Donkey Kong Bananza

Ensimmäiset tunnit takana, kyllähän tämä vaan maistuu. Hiukan pelotti tuo möyryäminen, tuntui ensialkuun hieman oudolle pelilliselle idealle. Musiikit jääneet jotenkin erityisen hyvin mieleen, ilmeisen onnistuneita säveliä siis. Kamera on oikeastaan ainut pikku moite, se ei aina pysy kaivamisen perässä. Iso plussa myös koko pelistä paistavasta "kieli poskessa"-asenteesta, ei ota itseään turhan vakavasti.
 
Tuli nyt tämä aloitettua vaikka syyskuusta asti tuo on jo ostettuna ollut. Toisella tasolla menossa ja enpä tiedä. Riehuminen ja hajoittaminen menetti hohtonsa jo ennen kuin pääsin siihen otsikkoruutuun. Toivon mukaan pelissä ei ole "ideana" hakata vähän joka paikkaa hajalle että löytää banaaneita ja muita kerättäviä, vaan se olisi jotain selkeämpää kuin summanmutikassa "hakataanpa vaikka tähän aukko"-menoa.

Tunnun muutenkin olevan usein pelaaja, johon syvyyttä (heh heh) sisältämättömät kikat ei toimi, vaan pitäisi olla jotain muutakin kuin vaikka "kaikki menee rikki, wow"-meininkiä. Oliko se joku Red Faction, jossa myös sai paikkoja rikki mutta en pitänyt sitäkään kauhean ihmeellisenä. Olihan se uutta mutta sen viehätys oli äkkiä ohi kun tuntui ettei se sitten ollut muuta kuin se premissi: kaikki menee rikki. No mitä sitten?

Ekan pelikerran jälkeen jäi vain olo että olisin voinut pelailla mieluummin uutta Mariota. Katsellaan toki vielä että mihin tämä lähtee tästä menemään. Ainakin taidan jättää kaiken pieksämisen vähemmälle koska sitten siihen ainakin kyllästyy.
 
No jopas. Eilen menikin sitten vähän eri ääripäähän fiilikset. Siinä keskiyön paikkeilla olin jo ties monetta kertaa ajattelemassa että "pitäisi lopetella ja mennä nukkumaan" mutta aina vain piti katsoa mitä tuolla on, tehdä vielä tämä tai tuo, käydä siellä tai täällä. Tässähän on imua ihan yhtä lailla miten Mario Odysseyssakin parhaimmillaan, jolloin koko ajan on jotain mitä tehdä tai mihin mennä.

Siinä LS100:n jälkeen alkoi mielestäni joko peli tai oma mieli avautua sillä lailla että voi sanoa että tämähän on tässä kohtaa ihan sinne Mario Odysseyn ja Bowser's Furyn tasolle menevää settiä, vähintään.

Vähätkin pelot siitä, että pitäisi tuhota joka paikka kamojen toivossa on myös karisseet kykyjen myötä, joten nyt tätä voi pelata pitkälti kuten Mariota mutta sillä erolla tietysti että on hyvin erilainen mekaniikka, mitä myös hyödyntää. Ei kuitenkaan mikään pakko pieksää kaikkea vaan voi pelata "tasohyppelymäisemmin" ja hakkailla ympäristöä lähinnä kun tuntuu olevan tarvetta.

Ei tämä välttämättä miksikään vuoden peliksi itselle nouse (siellä on aika kova kilpailu) mutta ihan hiton hyvältähän tämä tässä kohtaa on alkanut maistua.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom