Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
En usko, että noosen listaamat ominaisuudet ovat konsolipelaajille(kaan) mitenkään uusia ominaisuuksia. Ei ominaisuuden iällä ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin peliä verrataan. Mass Effect on luonnollinen vertauskohde, koska se on saman puljun edellinen tuote.
Tietääkseni kaikissa ei-JRPG ropeissa? Oblivion nyt vaikkapa esimerkkinä. Muita ropeja konsoleille ei nyt ole tullutkaan. Tietty kiristys/suostutus/yms. on ollut aika harvojen pelien herkkua (FO ja BioWaren tuotokset lähinnä tulevat mieleen).
Hohhoijjaa, ekan kerran loppurähinät olis täälläkin aluillaan ja turpaan tulee, kuinkas muutenkaan
Toisaalta ei malttais millään paukuttaa taistelua loppuun, kiintyny tohon omaankin hahmoon aikalailla. Tekis mieli alottaa samalla hahmolla (löytyy tallennus ~ensimmäisen tunnin kohdalta) ja pelais vähän eri tavalla.
Alotin kyllä myös human noble warriorilla tohon väliin (käyn takomassa tuota lopputaistoa "omalla" elffillä aina välillä). Hyvältä näyttää myös ihmishahmon alkutarinat ja tunnelmat. Ei voi kuin kiittää käsikirjottajia. Ja tavallaan sekin kun tarina on tuttua mutta nyt toisesta näkökulmasta lähdetään, tuo lisää syvyyttä. Sille en voi mitään että myös ihmishahmo piti saada niin paljon oman elfin näköiseksi kuin mahdollista Mustat hiukset ja vaalea iho toimii lajilla kuin lajilla.
Pakko tämä on kaikilla lajeilla läpi vetää ajan kanssa (ja toisen kerran tolla omalla rakkaalla city elf magella, ensirakkaushan on se suurin )
Human noblella vähän enempi alotellu hv-asenteella mutta katsotaan nyt, meikäläisellä on paha ongelma siinä että vaikka millaisena kyrppiksenä yrittäis alottaa niin veri vetää hyvikseksi.
seuraava tuskin paljoa spoilaa jos vähänkään on pelannut mutta varoiksi laitan tageihin
Human noblella heti kärkeen hain Morriganin (ja heti kun mahdollista, healerin kyvyt Morriganille kuten täältä vinkattiinkin) ja Alistairin kanssa Shalen, alistair pois ja sitten circle of mageen wynneä hakemaan. Shale on kätevä veitikka, auttaa etenkin alkukähinöissä ihmeesti kun ei ole omalla warrulla vielä kestokykyä ja voimaa kovasti. Koissu on melkeen pakko pitää mukana koko aika, o se niin lutunen (Jawsy on nimenä hällä)
Nyt se on sitten ohi, en sano vihdoinkin, sillä seikkailu oli kyllä kaikkineen varsin eeppinen ja todellakin yksi kaikkien aikojen vetävimmistä sarallaan, vaan sanonkin, että seikkailu on päässyt ansaitulle tauolle. Olisin tämän tuonne PS3-ketjuun kirjoitellut, jos siellä olisi yhtä asiantuntevaa kirjoittelua kuin täällä, kun siis tosiaan tämän olen nyt PS3:lla pelannut läpi. Tuskin kokemus mitenkään sinänsä on eriävä XO:n vastaavasta.
Tarinaltaan Dragon Age: Origins on ehtaa eeppisyyttä, ei ehkä mitään todellista innovaatiota innovaation perään, mutta kuitenkin tarpeeksi erilaista ollakseen omaleimaista. JRPG-genren pahimpiin söpöilyihin ja maailmanpelastuksiin kyllästyneet voivat henkäistä rauhassa, vaikka toki suuren pelastuksen äärellä tälläkin kertaa ollaan - kuten aina. Suvantovaiheitakin on mielestäni, yksi jopa melko tylsäkin vaihe, mutta melko toimintapainoitteinen juonikuvio pelissä kuitenkin loppujen lopuksi on. Alussa mennään lujaa, keskivaiheilla vähän himmataan ja jälleen lopussa mennään kaasu pohjassa. Tämä toimii useimpien pelien kohdalla, niin Dragon Agessakin ja mikäs siinä, jos kerran tällä reseptillä syntyy koukussaan pitävää soppaa. Sivutehtäviä tuli pelattua luvattoman vähän, joten en näitä kommentoi sen enempää. Ne mitä suoritin olivat ihan hyviä ja tarpeeksi vaihtelevia.
Hahmot Dragon Agessa ovat mielenkiintoisia ja tarpeeksi vaihtelevia. Huomasin haluavani miellyttää mm. Alistairia ja Morrigania, mikä ei aina osoittautunut niin kovin helpoksi. Myös muidenkin hahmojen kanssa tuli vietettyä aikaa leirissä, vaikka lopulta toki lemmenleikit veivät suurimman osan ajasta. Oma hahmoni oli City Elf Warrior. Päähän potkittu kahdella kädellä miekkoja heilutteleva soturi kurjasta haltialähiöstä kuulosti heti osuvalta, varsinkin näin vantaalaisen korvaan, eikä tämä ensivaikutelma tuottanut pettymystä. Vaikka muitakin hahmotyyppejä tuli pelin aikana ohjastettua, niin kyllä aina tämä oma hahmo tuntui siltikin kaikista kotoisimmalta. Toimintaan tuo monipuolisuutta erilaiset kehitettävät kyvyt ja erikoistumiset, joiden koko potentiaalin sain valjastettua vasta ihan pelin viime hetkillä.
Kylissä ja kaupungeissa majailevat hahmot ovat niin ikään melko mielenkiintoisia lähes kaikki ja se erinomainen ääninäyttely tuo kyllä runsaasti lisää immersioon. Jos lätkisi vain napilla eteenpäin tekstiä, niin ei Dragon Age: Origins olisi lähellekään niin upea kokemus kuin se näin täysin ääninäyteltynä oli. Ja codexit toivat hyvin lisätietoa asiosta ja historiasta, jos jotain tietoa ei keskusteluiden kautta saanut ongittua. Varsin vahvasti kirjoitettua tarinaa siis.
Teknisesti peli on mielestäni asianmukainen. Kuten sanottua, kaikki repliikit on näyteltyjä (pl. päähahmo), mikä on jo sinänsä vaativa suoritus. Paljon puhuttu grafiikka on aivan täysin riittävää keskimääräisesti, usein jopa ihan vakuuttavaakin, eikä ainakaan allekirjoittanut jäänyt missään vaiheessa kaipaamaan kummoisempaa ulkoasua. Musiikki sopii täydellisesti tunnelmaa ja animointikin on melko hyvää, vaikkakin hiukan tönköhköä. Muutamaan tekniseen bugiin törmäsin, eli jäi repliikki kuulematta kerran tai kaksi ja kerran keskustelu alkoi alusta ja antoi ottaa uusiksi erään kohtauksen, vaikka olin jo valintani tehnyt. No, ensimmäinen valintani jäi pysymään, vaikka tällä bugikerralla kokeilinkin keskustelussa toista polkua - harmi sinänsä, kun huomasin tuon toisen tavan olevan parempi, vasta kokeilemalla sitä. No, seuraavalla pelikerralla sitten.
Loppujen lopuksi Dragon Age: Origins nousee Lost Odysseyn kanssa taistelemaan tämän sukupolven parhaan pelin tittelistä, jälkimmäisenä mainitun viedessä kunnian ehkä hiuksenhienosti. Ja jos BioWaren peleihin pitää verrata, niin tämä on ehkä Jade Empiren ja Knights of the Old Republicin välimaastossa, noin niin kuin pistearvoltaan. Dragon Age -saagan avaus on kuitenkin todellakin Game of the Yearin arvoista tavaraa ja suosittelenkin kaikille edes vähän kiinnostuneille hankintaa, tuskin tulette pettymään. Itse en pidä fantasiasta niinkään paljoa, mutta BioWaren käsittelyssä pelimaailma kuin pelimaailma tuntuu kiinnostavalta, eikä tämäkään peli tee poikkeusta. Vähän reilu 40 tuntia meni ensimmäisellä kerralla, enemmänkin olisi voinut vielä pelata - mikä on merkki erinomaisesta pelistä.
4.5/5
Spoilerin alla muutamia huomiota, asioita jotka eivät varsinaisesti maistuneet ja muuta. Todella spoilaavaa tavaraa, en suosittele lukemaan, jos ei peli ole läpi pelattuna.
Hahmot ja se Morrigan. Mitäs tuosta nyt sanoisi? Vetävä luonne, niinpä lähdin liehittelemään kyseistä neitoa ja lopulta yksi asia johti toiseen, joten lopulta päädyimme viettämään yhden yhteisen illan pienessä teltassa. Oli ajoittain todella vaikeata olla saamatta miinuksia tekemisistä tältä naiselta, koska usein yritin pyrkiä pelaamaan melko pyhimysmäistä hahmoa, joten ehkä hiukan yllättävääkin oli kaiken jälkeen päästä romanssiin tämän hahmon kanssa. Leliana tosin oli liian mitäänsanomaton luonne, joten hänen rooliksi tulikin sitten odotella leirissä, kun me muut olimme matkoilla ja näin Morrigan onnistui vakuuttamaan näpsäkkyydellään.
Lopussa tarjoutunut mahdollisuus yhteisestä lapsesta järkytti allekirjoittaneen, huomaavaisesti yritin sanoa "ei kiitos", mutta valitettavasti naikkonen otti sitten hatkat ennen lopputaistelua. Tallennus oli varsin pitkällä tästä kohdasta, joten en pystynyt kokeilemaan erilaisilla valinnoilla keskustelussa päästä sellaiseen tulokseen, ettei lasta tehdä, mutta Morrigan taistelisi siltikin tätä lopullista vihollista vastaan. Oli meinaan hankalahkoa pelata Wynnellä, kun olin tuossa vaiheessa lähes 40 tuntia kehittänyt Morriganista omaa maagiani ja sivuuttanut Wynnen kokonaan. Ja muutenkin, olihan hahmollani ja Morriganilla jotain suurempaa kehittymässä, sääli että sen piti loppua noin kylmästi. Lopputeksteissä tosin mainittiin havaintoja naisesta lapsen kanssa, ehkä siis tulevissa osissa tämä "noita" tavataan vielä...
Tämä tärkeän hahmon äkillinen poistuminen väärällä valinnalla keskustelussa oli kuitenkin melkoinen järkytys ja kun tuon jälkeen starttasi vielä automaattisesti uusi välivideo, eikä tallennusta tosiaan ollut kuin noin tunti aikaisemmin, niin olipahan paha pettymys. Pidin hahmosta noin niinkun myös pelattavana, Morriganille olin kehittänyt sopivat loitsut, niin hyökkäykseen kuin puolustukseenkin. Toisaalta, juuri tämänlainen arvaamattomuus toi paljon syvyyttä peliin. Tuntui siltä, että ihan oikeasti pääsi vaikuttamaan pelin juoneen. Samanlaisia yllättäviä käänteitä oli mm. tämän erään Crown takinkääntö ja kohtaaminen ihmissusien kanssa. Muutenkin oli usein vaikeata hahmottaa mikä olisi se kaikista paras vaihtoehto ja edelleenkin olen hieman sitä mieltä, että Alistairista oli pitänyt tulla kuningas ehkä sittenkin.
Orzamar oli kyllä pienoinen pettymys, vaikka hyviäkin hetkiä siellä koettiin. Luolastot olivat karuja, eikä tehtävät noin muutenkaan olleet erityisen mielenkiintoisia. Ja kaikki tuntui jotenkin niin kovin pitkitetyltä. Toisaalta, areenalla taistelu oli ihan mukavaa ja kastijärjestelemää oli mielenkiintoista tutkia, joten ei ihan hukkaan mennyt tämäkään kokemus. Ja omaan lopulliseen ryhmään koiran tilalle vaihdoin Oghren, tuon stereotyyppisenkin juoppo-kääpiön.
Suurimmat pettymykset pelissä koin omien valintojeni myötä. Jo mainitun Morriganin lähdön lisäksi jäi kaivelemaan ainakin oma valintani Orzamarin kuninkaaksi, ihmissusien ja haltijoiden välienselvittelyssä tehdyt huonot valinnat sekä kuningatar Anoran nostaminen johtajaksi. Flemethinkin teloittaminen tuntui jotenkin tarpeettomalta, varsinkin tämän antaman vaihtoehdon jälkeen. Oli näitä muitakin mietityttämään jääneitä valintoja, mutta nämä olivat ne suurimmat. Kertoo ehkä sinänsä paljon itse pelistä, että suurimmat pettymykset tulivat omien valintojen kautta, mutta mitäs ovat tehneet niin jyrkkiä ratkaisuja peliin.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että kaiken tämän jälkeen on otettava happea, mutta eiköhän se uusi yritys käynnisty vielä ennen joulua, sillä Human Magella saattaisi olla tekemistä tuossa maailmassa vielä runsaasti, varsinkin kun sivutehtäviä tuli tehtyä vain ihan muutamia ensimmäisellä pelikerralla.
Lisää mietteita Morriganista spoilerkaman muodossa:
Morrigan oli ehdottomasti pelin kiinnostavin hahmo: tyttö jossa osaa särmää. Ulkonäkö, ääni sekä erittäin persoonallinen luonne suorastaan huusivat, että tuon pimatsun huomio on saatava. Lopputuloksena neidin yllättävä lähteminen lopussa aiheutti suurta haikeutta meikäläisessä. En nyt todellakaan menisi vertaamaan tuota kiintymystä IRL tyttöystävääni, mutta jonkinlainen pikseliromanssa kuitenkin syntyi.
En todellakaan odottanut Dragon Agen aiheuttavan tälläisiä tunnetiloja meikäläiselle. Tässä voidaan puhua myös muista pelin hahmoista: Alistair oli aivan mahtava keskustelukaveri, ja Wynnen kanssa käydyt syventävät keskustelut olivat ehkä laadukkainta tarjontaa koko pelissä.
Itse siis tein lapsen Morriganin kanssa. Ajatus vieroksutti myös itseäni, mutten halunnut, että sen tekisi joku muu, kuin oma hahmoni. Seurauksena olisikin ollut tuo Stammyn mainostama kissa & hiiri- leikki asetelmalla Loghain ja Morrigan. Osasin pelätä myös Morriganin äkkipikaista lähtöä, joten ainoaksi miellyttäväksi vaihtoehdoksi jäi tuon lapsen duunaaminen.
Teitpä tuossa tilanteessa miten tahansa - Morrigan lähtee. Palkaksi yhteisestä jälkikasvusta sain kuitenkin Morriganin avun loppumätössä sekä mahdollisuuden sanoa viimeiset sanat. Tämä keskustelu oli kuitenkin mahdollista käydä vain sanomalla yhden lauseen, joten siinä mielessä nämä ns. "hyvästit" jättivät meikäläisen melko kylmäksi.
Haikeuden huipentuma oli kuitenkin tuo lopputaistelun jälkeinen seremonia, jossa Morrigania ei enää ollut. Koko homma jätti todella kylmäksi. Olin kuitenkin elänyt siinä toivossa, että Neiti M saattaisi tehdä kompromissin ja tulla kuitenkin tarjoamaan viimeiset rakentavat loppusanat ennen lähtöään tuohon lopetustilaisuuteen. Näin ei kuitenkaan ollut, nyyh.
Yksi pelin typerimpiä virheitä on kuitenkin se, että kun läpäisit pelin, sait tallennuksen jossa on mahdollisuus pelata DLC:t. Menin sitten kämppiin, ja hämmennyin siitä, että Morrigan oli kuitenkin leirissä. Okei, ihan ymmärrettävää ettet ole loppuhämmingeistä huolimatta menettänyt ryhmäsi loistavaa taikojaa, mutta jonkinlainen tunnelmansyöjä tämä pelin jälkeinen Morrigan on, jolle ei ole mahdollisuutta edes keskustella. Mielesätäni tässä oltaisiin voitu tehdä niin, että koska olen ensin suorastaan kylpenyt neidin lähdön aiheuttamasta haikeusta, häntä sitten ei oikeasti ole. Uskottavuutta olisi mielestäni enemmän.
Avannolle vielä sen verran, että meille voidaan mahdollisesti seuraavassa Dragon Agessa suoda mahdollisuus etsiä Morrigan. Eräs BioWaren vastaava on tokaissut, etteivät ole aikeissa luopua Morriganista, ja on myös sanottu, että seuraavassa Dragon Agessa on (mahdollisesti) mahdollisuus jatkaa vanhalla hahmolla. Tämä siis näin maalaisjärjellä pääteltynä.
Tuliko muilla mieleen Morriganin tarjouksesta mieleen Flemethin tarina. Vertaus tietysti ontuu vähän kun tuo loppu tulee varmaan riippumatta siitä noutaako Flemethin Grimoiren Morriganille vai ei. Mutta jos on Grimoiren noutanut ja tietää sen sisällön, niin lapsen kohtalosta voi olla hieman synkkiä ennusteita. Itse kuitenkin jätin suostumatta Morriganin tarjoukseen ensimmäisellä pelikerralla, koska suvun tuntien "jumallapsi" ei ehkä olisi terve vaihtoehto
Btw. Morrigan on mukana vielä pelin lopun jälkeen campissa, koska pelin jatkumisen jälkeen tulevassa viestissähän sanotaan että DLCn tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen lopputaistelua, eli se on vähän aikamatkailua.
Noin mainiot hehkutukset eikä täyttä arvosanaa? Kriitikon ainesta!
avanto sanoi:
Suurimmat pettymykset pelissä koin omien valintojeni myötä. Jo mainitun Morriganin lähdön lisäksi jäi kaivelemaan ainakin oma valintani Orzamarin kuninkaaksi, ihmissusien ja haltijoiden välienselvittelyssä tehdyt huonot valinnat sekä kuningatar Anoran nostaminen johtajaksi. Flemethinkin teloittaminen tuntui jotenkin tarpeettomalta, varsinkin tämän antaman vaihtoehdon jälkeen. Oli näitä muitakin mietityttämään jääneitä valintoja, mutta nämä olivat ne suurimmat. Kertoo ehkä sinänsä paljon itse pelistä, että suurimmat pettymykset tulivat omien valintojen kautta, mutta mitäs ovat tehneet niin jyrkkiä ratkaisuja peliin.
Tosiaan minunkin mieltäni jäi kalvamaan tekemäni päätökset.
Pääasiassa myös se, että olisiko se Alistair kuitenkin pitänyt asettaa kuninkaaksi. Anora ei ollut edes kuninkaallista sukua, ja perkuleen ärsyttävä. Myöskin tuo doublecrossaus siellä Howen kartanossa pisti syömään miestä. Lähinnä tein päätökseni sen takia, että Anora oli Alistairia huomattavasti halukkaampi. Korpeamaan jäi myös se, että lopputeksteissä selvisi, että Anora rakensi patsaan isänsä kunniaksi.
Josta päästään sitten myös siihen, että Loghainin tappaminen jäi hieman kummittelemaan mieleen. Kun olen nyt kirjoihin tutustunut, selviää sieltä, että Loghain on ainakin ollut todella merkittävä henkilö Fereldenille aikoinaan ja avustanut kuningas Maricia. Oikein olisi ollut antaa Loghainin puhdistaa nimensä ja kuolla taistelussa, tosin tuosta stammyn kertomasta skenaariosta päätellen tämä ei olisi ollut mahdollista.
Ja Orzammarista sen verran, että Bhelen tietysti vaikuttaa väärältä vaihtoehdolta, mutta lopussa selviää ettei tuo Harrowmont'kaan saanut juuri mitään aikaan, ja kina Orzammarin kuninkaasta jatkui. En myöskään ollut varma siitä, pitikö se Anvil Of The Void kuitenkaan tuhota, kun tapoin jo hulluksi menneen Brankan, joka olisi käyttänyt sitä väärin.
Ja se Morrigan, ach se Morrigan.
Mielestäni myöskin oli vähän perseestä, että Morrigan löytyi kuitenkin campista. Vielä ärsyttävämpää oli se, että naisen hupakko kohteli minua kuin ystävää, eikä mitään muuta. Teki tämän vielä puheissaan harvinaisen selväksi.
Mutta se täytyy tosiaan Acousticin tapaan todeta, että jonkinlainen kiintymys tuohonkin kehittyi, kuten Liara T'Soniinkin. Tästä ilmiöstähän on saatu jo oikeusjuttujakin aikaan, kun "Mies petti vaimoansa pelin kanssa"...!!
Tuliko muilla mieleen Morriganin tarjouksesta mieleen Flemethin tarina. Vertaus tietysti ontuu vähän kun tuo loppu tulee varmaan riippumatta siitä noutaako Flemethin Grimoiren Morriganille vai ei. Mutta jos on Grimoiren noutanut ja tietää sen sisällön, niin lapsen kohtalosta voi olla hieman synkkiä ennusteita. Itse kuitenkin jätin suostumatta Morriganin tarjoukseen ensimmäisellä pelikerralla, koska suvun tuntien "jumallapsi" ei ehkä olisi terve vaihtoehto
Ehdottomasti tuli. Mulla jäi siitä tarjouksesta muuten melko paska maku suuhun. Tuli vähän sellainen olo, että olisiko Morrigan todellakin vain käyttänyt meikäläistä hyväksi. En ihmettelisi, vaikka Morriganin päälimmäisenä suunnitelmana olisi nousta vain voimakkaammaksi kuin Flemeth. Ainakin kaikki nämä tunnusmerkit viittaisivat siihen. Menen ja tiedä.
Pahaa spoilerkamaa asetelmasta Alistair vs. Anora:
Ensimmäisellä kerralla pelatessani valitsin Anoran hallitsijaksi. Koska Alistair oli niin kovasti kuninkuuttaan vastaan, en nähnyt tuossa ylentämisessä mitään järkeä.
Toisella kerralla kävi kuitenkin toisin, kun Anoran todellinen luonne paljastui. Eli päätin, etten mene puhuttelemaan Anoraa, enkä etenkään mene antamaan tukeani hänelle. Halusin nähdä mitä tapahtuu, jos en vakuuta ääntäni hänelle. Ja yllätys! Neitihän hyökkäsi kimppuuni Landsmeetissä valheidensa kanssa. Koko häslingin päätteeksi olin kuitenkin päättänyt säästää Loghainin hengen, mutta Alistair oli luonnollisesti tätä vastaan. Pienen väittelyn päätteeksi sanoin Alistarille, että jos hän nousee kuninkaaksi, hänellä on oikeus päättää Loghainin kohtalosta. Sitten tultiinkin vaiheeseen, jossa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Anora hallitsijaksi ja Loghainin henki säästyy tai Alistair kuninkaaksi ja Loghain kuolee. Tuon kaiken epäuskottavuutensa nimissä olin menettänyt luottamukseni Anoraan lopullisesti. Miten ikinä olisin pystynyt tekemään suuresta valepukista hallitsijaa? Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi siis Alistairin tekeminen kuninkaaksi. Ja sitten sainkin katsella, kuinka Loghainin veret roiskuivat pitkin Anoran kasvoja.
Alistair tietenkin raivostui minulle siitä, että olin mennyt tekemään hänestä kuninkaan. Pienien vakuutteluiden jälkeen hän kuitenkin ryhdistäytyi. Lopussa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että kyllä Alistairista kelvollinen kuningas tulee.
Sitten vielä todella spoilaava sekä mielenkiintoinen huomio aiheeseen liittyen:
Jos olet Human Noble Female, voit tarpeeksi korkealla Coercion taidolla suostutella itseäsi kuningattareksi ja Alistaria kuninkaaksi.
Pahaa spoilerkamaa asetelmasta Alistair vs. Anora:
Ensimmäisellä kerralla pelatessani valitsin Anoran hallitsijaksi. Koska Alistair oli niin kovasti kuninkuuttaan vastaan, en nähnyt tuossa ylentämisessä mitään järkeä.
Toisella kerralla kävi kuitenkin toisin, kun Anoran todellinen luonne paljastui. Eli päätin, etten mene puhuttelemaan Anoraa, enkä etenkään mene antamaan tukeani hänelle. Halusin nähdä mitä tapahtuu, jos en vakuuta ääntäni hänelle. Ja yllätys! Neitihän hyökkäsi kimppuuni Landsmeetissä valheidensa kanssa. Koko häslingin päätteeksi olin kuitenkin päättänyt säästää Loghainin hengen, mutta Alistair oli luonnollisesti tätä vastaan. Pienen väittelyn päätteeksi sanoin Alistarille, että jos hän nousee kuninkaaksi, hänellä on oikeus päättää Loghainin kohtalosta. Sitten tultiinkin vaiheeseen, jossa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Anora hallitsijaksi ja Loghainin henki säästyy tai Alistair kuninkaaksi ja Loghain kuolee. Tuon kaiken epäuskottavuutensa nimissä olin menettänyt luottamukseni Anoraan lopullisesti. Miten ikinä olisin pystynyt tekemään suuresta valepukista hallitsijaa? Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi siis Alistairin tekeminen kuninkaaksi. Ja sitten sainkin katsella, kuinka Loghainin veret roiskuivat pitkin Anoran kasvoja.
Alistair tietenkin raivostui minulle siitä, että olin mennyt tekemään hänestä kuninkaan. Pienien vakuutteluiden jälkeen hän kuitenkin ryhdistäytyi. Lopussa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että kyllä Alistairista kelvollinen kuningas tulee.
Todella pahat spoilerit jatkuu, elkää lukeko, jos ette halua tietää muita loppuskenaarioita:
Tuohonhan on myös pari muutakin mielenkiintoista mahdollisuutta, Alistairin voi suostutella naimaan Anoran ja hallitsemaan yhdessä. Tosin Anorasta tulisi tällöin pääasiallinen hallitsija. Jos itse olet human noble nainen ja kovin vallanhaluinen, niin voit itse asettua hallitsemaan Alistairin rinnalle, menemällä naimisiin. Mutta tämä olisi ehkä liian kova kolaus Grey Wardeneille
Ehdottomasti tuli. Mulla jäi siitä tarjouksesta muuten melko paska maku suuhun. Tuli vähän sellainen olo, että olisiko Morrigan todellakin vain käyttänyt meikäläistä hyväksi. En ihmettelisi, vaikka Morriganin päälimmäisenä suunnitelmana olisi nousta vain voimakkaammaksi kuin Flemeth. Ainakin kaikki nämä tunnusmerkit viittaisivat siihen. Menen ja tiedä.
Tosiaan, samaa täälläkin ajatellaan, sillä selväähän on, että Morriganiin törmätään saagassa jatkossakin. Toisaalta toivoisin, ettei nainen täysin pahuuden pauloissa olisi jatkossakaan, vaan sopivasti harmaalla alueella. Ja selväähän tuo tuntuisi olevan kaiken nähdyn ja koetun jälkeen, että Morriganin tavoite on kasvaa jopa Flemethiäkin voimakkaammaksi, mikä ei sinänsä välttämättä tarkoita hyvää jatkoa ajatellen.
Tulevassa jatko-osassa on mielenkiintoista kuulla miten pahasti hahmoani käytettiin hyväksi ja minkä vuoksi. Ja mitä lapsesta tulee.
Tuli jotenkin ikävä tunne siitä, mitä tuo seuraavaa DA tuo tullessaan. Toivottavasti eivät mene tekemään Morriganista mitään "pahista", sillä mielestäni se pilaisi totaalisesti koko hahmon. Morrigan on juuri kiehtova tuollaisena "harmaana välimaastona", vaikka hänellä onkin selvästi taipumusta pahuuksiin. Sellainen fiilis mulla kyllä on, ettei Morrigania tulla näkemään enää ryhmäläisenä, vaan jonkinlaisena vaikuttavana sivuhahmona.
Mielenkiintoiset lähtöasetelmat ovat ladanneet seuraavaan Dragon Ageen Morriganin suhteen.
Itse en taas panisi pahakseni sitä, että Morriganista muodostuisikin todellinen pahuus kakkososassa. Olisi jotain aivan mahtavaa ruveta tunnekuohuissaan päättämään, käydäkö Morrigania vastaan hyväksikäytöstä ja petoksesta, vaiko hammasta purren antaa olla entisen rakkauden tähden. Tässä sitä draamaa, jonka varmaan BioWarenkin heput tiedostavat. Ei pidä aina antaa kaiken mennä helpoimman kautta.
Morrigan voisikin olla moniulotteinen hahmo, ennen oikeamielinen mutta vallan ja voiman sokaisema, niinkuin ilmeisesti Flemethkin.
Nyt on sitten pelattu kahdesti Dragon Age lävitse. Oli kyllä varsin mukava kokemus tämä toinenkin. Itse asiassa samastuin ehkä paremmin nykyiseen hahmooni Dregisiin, kuin ensimmäiseen hahmooni Zorniin. Kaikkea uutta tuli koettua ihan helvetillisen paljon, vaikken sivutehtäviä pelaillutkaan niin suurella antaumuksella kuin neitsynmatkallani.
Turhaan jotkut haukkuivat Warriorin Shield and Weapon- talentteja. Kertoo selvästi vain perehtymättömyydestä, sillä melkoinen tappokone tuosta aatelisnuorukaisestani kehittyi, ja jatkossa suosinkin enemmän näitä kilpi/ase- taitoja kuin kahden käden talentteja.
37h valui kelloon, eli melkoisesti vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla.
Ja niin, tuosta lopusta vielä sen verran, että...
eipä ole mahdollisuutta puhua kaikille hahmoille. Eli noista ovistä ei pääse. Olisi kyllä ollut huomattavasti mukavempaa, jos olisi päässyt jutustelemaan noiden kaikkien ryhmäläisten kanssa.
Tulipa tänään tilattua tämä eeppinen eepos, jota myös Dragon Ageksi kutsutaan Amazonista. Eipä tullut pelille hintaa juurikaan. Näin joululomien aikaan, kun pitäisi suorittaa muuttoa, käydä sukulaisilla... ja ties mitä muuta. Kaipa tässä kerkeää edes hahmon tekemään, kun kulman takana odottelisi jo Mass Effect 2.
Tuohan on meikäläisen makuun miltein trolli. Ärsyttää nämä Mass Effect- lapset!
Ei vaisiska, kannattaa ehdottomasti raapaista pintaa syvemmältä, vaikkei fantasia niinkään iskisi. Monet ovat sanoneet, etteivät ole fantasiasta niinkään perustaneet, mutta DA on silti napannut kybällä. Ja jos BioWaren tuotokset eritoten nappaavat, niin sitä suuremmalla syyllä.
Nyt on pakko kysyä, että kuinkas syvälle sinä sitä Mass Effectiä oikein raapaisit? Kannattaa meinaan ehdottomasti raapaista pintaa syvemmältä, vaikkei science fiktioni niinkään iskisi. Monet ovat sanoneet, etteivät ole avaruusleikeistä niinkään perustaneet, mutta ME on silti muovannut heistä tähtiintuijottavia ja kuolaavia nörttejä.
Vähän ykspuoliseksi tuo Biofanitus jää, jos nyt tulevien vuosien aikana joutuu veivaamaan vaan DA:ta ja DLC:tä läpi, kun vaihtoehtona olisi poimia se seuraava messiaspeli kainaloon jo parin kuukauden päästä.
Ei kai sille mittään mahda jos sitten ei vaan nappaa, mutta sääliksi käy.
Nyt on pakko kysyä, että kuinkas syvälle sinä sitä Mass Effectiä oikein raapaisit? Kannattaa meinaan ehdottomasti raapaista pintaa syvemmältä, vaikkei science fiktioni niinkään iskisi. Monet ovat sanoneet, etteivät ole avaruusleikeistä niinkään perustaneet, mutta ME on silti muovannut heistä tähtiintuijottavia ja kuolaavia nörttejä.
Vähän ykspuoliseksi tuo Biofanitus jää, jos nyt tulevien vuosien aikana joutuu veivaamaan vaan DA:ta ja DLC:tä läpi, kun vaihtoehtona olisi poimia se seuraava messiaspeli kainaloon jo parin kuukauden päästä.
Ei kai sille mittään mahda jos sitten ei vaan nappaa, mutta sääliksi käy.
Älä tuomitse, toveri stammy, sillä ystävämme ei nähtävästi ole vain pelannut tarpeeksi kauaa Massaa rakastaakseen sitä.
Tosiaan Acousticille suosittelen vapaapäivää, jolloin vedät verhot ikkunoiden eteen ja puhelimen seinästä, ja keskityt pelkästään Massan Mainiouksiin. Sillä jos tää peli löytyy nurkista, on huutava vääryys olla pelaamatta sitä. Siis pelaajalle itselleen.
Mä taas veikkaan, että etitään liian DA-maista kokemusta ja sitten petytään, kun ei sellaista löydykään. Nää on hyvin erilaisia pelejä sitten kun lähdetään oikein ruotimaan.
MUTTA kyllä mä ihan oikeesti ymmärrän, jos jollekin ei Massa lämpee alkuunkaan. Scifi on scifiä, "roolipelisäätö" on stripdownattua ja taistelusysteemi on Gearssista (point and klikkaajat katsoo peloissaan suojan takaa). Sitä paitsi; Massa on ennen kaikkea fiilistelypeli ja jos jokin, mikä tahansa, kovasti haittaa fiilistelyä, niin sitten mennään jo metsään ja lujaa. Sama Dragon Agen kanssa, mutta siinä voi sentään hautautua valikoiden ja skillipuiden maailmaan, joka jollekin auttaa fiilistäytymistä.
Se palopuheesta, mutta tosiaan malja heille, jotka ovat siunattuja nauttimaan useista Biowaren peleistä ja voimia kaikille muille.
Niin syvälle, että pystyin toteamaan itselleni: "ei se perkele vaan nappaa". Itse tarkoitin tuolla viestilläni, että kannattaa sitä -varmuudeksi- tutustua hieman hahmonluontiakin pidemmälle. En kehoittanut kyseistä henkilöä luopumaan Mass Effectistään tai aloittamaan päättymätöntä Dragon Age- maratoonia. Tarkoitukseni oli rohkaista kokeilemaan, vaikka siellä kulman takana vilkkuukin seuraava jeesuspeli.
Vähän ykspuoliseksi tuo Biofanitus jää, jos nyt tulevien vuosien aikana joutuu veivaamaan vaan DA:ta ja DLC:tä läpi, kun vaihtoehtona olisi poimia se seuraava messiaspeli kainaloon jo parin kuukauden päästä.
Vähän yksipuoliseksi tuo Biofanitus jää, jos aikomuksena on pelailla vain ja ainoastaan Mass Effectejä. Kyseisellä tyypillä ei ilmeisesti DA:sta ollut kokemusta, mutta ME:stä oli. Melkoisesti tuo argumenttisi paineli metsään.
Tosiaan Acousticille suosittelen vapaapäivää, jolloin vedät verhot ikkunoiden eteen ja puhelimen seinästä, ja keskityt pelkästään Massan Mainiouksiin. Sillä jos tää peli löytyy nurkista, on huutava vääryys olla pelaamatta sitä. Siis pelaajalle itselleen.
Eilen tuli pelailtua parisen tuntia Massan parissa. Joku siinä vaan ei nappaa, kun ei tuo immersoituminen onnistu. On sinäsä kyllä hassua, sillä en minä mikään saiensviksenin vihaaja ole. Star Warssit kuuluvat lempileffoihin, Halo kuuluu lempipeleihin ja SG1 lempisarjoihi. Ärsyttää ihan hemmetisti tuon hahmon rooli tuossa alussa: käskyttävä kovis, joka on se "avaruuden paras äijä".
Mustat hiukset ja vaalea iho toimii lajilla kuin lajilla.
