Dark Souls III

[Subi]

Vastaus: Dark Souls III

"Aivan liian usein tulisija on laitettu kauaksi pomotaistelusta, mikä johtaa useiden minuuttien juoksenteluun. Nuotio olisi pitänyt aina sijoittaa pomoareenan välittömään läheisyyteen: toistuvaan hölkkälenkkiin pakottaminen vain ärsyttää."

Noh, tietty niitä paikkoja koluamalla löytäisi joko nämä bonfiret, tai oikopolut jotka avaamalla pääsee aloitusbonfireltä suoraan bossille.

No niinpä en tosin ole vielä varmaan lähelläkään loppua mutta toistaiseksi bonfireltä on aina ollut jopa yllättävän lyhyt matka pomon mestoille. Varsinkin kun vertaa mitä ne olivat sarjan alkupuolella.

 

[Torres]

Vastaus: Dark Souls III

No niinpä en tosin ole vielä varmaan lähelläkään loppua mutta toistaiseksi bonfireltä on aina ollut jopa yllättävän lyhyt matka pomon mestoille. Varsinkin kun vertaa mitä ne olivat sarjan alkupuolella.

Juu, Demons Souls voisi tulla pienenä shokkina. Siinähän kentät vedetään alusta loppuun bossia myöden, ainoastaan mahdolliset oikotiet helpottavat hieman urakkaa. Muutenkin tässä on tullut välillä yllättävänkin tiuhaan bonfireja vastaan, enkä muista kuin muutaman bossin, minne on tullut hieman matkaa. Senkin on pystynyt poikkeuksetta vain juoksemaan läpi.

Sitä en Felisin arvostelusta ihan allekirjoita, että iso osa vaikeudesta tulisi jostain selittämättömistä pelimekaniikoista. Sen myönnän, että osa olisi hyvä avata. Mistäpä pelaaja voisi esimerkiksi tietää, että kahden käden otteella saa 50% lisää strengthiä. Hahmonkehityksen vaikeus on kuitenkin liioiteltua ja puhki selittäminen tai kädestä pitely olisi turhaa. Hahmonkehitykseen tottuneille ropeltajille tuossa ei ole mitään järin mullistavaa ja hieman tutkimalla ja tarkastelemalla, mitä minkäkin statsin lisääminen tekee, pääsee jo hyvin pitkälle. Jos hahmon kanssa menee täysin vihkoon, niin syy on enemmän itsessä kuin epäselvässä mekanismissa.
Ja näin souls veteraanina voin todeta, että kyllä tämä on silti vaikea, vaikka homma onkin tuttua ja säännöt selvät.

 

[HideoMiyamoto]

Vastaus: Dark Souls III

Noniin, viikko oli pelistä taukoa ensin töiden ja sitten sairastumisen takia mutta tänään päästiin vähän jatkamaan.

Spoileri

Profained capital ekalta bonfireltä jatkui matka.

Tuli ihan tomb raider mieleen koko alueesta ja oli muutenkin upea alue. Ensin eksyin johonkin poisonia täynnä olevaan alueeseen josta löytyi sipuli ritari vankikopista ja samaisesta mestasta mahtava sormus, oli joku ihme otus kanssa joka kieriskeli päällesi, varmaan liian laiska nousemaan ylös. syvemmälle kun mentiin niin löytyi avain joka kävi irithylin dungeonin lukittuihin oviin joten täytyi palata polttomerkattavaksi sinne hetkeksi. Sitten paluu capitaliin ja lähdettiin bonfireltä toiseen suuntaan koska edellinen ei johtanut mihinkään. Vihollisina täällä suunnalla oli gargoyleja ja kummia tulta ampuvia nunnia, ei mitään ihmeellistä.

Kunnes löytyi bossin ovi, no rohkeasti sisään ja Yhorm giant siellä tallusteli ja kaveri ei ottanut juurikaan damagea aseestani joten hetken aikaa pyöriskeltyäni löysin alueelta aseen, jaa tälläkö sitä pitäis yrittää hakata. Siinä sitten yritettiin ottaa ase käteen samalla kun juostiin bossia karkuun ja onnistuihan se mutta eihän se tehnyt sen enempää damagea ja henki lähti. Sitten tutkiskeltiin asetta hetki ja siitähän löytyi joku ihme tuuli voima kun piti nappia pohjassa joten eikun takaisin, eikä mitään vieläkään ja henki lähti taas... no selvisi että nappia piti pitää pohjassa niin kauan kunnes se latautui kakkos tasolle ja sitten päästää myrsky isku valloilleen. bossi kaatui tämän jälkeen seuraavalla yrittämällä ja helpotus oli suuri, kunnes sen jälkeen tuli cutscene jossa sinut siirretään sinne huoneeseen jossa oli tämä covenant eukko.

Paniikki iski koska betaa nähneenä arvasin mitä oli tulossa joten ennenko puhuttiin sille käytiin tuhlaamassa sielut ja takaisin vanhan eukon luokse. Sitten cutscene ja kyllä kuten arvasin dancer saapuu limaisena ja kammottavana selkäsi taakse ja taistelu alkakoon. Olin bossin spoilannut itselleni aikasemmin kun yritin autella jengiä tokalla bossilla ja eräs herra veikin meidät dancerin luokse... no voit kuvitella miten siinä kävi 20 levelisenä, ihmettelin vaan miksi se ei nyt aktivoitunut vaikka betassa sinne mentiin suoraan ekan varsinaisen alueen jälkeen mutta se olikin vähän myöhempi bossi sitten oikeesti. Taistelu oli jännittävä ja siinä sai taas sen adrenaliinin virtaamaan ja koko kroppa tärisi kun pyörittiin dancerin kanssa kilpaa ympäri toisiamme. Suht helposti se kuitenkin kaatui ensimmäisellä yrittämällä vaikka välillä kun ahnehti osumia oli hengen lähtö lähellä. sen jälkeen tikkaat ylös ja käytiin kattelemassa uusia paikkoja ja tuli eteen uusi poison suo... täynnä mitä ärsyttävimpiä vihollisia joten nope ei sinne, toisesta suunnasta löytyi muutama ritari ja sen jälkeen bonfire linnasta.

Pitkälle ei päästy mutta kyllä oli taas tapahtumarikas päivä ja kuumottavia mestoja edessä.

 

[Triple]

Vastaus: Dark Souls III

No huh huh!

Spoileri

Elikkä tapaus nameless king. Ensimmäinen vaihe erittäin helppo: väistelet iskut ja ammut great soul arrowia loharin päähän niin taisto on ohi alle minuutissa. Toinen vaihe sen sijaan on aivan jäätävä: Kingi ei ota juurikaan vahinkoa taioista. Kingin iskut ovat erittäin ulottuvia, stamina bossilla käytännössä loputon. Lähellä olo ei kannata, kaikki iskut osuvat sinuun. Bossilla taitaa olla yksi liike, minkä jälkeen ehtii muutaman kerran lyödä, jonka jälkeen pitäisi taas tehdä 4-5 täydellisesti ajoitettua rollia (ajoitus tärkeä, koska bossi pystyy muuttamaan liikkeensä suuntaa kesken liikkeen). Lisäksi on vaikea lukea, minkä liikkeen bossi seuraavaksi tekee. Pakko vaan ilmeisesti farmailla lisää leveliä, vaikka mulla pyöriikin se jo tuolla 100:n hujakoilla. Muut keinot on nyt katsottu.

edit: eli archdragon peak asiaa spoilereissa, hyvä Torres et huomautit

 

[Torres]

Vastaus: Dark Souls III

Ei noi spoiler tagit oikein toimi, jos ei yhtään avaa, mitä siellä on piilossa.

 

[Poistettu jäsen 16872]

Vastaus: Dark Souls III

En voinut sittenkään vastustaa kiusausta, vaan keräsin kaiken mahdollisen ja sain platinaa. Oli aika iso urakka niiden korvalehtien takia, mutta jospa pistäisin pelin tauolle ja katselen sitten uudellen, kun eka DLC-paketti tulee sitten joskus syksynä.

 

[Wixxer]

Vastaus: Dark Souls III

Oliko tämä kompa? Meinaan, että onko tämän kaltaisia juuri muita kuin Lords of The Fallen?
http://www.konsolifin.net/node/33065

Ei ollut tarkoitettu kompaksi. En ollut itsekään tietoinen onko muita samankaltaisia pelejä olemassakaan. Lords of The Fallenista en ole kuullutkaan.

Muissa miekanheiluttelupeleissä ei ole onlinea ollenkaan ja siksi DS:t ovat poikkeus positiivisessa mielessä minun silmissäni. Vaikka se online tällä hetkellä tökkii ja inveidauksista + coopista voi olla montaa mieltä niin online on kuitenkin olemassa. Jotenkin esim. Witcherin jälkeen on jäänyt hölmö maku suuhun kun about kaikki skillsit on tapissa ja ukolla voi tehdä mitä tahansa. Paitsi ottaa mittaa muista pelaajista. Eli voi olla voittamaton kuningas siellä omassa pelissään. Sellaista ei kovin kauaa jaksa fiilistellä.

Mun mielestä DS:ssä on onnistuttu saamaan online samaan peliin ja pienistä puutteista huolimatta homma toimii. Mitä tulee ukon statsien parantamiseen niin sekin on minusta paremmin tehty kuin muissa samankaltaisissa, joissa voi länttäillä about mitä tahansa statseja vaan ukolle, loppua kohti on kaikki tapissa kuitenkin.

 

[laitos]

Vastaus: Dark Souls III

Ei ollut tarkoitettu kompaksi. En ollut itsekään tietoinen onko muita samankaltaisia pelejä olemassakaan. Lords of The Fallenista en ole kuullutkaan.

Melko offtopic: Kannattaa jättää toi Lords of the Fallen vaan kaupan hyllyyn. Kovasti ratsastivat olemalla "Souls like", mutta lopputulos oli buginen höyryävä kasa sitä itseään. Oli kyllä hyvä osoitus siitä, miten käy kun yritetään iskeä Souls-rakoon, mutta pelkistetään pelaamista niin paljon että hahmonkehitys on aina pakko tehdä samalla tavalla. Omalla kohdalla tuon pelaaminen jäi:

Spoileri

Pelasin muistaakseni munkkihahmolla ja parin bossin jälkeen tuli vastaan pelkästään vihollisia joihin omat aseet eivät enää tehonneet. Aikani pelasin ja tutkin asiaa ja kävi ilmi, että munkille olisi pitänyt pudota parempi ase bossitappelusta x, mutta tuo olikin bugittanut ja asetta ei tippunut. Eipä paljoa kiinnostanut aloittaa alusta uudelleen toivoen että pelissä eteneminen olisi sillä kertaa onnistunut.

PS4:lle saa sivuscrollaavan Salt & Sanctuaryn joka on henkisesti hyvinkin Dark Souls. Ei tässäkään ole kyllä sitä moninpeliaspektia, joten cooppailut ja invadet saa unohtaa

 

[templar]

Vastaus: Dark Souls III

Online ominaisuuksiltaan samankaltaisia pelejä ei juuri taida olla mutta ns. "Souls-like" pelejä on jo tullut useampi, varsinkin indie puolella. Jo mainittu Salt & Sanctuary (ei napannut henk.koht yhtään, jotkut tykkää) ja DarkMaus. Tulevia julkaisuja mm. Necropolis ja Eitr. Lords of the Fallen oli monella tapaa aika häikäilemätön kopio. Ei missään nimessä erityinen peli mutta omasta mielestäni ei ihan niin huonokaan kuin monet antaa ymmärtää. Jaksoin melkein pari kertaa pelata läpi, ja peli julkaistiin hyvässä saumassa justiin kun Dark Souls II dlc:t oli taputeltu ja Bloodbornen julkaisua joutui odottamaan useamman kuukauden. Samoilta tekijöiltä tulossa kait ensivuonna jatko-osa ja scifi action-rpg nimeltään The Surge, joka hieman muistuttaa kanssa Soulsia. Melkein voisi jo puhua omasta ala-genrestään minkä Soulsit ovat luoneet.

 

[FelisLeo]

Vastaus: Dark Souls III

Jimquisition: Dumbing Down for the Filthy Casuals
https://youtu.be/fi0xL_0Mc_E

Arvasinhan minä, etten ole mitenkään päin uniikki mielipiteeni kanssa sen suhteen, ettei useamman vaikeustason sisällyttäminen Souls-peleihin olisi keneltäkään pois. Toisaalta tiedostan senkin, että Souls-peleistä voi tehdä itselleen helpompaa tiettyjä pelin sisäisiä sääntöjä käyttämällä. Nyt hieman muokattu mielipiteeni on, että helpompaa peliä halajaville noita helpotuksia pitäisi markkinoida enemmän. Suurin osahan tuntuu ajautuvan pelien parista pois siksi, ettei pääse tutoriaalia pidemmälle.

 

[Zalera]

Vastaus: Dark Souls III

Eilenhän se peli sitten meni läpi, ja oli kyllä mainio tekele tämäkin. Aika tasoissa ekan Darkin kanssa, miljoona kertaa parempi kuin toka. Kyllä Bloodborne on edelleen se suosikki Souls-like. Pomotaistelut oli siistejä lähes jokainen, pari hutia ja yksi pettymyskin siellä taisi olla. Kaikki pomot tuli kukistettua. Välillä oli hankalampaa ja välillä meni hyvin, kuten näissä peleissä meneekin. Joskus on vain huono päivä tai takki liian auki. Ja olipahan pelissä myös itelle ehkäpä kaikkein vaikein souls-pomo, mikä tullut vastaan (Demonsia en ole pelannut läpi, jätin aivan alkuun kesken aikoinaan).

Spoileri

Nameless King

Tuon paskiaisen kanssa meni muutama tunti, ja olipahan tooooodella hieno fiilis kun Kingi sai viimein pataansa. Ainoastaan Bloodbornen DLC:ssä ja Defiled chalice dungeonissa oli pahempia pomoja kuin edellämainittu. Mutta muuten pomotaisteluna oikein siisti ja mainio. Pelin parissa taisi mennä joku n.50 tuntia.

 

[Bandicoot]

Vastaus: Dark Souls III

Arvasinhan minä, etten ole mitenkään päin uniikki mielipiteeni kanssa sen suhteen, ettei useamman vaikeustason sisällyttäminen Souls-peleihin olisi keneltäkään pois. Toisaalta tiedostan senkin, että Souls-peleistä voi tehdä itselleen helpompaa tiettyjä pelin sisäisiä sääntöjä käyttämällä. Nyt hieman muokattu mielipiteeni on, että helpompaa peliä halajaville noita helpotuksia pitäisi markkinoida enemmän. Suurin osahan tuntuu ajautuvan pelien parista pois siksi, ettei ei pääse tutoriaalia pidemmälle.

Silloin tämä ei olisi enää Souls. Kadotettujen sielujen kannattaakin pysyä poissa. Tämä ei ole heitä varten. Tätä peliä ei tehdä massoille. Okei okei, nyt vähän provosin

Itse aloitin vuosi takaperin Bloodbornen, mutta se jäi kesken. En ollut varautunut tulevaan. Ahdistuin ja tuskastuin. Katselin vuoden verran peiliin ja nöyristyin. Olin valmis Dark Souls 3:seen. Ja sen jälkeen piru pääsee irti Bloodbornessa.

 

[Jiz]

Vastaus: Dark Souls III

Jimquisition: Dumbing Down for the Filthy Casuals
https://youtu.be/fi0xL_0Mc_E

Arvasinhan minä, etten ole mitenkään päin uniikki mielipiteeni kanssa sen suhteen, ettei useamman vaikeustason sisällyttäminen Souls-peleihin olisi keneltäkään pois. Toisaalta tiedostan senkin, että Souls-peleistä voi tehdä itselleen helpompaa tiettyjä pelin sisäisiä sääntöjä käyttämällä. Nyt hieman muokattu mielipiteeni on, että helpompaa peliä halajaville noita helpotuksia pitäisi markkinoida enemmän. Suurin osahan tuntuu ajautuvan pelien parista pois siksi, ettei ei pääse tutoriaalia pidemmälle.

Miksi pelissä jonka maine perustuu pelkästään pelin haastavuuteen ja siihen ettei kaikki tule pääsemään peliä läpi pitäisi olla mahdollisuus valita vaikeusaste?
Dark Souls on pelinä keskivertoa grafiikasta, pelattavuudesta, tarinastaan yms. lähtien ja ainoa ero muihin peleihin tulee juuri siitä, että peli on brutaali, ankara ja vaativa pelaajalle. Tämä koskee ihan jokaista joka peliä alkaa pelaamaan, lähtötilanne on siis kaikille sama. Eikö tuo juuri kannusta pelamaan pelin läpi kun tietää, että joku muukin on sen päässyt läpi. Tieto siitä, että peli on mahdollista läpäistä antaa "voimaa" yrittää itsekkin päästä pelin läpi ja voit olla tyytyväinen, että selvisit koitoksesta joka oli kaikille sama. Nyt jos tuohon lisätään vaikeusaste minkä itse voi valita niin johan lässähtää Darks Suolsin identiteetti. Pelin läpäisyllä ei olisi enää mitään merkitystä, koska voisit vaihtaa vaikeustasoa ja et olisi sen tuntemattoman yhteisön kanssa enää aina tismalleen samassa junassa. Pelin sisällä olevat pelaajien jättämät tekstit " I Cant Take This", "impossible" tai "You did it" menettäisi täysin merkityksen kun helpoimmalla vaikeusasteella hyppelisit iloisesti kenttiä läpi. Tuo vaikeusasteen vaihtamisen mahdollistaminen dark soulsissa nimenomaan on KAIKILTA pois ja sen ominaisuuden puuttumisesta on turha itkeä. Se on osa peliä, opi elämään sen kanssa.


Olen joskus pentuna viimeksi saanut pelaamisesta onnistumisen "kiksejä", mutta voi jestas se fiilis kun tahkottuani reilu 50h päästäkseni Dark Souls 2:ssa viimeisen bossin luo ja kun VIIKON yritin kaattaa loppuvastustajaa ja kun se viimein kaatui! Se oli melkein sama fiilis mitä silloin kun Sega Master System jätettiin yöksi päälle, että voi aamulla koittaa viimeistä suklaapomoa jossain Mikki Hiiri pelissä, pelissä jota en aikaisemmin ollut päässyt läpi. Tuota samaa tunnetta ei olisi DS:stä tullut jos olisin voinut rallatella helpoimmalla vaikeusasteella pelin läpi. Enkä kyllä peliä olisi edes ostanut jos siinä olisi ollut vaikeusasteet, koska tilanne ei olisi ollut silloin kaikille pelaajille sama.

 

[Kirai]

Vastaus: Dark Souls III

Olen joskus pentuna viimeksi saanut pelaamisesta onnistumisen "kiksejä", mutta voi jestas se fiilis kun tahkottuani reilu 50h päästäkseni Dark Souls 2:ssa viimeisen bossin luo ja kun VIIKON yritin kaattaa loppuvastustajaa ja kun se viimein kaatui! Se oli melkein sama fiilis mitä silloin kun Sega Master System jätettiin yöksi päälle, että voi aamulla koittaa viimeistä suklaapomoa jossain Mikki Hiiri pelissä, pelissä jota en aikaisemmin ollut päässyt läpi. Tuota samaa tunnetta ei olisi DS:stä tullut jos olisin voinut rallatella helpoimmalla vaikeusasteella pelin läpi. Enkä kyllä peliä olisi edes ostanut jos siinä olisi ollut vaikeusasteet, koska tilanne ei olisi ollut silloin kaikille pelaajille sama.

Itellä tuli eilen läpäistyä, 47h pelikellossa taisi tarkalleen olla. Hinasin kaikki lisäalueet ja bossit läpi. Joitain juttuja jäi tekemättä, ja vissiin liki kaikki NPC-sivustoorit näkemättä. No uusi kierros guiden kanssa ja jos sitä platinaa joskus saisi. Hyvä matka oli, joitain pieniä vikoja oli, ja pientä nerffausta ja boostia vaatisi vissiin muutama asia pelissä, ainaki PVP:tä ajatellen. Kyllä tää Souls-pelinä oli hyvä, heti DS1:sen jälkeen paras.

Spoilerissa vapaaehtoisesta, piilotetusta alueesta

Spoileri

Eli toi lohikäärme Peak. Oli piristävä poikkeus valoisuudellaan. Iso lohari oli pettymys, mutta Nameless King... ei stana että oli vaikea. Kokeilin kerran yksin ja totesin ettei tuu mitään. Kahden kaverin kanssa sitten sain kolmannella yrittämällä. Ja ei, ei tunnu että oon nössö. Selvisin taistelusta, jota en yksin oisi 100 yrityksellä voittanut.

Viimeisestä bossista:

Spoileri

Soul of Cinder. Aivan mahtava bossi. Toinen vaihe ja se musiikki. Nostalgiaihokarvat hoilasi hoosiannaa koko ajan. Nyt pakko kuunnella musa youtubesta.

 

[laitos]

Vastaus: Dark Souls III

Viimeisestä bossista:

Spoileri

Soul of Cinder. Aivan mahtava bossi. Toinen vaihe ja se musiikki. Nostalgiaihokarvat hoilasi hoosiannaa koko ajan. Nyt pakko kuunnella musa youtubesta.

From osaa. Bloodbornessa tismalleen sama. Onneksi on molemmista soundtrack.

 

[Torres]

Vastaus: Dark Souls III

Aldrich saa mut paiskomaan ohjainta. Välillä pääse kertaakaan edes lyöntietäisyydelle, kun kuolema jo korjaa.

 

[JusticeFist]

Vastaus: Dark Souls III

Aldrich saa mut paiskomaan ohjainta. Välillä pääse kertaakaan edes lyöntietäisyydelle, kun kuolema jo korjaa.

Spoileri

Sun pitää heti alusta lähtien juosta suoraan sen iholle. Se saattaa ampua ennen sitä kaksi isoa latinkia jotka voi väistää sivulle. Sitä ehtii lyömään helposti viisi-kuusi kertaa. Sitten se muodostaa joko pyörteen jonka kautta se on hetken aikaa näkymättömissä tai sitten se ampuu nuolen taivaalle, jolloin sun pitää juosta poispäin. Sitä pyörrettäkin on hyvä väistää koska se tekee läpsyä. Silmä kovana vaan mihin se seuraavaksi ilmestyy ja juokset taas iholle.

 

[Torres]

Vastaus: Dark Souls III

Juu kyllä mä tuon kaavan jo hoksasin, mutta virheestä tulee rankkua suht kovalla kädellä.

 

[JusticeFist]

Vastaus: Dark Souls III

Juu kyllä mä tuon kaavan jo hoksasin, mutta virheestä tulee rankkua suht kovalla kädellä.

Joo, no oikeastaan se areaisku on sellanen minkä alotusta sä et läheltä välttämättä näe ja sillon kuolee heti. Mitään kunnon damageahan se ei muuten tee.

 

[FelisLeo]

Vastaus: Dark Souls III

Miksi pelissä jonka maine perustuu pelkästään pelin haastavuuteen ja siihen ettei kaikki tule pääsemään peliä läpi pitäisi olla mahdollisuus valita vaikeusaste?

Mjahas... näemmä uusi kierros alkoi. Vetoan noin alkuun KFINin Dark Souls 3 -arvioon, koska se on kanssani erittäin paljon samaa mieltä:
http://www.konsolifin.net/arvostelu/ei-vaikea-mutta-hyvin-tyolas-peli

Dark Souls on pelinä keskivertoa grafiikasta, pelattavuudesta, tarinastaan yms. lähtien ja ainoa ero muihin peleihin tulee juuri siitä, että peli on brutaali, ankara ja vaativa pelaajalle.

Ei se ihan noin yksioikoista ole. Souls-veteraaniutta voi verrata jonkinlaiseen hankittuun ammattitaitoon. Ne tietyt oppirahat on jokaisen maksettava itse, jos mielii pelejä pelata. Prosessia voi loiventaa kysymällä neuvoa ja oppia kokeneemmilta, mutta lopulta se lapiotyö on tehtävä itse. Ja tässä tuleekin se, että osa toteaa "se on vain peli", ja siirtyy tärkeämmäksi katsomiensa asioiden pariin. "People won't endure an inconvenience they don't have to endure", kuten edesmennyt Satoru Iwata asian ilmaisi.

Niitä perusasioita voi verrata tilanteeseen, jossa 18-vuotias kolli haluaa ajaa autoa. Hänelle ei anneta käteen avaimia ja sanota "aja", kuten Dark Souls tekee. Jannu laitetaan autokouluun, jossa ensin harjoitellaan auton hallinta (pelin kontrollit ja esineiden käyttö) ja sitten harjoitellaan liikennesäännöt (muut pelin erityispiirteet, kuten vaikka fat roll alkaen equip load 70%). Kun molemmat osa-alueet ovat hallussa, auton ajaminen sujuu ainakin periaatteessa hyvin. Tämän jälkeenkin voi olla hyvä kysellä neuvoa vaikka vanhemmilta ajamisen muista osa-alueista (veteraanien tuki Souls-peleissä esimerkiksi co-opin muodossa).

Elitistisen asenteen, rinnan rummuttamisen ja Souls-sarjan "vaikeuden" ylikorostamisen sijaan pitäisi ryhtyä puhumaan tavoittelemisen arvoisesta taidosta, jonka voi oppia. "Tarvitset vain riittävästi kärsivällisyyttä, ja sinustakin voi tulla Dark Souls -veteraani. Se myös kannattaa, koska statuksen myötä saat vertaisten arvostuksen ja paljon naisia." Sen sijaan niin fanaattiset fanit kuin Bandai Namcon markkinointikoneistokin on valinnut rummuttaa ultimaattisen "vaikeuden" kaikkea muuta tärkeämmäksi asiaksi pelisarjassa. Tämä ei tee kokonaisuudelle oikeutta.

Nyt jos tuohon lisätään vaikeusaste minkä itse voi valita niin johan lässähtää Darks Suolsin identiteetti. Pelin läpäisyllä ei olisi enää mitään merkitystä, koska voisit vaihtaa vaikeustasoa

Jos vaikka minä vaihdan vaikeustasoa, ei se ole millään tavalla sinulta pois: voit edelleenkin jatkaa sillä alkuperäisellä vaikeustasolla loppuun asti.

Paitsi tietysti siinä tapauksessa vaikeustason laskuni on sinulta pois, jos haluat kokea kuuluvasi eliittiin läpäisemällä Dark Soulsin etkä näin ollen halua ketä tahansa sunnuntaipelaajaa tähän läpi päässeiden ylipelaajien klubiin. Muuta syytä en keksi.

--- ja et olisi sen tuntemattoman yhteisön kanssa enää aina tismalleen samassa junassa. Pelin sisällä olevat pelaajien jättämät tekstit " I Cant Take This", "impossible" tai "You did it" menettäisi täysin merkityksen kun helpoimmalla vaikeusasteella hyppelisit iloisesti kenttiä läpi. Tuo vaikeusasteen vaihtamisen mahdollistaminen dark soulsissa nimenomaan on KAIKILTA pois ja sen ominaisuuden puuttumisesta on turha itkeä. Se on osa peliä, opi elämään sen kanssa.

En ymmärrä ollenkaan, millä tavalla noiden viestien hehkutus ja pomovastuksen kaatamisesta saatava hyvänolontunne muuttuisivat yhdentekeviksi, vaikka joku jossain olisikin päässyt samaan pisteeseen käyttäen alhaisempaa vaikeustasoa. SINÄ kaadoit pomon "oikein", iha itte ja sait asiaankuuluvan saavutuspokaalin sekä kavereidesi arvostuksen, ehkä kaljankin baarissa seuraavana perjantaina olantaputuksien saattelemana. Eikö se ole tärkeintä? Miksi sinua kiinnostaa se, millä tavalla joku muu jossain toisaalla on pelannut (kunhan ei ole bugeja hyödyntäen huijannut tai muuta sellaista)?

Tuota samaa tunnetta ei olisi DS:stä tullut jos olisin voinut rallatella helpoimmalla vaikeusasteella pelin läpi. Enkä kyllä peliä olisi edes ostanut jos siinä olisi ollut vaikeusasteet, koska tilanne ei olisi ollut silloin kaikille pelaajille sama.

Eli kyse on nimenomaan eliittiin kuulumiseen liittyvästä hyvänolontunteesta. Haluat kokea kuuluvasi joukkoon, johon kuka tahansa ei pääse ja tämän tunteen edellytys on juurikin se, ettei peli saa mahdollistaa (liian) helppoa tapaa päästä samaan lopputulokseen. Hyvä fiiliksesi riippuu - ei itse suorituksesta vaan - tietoisuudesta, jonka mukaan oletettu enemmistö ei ole pystynyt samaan suoritukseen kuin sinä. Olet erityinen yksilö muihin verrattuna. Kotka kalkkunoiden joukossa. Kultakypärä tavallisten pelaajien seassa. Dark Souls -ristin ritari loistaen Candy Crush -rahvaan yläpuolella.

Voinemme siis todeta, ettei useampi vaikeustaso olisi keneltäkään oikeasti pois. Tai no niiltä se toki olisi pois, joiden hyvänolontunne saa pontensa eliittiin kuulumisesta. Pelikokemuksen puolesta mikään ei muuttuisi. Kulmakunnan kovin jätkä olisi edelleenkin se, joka on pelannut koko pelin yksin alusta loppuun aidolla vaikeustasolla. Hänelle kuulukoon niin vertaisten arvostus kuin naisten ihailu, aivan kuten tähänkin asti.