Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

Alkuperäisen Demonin Sielun ja sittemmin myös Bloodbornen kohdalla olen todennut, että mulla ei ole enää mahdollisuutta investoida niin paljon aikaa yhteen peliin, että pääsisin git gud -tasolle. Kun tattiaikaa on kuussa rajallinen määrä ja silloinkin vaihtelen parin pelin välillä, niin ikinä en oppinut paremmaksi. Ekasta pomosta pääsin molemmissa eteenpäin hampaat irvessä. Joka kerta aloittaminen meni opetteluksi ja kontrollien muistelemiseksi ja rivivastustajilta turpaanottamiseksi. Varsinkin parry-ikkuna ei mennyt selkärankaan, ei sitten millään. Yhtään en epäile, etteikö Fromin pelit palkitse, kun oikeasti oppii paremmaksi.

Vaan siltihän tuo Elden Ring polttelee. GRRM ja kaikki. Ja kun oikein valikoivasti previkoita lukee, niin kai siellä vähän helpotustakin luvataan.
 
Alkuperäisen Demonin Sielun ja sittemmin myös Bloodbornen kohdalla olen todennut, että mulla ei ole enää mahdollisuutta investoida niin paljon aikaa yhteen peliin, että pääsisin git gud -tasolle. Kun tattiaikaa on kuussa rajallinen määrä ja silloinkin vaihtelen parin pelin välillä, niin ikinä en oppinut paremmaksi. Ekasta pomosta pääsin molemmissa eteenpäin hampaat irvessä. Joka kerta aloittaminen meni opetteluksi ja kontrollien muistelemiseksi ja rivivastustajilta turpaanottamiseksi. Varsinkin parry-ikkuna ei mennyt selkärankaan, ei sitten millään. Yhtään en epäile, etteikö Fromin pelit palkitse, kun oikeasti oppii paremmaksi.

Vaan siltihän tuo Elden Ring polttelee. GRRM ja kaikki. Ja kun oikein valikoivasti previkoita lukee, niin kai siellä vähän helpotustakin luvataan.
Vähän samantyyppinen historia minullakin Souls-pelien parissa, joskin vähän pidemmälle kyllä pelasin. Demon's Soulsia omien muistikuvien mukaan johonkin neljänteen(?) pomoon. Dark Soulsia sitten Anor Londoon asti. Siellä hampaita kiristellen Ornstein ja Smough läpi, mutta ehkä se sitten jotenkin uuvutti, enkä sen jälkeen ikinä pelannut peliä loppuun. Dark Souls 2:sta jaksoin ehkä toiseen pomoon asti. Kyse ei omalla kohdalla ole aina pelkästään vaikeudesta, vaan paikoin myös siitä, että kuollessa joutuu aloittamaan "kaukaa" ja kerätyt sielut tippuu. Toki ymmärrän, että tämä on Souls-pelien henki, mutta se myös syö aika pahasti omaa peli-iloa. Kolikon kääntöpuolella on loistava taistelumekaniikka, joka toimii niin pirun hyvin.

Pieni usko on siihen, että Elden Ring olisi vähän helpompi. Varsinkin jos ei näitä kehittäjän mainitsemia optional bosseja lasketa mukaan.
 
Yhtäkään Souls peliä en ole pelannut enkä liian vaikeista peleistä muutenkaan tykkää vaikka peleistä on muutoin rutosti kokemusta yleisesti. Paha paikka kun tämä kiehtoo todella paljon. Onko näissä minkäänlaista vaikeustason säätöä vai mennääkö default only :D
 
Yhtäkään Souls peliä en ole pelannut enkä liian vaikeista peleistä muutenkaan tykkää vaikka peleistä on muutoin rutosti kokemusta yleisesti. Paha paikka kun tämä kiehtoo todella paljon. Onko näissä minkäänlaista vaikeustason säätöä vai mennääkö default only :D
Co-op ja grindaus ovat pelin vaikeuden säädöt. Muita ei ole. Itselleni nuo kyllä riittävät sinänsä mainiosti.
 
Kyse ei omalla kohdalla ole aina pelkästään vaikeudesta, vaan paikoin myös siitä, että kuollessa joutuu aloittamaan "kaukaa" ja kerätyt sielut tippuu.

Mutta kaikki kerätyt esineet säilyvät mikä on mun mielestä se kaikkein isoin asia. Aina kun saa arkun auki tai maassa lojuvan esineen niin edistyy pelissä, vaikka kuolo korjaisikin. Toki varsinkin joillekin bosseille on ärsyttävän pitkä matka, jos niitä joutuu useamman kerran tahkoamaan.
 
Mutta kaikki kerätyt esineet säilyvät mikä on mun mielestä se kaikkein isoin asia. Aina kun saa arkun auki tai maassa lojuvan esineen niin edistyy pelissä, vaikka kuolo korjaisikin. Toki varsinkin joillekin bosseille on ärsyttävän pitkä matka, jos niitä joutuu useamman kerran tahkoamaan.
Juu saman todennut itsekin, että tuo on kyllä tärkeää. Tottunut jo asennoitumaan siihen, että välillä menetetään kymmeniä tuhansia sieluja pahimmissa paikoissa. Sen kanssa on kuitenkin lopulta ollut aika helppoa elää. Ja on sitä toki oppinut jonkin verran myös taktikoimaan niin, että tuotakaan ei enää usein olisi Soulsborne-peleissä päässyt tapahtumaan.
 
Pari päivää vielä niin nähdään tuliko millainen teos, itse kyllä melko varmasti ostan tämän viimeistään perjantaina ja vkl sitten pääsee mehustelemaan. Enään odottelen lähinnä testejä siitä millä alustalla peli on paras, pleikalla olisi tosin se hyvä puoli että PS4 versio pyörii varmasti 60 FPS PS5:llä, joten jos PS5 versio ei siihen ihan kykene on vaihtoehtoja. Mieluiten konsolille tämän kuitenkin ottaisin.
 
Saint Aldrich? Tuon sain yllättävän nopeasti tapettua itse.
:)

Oma henkilökohtainen helvetti oli Pontiff Sulyvahnin kohdalla...

Huhu perjantaina odotus ohi! Aika surrealistinen fiilis :D
Tarkoitin Sekiron Isshin, The Sword Saintia. Omasta mielestä vaikein pomo joka tullut koettua.
 
Tarkoitin Sekiron Isshin, The Sword Saintia. Omasta mielestä vaikein pomo joka tullut koettua.
Bloodbornen ja Dark Souls 3 grindaamisen jälkeen. (DS3 ainoa läpäisty Souls-peli) Kokeilin Sekiroa, into loppu siihen kun suht alussa voit tiputtautua jostain reijästä johonki luolamaiseen paikkaan jonku miekka-jätkän niskaan. Tuo miekka-äijä sai mut lopettamaan pelin...Se hevosen päällä ratsastava bossi ennen sitä oli sikamakee!
 
Jouduin miettimään pitkään, miten hevosen päällä pystyy ratsastamaan ennen kuin tajusin. En selvästikään ole nukkunut tarpeeksi. Sehän noissa on ollut "vikana", että jää yksittäisiin monsuihin jumiin ja into loppuu siihen.
 
Miten co-op tässä ylipäänsä toimii? FromSoftwaren pelit on tullut aina pelattua yksin, mutta ajattelin jos kaverin saisi näihin yhteispeluulla houkuteltua.

Soulslike Code Veiniä tuli kaverin kanssa pelattua, pelin pystyi 95% pelaamaan alusta loppuun läpi, mutta siinä oli todella rasittavia juttuja, esim. kun kutsuttu pelaaja heitettiin pelistä pois kun boss kaatui, ainoastaan host pystyi kamat maailmasta keräämään niin kentät piti koluta kahteen kertaan yms.
Käsitin että tuon co-op oli nimenomaan Dark Soulseista otettu, niin mitenhän Elden Ringin laita, onko yhtä tympeästi tähänkin co-op tehty?
 
Bloodbornen ja Dark Souls 3 grindaamisen jälkeen. (DS3 ainoa läpäisty Souls-peli) Kokeilin Sekiroa, into loppu siihen kun suht alussa voit tiputtautua jostain reijästä johonki luolamaiseen paikkaan jonku miekka-jätkän niskaan. Tuo miekka-äijä sai mut lopettamaan pelin...Se hevosen päällä ratsastava bossi ennen sitä oli sikamakee!
Pakko kysyä, miksi Bloodborne jäi kesken? Joku liian paha kohta, vai eikö muuten vaan sitten napannut? Itselleni juuri Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat ne parhaat Soulsborne-pelit. Odotan kyllä asiaan tulevan perjantaina muutoksen ja niiden joutuvan jakamaan jatkossa keskenään kakkossijan. :)
 
Pakko kysyä, miksi Bloodborne jäi kesken? Joku liian paha kohta, vai eikö muuten vaan sitten napannut? Itselleni juuri Bloodborne ja Dark Souls 3 ovat ne parhaat Soulsborne-pelit. Odotan kyllä asiaan tulevan perjantaina muutoksen ja niiden joutuvan jakamaan jatkossa keskenään kakkossijan. :)
Taisi olla se paikka missä ne jättiläiset heittelee kiviä joka puolelta ylemmiltä tasoilta. Siellä oli semmonen ihan jäätävän kokonen kooltaan bossi mikä ei ottanu damaa juuri ollenkaan kun sitä löi. Siihen tössäsi, varmaan joku kikka/heikkous löytyy siitäkin, oon sen verran itsepäinen etten lue mitään läpipeluu ohjeita koskaan vaan mielummin lopetan pelaamisen. Nyt voit toki spoilata, tuskin enää palaan Bloodborneen.

Huippupelejä molemmat!
 
Yksi asia joka Souls peleissä voi monia ärsyttää on se pomoille juokseminen aina kuoltua, ei se ärsyttäisi kokeilla uudestaan jos ei tarvitsis 20 vihollista tappaa tai väistää matkalla. Elden Ring tekee tähän muutoksen.


Tämä on kyllä todella hyvä asia. Olen näitä pelatessa monta kertaa miettinyt minkä takia pelaaja täytyy pakottaa kuoleman jälkeen juoksemaan bossille (ei toki läheskään kaikkien) tusinan vihollisen ohi vielä senkin jälkeen kun kenttä on muuten saatu tutkittua ja oikoreitit avattua. Usein vielä siis kirjaimellisesti juoksemalla ja pujottelemalla vihollisia. Ei tuollainen suunnittelu niinkään haastetta lisää vaan tuo peliin vain ärsyttävän elementin.
 
Vähän samantyyppinen historia minullakin Souls-pelien parissa, joskin vähän pidemmälle kyllä pelasin. Demon's Soulsia omien muistikuvien mukaan johonkin neljänteen(?) pomoon.
Itsekkin jumahdin kolmeksi vuodeksi 4-1 tasolle. Pääsin pelin lopulta loppuun kun olin petrannut taitojani Dark Souls puolella ja älysin lopulta juosta ko. tason ja seuraavankin vain vihuista ohi.

Nyt on läpi pelattuna useammalla hahmolla DeS, DSR, DS2, DS3, Sekiro ja Bloodborne.

Hiukan kuulostaa siltä että ER on helpotettu pomotappeluita laittamalla nuotiot pomon eteen eikä jälkeen ja sijoittamalla pahimmat bossit sitten ei-pakollisiin luolastoihin. Voi hyvinkin toimia.

Tuo Boss Rush oli yllättävän hauska Sekirossa, se olisi saanut jäädäkkin. Ai sitä tunnetta kun kahden läpipeluun jälkeen nujersi ekan pelikerran lähes mahdottomalta tuntuneen ratsumiehen liikkumatta edes paikaltaan.
 
Tajusin että alkup. Dark Souls III julkkaristahan tulee pian jo 6 vuotta! Se on melko pitkä aika. Toki välissä on tullut Sekiro ja Demon's Souls Remake mutta silti... henkistä jatko-osaa onkin hetken aikaa saanut odottaa. Tässä n. vuoden sisällä on tullut uudelleen tahkottua x:ttä kertaa kaikki pelit hieman erilaisilla buildeilla (poislukien Sekiro, ajan puutteen vuoksi). Joten fiilis on mukavasti läsnä.

Perjantaina peli haltuun työmatkalla ja siitä talvilomalle. Hirveästi en ole previkka materiaalia katsonut. Sen verran mitä tiedän niin Elden Ringissä on potentiaalia olla teknisesti ja mekaanisesti sitä mitä fanit ovat vain märissä unissa voineet kuvitella. Hieman varauksella suhtaudun tiettyihin ominaisuuksiin kuten avoimeen maailmaan, ja miljöö sekä art style ehkä liikaa ns. "sitä samaa" fantasiaa huippu kirjailija-sedästä huolimatta mutta vaikka ER ei olisikaan 5/5 peli niin varmasti vähintään 4.5/5. Sen verta kova luotto on näihin tekijöihin.

Souls pelien vaikeus on jossain määrin myytti. Eka DS käytti jo hyväkseen markkinoinnissa legendaarista 'Prepare To Die' lausahdusta, joka on jäänyt elämään fanien keskuuteen. Todellisuudessahan pelit on vaatineet vain normaalia enemmän perehtymistä, miten asiat toimii ja miten viholliset käyttäytyy ja löytää heikkokohta. Siinä mielessä pelit on enemmän reaktio pohjaista ongelman ratkontaa kuin perinteistä button smasheria joksi "action rpg" genre yleisesti mielletään. "Prepare To Die" voisi olla osuva viittaus siihen että tutun ajattelutavan, kuinka action rpg:tä pelataan, tulisi kuolla pois. Action rpg genre kuvauksena on ylipäänsä aika hölmö.

Noh, menipä nyt syvälliseksi pohdinnaksi heh. Mutta tämän siivittämänä suosittelisin jokaista Souls aloittelijaakin tarttumaan ennakkoluulottomasti Elden Ringiin.
 
oma ultimate tactic todella vaikeisiin taisteluihin.

näissä souls peleissä ja muissa vaikeiden pelien taistelussa, että ihan ensiksi opiskelen patternit ja sitten kun taistelu alkaa sujumaan, saan tyyliin 50% bossin hp:sta pois, mutta en vielä kumminkaan voita bossia, sen jälkeen otan videopätkän taistelusta, ja katson minkälaisilla moveseteillä sain sen 50% vihollisen hp:sta pois, sen jälkeen pyrin replikoimaan/kopioimaan koko fightin eli käytän täysin samoja liikesarjoja millä siinä onnistuin, tällä tavalla pääsen lähes joka kerta siihen samaan loppu tulokseen, sitten kun onnistuin saamaan 75% otan taas videon fightista ja katselen ja pyrin toimimaan täysin samanlailla, "Kaikissa peleissä tämä ei toimi ja tulevaisuudessa ei varmaan toimii vieläkin vähemmän, kiitos sen että sony ja playstation suunnitelee sitä Oppivaa AI:ta" tuo taistelun replikointi muutenkin todella kätevä tapa varsinki jos haluaa "farmata bossia uusiksi" koska sillä tavalla koko taistelu tallentuu sinun sormimuistiisi/lihasmuistiin + lähes joka kerta sitten kun lopulta voitan sen vaikean bossin otan siitä sen videotallenteen talteen niin jatkossa sitten kyseinen bossi kaatuu yleensä todella helposti
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom