Vastaus: Dragon Age: Origins [X360]
Noosen listaukseen ihan välikommenttina, että siinä missä Mass Effectissä inti/persu-taidot onnistuivat 100%, kunhan ne vain olivat valittavissa, DA:ssa kyseiset eivät välttämättä mene tällöinkään läpi ja voivat pahimmillaan pilata koko touhun. Tämä on puhetyypillä aina roolipelinsä aloittavalle iso kiitos, vaikkakin Falloutin prosenttipohjaiseen onnistumiseen on vielä matkaa. Ja puhun nimenomaan FO1 & 2, sillä kolmosessa mentiin asiassa hieman taaksepäin.
Ja kerro mulle nyt äkkiseltään yksi viimeaikainen, ei japanilainen, roolipeli, jossa keskustelut eivät olisi olleet vaihtoehtoisista puheenparsista koottuja dialogeja? Suomennettuna, toi on aika yleinen käytäntö kaikissa ropeissa. Vaihtoehto on klikkailla A:ta aina tekstin luettua.
Kyllähän Massassa ja DA:ssa samanlaisuuksia on (kuten juurikin tuo erikoiskykyvalikko, se on pyöreä!
), mutta paha näitä on silti lähtee keskenään vertaamaan. Varsinkin, jos ajatellaan PC-version DA:ta, jota uskoisin suurimman osan pelaavan kuin Baldureita, isometrisenä ja taktisesti. Konsolipuolella yhtäläisyydet ovat kuitenkin likemmin toisiaan, mutta toisaalta molemmat ovat saman lafkan pelejä. Seljän takaahan sä pystyit pelaamaan Oblivioniakin, jos niin joku tykkäsi.
Itselleni kolahti Massa enemmän puhtaasti sen sci-fi-taustansa vuoksi (ja samasta syystä arvotan Falloutit [edelleen kaksi ekaa] korkeammalle kuin Baldurit), mutta DA on loistava peli kanssa. Valitettavasti oma peliaika on ollut minimissä, kun ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Vaikka Massin keskustelu oli aikasten lyömätön, olisin siihen kaivannut etenkin tuota epävarmuutta uhkailu/suostuttelu-tilanteissa, sillä sen tajusi jo ensimmäisellä kerralla olevan varma nakki ja "paras" tapa hoitaa tilanne. DA:ssa tilanteita on joutunut aina hieman pohtimaan sen jälkeen, kun kokeilin suostutella ja ihmeekseni tilanne epäonnistui ja muuttui vihamieliseksi. Muuten Massin dialogirulla ja lähinnä oman karaktäärin puhuminen loi tunnelmallisemmat keskustelut. Toivottavasti kakkosessa on hieman peitelty hyvän, pahan ja neutraalin välisiä eroja, sillä ykkösessähän nämä olivat järjestyksessä ylhäältä alas aina samat. Vasemmalla puolella olivat sitten lisäkysymykset.
DA:n dialogin epäilisin olevan erinomaista, mikäli päähahmo myös puhuisi, sillä muutama vaihtoehto nostaa hymyn huulille jo pelkästään luettuna. Kunnollinen vuorovaikutus olisi ollut kuitenkin erinomainen lisä. DA:ssa huomannut myös sen vakkari-ropeilun, eli vaihtoehdosta riippumatta usein muuttuu ainoastaan ensimmäinen osa tekstiä. Ts. jos vitsailet, kaveri vitsailee takaisin, ja jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Uhkailun sijaan kaveri loukkaantu, mutta jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Aivan sama -komman sijaan, kaveri pettyy ja jatkaa sitten pätkä A:n selostusta. Tietty nämä vaikuttavat lopussa saatuihin suhdepojoihin, mutta silti vaihtelevuus on ymmärrettävistä syistä melko vähäinen. Kaikkiin kohtiin tämä ei tietenkään päde, sillä vaihtoehdolla on oikeasti vaikutusta.
