Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Da Vinci Code (2006)
- Viestiketjun aloittaja Jouko Luhtala
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Nimenomaan näin päin. Pientä vinkkiä antaa se, kuinka Langdon muistelee sitä A&D:n vosua jossain DVC:n alkupään luvuissa. Muutenhan kirjoissa ei juurikaan viitata toisiinsa, eikä lukujärjestyksellä ole väliä.Lloope sanoi:
J. Pikkarainen
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Taustaa:
Kirjan luin viime vuoden puolella. Pidin lähinnä sen ympärille lisätystä myytistä, ja tiedostin itse "rakenteen" puitteet. Joku aikaa tämän jälkeen ostin Pyhä veri, Pyhä Graali -kirjan, johon DVC siis otti kyseisen myytin. Tosin en DVC:n takia, vaan itse myytin, joka on kiinnostanut minua sitten Gabriel Knight 3 -pelin jälkeen, ellei aiemminkin. Itse DVC-kirjasta en muistanut enää juuri mitään, enkä kyllä muista vieläkään.
Elokuvan suhteen odotukset olivat aika surkeat, eivätkä ne siitä juuri suuntaan tai toiseen liikkuneet.
Leffasta:
Turhan tylsänpullea. Jännitysmomenttia ei tullut, mikä kertonee melkoisesti trilleriksi tarkoitetusta elokuvasta. Päähenkilökaksikon pakoilu alun puolituntisen aikana oli kaikilta osin jotenkin mitättömästi kerrottu, ettei siihen voinut reagoida oikein mitenkään. Pakollinen takaa-ajokin oli leikelty raakileeksi. Momenttia ei saatu oikeastaan kuin loppuvaiheilla, mutta tämä saattaa osin johtua myös tarinan tuttuudesta. Tiesin mitä odottaa.
Visuaalisuuden suhteen olisi voitu myös panostaa. En tiedä monista muista, mutta juurikin tähän elokuvaan ns. maisemien maalailu olisi sopinut erinomaisesti. Nyt useista paikoista ei saanut järkevää kuvaa, tai ne näyttivät lähes identtisiltä kopioilta toisistaan. Louvrekin jäi kovin etäiseksi, ja ainoa minuutteja saanut rakennelma oli paikallinen hissi.
Näyttelijät toimivat pääsääntöisesti hyvin, kuten odottaa saattaa. Ian McKellen hymyilytti etenkin lapsenintoisena vanhuksena, ja mies hoiti roolinsa hyvin. Myös muut tekivät hyvää työtä, ja vaikka osan kohdalla olisi jonkun muun mielummin nähnyt, ei virheitä löydy.
Takauma-kerronnan olisi voinut jättää myös kokonaan pois. Mielestäni pilasi rytmitystä ikävästi, ja olivat kauttaaltaan melko turhia. Langdon-Leigh-Neveu keskustelu keskimmäisen kartanossa olisi toiminut huomattavasti paremmin ilman rikkovia takaumia.
Pisteitä näillä näkymin myös sellaiset 2½/5
Loppuun kysymyksiä mahdollisista kirja-elokuva eroista:
Taustaa:
Kirjan luin viime vuoden puolella. Pidin lähinnä sen ympärille lisätystä myytistä, ja tiedostin itse "rakenteen" puitteet. Joku aikaa tämän jälkeen ostin Pyhä veri, Pyhä Graali -kirjan, johon DVC siis otti kyseisen myytin. Tosin en DVC:n takia, vaan itse myytin, joka on kiinnostanut minua sitten Gabriel Knight 3 -pelin jälkeen, ellei aiemminkin. Itse DVC-kirjasta en muistanut enää juuri mitään, enkä kyllä muista vieläkään.
Elokuvan suhteen odotukset olivat aika surkeat, eivätkä ne siitä juuri suuntaan tai toiseen liikkuneet.
Leffasta:
Turhan tylsänpullea. Jännitysmomenttia ei tullut, mikä kertonee melkoisesti trilleriksi tarkoitetusta elokuvasta. Päähenkilökaksikon pakoilu alun puolituntisen aikana oli kaikilta osin jotenkin mitättömästi kerrottu, ettei siihen voinut reagoida oikein mitenkään. Pakollinen takaa-ajokin oli leikelty raakileeksi. Momenttia ei saatu oikeastaan kuin loppuvaiheilla, mutta tämä saattaa osin johtua myös tarinan tuttuudesta. Tiesin mitä odottaa.
Visuaalisuuden suhteen olisi voitu myös panostaa. En tiedä monista muista, mutta juurikin tähän elokuvaan ns. maisemien maalailu olisi sopinut erinomaisesti. Nyt useista paikoista ei saanut järkevää kuvaa, tai ne näyttivät lähes identtisiltä kopioilta toisistaan. Louvrekin jäi kovin etäiseksi, ja ainoa minuutteja saanut rakennelma oli paikallinen hissi.
Näyttelijät toimivat pääsääntöisesti hyvin, kuten odottaa saattaa. Ian McKellen hymyilytti etenkin lapsenintoisena vanhuksena, ja mies hoiti roolinsa hyvin. Myös muut tekivät hyvää työtä, ja vaikka osan kohdalla olisi jonkun muun mielummin nähnyt, ei virheitä löydy.
Takauma-kerronnan olisi voinut jättää myös kokonaan pois. Mielestäni pilasi rytmitystä ikävästi, ja olivat kauttaaltaan melko turhia. Langdon-Leigh-Neveu keskustelu keskimmäisen kartanossa olisi toiminut huomattavasti paremmin ilman rikkovia takaumia.
Pisteitä näillä näkymin myös sellaiset 2½/5
Loppuun kysymyksiä mahdollisista kirja-elokuva eroista:
1. Oliko Bezu kirjassa Opus Dein jäsen? Muistelisin, ettei ollut.
2. Hyökkäsikö Silas Leighin kotiin?
3. Oliko Langdonilla kirjassa klaustrofobia?
4. Loppu taisi olla myös melko lailla muokkailtu.
2. Hyökkäsikö Silas Leighin kotiin?
3. Oliko Langdonilla kirjassa klaustrofobia?
4. Loppu taisi olla myös melko lailla muokkailtu.
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Miikka Lintula sanoi:
Oikeasti? A&D:n loppu on jotain todella naurettavan, surkuhupaisan ja karmean välimaastossa. Toivottavasti korjaavat edes tuon. Haluan myös nähdä kuinka leffassa konkretisoidaan kirjan tilanne, jossa tyyppi, joka on yrittänyt tappaa päähenkilön kaksi kertaa, yllätetään takaapäin, ja tietenkin, häntä pitää puhutella jotta yllätysmomentti poistetaan ja jotta päähenkilö saattaisi itsensä jälleen hengenvaaraan. Toinen mielenkiintoinen kohtaus on rakastelu seikkailun lopussa. Tarinahan kattaa yhden päivän, johon kuuluu kuuluu sankarittaren osalta surmatun isänsä näkeminen, kaksi kertaa oma hengenlähtö lähellä sekä raiskausyritys - silti hän on kuumana Langoniin ja hyppää sänkyyn tämän kanssa tarinan päätteeksi. Haluan nähdä myös kuinka tarina kuvataan autenttisilla kuvauspaikoilla, ja kas, eipä siellä olekaan samat patsaat, rakennukset ym. maamerkit kuin kirjassa kerrottiin 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Jari Tomppo
New Member
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
J. Pikkarainen sanoi:
1. Oliko Bezu kirjassa Opus Dein jäsen? Muistelisin, ettei ollut.
Oli.
2. Hyökkäsikö Silas Leighin kotiin?
Hyökkäsi, ja hänet otettiin paketoituna mukaan lentokoneeseen. Aivan kuten leffassakin. Myös Teabingin miespalvelijan kohtalo oli täsmälleen sama niin kirjassa kuin leffassakin.
3. Oliko Langdonilla kirjassa klaustrofobia?
Muistaakseni oli.
4. Loppu taisi olla myös melko lailla muokkailtu.
Sophien veli jätettiin leffasta pois, muuten en kovin suuria eroavuuksia huomannut. Tosin kirja on sen verran unohdettavaa tekstiä, etten välttämättä ihan jokaista käännettä enää muista.
Oli.
2. Hyökkäsikö Silas Leighin kotiin?
Hyökkäsi, ja hänet otettiin paketoituna mukaan lentokoneeseen. Aivan kuten leffassakin. Myös Teabingin miespalvelijan kohtalo oli täsmälleen sama niin kirjassa kuin leffassakin.
3. Oliko Langdonilla kirjassa klaustrofobia?
Muistaakseni oli.
4. Loppu taisi olla myös melko lailla muokkailtu.
Sophien veli jätettiin leffasta pois, muuten en kovin suuria eroavuuksia huomannut. Tosin kirja on sen verran unohdettavaa tekstiä, etten välttämättä ihan jokaista käännettä enää muista.
J. Pikkarainen
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Kiitokset vastauksista.
Nähtävästi unohtunut melko lailla kirjan käänteet. Eipä sillä, kuten kirjoittelinkin, niin ilman sen taustalla pyörivää myyttiä en olisi varmaan koskaan edes kirjaa lukenutkaan.
Kiitokset vastauksista.
Nähtävästi unohtunut melko lailla kirjan käänteet. Eipä sillä, kuten kirjoittelinkin, niin ilman sen taustalla pyörivää myyttiä en olisi varmaan koskaan edes kirjaa lukenutkaan.
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Minusta tuo samanlainen runko A&D ja CVC -kirjoissa ei haitannut, koska kaikki yksityiskohdat ja niiden tarkkakuvailua oli niin hyvin tehty. Ensinnäkin DVC:n luin niin että uskoin niihin kaikkiin juttuihin, enkä ole vieläkään ottanut selvää mikä siinä kirjassa on faktaa ja mikä fiktiota, koska niin kirja oli paljon parempi! Ja kirjassa oli paljon sellaista, mistä ennen en ollut edes kuullut, joten minulle se jäi pyörimään vielä pitkäksi aikaa päähän.
Muuten, onko se pentagrammi -juttu siis totta, eli
niin kuin Brown kirjassaan väittää?
Edit: ja niin, mihinkähän neiti Vetra jäi kun ei hänestä ollut mitään mainintaa DVC:ssä kuitenkin aika intiimeihin tunnelmiin loppui A&D
Minusta tuo samanlainen runko A&D ja CVC -kirjoissa ei haitannut, koska kaikki yksityiskohdat ja niiden tarkkakuvailua oli niin hyvin tehty. Ensinnäkin DVC:n luin niin että uskoin niihin kaikkiin juttuihin, enkä ole vieläkään ottanut selvää mikä siinä kirjassa on faktaa ja mikä fiktiota, koska niin kirja oli paljon parempi! Ja kirjassa oli paljon sellaista, mistä ennen en ollut edes kuullut, joten minulle se jäi pyörimään vielä pitkäksi aikaa päähän.
Muuten, onko se pentagrammi -juttu siis totta, eli
että sillä ei oikeasti ole mitään tekemistä saatanan palvonnan kanssa, vaan se on ylistys kultaiselle leikkaukselle jne tms.
Edit: ja niin, mihinkähän neiti Vetra jäi kun ei hänestä ollut mitään mainintaa DVC:ssä
kuitenkin aika intiimeihin tunnelmiin loppui A&DVastaus: Da Vinci Code (2006)
Wikipediasta (joka siis on aina oikeassa) löytyy ainakin jotain tietoa.
Hänelle tapahtui sama mitä kaikille Bond-tytöille tapahtuu kunhan James on saanut hupinsa. Luvataan soittaa, sitten selitellään että piti käydä pelastamassa maailma (taas), ja lopuksi vaihdetaan kännykän numeroa ja karataan maasta...
Fool_ sanoi:
Wikipediasta (joka siis on aina oikeassa
) löytyy ainakin jotain tietoa.Edit: ja niin, mihinkähän neiti Vetra jäi kun ei hänestä ollut mitään mainintaa DVC:ssä
Hänelle tapahtui sama mitä kaikille Bond-tytöille tapahtuu kunhan James on saanut hupinsa. Luvataan soittaa, sitten selitellään että piti käydä pelastamassa maailma (taas), ja lopuksi vaihdetaan kännykän numeroa ja karataan maasta...
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Tagit jos jollakin on vaikeuksia haluta nähdä pentagrammin muita merkityksiä. Uskokaa vaan siihen saatananpalvontaan niin
Edit: Olen hidas kuin etana.
Fool_ sanoi:
Tagit jos jollakin on vaikeuksia haluta nähdä pentagrammin muita merkityksiä. Uskokaa vaan siihen saatananpalvontaan niin
Enääpä en muista mitä kirjassa sanottiin pentagrammista, mutta siis oikeastikin pentagrammin liittäminen saatanaan on melko nuori uskomus jos näin voisi sanoa. Pentagrammin historiastahan riittää netissä monia sivuja luettavaa. Löytyhään sieltäkin tämä Da Vincin teoksen liittäminen siihen, mikä liittyy pentagrammin sisältämiin uskomuksiin. Vitruviuksen(?) mieshän on tehty "ns. sen pohjalta". As a sign showing the perfection of man. By the
Pythagoreans and called the Pentalpha
They were very into its geometry. "Täydellinen mies", tai täydellinen ihminen, ihmisen symmetria. Ja noudattaahan se myös tuota kultaista leikkausta. Enpä ole läheskään kaikkea pentagrammiin liittyvää lukenut, mutta Wikipediasta luulisi löytyvän kaikki tarvittava: http://en.wikipedia.org/wiki/Pentagram
Itse tähän mielenkiintoiseen symboliin päädyin syventymään, kun aikoinaan etsin tietoa Faustista.
Pythagoreans and called the Pentalpha
They were very into its geometry. "Täydellinen mies", tai täydellinen ihminen, ihmisen symmetria. Ja noudattaahan se myös tuota kultaista leikkausta. Enpä ole läheskään kaikkea pentagrammiin liittyvää lukenut, mutta Wikipediasta luulisi löytyvän kaikki tarvittava: http://en.wikipedia.org/wiki/Pentagram
Itse tähän mielenkiintoiseen symboliin päädyin syventymään, kun aikoinaan etsin tietoa Faustista.
Edit: Olen hidas kuin etana.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Ylipitkä, hahmot täysin vailla syvyyttä, Tom Hanks väärässä roolissa ja dialogia käytettiin liikaa suoraan kirjasta ja väärään aikaan. Silti Da Vinci koodi onnistui pitämään otteessaan, ainakin jonkin aikaa.
Ensimmäiset puoli tuntia piti totutella siihen miten kirjamainen ja persoonaton elokuva oli. Leffa lähti käyntiin liian nopeasti, eikä hahmoja esitelty mitenkään. Kun pääsi tästä yli, alkoi leffa rullata mukavasti. Se sama tarina, joka toimi kirjassa, veti nytkin mukaansa ja kaikki muu unohtui. Ei tarvinnut välittää, että Tom Hanks on täysin väärässä roolissa, ja että koko Langdonin hahmo on vain väline millä arvoitukset ratkeaa ja tarina menee eteenpäin. Vain lopussa Langdon taitaa sanoa jotain mikä ei ole ratkaisu johonkin pulmaan, ja sekin on joku kliseinen "tee mikä tuntuu oikealta" juttu. Unohtuu myös tarinankuljetuksen kämäisyys, ja melkein pystyy antamaan anteeksi kohdat, jotka kirjassa vielä toimivat, mutta elokuvassa nähtyina ovat todella hölmöjä.
Mutta sitten, ehkä puolentoista tunnin kohdalla, elokuva pysähtyy. Miksi ihmeessä ne kaikki kirjan selitykset ja tarinan lankojen päättämiset on pitänyt änkeä viimeiseen tuntiin? Ja vielä pelkän dialogin muodossa. Tässä kohtaa käsikirjoitukseen olisi pitänyt tehdä rankkoja muutoksia. Ei tuollaista yksinpuhelun ja selityksen määrää voi laittaa siihen kohtaa elokuvaa, missä katsoja pitäisi saada vielä kerran liimattua penkkiin, että tarina saataisiin päätökseen tyydyttävästi. Ja kun hahmoissa ei ole ollut minkäänlaista syvyyttä, ei oikein innosta enää katsella niitä flashbackejä. Rakenteessa on vain jotain pahasti vialla.
Audrey Tatou oli söpö, ja pidinkin eniten juuri Sophie Neveun hahmosta. Silas sen sijaan oli pieni pettymys, koska kirjassa hahmo oli kaikista mielenkiintoisin ja synkin. Nyt Silasin historia näytettiin puolen minuutin flashbackinä. Ei se ihan riitä.
Kyllähän Da Vinci koodin katsoo, mutta erityisen hyvä se ei ole, edes kertakäyttöviihteenä.
Ylipitkä, hahmot täysin vailla syvyyttä, Tom Hanks väärässä roolissa ja dialogia käytettiin liikaa suoraan kirjasta ja väärään aikaan. Silti Da Vinci koodi onnistui pitämään otteessaan, ainakin jonkin aikaa.
Ensimmäiset puoli tuntia piti totutella siihen miten kirjamainen ja persoonaton elokuva oli. Leffa lähti käyntiin liian nopeasti, eikä hahmoja esitelty mitenkään. Kun pääsi tästä yli, alkoi leffa rullata mukavasti. Se sama tarina, joka toimi kirjassa, veti nytkin mukaansa ja kaikki muu unohtui. Ei tarvinnut välittää, että Tom Hanks on täysin väärässä roolissa, ja että koko Langdonin hahmo on vain väline millä arvoitukset ratkeaa ja tarina menee eteenpäin. Vain lopussa Langdon taitaa sanoa jotain mikä ei ole ratkaisu johonkin pulmaan, ja sekin on joku kliseinen "tee mikä tuntuu oikealta" juttu. Unohtuu myös tarinankuljetuksen kämäisyys, ja melkein pystyy antamaan anteeksi kohdat, jotka kirjassa vielä toimivat, mutta elokuvassa nähtyina ovat todella hölmöjä.
Kuten, kun Lagdon vierittää luodin auton oven väliin ja miten ohilentävä pulu on niin mielenkiintoinen, että on pakko jäädä tuijottamaan sitä eikä ampua vankeja
Mutta sitten, ehkä puolentoista tunnin kohdalla, elokuva pysähtyy. Miksi ihmeessä ne kaikki kirjan selitykset ja tarinan lankojen päättämiset on pitänyt änkeä viimeiseen tuntiin? Ja vielä pelkän dialogin muodossa. Tässä kohtaa käsikirjoitukseen olisi pitänyt tehdä rankkoja muutoksia. Ei tuollaista yksinpuhelun ja selityksen määrää voi laittaa siihen kohtaa elokuvaa, missä katsoja pitäisi saada vielä kerran liimattua penkkiin, että tarina saataisiin päätökseen tyydyttävästi. Ja kun hahmoissa ei ole ollut minkäänlaista syvyyttä, ei oikein innosta enää katsella niitä flashbackejä. Rakenteessa on vain jotain pahasti vialla.
Audrey Tatou oli söpö, ja pidinkin eniten juuri Sophie Neveun hahmosta. Silas sen sijaan oli pieni pettymys, koska kirjassa hahmo oli kaikista mielenkiintoisin ja synkin. Nyt Silasin historia näytettiin puolen minuutin flashbackinä. Ei se ihan riitä.
Kyllähän Da Vinci koodin katsoo, mutta erityisen hyvä se ei ole, edes kertakäyttöviihteenä.
Jari Tomppo
New Member
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Oma ehdokkaani leffan latteimmaksi repliikiksi on kohtaus, jossa Louvren lattialla kykkivä Robert Langdon on tulkinnut ensimmäisen koodiviestin viittaavan Da Vincin Mona-Lisaan ja Sophie Neveu kertoo taidehistorian professorille yllättävän paljastuksen "Mona-Lisa is here"
Ei, tämä ei ole spoileri.
Oma ehdokkaani leffan latteimmaksi repliikiksi on kohtaus, jossa Louvren lattialla kykkivä Robert Langdon on tulkinnut ensimmäisen koodiviestin viittaavan Da Vincin Mona-Lisaan ja Sophie Neveu kertoo taidehistorian professorille yllättävän paljastuksen "Mona-Lisa is here"
Ei, tämä ei ole spoileri.
J. Pikkarainen
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Toi oli kyllä aika kankee "cliffhanger". Asiaa todellakin laimes paitsi Langdonin tohtorius, myös se, että tämän jälkeen leffassa siirryttiin seuraamaan muita tapahtumia, ja jätettiin tuo "paljastus" ikään kuin piinaamaan.
Unohtui edellisestä viestistä mainita. Vaikka ei varsinaisesti huono suoritus olekaan, niin vetää Hanks Langdonin roolin kyllä varsin kävelemällä läpi. Minkäänlaista tulkintaa, yllätyksellisyyttä tai muutakaan "näyttelyä" ei juurikaan löydy.
Jari Tomppo sanoi:Oma ehdokkaani leffan latteimmaksi repliikiksi on kohtaus, jossa Louvren lattialla kykkivä Robert Langdon on tulkinnut ensimmäisen koodiviestin viittaavan Da Vincin Mona-Lisaan ja Sophie Neveu kertoo taidehistorian professorille yllättävän paljastuksen "Mona-Lisa is here"
Toi oli kyllä aika kankee "cliffhanger". Asiaa todellakin laimes paitsi Langdonin tohtorius, myös se, että tämän jälkeen leffassa siirryttiin seuraamaan muita tapahtumia, ja jätettiin tuo "paljastus" ikään kuin piinaamaan.
Unohtui edellisestä viestistä mainita. Vaikka ei varsinaisesti huono suoritus olekaan, niin vetää Hanks Langdonin roolin kyllä varsin kävelemällä läpi. Minkäänlaista tulkintaa, yllätyksellisyyttä tai muutakaan "näyttelyä" ei juurikaan löydy.
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Tulipahan tämäkin käytyä maanantaina tarkastamassa, joten heitänpä omat vaatimattomat sepustukseni tänne.
Kun kävelin elokuvan jälkeen salista, ajatukset olivat hyvin kaksijakoiset; Olihan se ihan hyvä, ja kerrankin elokuva joka oli kirjalle hyvin uskollinen. Tosin kirjaa tunnuttiin seuraavan liiankin tarkasti, sillä ei tämä täysin tällä ratkaisulla toiminut. Lisäksi hahmot, vaikka kirjan olen lukenut ja hahmoihin näinollen "tutustunut", tuntuivat jäävän hyvin vieraiksi. Hahmojen esittely ratkaistiin tutulla "raapaistaan pintaa" menetelmällä, joka varmasti aiheuttaa niille jotka eivät ole kirjaa lukeneet hyvin paljon kysymyksiä hahmoista ja heidän menneisyydestään sekä motiiveistaan.
Itse olin kuitenkin tyytyväinen näyttelijävalintoihin. Sanottakoon kuitenkin heti alkuunsa, etten aluksi pitänyt ollenkaan Tom Hanksin valinnasta Robert Langdonin rooliin, mutta Hanks veti roolinsa uuden lettinsä kanssa tyydyttävästi. Parannettavaa olisi kuitenkin ollut, tuntui ettei Hanks jaksanut eläytyä hahmoonsa kunnolla. Audrey Tatou oli näyttelijänä itselleni uusi tuttavuus, mutta hän oli Sophieksi hyvä valinta, eikä näyttelemisestäkään nyt mitään suurempaa valituksen aihetta tule mieleen. Paul Bettany oli Silaksena onnistunut, kuten McKellen Teabinginä. Molinan tulkitsema Aringarosa ei jäänyt mieleen kovinkaan kummoisesti, eikä Molina roolissaan suuremmin mitään tuntemuksia herättänyt.
Leffan aikana minulla oli joko sellainen olo, että tässä on nyt aivan hirveä kiire tai että homma matelee aivan liian kauan paikallaan. Jonkinlainen käsikirjoituksen muokkaaminen olisi siis ollut kenties paikallaan, muttei tämä nyt mikään hirveä ratkaisu ollut, ei todellakaan. Alussa lähdettiin räväkästi liikkeelle, mutta pian pitkät (Hanksin (yksin))puhelut nousivat esiin ja tämä "too talky"-juttu nousi jo omaankin mieleen. Myös kaikki ongelmat ja pulmat ratksesivat aivan liian vähällä miettimisellä, mutta parempi tämä ratkaisu kuin puolituntia leffaan lisää Hanksia otsa rypyssä. Myönnettäköön, en keksi itse kuinka muuten kaikki tarvittava olisi voitu selittää vähemmässä ajassa ja miten käsikirjoitusta olisi pitänyt muokata. Mutta ei tästä se paras maku nyt suuhun jäänyt.
Hieman negatiivinen asenteeni voi myös johtua siitä, että kirjan olen lukenut ja leffassa ei näin ollen mitään "uutta" ollut ja myös se, että suhtaudun erittäin skeptisesti "kirja -> elokuva" -leffoihin. Elokuva ei missään nimessä ollut huono, ei. Se ei vain aiheuttanut minulle sitä tiettyä fiilistä, mikä minulle tulee kun näen hyvän leffan.
3/5 pistettä
Tulipahan tämäkin käytyä maanantaina tarkastamassa, joten heitänpä omat vaatimattomat sepustukseni tänne.
Kun kävelin elokuvan jälkeen salista, ajatukset olivat hyvin kaksijakoiset; Olihan se ihan hyvä, ja kerrankin elokuva joka oli kirjalle hyvin uskollinen. Tosin kirjaa tunnuttiin seuraavan liiankin tarkasti, sillä ei tämä täysin tällä ratkaisulla toiminut. Lisäksi hahmot, vaikka kirjan olen lukenut ja hahmoihin näinollen "tutustunut", tuntuivat jäävän hyvin vieraiksi. Hahmojen esittely ratkaistiin tutulla "raapaistaan pintaa" menetelmällä, joka varmasti aiheuttaa niille jotka eivät ole kirjaa lukeneet hyvin paljon kysymyksiä hahmoista ja heidän menneisyydestään sekä motiiveistaan.
Itse olin kuitenkin tyytyväinen näyttelijävalintoihin. Sanottakoon kuitenkin heti alkuunsa, etten aluksi pitänyt ollenkaan Tom Hanksin valinnasta Robert Langdonin rooliin, mutta Hanks veti roolinsa uuden lettinsä kanssa tyydyttävästi. Parannettavaa olisi kuitenkin ollut, tuntui ettei Hanks jaksanut eläytyä hahmoonsa kunnolla. Audrey Tatou oli näyttelijänä itselleni uusi tuttavuus, mutta hän oli Sophieksi hyvä valinta, eikä näyttelemisestäkään nyt mitään suurempaa valituksen aihetta tule mieleen. Paul Bettany oli Silaksena onnistunut, kuten McKellen Teabinginä. Molinan tulkitsema Aringarosa ei jäänyt mieleen kovinkaan kummoisesti, eikä Molina roolissaan suuremmin mitään tuntemuksia herättänyt.
Leffan aikana minulla oli joko sellainen olo, että tässä on nyt aivan hirveä kiire tai että homma matelee aivan liian kauan paikallaan. Jonkinlainen käsikirjoituksen muokkaaminen olisi siis ollut kenties paikallaan, muttei tämä nyt mikään hirveä ratkaisu ollut, ei todellakaan. Alussa lähdettiin räväkästi liikkeelle, mutta pian pitkät (Hanksin (yksin))puhelut nousivat esiin ja tämä "too talky"-juttu nousi jo omaankin mieleen. Myös kaikki ongelmat ja pulmat ratksesivat aivan liian vähällä miettimisellä, mutta parempi tämä ratkaisu kuin puolituntia leffaan lisää Hanksia otsa rypyssä. Myönnettäköön, en keksi itse kuinka muuten kaikki tarvittava olisi voitu selittää vähemmässä ajassa ja miten käsikirjoitusta olisi pitänyt muokata. Mutta ei tästä se paras maku nyt suuhun jäänyt.
Hieman negatiivinen asenteeni voi myös johtua siitä, että kirjan olen lukenut ja leffassa ei näin ollen mitään "uutta" ollut ja myös se, että suhtaudun erittäin skeptisesti "kirja -> elokuva" -leffoihin. Elokuva ei missään nimessä ollut huono, ei. Se ei vain aiheuttanut minulle sitä tiettyä fiilistä, mikä minulle tulee kun näen hyvän leffan.
3/5 pistettä
Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: Da Vinci Code (2006)
Vihdoin tuli tämäkin sitten käytyä katsomassa. Ennen elokuvaa oli kirja luettu ja heikoksi todettu vaikka tarinasta olisi voinut tulla elämää suurempi. Kiehtova teema Jeesuksen jälkeläisistä ajassamme ja usean vanhan legendan yhdistäminen herätti toiveita kirjaa paremmasta elokuvasta. Alussa heti joutui pettymään. Lovressa tapahtunut alun näytös ei ollut tarpeeksi väkevä. Asiaa ei parantanut liian pehmo näyttelijävalinta Silaksen rooliin. Kirjaa lukiessa näki mielessään tarinan kuvina ja ei se näin tälläistä lällyä ollut
Elokuva seurasi muuten kirjaa aika uskollisesti, vaikka ei tietenkään pilkun tarkasti. Kirjan väliin jättäneitä muistettiin myös sivistää taustoista. Katsojan yleistiedon varaan kuitenkin luotettiin ja ilman sitä ei tästä kyllä syvyyttä löydä pennin vertaa. Elokuvaan oli myös lisätty selityksiä kirjan ulkopuolelta asioista josta itse kirjaa on myöhemmin kritisoitu.
Tuotemainonta oli vähän liikaa. Se Vodafone-keissi Lontoon bussissa oli kyllä aika räikeä. No ehkä kuitenkin uskottavampi kuin pikainen piipahtaminen kirjastoon.
Heikosta kirjasta ihan kelpo elokuva, joka onnistui herättämään tunteita ja kysymyksiä - antamatta kuitenkaan niihin uskottavia vastauksia.
3/5
EDIT: Nyt myöhemmin tuli mieleen kuvasymboleista se eräs vanha, joka näytettiin myös elokuvassa aika kivasti. Kansainvälisen Rauhanliikkeen tunnus, joka on aina "tiedetty" tulleen Pietarin rististä, eli rististä väärinpäin. Samaa tunnusta kantavat myös saatananpalvojat.
Vihdoin tuli tämäkin sitten käytyä katsomassa. Ennen elokuvaa oli kirja luettu ja heikoksi todettu vaikka tarinasta olisi voinut tulla elämää suurempi. Kiehtova teema Jeesuksen jälkeläisistä ajassamme ja usean vanhan legendan yhdistäminen herätti toiveita kirjaa paremmasta elokuvasta. Alussa heti joutui pettymään. Lovressa tapahtunut alun näytös ei ollut tarpeeksi väkevä. Asiaa ei parantanut liian pehmo näyttelijävalinta Silaksen rooliin. Kirjaa lukiessa näki mielessään tarinan kuvina ja ei se näin tälläistä lällyä ollut
Elokuva seurasi muuten kirjaa aika uskollisesti, vaikka ei tietenkään pilkun tarkasti. Kirjan väliin jättäneitä muistettiin myös sivistää taustoista. Katsojan yleistiedon varaan kuitenkin luotettiin ja ilman sitä ei tästä kyllä syvyyttä löydä pennin vertaa. Elokuvaan oli myös lisätty selityksiä kirjan ulkopuolelta asioista josta itse kirjaa on myöhemmin kritisoitu.
Tuotemainonta oli vähän liikaa. Se Vodafone-keissi Lontoon bussissa oli kyllä aika räikeä. No ehkä kuitenkin uskottavampi kuin pikainen piipahtaminen kirjastoon.
Heikosta kirjasta ihan kelpo elokuva, joka onnistui herättämään tunteita ja kysymyksiä - antamatta kuitenkaan niihin uskottavia vastauksia.
3/5
EDIT: Nyt myöhemmin tuli mieleen kuvasymboleista se eräs vanha, joka näytettiin myös elokuvassa aika kivasti. Kansainvälisen Rauhanliikkeen tunnus, joka on aina "tiedetty" tulleen Pietarin rististä, eli rististä väärinpäin. Samaa tunnusta kantavat myös saatananpalvojat.
Viimeksi muokannut moderaattori: