Dark Souls III

[shamaniac]

Kolmonen on kyllä sellainen pastissi aiemmista että tavallaan siinä menettää sen kehityksen ja suunnan kun aloittaa sieltä. Nyt kolmonen saattaa tuntua niin hyvältä että ne aiemmat kalpenee, vaikka useille kai tunne oli enemmänkin se, että kolmonen vain toistaa aiempien pelien asioita.

Tosin jos soulsit maistuu niin kyllä ne on ykköstä ja Demon's Soulsia myöten vielä varmasti ihan pelattavia ja nautintoa tarjoavia. Demon'sin voi pelata vielä uutena versiona jos ei vanhana pysty/halua.

 

[Remeded]

Joo voihan se lasku olla sit melkoinen jos alottaa kolmosesta ja siitä sit niitä aikasempia. En tiie, ehkä sit pitäs rykästä ne täs ekaks läpi.

 

[Subi]

Itsellä on edelleen molemmat DLC:t kesken tässä, vaikka pääpeli on tullut pelattua pariin kertaan läpi asti ei vaan jostain syystä ole tullut palattua tämän pariin, mutta nyt voiskin kyllä asennella taas.

 

[templar]

Alottaisin itsekin ykkösestä ja siitä kronologisessa järjestyksessä eteenpäin. Mutta muukin järjestys on ok, kunhan ei vain anna tiettyjen vanhtuneiden juttujen haitata. Vaikka Elden Ring on periaatteessa Dark Souls 4 jossa moni asia on objektiivisesi parasta (kuten kontrollit ja muut quality of llfe jutut) niin jokaisessa Dark Soulsissa on jotain miksi kannattaa pelata jos ei aiemmin ole.

Ykkösessä saattaa tuntua kontrollit hiukan vanhentuneilta mutta muutaman tunnin pelaamisen jälkeen niihin tottuu, joten se ei ole ongelma. Kenttä / maailman suunnittelu on ehdottomasti parasta ja tunnelmallisinta mitä Fromsoft on tehnyt. Tähän yhdistettynä teleportin puuttuminen ekan puoliskon aikana on todella kuumottava kokemus ekalla läpipeluulla. On paljon muutakin kuin pelkkää nostalgiaa.

Kakkosessa myös kokonaisuudessaan paljon hyviä alueita ja vapaa eteneminen, paljon sisältöä, paljon hyviä aseita jne. Online puoli myös ehdottomasti paras vaikka taitaa olla nykyisin aika hiljaista.

Kolmonen ottaa vähän takapakkia maailman suunnittelussa ja on suoraviivaisempi, mutta monia muita pelillisiä parannuksia on, ja jos tähän vain lisäisi hyppynapin niin ei pelattavuus hirveän kauas jäisi Elden Ringistä.

Jokaisessa pelissä myös mielestäni paljon hyvin suunniteltuja pomotaisteluita, parempia kuin Elden Ringissä. Varsinkin DLC:ssä ihan parasta jokaisessa.

 

[Remeded]

Nyt on kyl paha dilemma, ois ehkä pitänyt ostaa pelkästään se DS3 mikä oli alunperin se suunnitelma, mutta kun näin paksu paketti kympin tai vähän päälle nii ei nähnyt mitää järkee ostaa vaan kolmosta, tässä vielä kaikki dlceet levyllä ja varmasti pelkästään DS3.een menee jo se 100+ tuntia mun pelityylillä, mutta jotenkin nyt koen huonoa omatuntoa jatkaa kolmosta vaan ehkä pitäs alottaa siitä ykkösestä, mut sit taas toisaalta ei jotenkin malttais tätä lopettaa.

Tämä on tätä pelaajan ongelmaa.

 

[Hulikopteri]

Nyt on kyl paha dilemma, ois ehkä pitänyt ostaa pelkästään se DS3 mikä oli alunperin se suunnitelma, mutta kun näin paksu paketti kympin tai vähän päälle nii ei nähnyt mitää järkee ostaa vaan kolmosta, tässä vielä kaikki dlceet levyllä ja varmasti pelkästään DS3.een menee jo se 100+ tuntia mun pelityylillä, mutta jotenkin nyt koen huonoa omatuntoa jatkaa kolmosta vaan ehkä pitäs alottaa siitä ykkösestä, mut sit taas toisaalta ei jotenkin malttais tätä lopettaa.

Tämä on tätä pelaajan ongelmaa.

Ovat ne kaikki kolme loistavia pelejä, itsellä ihan siellä Top 10 kaikista peleistä ikinä. Vaikka DS2 kompasteli ehkä vähän liikaa joissain asioissa, mutta silti sekin oli loistava peli.

Tämä DS3 oli mielestäni koko sarjan kohokohta. Myös Sekiro ja Bloodborne mukaanlukien.

Tässä DS3:ssa kaikki on tehty hyvin. En keksi paljoa mitään pahaa sanottavaa. Voisipa tämän kokea uudestaan ekan kerran.

 

[Dark3]

Tämä DS3 oli mielestäni koko sarjan kohokohta. Myös Sekiro ja Bloodborne mukaanlukien.

Samaa mieltä. Näiden jälkeen DS1 tuntuu kankealta, kun ajattelee pomoja ja hahmon liikkumista. DS2 oli aika heikko, yks huonoimmista genren edustajista, ei tuntunut vaan niin laadukkaalta.

 

[Hulikopteri]

Samaa mieltä. Näiden jälkeen DS1 tuntuu kankealta, kun ajattelee pomoja ja hahmon liikkumista. DS2 oli aika heikko, yks huonoimmista genren edustajista, ei tuntunut vaan niin laadukkaalta.

On DS2:ssa ongelmia, mutta on se silti parempi kuin ei- Fromin soulsliket. Ainakin itse viihdyin sen yleisen tunnelman takia. On se combat myös mukavaa, kun siihen tottuu.

 

[Subi]

DS2:lla on edelleen iso paikka sydämessä, johtuen varmasti siitäkin et se oli mulle ensimmäinen Fromin peli. Edelleen tulee niin hyvät muistot siitä Majulan musiikista Ihan hullut määrät tuli myös coopattua siinä. Oli siinä ongelmiakin, esim. aseiden rikkoutuminen oli ihan liioiteltua, mutta toisaalta siinä oli myös ne pienet saippuakivet millä pääsi pieneksi hetkeksi auttamaan muita ja palatessa kaikki oli palautunut täysille. Oma pelaaminen osui vielä SotFS julkaisun aikoihin, kun pelaajamäärät oli huipussaan.

Se soul memory systeemi siinä on typerä ja muistaakseni bosseille oli kuollessa ärsyttävä juosta takaisin. Vuosia tosin jo aikaa DLC:t oli ihan huippua ja lähes tulkoon jo ihan eri peli, sekä kenttäsuunnittelun että vaikeusasteen osalta. Kaikkia en muistaakseni niistä pelannut ihan läpi asti.

DS1 on tullut pelattua niin paljon, että sen pariin on itse helppo palata nykyäänkin, mutta uudelle pelaajalle se voi tuntua jo sen verran vanhentuneelta ettei ehkä jaksa kovin pitkälle. Riippuu toki millaisella asenteella ja soulsborne innolla sen pariin hyppää

DS3 toki sit sarjan paras lähes tulkoon joka osa-alueella niin kuin voisi odottaakin. Toki tästä varmasti joku voi olla eri mieltä. Kenttäsuunnittelu on se isoin miinus, varsinkin se maailma kokonaisuutena. En tiedä miksi tekivät pelistä lopulta niinkin lineaarisen, kun tiesivät pelaajien ylistäneen nimenomaan DS1 tyylistä maailmaa. Kaikki muu on kuitenkin timanttia niin ei siitä kovin isoa miinusta voi antaa. Tässä mulla oli bossien kanssa muistaakseni eniten ongelmia ekalla pelikerralla.

Edit: Yleinen tunnelma on se missä DS3 häviää mielestäni kaikille muille Soulsborne peleille ja vielä ihan selvästi.

 

[Wixxer]

Tästä DS3 en muista juuri mitään. Tais olla mulla kiintiö DS täynnä ja muistaakseni ajattelin, et nyt pitäisi pelisarjaa uudistaa vähän enemmän ja ER sen kyllä teki. Joku lohikäärmeen ratsastaja tais olla jossain kohtaa.

Sen sijaan DS2 peluu lähti ihan räpylästä. Majulassa oli joku paikka, jossa syttyi joku valo jokaisesta läpipeluusta samalla hahmolla ja niitä tais olla viistoista valoa sytytettävänä. Ei siitä mitään saanut, mutta tulipahan pelattua valot päälle. Alkoi bonfiren ääni soimaan päässä vaikka konsoli oli kiinni niin aloin jo huolestuu.

DS1 tuli kans väännettyä ihan urakalla. Luoja yksin tietää kuin monta runia. Varmasti vähintään kymmeniä rundeja.

Demons soulsissa kans useampi läpipeluu mm. pure black/white world tendencylla. Se tais kyllä olla aikamoista säätöä. Muutama rundi myös remakea.

Kyllä DS1 on näistä se ykkönen, jos mittaan siinä ajassa koetun pelikiiman perusteella. ER on tietysti kaikin puolin ylivertainen monella mittarilla, mutta siitä puuttuu minusta uudelleenpeluun ilo tai ainakin sitä on paljon vähemmän.

 

[Huttu]

DS2:lla on edelleen iso paikka sydämessä, johtuen varmasti siitäkin et se oli mulle ensimmäinen Fromin peli. Edelleen tulee niin hyvät muistot siitä Majulan musiikista Ihan hullut määrät tuli myös coopattua siinä. Oli siinä ongelmiakin, esim. aseiden rikkoutuminen oli ihan liioiteltua, mutta toisaalta siinä oli myös ne pienet saippuakivet millä pääsi pieneksi hetkeksi auttamaan muita ja palatessa kaikki oli palautunut täysille. Oma pelaaminen osui vielä SotFS julkaisun aikoihin, kun pelaajamäärät oli huipussaan.

Se soul memory systeemi siinä on typerä ja muistaakseni bosseille oli kuollessa ärsyttävä juosta takaisin. Vuosia tosin jo aikaa DLC:t oli ihan huippua ja lähes tulkoon jo ihan eri peli, sekä kenttäsuunnittelun että vaikeusasteen osalta. Kaikkia en muistaakseni niistä pelannut ihan läpi asti.

DS1 on tullut pelattua niin paljon, että sen pariin on itse helppo palata nykyäänkin, mutta uudelle pelaajalle se voi tuntua jo sen verran vanhentuneelta ettei ehkä jaksa kovin pitkälle. Riippuu toki millaisella asenteella ja soulsborne innolla sen pariin hyppää

DS3 toki sit sarjan paras lähes tulkoon joka osa-alueella niin kuin voisi odottaakin. Toki tästä varmasti joku voi olla eri mieltä. Kenttäsuunnittelu on se isoin miinus, varsinkin se maailma kokonaisuutena. En tiedä miksi tekivät pelistä lopulta niinkin lineaarisen, kun tiesivät pelaajien ylistäneen nimenomaan DS1 tyylistä maailmaa. Kaikki muu on kuitenkin timanttia niin ei siitä kovin isoa miinusta voi antaa. Tässä mulla oli bossien kanssa muistaakseni eniten ongelmia ekalla pelikerralla.

Edit: Yleinen tunnelma on se missä DS3 häviää mielestäni kaikille muilla Soulsborne peleille ja vielä ihan selvästi.

DS2 on ollut itselle paras Souls-peli, on noi kaikki ollut hyviä mutta tuo varsinkin oikein mainio. Siinä on jotenkin hyvä tunnelma ja ne alueet aika hyviä. Mielenkiintoinen lore myös.

 

[Ippenator]

DS2:lla on edelleen iso paikka sydämessä, johtuen varmasti siitäkin et se oli mulle ensimmäinen Fromin peli. Edelleen tulee niin hyvät muistot siitä Majulan musiikista Ihan hullut määrät tuli myös coopattua siinä. Oli siinä ongelmiakin, esim. aseiden rikkoutuminen oli ihan liioiteltua, mutta toisaalta siinä oli myös ne pienet saippuakivet millä pääsi pieneksi hetkeksi auttamaan muita ja palatessa kaikki oli palautunut täysille. Oma pelaaminen osui vielä SotFS julkaisun aikoihin, kun pelaajamäärät oli huipussaan.

Se soul memory systeemi siinä on typerä ja muistaakseni bosseille oli kuollessa ärsyttävä juosta takaisin. Vuosia tosin jo aikaa DLC:t oli ihan huippua ja lähes tulkoon jo ihan eri peli, sekä kenttäsuunnittelun että vaikeusasteen osalta. Kaikkia en muistaakseni niistä pelannut ihan läpi asti.

DS1 on tullut pelattua niin paljon, että sen pariin on itse helppo palata nykyäänkin, mutta uudelle pelaajalle se voi tuntua jo sen verran vanhentuneelta ettei ehkä jaksa kovin pitkälle. Riippuu toki millaisella asenteella ja soulsborne innolla sen pariin hyppää

DS3 toki sit sarjan paras lähes tulkoon joka osa-alueella niin kuin voisi odottaakin. Toki tästä varmasti joku voi olla eri mieltä. Kenttäsuunnittelu on se isoin miinus, varsinkin se maailma kokonaisuutena. En tiedä miksi tekivät pelistä lopulta niinkin lineaarisen, kun tiesivät pelaajien ylistäneen nimenomaan DS1 tyylistä maailmaa. Kaikki muu on kuitenkin timanttia niin ei siitä kovin isoa miinusta voi antaa. Tässä mulla oli bossien kanssa muistaakseni eniten ongelmia ekalla pelikerralla.

Edit: Yleinen tunnelma on se missä DS3 häviää mielestäni kaikille muille Soulsborne peleille ja vielä ihan selvästi.

Tuo Majulan tunnelmallisuus on muuten jotain aivan huikeaa! Varmaan tunnelmallisin paikka mitä olen missään pelissä kokenut. Se musiikki on jotain maagista! DS2 on muutenkin minulle erinomainen peli, ja suorastaan törkeän aliarvostettu yleisesti. Minulle se voittaa esim. DS1:n niukasti juurikin tunnelmallisuudellaan. Silti DS3 on kyllä minustakin nimenomaan Dark Soulseissa se paras peli, vaikka jääkin minulle ainakin Elden Ringin taakse kaikista soulsborne-peleistä. Koputtelee toki Bloodbornen kantapäitä parhaista soulsborne-peleistä puhuttaessa.

 

[jhsa]

Kun näitä on nyt on täällä vertailtu niin turhana tietona listaan myös oman järjestyksen ihan näin mutupohjalta huonon muistin perusteella.
DS2 > DS1 > DS3. Tykkäsin erityisesti DS2:ssa siitä että tietyn määrän kun on vihun tappanut, niin se ei enää herääkään eloon. Koko pelialuetta en tyhjännyt vihuista, mutta muutama tuli aika tyhjäksi. DS2 on myös ainoa josta on DLCt tullut pelattua kun tuli ostettua se kaikki dlct sisältävä remater, kun oli hyvässä alennuksessa. Samaa odotellut ykkösestä. Demon's soulsin kun pelasi näiden kaikkien jälkeen niin siinä tuntui olevan paljon tuttuja elementtejä (arkkitehtuuria yms), mutta sitten hoksasi että sehän onkin toisinpäin ...

Lisäyksenä että pelijärjestys on ollut ihan julkaisujärjestys. DS3 on ainoa josta ei ole useampaa pelikierrosta tullut pelattua, noin 1.7 kierrosta.

 

[01101010]

Mulla oli myös DS2 se ensimmäinen souls-peli. Siitäkin vasta tuo Scholar of the First Sin painos. En muista miksi ykkönen jäi silloin ilmestyessään kokonaan paitsioon. Kai se pelottelu vaikeudella oli syynä. Tämä SOTFS tuli muistaakseni napattua kaupasta mukaan koska kansikuva miellytti (...) Sittenhän se olikin menoa.

Täälläkin teki Majula kyllä melkoisen vaikutuksen. Musiikki ja yleinen tunnelma lienee parhainta Soulsien hub-alueilla.

Ja kakkosessa oli myös Lukatiel of Mirrah

Josta päästäänkin kolmoseen. Koska siis pelailen tätä edelleenkin "Lukatiel" hahmollani satunnaisesti. Kyllähän tämä DS3 mun mielestä on se paras tästä souls kolmikosta. Kakkonen heti perässä. Kuten joku tuossa ylempänä mainitsi. Paljon parjattu kakkonen kyllä pieksee "ne muut soulsliket" edelleen. Ykköselle en ole syystä tahi toisesta vieläkään oikein lämmennyt.

 

[Remeded]

Hyviä myyntipuheita kyllä, ehkä mä (ainakin kokeilein) nyt kuitenkin alottaa ykkösestä, pakko lähtee sillä asenteella että ajan hammas purrut eikä kannata olettaa mitää silmäkarkkia.

Elden Ring on ainoa souls mitä en oo ottanut toista kierrosta ihan jo sen massivisen maailman vuoksi, toki siinäkin voi vaan juosta suoraan bosseille jne mut jotenkin kun siinä on jo lähemmäs 400 dlc mukaanlukien niin jotenkin ihan ähky, bloodborne tuli 3 kierrosta ja demons souls remake jopa 4 kierrosta jaksoi.

 

[Remeded]

Tuli nyt sit alotettu DS1, ensinnäkin, ei tää nyt NII ruma ole mitä kuvittelin, joo ei ole mikään 4K nykystandardien mukainen graafinen eepos mut ihan tarpeeks "näyttävä". Toisekseen, hemmetti tähänhän jäi koukkuun, kolmannekseen huomaa miten oikeestaan hyvin vähän souls pelit ovat muuttuneet ihan elden ringiin asti, valikot ja UI ovat vaan terävämpiä ja selkeimpiä, tarina ja maisemat muuttuu, äänet munakkaampia jne, muuten tässä on ihan se sama pohjapiirustus jonka päälle fromsoft on rakentanut näitä souls pelejä QoL muutoksilla jne.

Eikä tämä siis huono asia ole, jos asiat toimii nii sit ne toimii, mut en ois uskonut että näin vähän tämä DS1 eroaa elden ringistä mitä tulee valikkoihin, mihin laitetaan ja valitaan aseet jne. Homma sen puolen oli hyvin tuttu eikä tämän pelaaminen tunnu mitenkään vanhanaikaiselta muinaisajan retropelinä. Elden ring toi hyppynappin ja hevosen ja upean open worldin, mutta hyvin paljon on tuotu sitä jo samaa tuttua toimivaa nii miksi sitä nyt muuttaa, eikä näistä soulseista tarviikkaa tulla mitään spidermaneja.

Nyt on vaan semmonen ongelma että minulla on melkoinen souls maratoni edessä ja kolmonen sitten saa odottaa johonki sinne tulevaisuuteen, tai sit pelaan kaikkia vähäsen kerrallaan, maanantaisin DS1, tiistaisin DS2 ja perjantaisin DS3 Nyt on "paha" dilemma!

 

[Hulikopteri]

En itsekkään pidä DS1 omassa päässäni edes vanhana pelinä, vaikka taitaa siitä olla herranjumala 14vuotta Se oli mun eka Souls ja ostin itsekkin sen kansikuvan perusteella. Kummallista ajatella sitä näin jälkikäteen .

Siitä se kaikki lähti. Vaikka alkuun oli hyvin vaikea päästä sisälle, mutta niin se taisi olla monella muillakin.

 

[Remeded]

Tämä DS1 systeemi on vähän sama mitä demons souls? Eli voit olla "kuolleena"/ihmisenä, nii onks täs sit jotain suurempaa funktioo muuta ku et kuolleena oot jotenkin heikompi ja saat mukaan vähemmän niitä elvytysjuomia jne? Sekä ilmeisesti kuolleena et voi pyytää apuja bosseihin jne?

Sekä myös "hajoavat" aseet, taitaa olla kaikissa näissä dark soulseis? Demons soulsis oli myös "hajoavat" aseet, ei nyt semmosia mitä zeldassa mut silti niitä pitää korjata tai tekevät muuten vähemmän damaa jne.

Eilen pääsin sinne asti kunnes pieksin ne kellotornin örkit, hyvin kyllä maistuu, oikeestaan enemmän mitä luulin. Itse pelattavuus tässä on kyllä ihan nykyajan souls tasolla, ehkä hieman "kankeampi" esim energiajuomien lipittely kestää mun mielestä kauemmin, välil ei ehi juomaan kesken taistelun vaikka kuinka spämmäis.

Semmonen "vanhanaikaisuus" tässä on mitä huomannut että vihut jahtaa hyvin ahkerasti koko loppuelämän paitsi jos pääset turva alueelle, eli tässä ei ihan noin vaa pääse juoksemalla ohi kun on lauma perässä, tämä ominaisuus on uusimmissa soulseissa että juoksijat jahtaa vain tietyn matkan.

 

[Raxama]

Tämä DS1 systeemi on vähän sama mitä demons souls? Eli voit olla "kuolleena"/ihmisenä, nii onks täs sit jotain suurempaa funktioo muuta ku et kuolleena oot jotenkin heikompi ja saat mukaan vähemmän niitä elvytysjuomia jne? Sekä ilmeisesti kuolleena et voi pyytää apuja bosseihin jne?

Sekä myös "hajoavat" aseet, taitaa olla kaikissa näissä dark soulseis? Demons soulsis oli myös "hajoavat" aseet, ei nyt semmosia mitä zeldassa mut silti niitä pitää korjata tai tekevät muuten vähemmän damaa jne.

Eilen pääsin sinne asti kunnes pieksin ne kellotornin örkit, hyvin kyllä maistuu, oikeestaan enemmän mitä luulin. Itse pelattavuus tässä on kyllä ihan nykyajan souls tasolla, ehkä hieman "kankeampi" esim energiajuomien lipittely kestää mun mielestä kauemmin, välil ei ehi juomaan kesken taistelun vaikka kuinka spämmäis.

Semmonen "vanhanaikaisuus" tässä on mitä huomannut että vihut jahtaa hyvin ahkerasti koko loppuelämän paitsi jos pääset turva alueelle, eli tässä ei ihan noin vaa pääse juoksemalla ohi kun on lauma perässä, tämä ominaisuus on uusimmissa soulseissa että juoksijat jahtaa vain tietyn matkan.

Joo aikalailla noin, hollowina (eli ruumiin näkösenä) ei oo summoneja ja Estuksia tais olla vähemmän kannossa. Muuta eroa en rehellisesti muista, vähemmän rankaseva toi on ku Demons Soulsin vastaava.

Siitä on jo aikaa kun ykkösen pelasin mut olikohan siinäkin sama bugi et 60fps pelatessa se aseitten durability romahtaa nopeammin mitä 30fps. Dark Souls 2 oli ainakin tää PC:llä pelatessa ja se alko paikotellen vähän ärsyttämäänkin. 1 ja 3 ei ihan niin paljoa pitäny huolehtia mut kyl se peli ilmottaa sit jos alkaa olemaan lähellä. Crystal-aseet tais olla joku erikoispoikkeus, olikohan et niitä ei saa korjattua.

DS1 saattaa kolmoseen verrattuna tuntua joo vähän vanhalta, mut onhan niitten välillä muistaakseni 5v noin muutenkin. Ei ne mitään isoja kankeuksia kuitenkaan oo mut sellasia et ne kyllä huomaa jos pelailee putkeen. Siitä huolimatta itellä taitaa ykkönen mennä kolmosen edelle listalla noin muutenkin, mut siinä voi hyvin olla nostalgiakakkulatkin naamalla kun ykkönen oli eka Souls mitä ikinä pelasin. DS3 mennessä oli sit jo DS1, DS2 ja Bloodborne pelattuna niin se oli jo aika tuttua puuhaa ja kovin suuria yllätyksiä ei enää ollu.

 

[Hulikopteri]

Joo aikalailla noin, hollowina (eli ruumiin näkösenä) ei oo summoneja ja Estuksia tais olla vähemmän kannossa. Muuta eroa en rehellisesti muista, vähemmän rankaseva toi on ku Demons Soulsin vastaava.

Siitä on jo aikaa kun ykkösen pelasin mut olikohan siinäkin sama bugi et 60fps pelatessa se aseitten durability romahtaa nopeammin mitä 30fps. Dark Souls 2 oli ainakin tää PC:llä pelatessa ja se alko paikotellen vähän ärsyttämäänkin. 1 ja 3 ei ihan niin paljoa pitäny huolehtia mut kyl se peli ilmottaa sit jos alkaa olemaan lähellä. Crystal-aseet tais olla joku erikoispoikkeus, olikohan et niitä ei saa korjattua.

DS1 saattaa kolmoseen verrattuna tuntua joo vähän vanhalta, mut onhan niitten välillä muistaakseni 5v noin muutenkin. Ei ne mitään isoja kankeuksia kuitenkaan oo mut sellasia et ne kyllä huomaa jos pelailee putkeen. Siitä huolimatta itellä taitaa ykkönen mennä kolmosen edelle listalla noin muutenkin, mut siinä voi hyvin olla nostalgiakakkulatkin naamalla kun ykkönen oli eka Souls mitä ikinä pelasin. DS3 mennessä oli sit jo DS1, DS2 ja Bloodborne pelattuna niin se oli jo aika tuttua puuhaa ja kovin suuria yllätyksiä ei enää ollu.

Estuksia on aina sama määrä, ellei kindlaa.

En muista että oliko tuota bugia ykkösessä, minulle ei ainakaan koskaan sitä sattunut. DS2:ssa oli se kyllä. Muutenkin siinä hajoaa aseet nopeammin.