Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
ME:ssä erikoiskykyjen käyttö:
Paina nappi pohjaan, valitse erikoiskyky ja valitse kohde
DA:ssa erikoiskykyjen käyttö:
Paina nappi pohjaan, valitse erikoiskyky ja valitse kohde
ME:ssä keskusteluissa vaihtoehdot valittiin suuntien mukaan.
DA:ssa keskusteluissa vaihtoehdot ovat allekkain
Kummassakin on kamera päähahmon takana ja sitä voi liikutella oikealla tatilla.
ME:ssä keskusteluissa on mahdollista painostaa/uhkaillaa tai suostutella.
DA:ssä keskusteluissa on mahdollista painostaa/uhkaillaa tai suostutella.
DA:ssa myös Lie ja Cunning mahdollisuuksia keskusteluissa, muistelisin että ME:ssä oli myöskin, mutta viime pelikerrasta on jo aikaa joten ei voi muistaa.
Itse kahakkahan on ME:ssä suoraa räiskintää + suojassa kykkimistä, kun DA:ssa enempikin taktikointia. DA:ssa myös voi halutessaan (ja siihen tulee tarve!) ohjastaa ketä tahansa partyyn kuuluvaa.
EDIT: Genre-erohan tekee toki huiman eron, mutta shout puhuikin pelimekaniikasta.
ME:ssä erikoiskykyjen käyttö:
Paina nappi pohjaan, valitse erikoiskyky ja valitse kohde
DA:ssa erikoiskykyjen käyttö:
Paina nappi pohjaan, valitse erikoiskyky ja valitse kohde
ME:ssä keskusteluissa vaihtoehdot valittiin suuntien mukaan.
DA:ssa keskusteluissa vaihtoehdot ovat allekkain
Kummassakin on kamera päähahmon takana ja sitä voi liikutella oikealla tatilla.
ME:ssä keskusteluissa on mahdollista painostaa/uhkaillaa tai suostutella.
DA:ssä keskusteluissa on mahdollista painostaa/uhkaillaa tai suostutella.
DA:ssa myös Lie ja Cunning mahdollisuuksia keskusteluissa, muistelisin että ME:ssä oli myöskin, mutta viime pelikerrasta on jo aikaa joten ei voi muistaa.
Itse kahakkahan on ME:ssä suoraa räiskintää + suojassa kykkimistä, kun DA:ssa enempikin taktikointia. DA:ssa myös voi halutessaan (ja siihen tulee tarve!) ohjastaa ketä tahansa partyyn kuuluvaa.
En usko, että noosen listaamat ominaisuudet ovat konsolipelaajille(kaan) mitenkään uusia ominaisuuksia. Ei ominaisuuden iällä ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin peliä verrataan. Mass Effect on luonnollinen vertauskohde, koska se on saman puljun edellinen tuote.
Kerro toki lisää. On totta, ettei DA:ssa näy nännit, mutta ehkä kyse on taidesuunnittelun seikasta; tietynlaisen tyylin säilyttämisestä. Tietysti myös kulttuurierot vaikuttavat ja Amerikassa suhtaudutaan seksiin konservatiivisemmin kuin Euroopassa. Tämän voi halutessaan nähdä itsesunsuurina, kyllä, mutta minun nähdäkseni kyse ei ole kovinkaan kummallisesta asiasta, jotta siitä täytyisi haloota nostaa.
En kyllä ole mitenkään Dragon Agen seksitoteutuksen fani, näkyi nännit tahi ei. Aika heikolta ne cutscenet näytti.
En mene sanomaan, oliko täällä ketään, mutta siis noilta BioWare- foorumeilta niitä löytyy. Jotkut ovat menneet ostamaan sokeana Dragon Agen, koska peli on BioWaren käsialaa ja tyyppinä roolipeli. Ongelmanahan on se, että monet eivät raapaisseet pintaa syvemmältä ja varmana voitosta menivät sitten näillä tunnusmerkeillä pelin ostamaan. Kovinkaan paljoa vastaan ei itsellenikään ole kyseisiä esimerkkejä tullut, mutta uskoakseni niitä kyllä löytyy enemmänkin.
BioWare on itse sanonut Dragon Agen olevan Baldur's Gaten epäsuora perillinen. Paremmin ei mielestäni voi pelin antia pukea sanoiksi. On totta, että tietyt ominaisuudet toteutuksessa ovat melko lähellä Mass Effectiä, mutta mielestäni tässä voidaan puhua selvemmin BioWaren omasta päivittyneestä tyylistä luoda roolipelejä.
Eikä harmita muuten enää yhtään se, ettei tuo oma hahmo puhu. En pahemmin diggaile ME:n tyylistä käydä keskusteluja. Hyvin se on toteutettu, mutta huomattavasti parempi on se, että hahmolle voi valita haluamansa äänen ja voi suoraan valita sen mitä sanoo. Tämäkin on suoraan mallinnettu Baldureista.
Noosen listaukseen ihan välikommenttina, että siinä missä Mass Effectissä inti/persu-taidot onnistuivat 100%, kunhan ne vain olivat valittavissa, DA:ssa kyseiset eivät välttämättä mene tällöinkään läpi ja voivat pahimmillaan pilata koko touhun. Tämä on puhetyypillä aina roolipelinsä aloittavalle iso kiitos, vaikkakin Falloutin prosenttipohjaiseen onnistumiseen on vielä matkaa. Ja puhun nimenomaan FO1 & 2, sillä kolmosessa mentiin asiassa hieman taaksepäin.
Ja kerro mulle nyt äkkiseltään yksi viimeaikainen, ei japanilainen, roolipeli, jossa keskustelut eivät olisi olleet vaihtoehtoisista puheenparsista koottuja dialogeja? Suomennettuna, toi on aika yleinen käytäntö kaikissa ropeissa. Vaihtoehto on klikkailla A:ta aina tekstin luettua.
Kyllähän Massassa ja DA:ssa samanlaisuuksia on (kuten juurikin tuo erikoiskykyvalikko, se on pyöreä! ), mutta paha näitä on silti lähtee keskenään vertaamaan. Varsinkin, jos ajatellaan PC-version DA:ta, jota uskoisin suurimman osan pelaavan kuin Baldureita, isometrisenä ja taktisesti. Konsolipuolella yhtäläisyydet ovat kuitenkin likemmin toisiaan, mutta toisaalta molemmat ovat saman lafkan pelejä. Seljän takaahan sä pystyit pelaamaan Oblivioniakin, jos niin joku tykkäsi.
Itselleni kolahti Massa enemmän puhtaasti sen sci-fi-taustansa vuoksi (ja samasta syystä arvotan Falloutit [edelleen kaksi ekaa] korkeammalle kuin Baldurit), mutta DA on loistava peli kanssa. Valitettavasti oma peliaika on ollut minimissä, kun ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Vaikka Massin keskustelu oli aikasten lyömätön, olisin siihen kaivannut etenkin tuota epävarmuutta uhkailu/suostuttelu-tilanteissa, sillä sen tajusi jo ensimmäisellä kerralla olevan varma nakki ja "paras" tapa hoitaa tilanne. DA:ssa tilanteita on joutunut aina hieman pohtimaan sen jälkeen, kun kokeilin suostutella ja ihmeekseni tilanne epäonnistui ja muuttui vihamieliseksi. Muuten Massin dialogirulla ja lähinnä oman karaktäärin puhuminen loi tunnelmallisemmat keskustelut. Toivottavasti kakkosessa on hieman peitelty hyvän, pahan ja neutraalin välisiä eroja, sillä ykkösessähän nämä olivat järjestyksessä ylhäältä alas aina samat. Vasemmalla puolella olivat sitten lisäkysymykset.
DA:n dialogin epäilisin olevan erinomaista, mikäli päähahmo myös puhuisi, sillä muutama vaihtoehto nostaa hymyn huulille jo pelkästään luettuna. Kunnollinen vuorovaikutus olisi ollut kuitenkin erinomainen lisä. DA:ssa huomannut myös sen vakkari-ropeilun, eli vaihtoehdosta riippumatta usein muuttuu ainoastaan ensimmäinen osa tekstiä. Ts. jos vitsailet, kaveri vitsailee takaisin, ja jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Uhkailun sijaan kaveri loukkaantu, mutta jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Aivan sama -komman sijaan, kaveri pettyy ja jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Tietty nämä vaikuttavat lopussa saatuihin suhdepojoihin, mutta silti vaihtelevuus on ymmärrettävistä syistä melko vähäinen. Kaikkiin kohtiin tämä ei tietenkään päde, sillä vaihtoehdolla on oikeasti vaikutusta.
Eikä harmita muuten enää yhtään se, ettei tuo oma hahmo puhu. En pahemmin diggaile ME:n tyylistä käydä keskusteluja. Hyvin se on toteutettu, mutta huomattavasti parempi on se, että hahmolle voi valita haluamansa äänen ja voi suoraan valita sen mitä sanoo.
Mua ei hahmon puhumattomuus DA:n aikana haitannut, kuten ei myöskään Falloutin aikana. Kyllä mä kuitenkin tiedostan, että imo kyseessä on kuitenkin resurssirajoite, eikä suinkaan suunnittelukysymys. Kyllä näissäkin peleissä ääni olisi, jos se olisi resurssien ja ajankäytön puolesta ollut järkevää. Ääni tuo kuitenkin niin paljon elämää ja luonnetta siihen hahmoon, hyvin näyteltynä tietysti. Se jos mikä lisää sitä cinemaattista fiilistä ja immersiota maailmaan.
Toisessa ääripäässä olen sitten kuullut sitä mielipidettä, ettei pysty eläytymään hahmoon, kun on kuvitellut sen äänen erilaiseksi. Mielestäni tuollainen on jo todellista hardcore-hommaa, eikä edes ihan perusroolipelaajan tyyliä. Ei nämä pelit immersioltaan kuitenkaan sille tasolle yllä, että oikeasti kuvittelisin olevani tuo hahmo ja puhuvani tällä ja tällä äänellä.
Anywayhow, mieluusti ottaisin Dragon Age 2:een ääninäytellyt päähenkilöt, mutten pety jos sama linja jatkuu.
EDIT. Mulla muuten onnistui DA:ssa muistaakseni lähes aina nämä persut ja myös intimidatet. Oikein ihmettelin, että yllättävän usein näitä on vaihtoehtona ja menee myös läpi. Tietty puheskilli oli tapissa, sillä siihen olen tykännyt usein roolipeleissä panostaa jo alusta pitäen. Ehkä sekin vaikutti, että pelasin söpöä-naiselffiä, niin useimmiten miespuoliset kanssakeskustelijat olivat vissiin aika sulaa vahaa meikän persujen edessä. Massassa tämä oli tosiaan vieläkin suoraviivaisemmin toteutettu, mutta ei tuo DA:nkaan systeemi monimutkaiselta tuntunut.
EDIT. Mulla muuten onnistui DA:ssa muistaakseni lähes aina nämä persut ja myös intimidatet. Oikein ihmettelin, että yllättävän usein näitä on vaihtoehtona ja menee myös läpi. Tietty puheskilli oli tapissa, sillä siihen olen tykännyt usein roolipeleissä panostaa jo alusta pitäen. Ehkä sekin vaikutti, että pelasin söpöä-naiselffiä, niin useimmiten miespuoliset kanssakeskustelijat olivat vissiin aika sulaa vahaa meikän persujen edessä. Massassa tämä oli tosiaan vieläkin suoraviivaisemmin toteutettu, mutta ei tuo DA:nkaan systeemi monimutkaiselta tuntunut.
Sama söpö, miesten tappaja (kirjaimellisesti) naiselffi mullakin on ja puheskillit täysissä, ja totta puhuakseni suurin osa menee kyllä läpi. Mutta on myös ollut tapauksia, jossa edelleen tappiin vedetyistä puhetaidoista huolimatta, tilanne on epäonnistunut. Samoin esim. survival yms. checkit mulla näkyvät, vaikkei niitä onnistuisi tekemäänkään. Tietty nämä ovat voineet olla jotain skriptattuja, tiedä häntä. Pelitunnit ovat verrattain vähäisiä DA:n kanssa.
Itsekin aloitan jokaisen ropen aina puhetyypillä puhtaasti lisähankaluuden ja mielenkiinnon vuoksi. Jos tilanteista pystyy selviämään pelkän puheen voimin, niin aina vain parempi.
Tästä Mass Effect vs. Dragon Age aiheesta saa aina todella mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. Hienoa että löytyy porukkaa omilla eroavaisilla mielipiteillään!
Mua ei hahmon puhumattomuus DA:n aikana haitannut, kuten ei myöskään Falloutin aikana. Kyllä mä kuitenkin tiedostan, että imo kyseessä on kuitenkin resurssirajoite, eikä suinkaan suunnittelukysymys. Kyllä näissäkin peleissä ääni olisi, jos se olisi resurssien ja ajankäytön puolesta ollut järkevää. Ääni tuo kuitenkin niin paljon elämää ja luonnetta siihen hahmoon, hyvin näyteltynä tietysti. Se jos mikä lisää sitä cinemaattista fiilistä ja immersiota maailmaan.
Itse mietinkin tänään, että voisiko oman hahmon puheen puuttumisille olla syynä resurssirajoite, joka kyllä selittäisi asian melko selvästi. Mutta tulee väistämättä mieleen myös se, olisiko tuo puheen puuttuminen vain uskollisuutta Baldureille sekä muille vanhemmille roolipeleille. Mene ja tiedä.
Tuo puheen puuttuminen ei estänyt minuakaan immeroitumasta millään tavalla. Päinvastoin. Olisin kyllä ärsyyntynyt, jos hahmolla olisi ollut aina sama ääni. Kannattaa muistaa, että Dragon Agessa, niin kuin muissakin fantasiaroolipeleissä joissa rätlätään roduilla, on pakollisista syistä erilaiset äänet. Miettikää nyt, vanha ja kivenkova kääpiö puhuisi samalla äänellä, kuin nuori ja vilkas haltia. Ei muuten passaa!
Jos seuraavassa Dragon Agessa oma hahmo puhuu, toivon että tekniikka on sama kuin ensimmäisessä. Ei niin, että valitset sanamuodon josta hahmo muodostaa sitten lopullisen lauseen. Ehkä siis on parempi, että mekanismi pysyy samana. ISO IMO.
, joka oli suorastaan noloa katsottavaa. No, huonojen sattumien summa. Uskon etteivät pelin muut nusnuskohtaukset voi tuota ainakaan alittaa, joten parannusta on sieltä suunnalta luvassa.
Mitä tuohon ME-fanien itkuun tulee, niin edelleenkään en sellaista lähtisi toitottamaan. Olen suht aktiivisesti seurannut sekä ME- että DA-foorumeita, ennen ja jälkeen julkaisun, enkä ole laajamittaisena moiseen törmännyt.
EDIT. Ennen julkkaria foorumilla oli ketju, jossa hieman ihmeteltiin päähahmon ääninäyttelyn puutetta. Devin vastaus oli, että tuhansien ja taas tuhansien rivien äänittäminen 3:lla eri rodulla ja 2:lla eri sukupuolella olisi ollut liian suuri urakka. Baldureista ei tässä kohdin puhuttu, vaikka tietysti kulisseissa voi päätöksiin vaikuttaa aina monta eri seikkaa.
Mitä tuohon ME-fanien itkuun tulee, niin edelleenkään en sellaista lähtisi toitottamaan. Olen suht aktiivisesti seurannut sekä ME- että DA-foorumeita, ennen ja jälkeen julkaisun, enkä ole laajamittaisena moiseen törmännyt.
Mielestäni en mitenkään yleistänyt tätä asiaa, vaan lähinnä totesin. Jossain olen moista lukenut, tarkemmin en osaa sanoa. Älä takerru pikkuseikkaan! Puhe ei myöskään ollut itkemisestä, vaan ihan yleisestä huomiosta. Sovitaan, että mä hävisin, niin ei tarvitse moisella pikkuasialla yöunia menettää.
Ennen julkkaria foorumilla oli ketju, jossa hieman ihmeteltiin päähahmon ääninäyttelyn puutetta. Devin vastaus oli, että tuhansien ja taas tuhansien rivien äänittäminen 3:lla eri rodulla ja 2:lla eri sukupuolella olisi ollut liian suuri urakka. Baldureista ei tässä kohdin puhuttu, vaikka tietysti kulisseissa voi päätöksiin vaikuttaa aina monta eri seikkaa.
Tämä asia melko varmasti on syy sille, miksi se oma hahmo ei turise. Mutta, eipä tämä ainkaan minua sen suuremmin häiritse. Kuten totesinkin, tuo ME:n systeemi ei oikein napannut meikäläiseen. Hienosti se on tehty, enkä menisi siitä pointseja karsimaan. Mielestäni tuon suoran lauseen valitseminen on vain käytännöllisempää.
Jos BioWare luopuu tästä mahtavasta ideasta seuraavassa Dragon Agessa, pistän mielenosoituksen pystyyn! Siitä en kuitenkaan ole varma, haluanko nähdä "lastani" leikkimässä kuolleilla oravilla metsässä
En usko, että noosen listaamat ominaisuudet ovat konsolipelaajille(kaan) mitenkään uusia ominaisuuksia. Ei ominaisuuden iällä ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin peliä verrataan. Mass Effect on luonnollinen vertauskohde, koska se on saman puljun edellinen tuote.
Tietääkseni kaikissa ei-JRPG ropeissa? Oblivion nyt vaikkapa esimerkkinä. Muita ropeja konsoleille ei nyt ole tullutkaan. Tietty kiristys/suostutus/yms. on ollut aika harvojen pelien herkkua (FO ja BioWaren tuotokset lähinnä tulevat mieleen).
Hohhoijjaa, ekan kerran loppurähinät olis täälläkin aluillaan ja turpaan tulee, kuinkas muutenkaan
Toisaalta ei malttais millään paukuttaa taistelua loppuun, kiintyny tohon omaankin hahmoon aikalailla. Tekis mieli alottaa samalla hahmolla (löytyy tallennus ~ensimmäisen tunnin kohdalta) ja pelais vähän eri tavalla.
Alotin kyllä myös human noble warriorilla tohon väliin (käyn takomassa tuota lopputaistoa "omalla" elffillä aina välillä). Hyvältä näyttää myös ihmishahmon alkutarinat ja tunnelmat. Ei voi kuin kiittää käsikirjottajia. Ja tavallaan sekin kun tarina on tuttua mutta nyt toisesta näkökulmasta lähdetään, tuo lisää syvyyttä. Sille en voi mitään että myös ihmishahmo piti saada niin paljon oman elfin näköiseksi kuin mahdollista Mustat hiukset ja vaalea iho toimii lajilla kuin lajilla.
Pakko tämä on kaikilla lajeilla läpi vetää ajan kanssa (ja toisen kerran tolla omalla rakkaalla city elf magella, ensirakkaushan on se suurin )
Human noblella vähän enempi alotellu hv-asenteella mutta katsotaan nyt, meikäläisellä on paha ongelma siinä että vaikka millaisena kyrppiksenä yrittäis alottaa niin veri vetää hyvikseksi.
seuraava tuskin paljoa spoilaa jos vähänkään on pelannut mutta varoiksi laitan tageihin
Human noblella heti kärkeen hain Morriganin (ja heti kun mahdollista, healerin kyvyt Morriganille kuten täältä vinkattiinkin) ja Alistairin kanssa Shalen, alistair pois ja sitten circle of mageen wynneä hakemaan. Shale on kätevä veitikka, auttaa etenkin alkukähinöissä ihmeesti kun ei ole omalla warrulla vielä kestokykyä ja voimaa kovasti. Koissu on melkeen pakko pitää mukana koko aika, o se niin lutunen (Jawsy on nimenä hällä)
Nyt se on sitten ohi, en sano vihdoinkin, sillä seikkailu oli kyllä kaikkineen varsin eeppinen ja todellakin yksi kaikkien aikojen vetävimmistä sarallaan, vaan sanonkin, että seikkailu on päässyt ansaitulle tauolle. Olisin tämän tuonne PS3-ketjuun kirjoitellut, jos siellä olisi yhtä asiantuntevaa kirjoittelua kuin täällä, kun siis tosiaan tämän olen nyt PS3:lla pelannut läpi. Tuskin kokemus mitenkään sinänsä on eriävä XO:n vastaavasta.
Tarinaltaan Dragon Age: Origins on ehtaa eeppisyyttä, ei ehkä mitään todellista innovaatiota innovaation perään, mutta kuitenkin tarpeeksi erilaista ollakseen omaleimaista. JRPG-genren pahimpiin söpöilyihin ja maailmanpelastuksiin kyllästyneet voivat henkäistä rauhassa, vaikka toki suuren pelastuksen äärellä tälläkin kertaa ollaan - kuten aina. Suvantovaiheitakin on mielestäni, yksi jopa melko tylsäkin vaihe, mutta melko toimintapainoitteinen juonikuvio pelissä kuitenkin loppujen lopuksi on. Alussa mennään lujaa, keskivaiheilla vähän himmataan ja jälleen lopussa mennään kaasu pohjassa. Tämä toimii useimpien pelien kohdalla, niin Dragon Agessakin ja mikäs siinä, jos kerran tällä reseptillä syntyy koukussaan pitävää soppaa. Sivutehtäviä tuli pelattua luvattoman vähän, joten en näitä kommentoi sen enempää. Ne mitä suoritin olivat ihan hyviä ja tarpeeksi vaihtelevia.
Hahmot Dragon Agessa ovat mielenkiintoisia ja tarpeeksi vaihtelevia. Huomasin haluavani miellyttää mm. Alistairia ja Morrigania, mikä ei aina osoittautunut niin kovin helpoksi. Myös muidenkin hahmojen kanssa tuli vietettyä aikaa leirissä, vaikka lopulta toki lemmenleikit veivät suurimman osan ajasta. Oma hahmoni oli City Elf Warrior. Päähän potkittu kahdella kädellä miekkoja heilutteleva soturi kurjasta haltialähiöstä kuulosti heti osuvalta, varsinkin näin vantaalaisen korvaan, eikä tämä ensivaikutelma tuottanut pettymystä. Vaikka muitakin hahmotyyppejä tuli pelin aikana ohjastettua, niin kyllä aina tämä oma hahmo tuntui siltikin kaikista kotoisimmalta. Toimintaan tuo monipuolisuutta erilaiset kehitettävät kyvyt ja erikoistumiset, joiden koko potentiaalin sain valjastettua vasta ihan pelin viime hetkillä.
Kylissä ja kaupungeissa majailevat hahmot ovat niin ikään melko mielenkiintoisia lähes kaikki ja se erinomainen ääninäyttely tuo kyllä runsaasti lisää immersioon. Jos lätkisi vain napilla eteenpäin tekstiä, niin ei Dragon Age: Origins olisi lähellekään niin upea kokemus kuin se näin täysin ääninäyteltynä oli. Ja codexit toivat hyvin lisätietoa asiosta ja historiasta, jos jotain tietoa ei keskusteluiden kautta saanut ongittua. Varsin vahvasti kirjoitettua tarinaa siis.
Teknisesti peli on mielestäni asianmukainen. Kuten sanottua, kaikki repliikit on näyteltyjä (pl. päähahmo), mikä on jo sinänsä vaativa suoritus. Paljon puhuttu grafiikka on aivan täysin riittävää keskimääräisesti, usein jopa ihan vakuuttavaakin, eikä ainakaan allekirjoittanut jäänyt missään vaiheessa kaipaamaan kummoisempaa ulkoasua. Musiikki sopii täydellisesti tunnelmaa ja animointikin on melko hyvää, vaikkakin hiukan tönköhköä. Muutamaan tekniseen bugiin törmäsin, eli jäi repliikki kuulematta kerran tai kaksi ja kerran keskustelu alkoi alusta ja antoi ottaa uusiksi erään kohtauksen, vaikka olin jo valintani tehnyt. No, ensimmäinen valintani jäi pysymään, vaikka tällä bugikerralla kokeilinkin keskustelussa toista polkua - harmi sinänsä, kun huomasin tuon toisen tavan olevan parempi, vasta kokeilemalla sitä. No, seuraavalla pelikerralla sitten.
Loppujen lopuksi Dragon Age: Origins nousee Lost Odysseyn kanssa taistelemaan tämän sukupolven parhaan pelin tittelistä, jälkimmäisenä mainitun viedessä kunnian ehkä hiuksenhienosti. Ja jos BioWaren peleihin pitää verrata, niin tämä on ehkä Jade Empiren ja Knights of the Old Republicin välimaastossa, noin niin kuin pistearvoltaan. Dragon Age -saagan avaus on kuitenkin todellakin Game of the Yearin arvoista tavaraa ja suosittelenkin kaikille edes vähän kiinnostuneille hankintaa, tuskin tulette pettymään. Itse en pidä fantasiasta niinkään paljoa, mutta BioWaren käsittelyssä pelimaailma kuin pelimaailma tuntuu kiinnostavalta, eikä tämäkään peli tee poikkeusta. Vähän reilu 40 tuntia meni ensimmäisellä kerralla, enemmänkin olisi voinut vielä pelata - mikä on merkki erinomaisesta pelistä.
4.5/5
Spoilerin alla muutamia huomiota, asioita jotka eivät varsinaisesti maistuneet ja muuta. Todella spoilaavaa tavaraa, en suosittele lukemaan, jos ei peli ole läpi pelattuna.
Hahmot ja se Morrigan. Mitäs tuosta nyt sanoisi? Vetävä luonne, niinpä lähdin liehittelemään kyseistä neitoa ja lopulta yksi asia johti toiseen, joten lopulta päädyimme viettämään yhden yhteisen illan pienessä teltassa. Oli ajoittain todella vaikeata olla saamatta miinuksia tekemisistä tältä naiselta, koska usein yritin pyrkiä pelaamaan melko pyhimysmäistä hahmoa, joten ehkä hiukan yllättävääkin oli kaiken jälkeen päästä romanssiin tämän hahmon kanssa. Leliana tosin oli liian mitäänsanomaton luonne, joten hänen rooliksi tulikin sitten odotella leirissä, kun me muut olimme matkoilla ja näin Morrigan onnistui vakuuttamaan näpsäkkyydellään.
Lopussa tarjoutunut mahdollisuus yhteisestä lapsesta järkytti allekirjoittaneen, huomaavaisesti yritin sanoa "ei kiitos", mutta valitettavasti naikkonen otti sitten hatkat ennen lopputaistelua. Tallennus oli varsin pitkällä tästä kohdasta, joten en pystynyt kokeilemaan erilaisilla valinnoilla keskustelussa päästä sellaiseen tulokseen, ettei lasta tehdä, mutta Morrigan taistelisi siltikin tätä lopullista vihollista vastaan. Oli meinaan hankalahkoa pelata Wynnellä, kun olin tuossa vaiheessa lähes 40 tuntia kehittänyt Morriganista omaa maagiani ja sivuuttanut Wynnen kokonaan. Ja muutenkin, olihan hahmollani ja Morriganilla jotain suurempaa kehittymässä, sääli että sen piti loppua noin kylmästi. Lopputeksteissä tosin mainittiin havaintoja naisesta lapsen kanssa, ehkä siis tulevissa osissa tämä "noita" tavataan vielä...
Tämä tärkeän hahmon äkillinen poistuminen väärällä valinnalla keskustelussa oli kuitenkin melkoinen järkytys ja kun tuon jälkeen starttasi vielä automaattisesti uusi välivideo, eikä tallennusta tosiaan ollut kuin noin tunti aikaisemmin, niin olipahan paha pettymys. Pidin hahmosta noin niinkun myös pelattavana, Morriganille olin kehittänyt sopivat loitsut, niin hyökkäykseen kuin puolustukseenkin. Toisaalta, juuri tämänlainen arvaamattomuus toi paljon syvyyttä peliin. Tuntui siltä, että ihan oikeasti pääsi vaikuttamaan pelin juoneen. Samanlaisia yllättäviä käänteitä oli mm. tämän erään Crown takinkääntö ja kohtaaminen ihmissusien kanssa. Muutenkin oli usein vaikeata hahmottaa mikä olisi se kaikista paras vaihtoehto ja edelleenkin olen hieman sitä mieltä, että Alistairista oli pitänyt tulla kuningas ehkä sittenkin.
Orzamar oli kyllä pienoinen pettymys, vaikka hyviäkin hetkiä siellä koettiin. Luolastot olivat karuja, eikä tehtävät noin muutenkaan olleet erityisen mielenkiintoisia. Ja kaikki tuntui jotenkin niin kovin pitkitetyltä. Toisaalta, areenalla taistelu oli ihan mukavaa ja kastijärjestelemää oli mielenkiintoista tutkia, joten ei ihan hukkaan mennyt tämäkään kokemus. Ja omaan lopulliseen ryhmään koiran tilalle vaihdoin Oghren, tuon stereotyyppisenkin juoppo-kääpiön.
Suurimmat pettymykset pelissä koin omien valintojeni myötä. Jo mainitun Morriganin lähdön lisäksi jäi kaivelemaan ainakin oma valintani Orzamarin kuninkaaksi, ihmissusien ja haltijoiden välienselvittelyssä tehdyt huonot valinnat sekä kuningatar Anoran nostaminen johtajaksi. Flemethinkin teloittaminen tuntui jotenkin tarpeettomalta, varsinkin tämän antaman vaihtoehdon jälkeen. Oli näitä muitakin mietityttämään jääneitä valintoja, mutta nämä olivat ne suurimmat. Kertoo ehkä sinänsä paljon itse pelistä, että suurimmat pettymykset tulivat omien valintojen kautta, mutta mitäs ovat tehneet niin jyrkkiä ratkaisuja peliin.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että kaiken tämän jälkeen on otettava happea, mutta eiköhän se uusi yritys käynnisty vielä ennen joulua, sillä Human Magella saattaisi olla tekemistä tuossa maailmassa vielä runsaasti, varsinkin kun sivutehtäviä tuli tehtyä vain ihan muutamia ensimmäisellä pelikerralla.
Lisää mietteita Morriganista spoilerkaman muodossa:
Morrigan oli ehdottomasti pelin kiinnostavin hahmo: tyttö jossa osaa särmää. Ulkonäkö, ääni sekä erittäin persoonallinen luonne suorastaan huusivat, että tuon pimatsun huomio on saatava. Lopputuloksena neidin yllättävä lähteminen lopussa aiheutti suurta haikeutta meikäläisessä. En nyt todellakaan menisi vertaamaan tuota kiintymystä IRL tyttöystävääni, mutta jonkinlainen pikseliromanssa kuitenkin syntyi.
En todellakaan odottanut Dragon Agen aiheuttavan tälläisiä tunnetiloja meikäläiselle. Tässä voidaan puhua myös muista pelin hahmoista: Alistair oli aivan mahtava keskustelukaveri, ja Wynnen kanssa käydyt syventävät keskustelut olivat ehkä laadukkainta tarjontaa koko pelissä.
Itse siis tein lapsen Morriganin kanssa. Ajatus vieroksutti myös itseäni, mutten halunnut, että sen tekisi joku muu, kuin oma hahmoni. Seurauksena olisikin ollut tuo Stammyn mainostama kissa & hiiri- leikki asetelmalla Loghain ja Morrigan. Osasin pelätä myös Morriganin äkkipikaista lähtöä, joten ainoaksi miellyttäväksi vaihtoehdoksi jäi tuon lapsen duunaaminen.
Teitpä tuossa tilanteessa miten tahansa - Morrigan lähtee. Palkaksi yhteisestä jälkikasvusta sain kuitenkin Morriganin avun loppumätössä sekä mahdollisuuden sanoa viimeiset sanat. Tämä keskustelu oli kuitenkin mahdollista käydä vain sanomalla yhden lauseen, joten siinä mielessä nämä ns. "hyvästit" jättivät meikäläisen melko kylmäksi.
Haikeuden huipentuma oli kuitenkin tuo lopputaistelun jälkeinen seremonia, jossa Morrigania ei enää ollut. Koko homma jätti todella kylmäksi. Olin kuitenkin elänyt siinä toivossa, että Neiti M saattaisi tehdä kompromissin ja tulla kuitenkin tarjoamaan viimeiset rakentavat loppusanat ennen lähtöään tuohon lopetustilaisuuteen. Näin ei kuitenkaan ollut, nyyh.
Yksi pelin typerimpiä virheitä on kuitenkin se, että kun läpäisit pelin, sait tallennuksen jossa on mahdollisuus pelata DLC:t. Menin sitten kämppiin, ja hämmennyin siitä, että Morrigan oli kuitenkin leirissä. Okei, ihan ymmärrettävää ettet ole loppuhämmingeistä huolimatta menettänyt ryhmäsi loistavaa taikojaa, mutta jonkinlainen tunnelmansyöjä tämä pelin jälkeinen Morrigan on, jolle ei ole mahdollisuutta edes keskustella. Mielesätäni tässä oltaisiin voitu tehdä niin, että koska olen ensin suorastaan kylpenyt neidin lähdön aiheuttamasta haikeusta, häntä sitten ei oikeasti ole. Uskottavuutta olisi mielestäni enemmän.
Avannolle vielä sen verran, että meille voidaan mahdollisesti seuraavassa Dragon Agessa suoda mahdollisuus etsiä Morrigan. Eräs BioWaren vastaava on tokaissut, etteivät ole aikeissa luopua Morriganista, ja on myös sanottu, että seuraavassa Dragon Agessa on (mahdollisesti) mahdollisuus jatkaa vanhalla hahmolla. Tämä siis näin maalaisjärjellä pääteltynä.
Tuliko muilla mieleen Morriganin tarjouksesta mieleen Flemethin tarina. Vertaus tietysti ontuu vähän kun tuo loppu tulee varmaan riippumatta siitä noutaako Flemethin Grimoiren Morriganille vai ei. Mutta jos on Grimoiren noutanut ja tietää sen sisällön, niin lapsen kohtalosta voi olla hieman synkkiä ennusteita. Itse kuitenkin jätin suostumatta Morriganin tarjoukseen ensimmäisellä pelikerralla, koska suvun tuntien "jumallapsi" ei ehkä olisi terve vaihtoehto
Btw. Morrigan on mukana vielä pelin lopun jälkeen campissa, koska pelin jatkumisen jälkeen tulevassa viestissähän sanotaan että DLCn tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen lopputaistelua, eli se on vähän aikamatkailua.
Tuliko muilla mieleen Morriganin tarjouksesta mieleen Flemethin tarina. Vertaus tietysti ontuu vähän kun tuo loppu tulee varmaan riippumatta siitä noutaako Flemethin Grimoiren Morriganille vai ei. Mutta jos on Grimoiren noutanut ja tietää sen sisällön, niin lapsen kohtalosta voi olla hieman synkkiä ennusteita. Itse kuitenkin jätin suostumatta Morriganin tarjoukseen ensimmäisellä pelikerralla, koska suvun tuntien "jumallapsi" ei ehkä olisi terve vaihtoehto
Ehdottomasti tuli. Mulla jäi siitä tarjouksesta muuten melko paska maku suuhun. Tuli vähän sellainen olo, että olisiko Morrigan todellakin vain käyttänyt meikäläistä hyväksi. En ihmettelisi, vaikka Morriganin päälimmäisenä suunnitelmana olisi nousta vain voimakkaammaksi kuin Flemeth. Ainakin kaikki nämä tunnusmerkit viittaisivat siihen. Menen ja tiedä.
Pahaa spoilerkamaa asetelmasta Alistair vs. Anora:
Ensimmäisellä kerralla pelatessani valitsin Anoran hallitsijaksi. Koska Alistair oli niin kovasti kuninkuuttaan vastaan, en nähnyt tuossa ylentämisessä mitään järkeä.
Toisella kerralla kävi kuitenkin toisin, kun Anoran todellinen luonne paljastui. Eli päätin, etten mene puhuttelemaan Anoraa, enkä etenkään mene antamaan tukeani hänelle. Halusin nähdä mitä tapahtuu, jos en vakuuta ääntäni hänelle. Ja yllätys! Neitihän hyökkäsi kimppuuni Landsmeetissä valheidensa kanssa. Koko häslingin päätteeksi olin kuitenkin päättänyt säästää Loghainin hengen, mutta Alistair oli luonnollisesti tätä vastaan. Pienen väittelyn päätteeksi sanoin Alistarille, että jos hän nousee kuninkaaksi, hänellä on oikeus päättää Loghainin kohtalosta. Sitten tultiinkin vaiheeseen, jossa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Anora hallitsijaksi ja Loghainin henki säästyy tai Alistair kuninkaaksi ja Loghain kuolee. Tuon kaiken epäuskottavuutensa nimissä olin menettänyt luottamukseni Anoraan lopullisesti. Miten ikinä olisin pystynyt tekemään suuresta valepukista hallitsijaa? Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi siis Alistairin tekeminen kuninkaaksi. Ja sitten sainkin katsella, kuinka Loghainin veret roiskuivat pitkin Anoran kasvoja.
Alistair tietenkin raivostui minulle siitä, että olin mennyt tekemään hänestä kuninkaan. Pienien vakuutteluiden jälkeen hän kuitenkin ryhdistäytyi. Lopussa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että kyllä Alistairista kelvollinen kuningas tulee.
Sitten vielä todella spoilaava sekä mielenkiintoinen huomio aiheeseen liittyen:
Jos olet Human Noble Female, voit tarpeeksi korkealla Coercion taidolla suostutella itseäsi kuningattareksi ja Alistaria kuninkaaksi.
Pahaa spoilerkamaa asetelmasta Alistair vs. Anora:
Ensimmäisellä kerralla pelatessani valitsin Anoran hallitsijaksi. Koska Alistair oli niin kovasti kuninkuuttaan vastaan, en nähnyt tuossa ylentämisessä mitään järkeä.
Toisella kerralla kävi kuitenkin toisin, kun Anoran todellinen luonne paljastui. Eli päätin, etten mene puhuttelemaan Anoraa, enkä etenkään mene antamaan tukeani hänelle. Halusin nähdä mitä tapahtuu, jos en vakuuta ääntäni hänelle. Ja yllätys! Neitihän hyökkäsi kimppuuni Landsmeetissä valheidensa kanssa. Koko häslingin päätteeksi olin kuitenkin päättänyt säästää Loghainin hengen, mutta Alistair oli luonnollisesti tätä vastaan. Pienen väittelyn päätteeksi sanoin Alistarille, että jos hän nousee kuninkaaksi, hänellä on oikeus päättää Loghainin kohtalosta. Sitten tultiinkin vaiheeseen, jossa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Anora hallitsijaksi ja Loghainin henki säästyy tai Alistair kuninkaaksi ja Loghain kuolee. Tuon kaiken epäuskottavuutensa nimissä olin menettänyt luottamukseni Anoraan lopullisesti. Miten ikinä olisin pystynyt tekemään suuresta valepukista hallitsijaa? Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi siis Alistairin tekeminen kuninkaaksi. Ja sitten sainkin katsella, kuinka Loghainin veret roiskuivat pitkin Anoran kasvoja.
Alistair tietenkin raivostui minulle siitä, että olin mennyt tekemään hänestä kuninkaan. Pienien vakuutteluiden jälkeen hän kuitenkin ryhdistäytyi. Lopussa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että kyllä Alistairista kelvollinen kuningas tulee.
Todella pahat spoilerit jatkuu, elkää lukeko, jos ette halua tietää muita loppuskenaarioita:
Tuohonhan on myös pari muutakin mielenkiintoista mahdollisuutta, Alistairin voi suostutella naimaan Anoran ja hallitsemaan yhdessä. Tosin Anorasta tulisi tällöin pääasiallinen hallitsija. Jos itse olet human noble nainen ja kovin vallanhaluinen, niin voit itse asettua hallitsemaan Alistairin rinnalle, menemällä naimisiin. Mutta tämä olisi ehkä liian kova kolaus Grey Wardeneille
Ehdottomasti tuli. Mulla jäi siitä tarjouksesta muuten melko paska maku suuhun. Tuli vähän sellainen olo, että olisiko Morrigan todellakin vain käyttänyt meikäläistä hyväksi. En ihmettelisi, vaikka Morriganin päälimmäisenä suunnitelmana olisi nousta vain voimakkaammaksi kuin Flemeth. Ainakin kaikki nämä tunnusmerkit viittaisivat siihen. Menen ja tiedä.
Tosiaan, samaa täälläkin ajatellaan, sillä selväähän on, että Morriganiin törmätään saagassa jatkossakin. Toisaalta toivoisin, ettei nainen täysin pahuuden pauloissa olisi jatkossakaan, vaan sopivasti harmaalla alueella. Ja selväähän tuo tuntuisi olevan kaiken nähdyn ja koetun jälkeen, että Morriganin tavoite on kasvaa jopa Flemethiäkin voimakkaammaksi, mikä ei sinänsä välttämättä tarkoita hyvää jatkoa ajatellen.
Tulevassa jatko-osassa on mielenkiintoista kuulla miten pahasti hahmoani käytettiin hyväksi ja minkä vuoksi. Ja mitä lapsesta tulee.
), mutta paha näitä on silti lähtee keskenään vertaamaan. Varsinkin, jos ajatellaan PC-version DA:ta, jota uskoisin suurimman osan pelaavan kuin Baldureita, isometrisenä ja taktisesti. Konsolipuolella yhtäläisyydet ovat kuitenkin likemmin toisiaan, mutta toisaalta molemmat ovat saman lafkan pelejä. Seljän takaahan sä pystyit pelaamaan Oblivioniakin, jos niin joku tykkäsi.
Puhe ei myöskään ollut itkemisestä, vaan ihan yleisestä huomiosta. Sovitaan, että mä hävisin, niin ei tarvitse moisella pikkuasialla yöunia menettää. 
Mustat hiukset ja vaalea iho toimii lajilla kuin lajilla.