin haikein mielin lopputekstejä. Omien valintojen kautta muodostunut loppu oli massiivinen ja tunteita herättävä ja sellainen, kuin olisin voinut suunnilleen toivoakin. Selvää on, että kaikkine vikoineenkin tässä on itselleni ylivoimaisesti vuoden 2020 paras peli. Mikään muu peli ei saanut minua pysymään samalla tavalla naulittuna pelaamassa, eikä mikään muu peli pystynyt tarjoamaan vastaavaa tunnelmaa ja yhtä hienoja elämyksiä, vaikka Ghost of Tsushimassakin noita mieleisiäni elementtejä aika hyvin myös oli. Sekään ei kuitenkaan koukuttanut ollenkaan samaan malliin itseäni kuin Cyberpunk 2077.
Itselleni ovat suurissa seikkailuissa ehdottoman tärkeitä hyvä ja mukaansatempaava tarina, erityislaatuinen tunnelma ja erittäin toimivat pelimekaniikat. Näitä kaikkia todellakin sain, joten olen siis peliin erittäin tyytyväinen.
Toki täydellinen peli ei tämäkään ole (sellaista ei itselleni ole olemassakaan, eikä koskaan tulekaan), ja on se myönnettävä, että pelimaailma on sitä tutkiessa aivan samanlainen kulissi kuin kaikissa muissakin peleissä. En tosin mitään elämäsimulaattoria odottanutkaan, saatikka halunnutkaan joka tapauksessa.
Bugit olivat sitten toinen epätäydellisyyden osoittaja. Kuten olen aiemmin todennut, on niitä minullakin XSX:llä pelatessani jonkin verran ollut, ja aika huvittavia, mutta myös joitakin ärsyttäviä bugeja. Pelikokemusta rajummin haittaavia bugeja kuten esim. kaatumisia minulla mahtui kuitenkin tuohon 130:een tuntiin vain kaksi. Eli omaa pelikokemustani eivät bugit pahemmin siis haitanneet. Ymmärrän toki, että joillakin muilla versioilla bugeja on kuitenkin ollut paljon enemmän, ja joissain tapauksia kaatumisia on ollut todella usein, mikä kieltämättä veisi itsellänikin peli-ilon aika nopeasti. Eli kokonaisuutena onhan se todettava, että tietyiltä osin on CDPR ryssinyt homman aika pahasti, kun on ylipäätään mahdollista, että näinkin erilaisia pelikokemuksia on eri laitteiden ja pelaajien välillä.
Ristiriitainen pelin julkaisu siis todellakin. Itse olen sinänsä pelistä hyvin samoilla jäljillä kuin tuorein Pelaaja-lehti ja sen päätoimittaja Johanna Puustinen pääkirjoituksessaan. Julkaisu on kokonaisuudessaan mokattu ja kiirehditty pahasti. Tästä pitää toki syyttää ensisijaisesti CDPR:ää, mutta osavastuu pettymyksestä kaatuu myös pelaajien niskaan. Mitään peliä ei kannata hypettää elämää suuremmaksi, eikä muodostaa mitään aivan valtavia ennakko-odotuksia, vaikka millaista tarinaa ja hehkutusta pelien markkinointitahot suoltaisivatkin. Maltti on valttia tässäkin asiassa. Ja Pelaaja-lehti hienosti kuitenkin totesi, että kaikkine ongelmineenkin Cyberpunk 2077 on erinomainen peli. Osoituksena arvosana 9 ja sijoitus 5. vuoden parhaita pelejä rankattaessa. Ollen ansaitusti mm. Ghost of Tsushiman, Final Fantasy VII remaken, TLoU 2:n sekä Demon’s Souls remaken edellä.