Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Tullut nyt viimeisimmäksi pelattua Spidermanit ja viimeisimpänä Immortals Fenyx Rising ja vaikka koskemattomana hyllyssä töröttää vielä AC Valhalla ja Watch Dogs legions niin sen verran ähkyä Ubista tällä hetkellä, että kaipasin jonkun hyvän pelin tähän väliin. Pohdinta kävi FF7 Remakessa, mutta sitten yhtäkkiä takaraivoon muistui tämä peli, en mainitse käyttäjän nimeä (@HideoMiyamoto ), joka lähes lobbaa tätä peliä aina mahdollisuuden tullen, joten taidankin ottaa tämän uudelleen peluuseen ja selvittää onko tämä nyt niiiiiiin hyvä kun suosittelijat väittää
Selasin pari sivua taakse ja näköjään 22.12.2018 kyselly tän perään ja sillon pelannut tämän ekan kerran lävitse, onko tämä siis joulupeli?
Tullut nyt viimeisimmäksi pelattua Spidermanit ja viimeisimpänä Immortals Fenyx Rising ja vaikka koskemattomana hyllyssä töröttää vielä AC Valhalla ja Watch Dogs legions niin sen verran ähkyä Ubista tällä hetkellä, että kaipasin jonkun hyvän pelin tähän väliin. Pohdinta kävi FF7 Remakessa, mutta sitten yhtäkkiä takaraivoon muistui tämä peli, en mainitse käyttäjän nimeä (@HideoMiyamoto ), joka lähes lobbaa tätä peliä aina mahdollisuuden tullen, joten taidankin ottaa tämän uudelleen peluuseen ja selvittää onko tämä nyt niiiiiiin hyvä kun suosittelijat väittää
Selasin pari sivua taakse ja näköjään 22.12.2018 kyselly tän perään ja sillon pelannut tämän ekan kerran lävitse, onko tämä siis joulupeli?
Tämä peli kyllä sattui osumaan omaan makuhermoon täydellisesti. Vuoropohjaiset taistelut joita yleensä en nykyään kannusta tekemään koska ne käy äkkiä tylsäksi (Yakuza), oli kyllä tässä toteutettu jotenkin erinomasesti, ehkäpä autobattle ja se ettei ne kestänyt kauan auttoi asiaa, sitten boss battlet oli asia erikseen ja varsinkin myöhemmin sai kyllä todella käyttää aivonystyröitä että niistä selviää. Kerrassaan upea graafinen tyyli (vaikkakin S versiossa hieman karsitut), hilpeät unohtumattomat hahmot ja tarina joka ei yritä olla niin vakava joka käänteessä. Nytkin aloitin uuden läpipeluun S versiolla kun tuo Cyberpunk osoittautui "vähän" keskeneräiseksi, pitkällä en ole vielä mutta iso muutos on jo tuo Japanilainen ääniraita jota ei ollut olemassa vielä alkuperäisen pelin julkaisussa.
Ymmärrän ettei se ole kaikkien mieleen, mutta kyllä arvostelutkin kertoo että jotain on tehty oikein
Itsellä noin 22h takana ja hyvin tuo vieläkin jaksaa viihdyttää, joten joulun välipäivinä tullee toivottavasti tunteja vähän isommin pelikelloon, kun aikaakin on enemmän. Taistelu on tosiaan ihan perinteisesti vuoropohjaista ja kaikella tavalla tuttua genren muistakin julkaisuista, mutta jotenkin tuosta ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ähkyä tullut ja ihan mielellään sitä hakeutuu taisteluihin. Juoni on myös tuttu ja turvallinen, mutta toimii ihan hyvin, vaikka tosiaan ainakaan tähän mennessä ei ole mitään innovaatiota senkään puolesta tullut vastaan.
Jos klassiset JRPG:t yleisesti maistuu, niin kyllä tämä tulee maistumaan, joten riski siitä, että menee rahat hukkaan on hyvin pieni. Ja jos Game Passin kautta pelaa, niin en näe mitään syytä jättää kokeilematta, vaikka JRPG:t eivät olisi lähellä sydäntä. Kannattaa antaa mahdollisuus.
Itsellä noin 22h takana ja hyvin tuo vieläkin jaksaa viihdyttää, joten joulun välipäivinä tullee toivottavasti tunteja vähän isommin pelikelloon, kun aikaakin on enemmän. Taistelu on tosiaan ihan perinteisesti vuoropohjaista ja kaikella tavalla tuttua genren muistakin julkaisuista, mutta jotenkin tuosta ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ähkyä tullut ja ihan mielellään sitä hakeutuu taisteluihin. Juoni on myös tuttu ja turvallinen, mutta toimii ihan hyvin, vaikka tosiaan ainakaan tähän mennessä ei ole mitään innovaatiota senkään puolesta tullut vastaan.
Jos klassiset JRPG:t yleisesti maistuu, niin kyllä tämä tulee maistumaan, joten riski siitä, että menee rahat hukkaan on hyvin pieni. Ja jos Game Passin kautta pelaa, niin en näe mitään syytä jättää kokeilematta, vaikka JRPG:t eivät olisi lähellä sydäntä. Kannattaa antaa mahdollisuus.
Mahdollisuutta tässä on ennen Cyberpunkia annettu useamman tunnin verran, mutta ei kyllä siinä ajassa ainakaan kolahtanut ollenkaan. Todella pitkäpiimäisesti ja heikolla kerronnalla lähti käyntiin. Japsiropeille tyypillistä jauhamista aivan mitättömästi kiinnostavista asioista kymmeniä minuutteja, ja niin ettei paljoa päässyt itse mitään järkevää tekemään. Ja graafinen tyyli on valitettavasti juuri sitä japsityyliä, joka ei silmääni miellytä alkuunkaan, eli kaikkien hahmojen piirteet ovat aivan älyttömän kakaramaisia.
Varmaan tälle pitää antaa vielä mahdollisuus, kunhan Cyberpunk, Valhalla sekä Ghost of Tsushima on läpi pelattu. Mutta ainakin alkuun tämä peli jäi pahasti muun tarjonnan jalkoihin, eikä tosiaan saanut minua lainkaan innostumaan. Vähän yllättävää siinä mielessä, että olin aikoinaan varsinkin Megadrivella ja PS Onella pelatessani aika kova JRPG-fani. Nyt alkaa kyllä vähän tuntua siltä, että lapsenomaisuus ja pyöreys hahmoissa ei oikein innosta. Tai ei ainakaan se tyyli, joka juuri tässä pelissä on.
Japsiropeille tyypillistä jauhamista aivan mitättömästi kiinnostavista asioista kymmeniä minuutteja, ja niin ettei paljoa päässyt itse mitään järkevää tekemään. Ja graafinen tyyli on valitettavasti juuri sitä japsityyliä, joka ei silmääni miellytä alkuunkaan, eli kaikkien hahmojen piirteet ovat aivan älyttömän kakaramaisia.
Jep, ei siis tosiaan millään tavalla tuo mitään uutta tai mullistavaa genreen, vaan tekee sen perinteisen todella hyvin. Jos siis karsastaa JRPG-pelejä yleisesti, niin tässä on siis koko genren isoin vieläkin samalla klassisella linjalla toimittava tuotos. Game Passin kautta ei kuitenkaan voi oikein olla suosittelematta siltikin, mutta "kovalla rahalla" kannattanee tosiaan jättää väliin, jos klassiset JRPG:t eivät maistu.
Mutta ainakin alkuun tämä peli jäi pahasti muun tarjonnan jalkoihin, eikä tosiaan saanut minua lainkaan innostumaan. Vähän yllättävää siinä mielessä, että olin aikoinaan varsinkin Megadrivella ja PS Onella pelatessani aika kova JRPG-fani.
Itse taas totesin Cyberpunkista, että katsotaan sitten joskus, jos saavat sen kuntoon, mutta roolipeliä oli saatava tulille ja miksipä ei sitten tämä, varsinkin kun itse olen aina enemmän vuoropohjaisten roolipelien ystävä ollut. Muutenkin kyllä pelkästään RPG-jonossa olisi mm. Wasteland 3, Tales of Vesperia ja Outer Worlds, mutta ei kyllä harmita ollenkaan, että tuli juuri tähän tartuttua.
Ja graafinen tyyli on valitettavasti juuri sitä japsityyliä, joka ei silmääni miellytä alkuunkaan, eli kaikkien hahmojen piirteet ovat aivan älyttömän kakaramaisia.
Dragon Questien tavaramerkki on juurikin se, että se, ettei se pyri muuttumaan joka pelien välillä niin kuin esimerkiksi Final Fantasyt. Toisiin se uppoaa, ja toisiin ei. Minusta XI:n hahmot ovat paljon enemmän normaaleja, eikä mitään älyttömyyksiin venyviä supersankarilöntyksiä. Ehkä ainoa kakaramainen oli Veronica, mutta sillekin oli oma syynsä miksi on tuollainen.
Minusta taas Dragon Quest XI on heittämällä parasta JRPG:tä koko viime vuosikymmenellä. Voittaa heittämällä jokaisen Final Fantasyn.
Dragon Questien tavaramerkki on juurikin se, että se, ettei se pyri muuttumaan joka pelien välillä niin kuin esimerkiksi Final Fantasyt. Toisiin se uppoaa, ja toisiin ei. Minusta XI:n hahmot ovat paljon enemmän normaaleja, eikä mitään älyttömyyksiin venyviä supersankarilöntyksiä. Ehkä ainoa kakaramainen oli Veronica, mutta sillekin oli oma syynsä miksi on tuollainen.
Minusta taas Dragon Quest XI on heittämällä parasta JRPG:tä koko viime vuosikymmenellä. Voittaa heittämällä jokaisen Final Fantasyn.
En tiedä oliko tuo kakaramaisuus ihan oikea sanavalinta, kun tarkoitin joka tapauksessa tuota piirrostyyliä mitä hahmoihin on käytetty. Siinä on mielestäni jotain kovin samankaltaista Dragon Ballin piirrostyylin kanssa, mikä on juuri piirrostyyli joka pistää silmääni varsin pahasti.
Aikoinaan pidin erityisesti Megadrivella sellaisista JRPG-peleistä kuin Phantasy Starsit, Shining Forcet, Shining in the Darkness (oli itselleni todellinen yllätyshelmi) ja Sword of Vermillion. PS Onella jäivät sitten FFVII:n ja FFVIII:n lisäksi erityisesti mieleen Suikodenit, Breath of Fire 3 ja 4, Wild Arms, Grandia, Front Mission 3, Alundra (huikean hyvä peli!), Chrono Cross (aivan loistava myös!) ja Xenogears (itselleni varmaankin paras PS One peli Alundran ohella). Ja montaa muutakin näiden lisäksi tullut pelattua, kuten esim. suurin osa Tales-peleistä PS Onesta PS4:ään asti. Eli kyllä minulla vankka historia JRPG:eistä ja niiden fanittamisesta todellakin on.
Tämä Dragon Ballmainen ulkoasu ja jotenkin tylsän oloinen kerronta, sekä varsin putkimainen eteneminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kyllä ole itseäni miellyttäneet. Mutta aion toki vielä jatkaa pelin parissa. Joskus JRPG:ssä on voinut mennä 20 tuntiakin ennen kuin on alkanut kunnolla siihen syttymään. Tuohon Dragon Ball-tyyliseen ulkoasuun tuskin kuitenkaan koskaan totun, kun se Manga-sarjakin ärsyttää niin paljon, etten montaa minuuttia voi sitä putkeen katsoa.
En tiedä oliko tuo kakaramaisuus ihan oikea sanavalinta, kun tarkoitin joka tapauksessa tuota piirrostyyliä mitä hahmoihin on käytetty. Siinä on mielestäni jotain kovin samankaltaista Dragon Ballin piirrostyylin kanssa, mikä on juuri piirrostyyli joka pistää silmääni varsin pahasti.
No eipä ihme! Tuo tyyli vaan sattuu olemaan minulle aikamoista myrkkyä. Vaikkakaan ei pistä ihan yhtä pahasti silmään tässä Dragon Questissa, kun ei ole kuitenkaan sellaisia ärsyttäviä supersankariangstisia hahmoja mitä Dragon Ballissa.
En muistanut että peli alkaa näin hitaasti, reilu pari tuntia takana ja nyt vasta peli rupeaa pikkuhiljaa lähtemään käyntiin. Ei tämä ensimmäisellä kerralla niin haitannut mutta toisella kerralla haluaisi päästä nopeasti vähän pidemmälle kun alkaa se ryhmän kasaaminen ja kunnon tapahtumat, sitten se vasta alkaa loistamaaan täysillä.
No niin ja sehän meni sitten näin välipäivien kunniaksi läpi. Pelikelloon kirjattiin 57h ja 29min, eikä tähän aikaan oikeastaan muuta kuin pääjuonta mahtunut, eli paljon enemmänkin olisi saanut menemään. Hahmojen osalta ilmeisesti aika hyvin tuli kuitenkin grindattua huomaamatta, kun koko pelin aikana vain kerran onnistui pahikset viemään koko joukon mullan alle (eikä ollut edes mikään isompi haaste, meni vähän vahingossa) ja tuo loppujumppakin meni lopulta aika kivuttomasti. Aina kun tuli vastaan sellaista rivimassaa, joka tuotti tarpeeksi isoa kokemusta, niin jäin kyllä ihan mielellään näitä sitten jahtaamaan. Isojen miekkojen kanssa taottiin näitä isompia vastuksia ja siinä sivussa sitten parannustaikoja koko jengille, eli aika perinteisellä kaavalla tässäkin pääosin mentiin. Rivimiestä kurmotettiin kyllä vähän kaikella tavoin, ettei ihan puulta maistuisi - eikä maistunut. Taistelusysteemi on tuttu ja turvallinen, mutta kyllähän tuota näin vanhan koulukunnan fanina jaksoi hyvin toistaa.
Mitähän tästä nyt sanoisi? Edelleen tosiaan sanottava, että jos perinteiset JRPG:t aiheuttavat pahoinvointia, niin kannattanee sen mukaisesti harkita, sillä tässä on todella klassinen JRPG. Mutta vaikka pyörää ei keksitä uudelleen, niin onhan tämä kyllä lopulta kiitoksensa ansainnut. Taistelut voi halutessaan välttää (tai valita), lukuunottamatta veneilyä, joka on ihan ok myönnytys 2020 vuonna. Tekee samalla sitten myös siitä grindaamisesta mukavampaa, kun voi käydä etsimässä juuri sellaista vihollismassaa kuin itse haluaa, eikä siihen ihan peruskauraan tarvitse aikaa upottaa turhaan.
Hahmokehitys on palkitsevaa ja omaan makuuni sopii kivasti se, että voi käydä vaihtamassa suuntaa, jos haluaa. Itsekin vaihdoin useamman hahmon pääaselajia kesken pelin, kun tuntui sopivan paremmin sittenkin joku muu tyyli. Ja olipa tuossa vielä menossa sellainen ajatus, että olisin vielä kertalleen muutaman hahmon vaihtanut, mutta menikin sitten peli läpi ennen kuin ehdin saada tarpeeksi kokemusta, niin saas nyt sitten nähdä, että jäikö vain suunnitelmaksi.
Tarina itsessään on tuttua, jos genre on yhtään tuttu, mutta on siellä toki muutamia jänniä sivujuonteita saatu mukaan, joista ei nyt tässä sen enempää. Sivutehtäviä tein hyvin vähän ja ne kaikki, jotka tuli vastaan vaikutti aika tylsiltä. Tickingtonissa kävin kerran, enkä ole sinne sen jälkeen palannut. Ehkä voisi näin pääjuonen jälkeen käydä ihmettelemässä. Graafisesti peli on myös ehtaa Akira Toriyamaa, joten kaikki eivät edelleenkään kyllä tähän tyyliin rakastu, mutta me muut voidaankin sitten nauttia tästä ihan hyvällä omallatunnolla. Musiikit on laatua ja sopivat hyvin muuhun tarjolla olevaan taiteeseen, eikä äänimaailma alkanut missään vaiheessa kyllästyttämään. Teknisesti peli toimii hyvin sujuvasti, ei yskinyt Series S kertaakaan ja eipä tuossa lähes 60h aikana tullut vastaan yhtään bugia, joten perusasiat on tosiaan kunnossa.
Päähahmo oli lopulta levelillä 58 ja sillä tasolla meni kyllä tuollaisena ison miekan hahmona aika kivuttomasti tuo lopun maraton myös, Hendrickin ja Jaden avustaessa takomisessa sekä Rabin taikoessa. Olin ihan varma, ettei jossain vaiheessa joutuu vielä enemmänkin grindaamaan, mutta eipä näin käynyt, vaan tosiaan ihan "grindaamatta" meni tämä Dragon Quest läpi.
Ja hyvä näin, koska pelin isoin miinus tulee tuosta paikkojen kierrättämisestä, joka laskee sen yhden tähden verran arvosanaa. Vaikka lopulta tämäkin on toki tuttua muistakin sarjoista, niin vähän tuossa tottakai lypsettiin turhaan lisää tunteja, eikä ihan kaikkien paikkojen uusintaan ollut oikein mitään kunnollista perustetta. Kokonaiskuva ei olisi kärsinyt, jos kelloon olisikin tullut vain 40h, mutta tarina olisi kätelty vähän tiiviimmin läpi. Hahmojen omat käänteet oli kuitenkin lopulta aika seitinohuesti kirjoitettuja ja vähän päälleliimattuja. Tähän jos olisi vielä joutunut pakkopullana grindaamaan, niin olisi voinut jäädä huono maku. Nyt ei jäänyt.
Arvosanaksi vahva neljä tähteä ja suosittelut tosiaan erityisesti Game Passin kautta ihan jokaiselle. Klassista tavaraa ja tässä omassa kategoriassaan varmaan parasta, mitä on tarjolla vuonna 2020.
No niin ja sehän meni sitten näin välipäivien kunniaksi läpi. Pelikelloon kirjattiin 57h ja 29min, eikä tähän aikaan oikeastaan muuta kuin pääjuonta mahtunut, eli paljon enemmänkin olisi saanut menemään. Hahmojen osalta ilmeisesti aika hyvin tuli kuitenkin grindattua huomaamatta, kun koko pelin aikana vain kerran onnistui pahikset viemään koko joukon mullan alle (eikä ollut edes mikään isompi haaste, meni vähän vahingossa) ja tuo loppujumppakin meni lopulta aika kivuttomasti. Aina kun tuli vastaan sellaista rivimassaa, joka tuotti tarpeeksi isoa kokemusta, niin jäin kyllä ihan mielellään näitä sitten jahtaamaan. Isojen miekkojen kanssa taottiin näitä isompia vastuksia ja siinä sivussa sitten parannustaikoja koko jengille, eli aika perinteisellä kaavalla tässäkin pääosin mentiin. Rivimiestä kurmotettiin kyllä vähän kaikella tavoin, ettei ihan puulta maistuisi - eikä maistunut. Taistelusysteemi on tuttu ja turvallinen, mutta kyllähän tuota näin vanhan koulukunnan fanina jaksoi hyvin toistaa.
Mitähän tästä nyt sanoisi? Edelleen tosiaan sanottava, että jos perinteiset JRPG:t aiheuttavat pahoinvointia, niin kannattanee sen mukaisesti harkita, sillä tässä on todella klassinen JRPG. Mutta vaikka pyörää ei keksitä uudelleen, niin onhan tämä kyllä lopulta kiitoksensa ansainnut. Taistelut voi halutessaan välttää (tai valita), lukuunottamatta veneilyä, joka on ihan ok myönnytys 2020 vuonna. Tekee samalla sitten myös siitä grindaamisesta mukavampaa, kun voi käydä etsimässä juuri sellaista vihollismassaa kuin itse haluaa, eikä siihen ihan peruskauraan tarvitse aikaa upottaa turhaan.
Hahmokehitys on palkitsevaa ja omaan makuuni sopii kivasti se, että voi käydä vaihtamassa suuntaa, jos haluaa. Itsekin vaihdoin useamman hahmon pääaselajia kesken pelin, kun tuntui sopivan paremmin sittenkin joku muu tyyli. Ja olipa tuossa vielä menossa sellainen ajatus, että olisin vielä kertalleen muutaman hahmon vaihtanut, mutta menikin sitten peli läpi ennen kuin ehdin saada tarpeeksi kokemusta, niin saas nyt sitten nähdä, että jäikö vain suunnitelmaksi.
Tarina itsessään on tuttua jo genre on yhtään tuttu, mutta on siellä toki muutamia jänniä sivujuonteita saatu mukaan, joista ei nyt tässä sen enempää. Sivutehtäviä tein hyvin vähän ja ne kaikki, jotka tuli vastaan vaikutti aika tylsiltä. Tickingtonissa kävin kerran, enkä ole sinne sen jälkeen palannut. Ehkä voisi näin pääjuonen jälkeen käydä ihmettelemässä. Graafisesti peli on myös ehtaa Akira Toriyamaa, joten kaikki eivät edelleenkään kyllä tähän tyyliin rakastu, mutta me muut voidaankin sitten nauttia tästä ihan hyvällä omallatunnolla. Musiikit on laatua ja sopivat hyvin muuhun tarjolla olevaan taiteeseen, eikä äänimaailma alkanut missään vaiheessa kyllästyttämään. Teknisesti peli toimii hyvin sujuvasti, ei yskinyt Series S kertaakaan ja eipä tuossa lähes 60h aikana tullut vastaan yhtään bugia, joten perusasiat on tosiaan kunnossa.
Päähahmo oli lopulta levelillä 58 ja sillä tasolla meni kyllä tuollaisena ison miekan hahmona aika kivuttomasti tuo lopun maraton myös, Hendrickin ja Jaden avustaessa takomisessa sekä Rabin taikoessa. Olin ihan varma, ettei jossain vaiheessa joutuu vielä enemmänkin grindaamaan, mutta eipä näin käynyt, vaan tosiaan ihan "grindaamatta" meni tämä Dragon Quest läpi.
Ja hyvä näin, koska pelin isoin miinus tulee tuosta paikkojen kierrättämisestä, joka laskee sen yhden tähden verran arvosanaa. Vaikka lopulta tämäkin on toki tuttua muistakin sarjoista, niin vähän tuossa tottakai lypsettiin turhaan lisää tunteja, eikä ihan kaikkien paikkojen uusintaan ollut oikein mitään kunnollista perustetta. Kokonaiskuva ei olisi kärsinyt, jos kelloon olisikin tullut vain 40h, mutta tarina olisi kätelty vähän tiiviimmin läpi. Hahmojen omat käänteet oli kuitenkin lopulta aika seitinohuesti kirjoitettuja ja vähän päälleliimattuja. Tähän jos olisi vielä joutunut pakkopullana grindaamaan, niin olisi voinut jäädä huono maku. Nyt ei jäänyt.
Arvosanaksi vahva neljä tähteä ja suosittelut tosiaan erityisesti Game Passin kautta ihan jokaiselle. Klassista tavaraa ja tässä omassa kategoriassaan varmaan parasta, mitä on tarjolla vuonna 2020.
Aloitin tuon joo uudestaan, mutta kävin vain sitten kuitenkin tallentamassa, kun näytti siltä, että ilmeisesti ollaan lähdössä kolmannelle kierrokselle katsomaan, että miten ne lopputekstien tarinat nyt sitten meni?
Noniin, olipa aika urakka, mutta nyt viimein pelasin 100%:sesti läpi Dragon Quest XI S:n. Ja olipa kyllä huikea elämys muutamaa ensimmäistä tylsähköä tuntia lukuunottamatta.
Onneksi en sentään jättänyt peliä alkuvaiheessa kesken, vaikka sekin kävi jo mielessä. Olisin loppujen lopuksi menettänyt yhden parhaista pelikokemuksistani koskaan. N. 200 tuntia vierähti pelin täydellisessä läpäisemisessä, eikä pelissä alkua lukuunottamatta tylsiä hetkiä ollut. Totuin jopa alussa inhoamaani hahmojen piirrostyyliin, ja aloin siitäkin jopa pitämään loppujen lopuksi.
Vahva suositus kaikille niille, jotka pitävät JRPG-peleistä ja haluavat peleiltään mieluummin laajaa ja massiivisen pitkää ja vaihtelevaa tarinaa, kuin lyhyehköä putkessa juoksemista. Ainoa negatiivinen juttu pelissä on ehkä se, että pelin loputtua nyt on aika tyhjä olo pelaamisen suhteen, ja vaikuttaa vaikealta kiinnostua ainakaan heti mistään muusta pelistä.
Ainiin, ja pakko kehua samalla myös Game Passia, kun sain sen ansiosta pelata tämän pelin ilman siihen erikseen eurojen sijoittamista. Kyllä sitä vastinetta kuukausimaksulle tulee aika hurjasti tuolle palvelulle, kun näin mahtavia pelejä sieltä löytyy.
Sainpas tämänkin viimein aloitettua.
Taisin ostaa tän switchille varmaan 6 vuotta sitten sillä ajatuksella, että pelaan tätä sängyssä jos tubessa ei ole mitään katsottavaa sillä switch versio on aivan järkyttävän näköinen telkkarin kautta pelattuna.
No se aloittaminen jäi tuon ajatuksen tasolle kunnes muutama viikko sitten päätin testata uudestaan ja nyt peli vaikutti handheld moodissakin rumalta sillä siinä aloitus alueella ei saanut edes hahmojen kasvoista selvää kun kuva on niin sumea ja lisäksi se Gemman jatkuva "oh crikey" taistelun aikana sai näkemään punaista.
No kokeilin tätä sitten switch 2:lla handheld moodissa ja peli näytti paljon paremmalta ja vielä kun laittoi japsi dubit päälle niin taistelun aikaisen dialogin ärsyttävyyskin poistui kokonaan.
Nyt olen pelannut siihen asti kun Sylvando liittyi mukaan ja ainakin vielä olen tykännyt aika paljonkin.
Laiskana mä annan vaan omalle hahmolle komennot ja muilla on "fight wisely" ohjeistus käytössä joka toimii välillä.
Esim mulla on Erikilla ne skillit joilla se voi myrkyttää vihollisen ja sitten se toinen tekee 6x määrän vahinkoa myrkytettyyn viholliseen ja välillä se tekee tuon hyökkäyksen vaikka vihollista ei edes ole myrkytetty joten se tekee vaan perus hyökkäyksen verran vahinkoa ellei jopa vähemmän.
Samoin Veronica käyttää välillä ryhmälle tarkoitettua loitsua yhteen viholliseen.
Myös Serena käyttää aina vaan woosh taikaa ja perus parannusta vaikka sillä olis jo kaikenlaista kun se on jo tasolla 22.
No hyvin on edetty noinkin, mutta kyllä se hetki varmasti vielä tulee kun on pakko alkaa käskyttää kaikkia.
Sainpas tämänkin viimein aloitettua.
Taisin ostaa tän switchille varmaan 6 vuotta sitten sillä ajatuksella, että pelaan tätä sängyssä jos tubessa ei ole mitään katsottavaa sillä switch versio on aivan järkyttävän näköinen telkkarin kautta pelattuna.
No se aloittaminen jäi tuon ajatuksen tasolle kunnes muutama viikko sitten päätin testata uudestaan ja nyt peli vaikutti handheld moodissakin rumalta sillä siinä aloitus alueella ei saanut edes hahmojen kasvoista selvää kun kuva on niin sumea ja lisäksi se Gemman jatkuva "oh crikey" taistelun aikana sai näkemään punaista.
No kokeilin tätä sitten switch 2:lla handheld moodissa ja peli näytti paljon paremmalta ja vielä kun laittoi japsi dubit päälle niin taistelun aikaisen dialogin ärsyttävyyskin poistui kokonaan.
Nyt olen pelannut siihen asti kun Sylvando liittyi mukaan ja ainakin vielä olen tykännyt aika paljonkin.
Laiskana mä annan vaan omalle hahmolle komennot ja muilla on "fight wisely" ohjeistus käytössä joka toimii välillä.
Esim mulla on Erikilla ne skillit joilla se voi myrkyttää vihollisen ja sitten se toinen tekee 6x määrän vahinkoa myrkytettyyn viholliseen ja välillä se tekee tuon hyökkäyksen vaikka vihollista ei edes ole myrkytetty joten se tekee vaan perus hyökkäyksen verran vahinkoa ellei jopa vähemmän.
Samoin Veronica käyttää välillä ryhmälle tarkoitettua loitsua yhteen viholliseen.
Myös Serena käyttää aina vaan woosh taikaa ja perus parannusta vaikka sillä olis jo kaikenlaista kun se on jo tasolla 22.
No hyvin on edetty noinkin, mutta kyllä se hetki varmasti vielä tulee kun on pakko alkaa käskyttää kaikkia.
Itsellä se hetki kun ei tekoäly enään kantanut oli muistaakseni joku hämähäkki bossi. Ei mitään muistia millon se tuli mut sen jälkeen joka bossin vedin itse.
No jos Final Fantasyyn on panostettu noin paljon niin en tiedä onko se vaikuttanut DQ 12 julkaisuun. Samaa studiota kun kuitenkin on. En tiedä onko DQ tiimi tehnyt muuta tai ollut osallisena FF teossa.
