Läpi meni noin 25 tunnissa!
Minulla on kaukainen muisto Donkey Kongista, olikohan se Commodore 64:llä kun oli Donkey Kong peli? Sitten meillä oli Donkey Kong elektroniikkapeli. Pikakelaus tähän päivään ja Donkey Kong hahmo ei ole koskaan ollut niin hyvässä vedossa kuin tänä päivänä.
Pelissä on harvinainen ympäristön hajotus peli-idea. Jossain muinaisessa Red Faction pelissä oli samantyyppinen ominaisuus, jota en koskaan pelannut. Se että pelissä pääsee kunnolla murskaamaan ympäristöä niin sillä on voimakas uutuuden viehätys ja murskaamista muunnellaan kaikennäköisin banaanihaastein, jotta homma ei kävisi liian yksitoikkoiseksi.
Päähenkilö DK osaa päästellä vain hassuja apinaääniä, mutta mukana on sidekick Pauline, joka heittää koko ajan hauskaa läppää. Pelaajan kerätessä kamojaan piilopaikassa, Pauline heittää aina hyvää monologia. On Paulinesta muutakin apua kuin terapiajuttukaveri. Hän huomaa aina jos lähellä on banaani tai jos joku vihu on ryntäämässä kohti.
Tuntuu, että ainakin Mario Bros. Wonderista asti Nintendo on panostanut hahmojen kehonkieleen ja kasvoanimointiin. Donkey Kong pelissä hahmot ovat todella eläväisiä, persoonallisia ja hauskoja. Miettii, kun katsoo elokuvia, niin niissä henkilöt saattavat olla naama peruslukemilla koko elokuvan ajan vaikka mitä tapahtuisi ympärillä.
DK:n vastustajat keksivät aina uusia koiruuksia ja pelaajan on oltava valppaana, että muistaa kaikki erikoisliikkeet, mikä tehoaa mihinkin. Lopputaistelussa tyhmyydestä vähän sakotettiin, mutta olin varautunut siihen, sillä mukana oli neljä omenamehu purkkia, jotka palauttavat terveyden jos meinaa kuolla. Kaikki tuli käytettyä. Äänimaailmasta vielä niin 3D äänet kuulokkeilla toimivat tosi hyvin. Lopputaistelussa 3D äänistä oli apua kun tietää heti mihin suuntaan heittää lohkareen.
Peli on tosi kova avaus Switch 2 pelikoneelle ja varmaan pärjää hyvin omalla vuoden peli top listalla. Arvosana: 5/5.
Muita omia kuvakaappauksia: