Vastaus: Dead Space 3 [PS3/X360 @ 5.2.2013]
Dead Space kolmonen... pakkohan se oli ostaa, kun olen tykännyt sarjan kahdesta ensimmäisestäkin osasta. Ykkönen näistä toki edelleen paras, kakkonen ei yltänyt samalle tasolle, mutta hyvä se oli silti. Kolmosessa olen nyt menossa kuudennen chapterin kohdalla ja aloitin jälleen kerran hard-tasolla, normal on tuntunut liian lällyltä aikaisemmissa julkaisuissa. Impossiblekin kävi mielessä (se on heti auki), mutta jo hardin kanssa on ollut niin paljon ongelmia, että hermot siinä olisivat todennäköisesti palaneet. Laitetaan huomiot ranskalaisilla, muuten innostun kirjoittamaan liikaa juonipaljastuksia:
- Alku on kuolettavan tylsä, kun joudut taistelemaan suurimmaksi osaksi ihmisiä vastaan. Tämä on kaiketi se välttämätön "paha", jota uudistukseksi kutsutaan. Necroja alkaa kaipaamaan saman tien.
- Keräilyn tuottama ilo on säilynyt, mutta välillä on puuduttavan tylsää koluta lähes pilkkopimeitä huoneita, joissa ei tapahdu mitään. Tässä odottaisi nimenomaan sitä säikähdyselementtiä. Onnistuttiin siinä sentään kerran, kun astelin yhteen huoneeseen ja siellä oli vanhanaikainen flipperi, joka rupesi itsekseen pauhaamaan pimeässä kulmassa.
- Olen kenties pelannut tätä pelisarjaa niin paljon (ykkösen noin kuusi kertaa läpi ja kakkosen kahdesti), että kaiken maailman lockdownit, regeneroituvat necrot ja kovaa vauhtia päälle juoksevat otukset eivät enää säikäytä - kaikki on niin helposti ennakoitavissa. Parhaat hetket ovat juuri niitä, kun vaellat yksinäsi ja tulee jotain yllättävää eteen.
- Tunnelmamusiikki toimintakohdissa on edelleen hyvää tasoa, etenkin jos et tiedä minne mennä, varoitusvalot vilkkuvat ympärillä, healthit ovat paskana ja kuolemattomia örvelöitä juoksee kintereillä. Tästä saa edes pientä pakokauhufiilistä esiin, mutta sekin lässähtää, jos satut kuolemaan. Selviytyminen kiperästä tilanteesta taas tuo tavallista enemmän onnistumisen tunnetta (Tätä kirjoittaessa olen kuollut jo ainakin 20 kertaa, joten ikävän usein on mennyt toistoksi ja samaa fiilistä ei ole enää saanut, kun selviää vaikeasta kohdasta).
- Haastetta on ollut mukavan paljon, sitä ei käy kieltäminen - ja vaikka tähtääminen onkin tavallisesti helppoa, niin sitä se ei todellakaan ole, kun kuulet rääkäisyn takaasi ja samaan aikaan joukko necroja juoksee kovaa vauhtia kohti. Erityismaininta tälle otukselle, jolla on se "mutanttijalka" mukanaan ja tulee "räjäyttämään" sen viereesi. Kyseisen otuksen ääntely saa aina todella varovaiseksi ja "missä se on??" -fiiliksen aikaan.
- Tähän mennessä tunnelman osalta parasta on ollut iso huone, jossa on lukuisia ilmastointikanavia, paljon korkeuseroja, sopivan pimeää ja joka puolelta kuuluu juuri näiden "mutanttijalkaisten" otusten huutoja ja muuta örinää, mutta mitään ei näy - huudot vain kuuluvat välillä todella läheltä ja sitten on usein jo myöhäistä, kun viimein huomaat vihollisen. Tällaista lisää!
- Viholliset ovat toistaneet tähän mennessä itseään ja yhtään uutta ei ole tullut vastaan (ihmisiä en laske tähän), mutta todennäköisesti en ole vielä puolivälissäkään, joten odotellaan. Ns. pomotaisteluita ei ole niitäkään vielä ollut.
Jatkoa seuraa... nyt on liian aikaista sanoa tämän enempää pelin kokonaistarjonnasta.