Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Death Stranding 2: On The Beach

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet Tunnisteet
    ps5
Olen ne kattonut vielä kertauksen vuoksi ennen ku alotin DS2, ja vaikka ykkönen oli pariin kertaan koettu, niin ei se silti ihan sama ole kun itse pelaa sen koko höskän läpi kaikkine yksityiskohtineen, lauseineen, sanoineen mitkä tulee DS2:ssa ilmi ekaan osaan viitaten. Mutta joo jos aikeissa ei ole koskaan pelata ekaa osaa niin toki recapit löytyy myös tähän peliin!
 
Pelissä on ekan osan kertaus osio mutta en tiedä miten kattava se on kun en ole sitä katsonut.
Se kertaus oli melko pinnallinen mielestäni. Kyllähän siinä pääpointit tuodaan esiin juu mutta pelkän sen perusteella en menisi. Tietysti ideaalitilanteessa pelaa itse mutta jos ei niin vähintään joku suhteellisen kattava Youtube-kooste tms.
 
Pieni kiinnostus tullut tätä peliä kohtaan, joten tarviiko eka osa olla pelattuna tätä varten? Menettääkö mitään oleellista jos ei sitä ole pelannut?
Tarina näissä on niin tärkeässä osassa, että kyllä tuo olisi hyvä jotenkin olla koettuna. Ja nämä kuitenkin ovat pelattavuuden osalta hyvin samanlaisia, niin suosittelisin vaan pelaamaan ensimmäisestä osasta, jos se ei maistu niin tuskinpa tämä toinenkaan. Ja varmasti tuon ekan myös saa edullisemmin (esim. PS Storessa nyt 20€ ja Directors Cut 30€.)
 
Nykyäänhän pelien tarinat pystyy helposti käymään läpi Youtube-koosteiden avulla. Multa jäi siis aikanaan ensimmäinen Death Strading kesken, koska peli ei vaan yksinkertaiseti ollu mua varten, mutta tarinan loppu on kuitenkin tiedossa. Tietysti tubevideoiden katsominen ei koskaan korvaa pelaamista, mutta jatko-osia ajatellen niillä pystyy helposti ja nopeasti kokemaan tai palauttamaan mieleen edellisen osan tapahtumat.
 
Huh huh, äskön oli varmaa eka pelin brutaalein tehtävä, laitetaa nyt tämmöset varmuuden vuoksi spoilereihin. Kyseessä kuitenkin main quest.

Piti kuskata lumivuorien yli ja ali jotain pönttöö joka tietenkin vielä vuotaa myrkkykaasua jos ottaa kulumaa/damaa, siinä sitten pilkkopimeessä lumimyrskyssä jotenkin yritti lampsia perille, johonkin vuoren huipulle pääsin, enää kaksi köyttä jäljellä jonka avulla yritin kiivetä alas, siinä sit pääsin jonkin matkaa alas ja köyden pituus loppui, johonkin vuoren tynkään köyden varassa kikkailemal pääsin asettaa toisen köyden jonka avulla just ja just jalat ylsi maahan, aah maata!

Stamina ihan lopussa, pullossa enää tilkka vettä, kaikki stamina hyönteiset syöty, onneksi vielä pari purkkia cargo korjaus spraytä jäljellä. Jotenkin aivan puhki lampsimal näkyy jo päämäärä, "yes nyt päästään huilii". No et muuten pääse, tehtävä jatkuu läheppä pelastaa nyt tää eräs heppu jostain vuorilta, ei mitää missään, kaikki lopussa. Katto nyt saanko pelastettua, tämä on eka tehtävä jossa oikeesti olen huolissaan että onnistuunko.

Vaikeustaso tosiaan brutal, repussa lähes kaikki tavarat ruostuneet pilalle. Jotenkin masokistista mut tämmösiä hetkiä olis voinut olla reippaasti jo paljon aikasemmin, mutta toisaalta tämmösiä hetkiä jotenkin arvostaa ihan eri tavalla, ehkä sitä jopa alkais ärsyttää jos joka tehtävä olis tämmöstä taistelua. Mutta lepposten postipakettien toimituksien jälkeen tämmönen masokismin märkä päiväuni tuo kummasti piristystä. :D

165h myöhemmin, kohta varmaa alkamas chapter 9 sanon edelleen että tämä on aivan mahtava peli!
 
Alkaa olemaan jo haikea olo valmiiksi kun enää tarvitsee lisätä viisi paikkaa verkkoon ja sitten onkin koko paikka verkossa. Alkaa muutenkin olemaan sellaiset lopun fiilikset vaikka varmaan vielä on jonkun verran pelattavana. Yllättävän hyvin olen kyllä jaksanut, sillä avoimen maailman pelit yleensä puuduttaa sen verran ettei vaan jaksa tutkia ja tehdä asioita kauheasti. On tämänkin kanssa kyllä monena päivänä ollut sellainen "no niin, nyt keskitytään vain tarinan edistämiseen" fiilis, mutta sitten pari tuntia myöhemmin löytää itsensä taas köysiradalta kuljettamassa paketteja paikasta toiseen.

Tulipa tässä tänään kohdattua ensimmäinen kuolemakin ja jätettyä ensimmäinen kolo maailmaan. Sivutehtävässä tuli sellainen iso BT vastaan ja onnistuin kompuroimaan juuri silloin kun BT teki syöksyhyökkäyksensä ja se söikin minut kertalaakista. Hieman huvittava tapa mennä, mutta onneksi oli sen verran syrjässä ettei kuoppa siellä haittaa ketään.
 
Joo se tässä oli kyllä outoa miten kova koukku säily ihan viime metreille asti vielä lopputekstien jälkeenkin, yleensä open worldeissa ekat 2-5h on tukimista ja sit se onki nähty, tässä vaikka ns toistoa tulee niin se on jotain niin erilaista kuitenkin että vaikea selittää. DS2:n jälkeen pelasin vielä tuon ykkösen DC:n läpi, pieni hulluus iski ja nytki tekis mieli mennä kakkosen maailmaan häröilee :D Mutta ehkä ihan hyvä nyt pelailla vähän muita pelejä=)
 
Ylös Bottom