P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Ei olisi tullut oikea vastaus sitten millään. Likaista Pommia, Häiriötekijää, sitä Jari Halosen Kalevala-sekoilua ja mitäköhän muuta olisin ehdottanut jos olisi ollut pakko 
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Miten noita kukaan jaksaa katsoa? Ylitarjonnan määrä sukkahoususankarigenressä on aivan naurettava ja leffat toinen toistaan nolompaa kuraa.Ja tässä DCEU:n tulevat elokuvat. Swamp Thing! Herranen aika! Jotenkin sellaiset vibat että James Gunn pelastaa DCEU:n.
Niin, se on sinun mielipiteesi. Itse jaksan katsoa jos ne viihdyttävät. Esimerkiksi Swamp Thing tulee olemaan kauhuelokuva ja se on Hellblazerin (John Constantine) ohella yksi suosikki sarjakuvia. Enkä ymmärrä miksi puhut ylitarjonnasta? Maapallolla on 8 miljardia ihmistä. Jokaisella oma makunsa. On vain hyvä että on tarjontaa laidasta laitaan, oli sitten kyse elokuvista, sarjoista, kirjoista, sarjakuvista, musiikista jne. lista on loputon. Ja mikä hienointa tässä: kukaan ei pakota sinua katsomaan mitään mitä et halua katsoa.Miten noita kukaan jaksaa katsoa? Ylitarjonnan määrä sukkahoususankarigenressä on aivan naurettava ja leffat toinen toistaan nolompaa kuraa.
Ymmärrän tuon reaktion (määrän suhteen) mutta toisaalta niitähän ei ole pakko katsoa yhtäkään, ja jos katsoo, niin katsoo ne mitkä kiinnostaa. Samoin voi katsoa pitkällä aikavälillä, vaikka kymmenen vuoden aikana, niin ei tule ehkä ähkyä.Miten noita kukaan jaksaa katsoa? Ylitarjonnan määrä sukkahoususankarigenressä on aivan naurettava ja leffat toinen toistaan nolompaa kuraa.
Joo, onneksi ei ole pakko katsoa, mutta ongelmana on se, että nämä sarjisleffat tuntuvat syövän studioiden budjeteista yhä isoimman osan, jolloin muut genret ja leffat jäävät sivuosaan tai kokonaan tekemättä, ja ns. Ison Budjetin leffat tuntuvat olevan järjestäen jotain DC/Marvelin syvimmistä laareista kaivettuja D-luokan sarjishahmoja.Ymmärrän tuon reaktion (määrän suhteen) mutta toisaalta niitähän ei ole pakko katsoa yhtäkään, ja jos katsoo, niin katsoo ne mitkä kiinnostaa. Samoin voi katsoa pitkällä aikavälillä, vaikka kymmenen vuoden aikana, niin ei tule ehkä ähkyä.
Mutta onhan noissa kuitenkin selvä ero kun toisessa tehdään sentään jotain uutta ja toisessa vain lämmitellään vanhaa. Ja niissä vanhojen lämmittelyissäkin on aina vähän tapauskohtaista miten yleisö niihin suhtautuu. Yleensä ottaen jos jokin vanha peli tuodaan nykyaikaan, on vastaanotto positiivinen. Se oli se TLOU:n kolmas julkaisu vähän eri asia kuin tehdä täysin uutta supersankariviihdettä. Tosin on sillä TLOU:n remakella ihan hyviäkin perusteita, kuten pc:lle julkaiseminen.Jes, vanha klassinen "kukaan ei pakota katsomaan"-kulma, joka toimii yhtä hyvin myös videopelien uusioversioiden parissa.
Siinä sitten katsotaan kun isot studiot tuuttaa ulos enemmistövoittoisesti sarjakuvaleffaa ja jatko-osaa ja isoista videopelijulkaisuista yhä isompi osa uusioversioita. Mutta hei, ei ole pakko pelata/katsoa.
En nyt toisaalta tiedä onko se ihan pakko olla aina originaalia eikä vaikkapa ottaa hyvä kirja pohjaksi. Ehkä enemmän onkin kyse siitä että mitä se lähdemateriaali on kuin siitä että onko täysin originaalia ideaa vaiko ei.Suunta on niin selvä että sokeakin sen näkee. Isot jenkkihitit perustuvat selvästi harvemmin alkuperäiseen ideaan* kuin aiemmin. Kukin sitten suhtautuu tähän kehitykseen miten suhtautuu. Kunhan en joutuisi enää kuulemaan sitä, että Hollywoodin painopisteen siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi mihinkään.
Nimenomaan. Tämä Marvel/DC/yms laarditynnyri on valitettavasti vielä tuottoisaa. Jostain ihme syystä. Itse en ole yhtäkään näistä pystynyt läpi istumaan. Olen toki vähemmistössä, siitähän jo pelkät myynnit kertovat. Tämä koko ilmiö on itselleni todella hämmentävä. Miten voi aikuiset ihmiset nauttia näin paljon sukkahousuista?En nyt toisaalta tiedä onko se ihan pakko olla aina originaalia eikä vaikkapa ottaa hyvä kirja pohjaksi. Ehkä enemmän onkin kyse siitä että mitä se lähdemateriaali on kuin siitä että onko täysin originaalia ideaa vaiko ei.
Toki onhan se nähtävissä että siinä on samat ongelmat kuin muissakin lisenssijutuissa: ratsastetaan lisenssillä/nimellä keräten kaikki massi mikä vain irtoaa.
Pelkästään se, että viittaat sukkahousuilla supersankareihin kertoo jo, että ajatusmaailmat sun ja fanikunnan kesken on niin kaukana toisistaan, että kenenkään ei kannata alkaa tuhlaamaan aikaansa yrittäen selittää sinulle supersankarileffojen hienoutta.Nimenomaan. Tämä Marvel/DC/yms laarditynnyri on valitettavasti vielä tuottoisaa. Jostain ihme syystä. Itse en ole yhtäkään näistä pystynyt läpi istumaan. Olen toki vähemmistössä, siitähän jo pelkät myynnit kertovat. Tämä koko ilmiö on itselleni todella hämmentävä. Miten voi aikuiset ihmiset nauttia näin paljon sukkahousuista?
Periaatteessa juuri näin. Harvassa ovat ne elokuvaintoilijat, jotka toteavat että 2001: Avaruusseikkailu on roskaa, olisipa Kubrick tehnyt elokuvansa ilman mitään kirjaa elokuvan pohjana.En nyt toisaalta tiedä onko se ihan pakko olla aina originaalia eikä vaikkapa ottaa hyvä kirja pohjaksi. Ehkä enemmän onkin kyse siitä että mitä se lähdemateriaali on kuin siitä että onko täysin originaalia ideaa vaiko ei.
"Ei aikuisten ihmisten makuun voi luottaa. Nykyään aikuiset syö karkkia, katsoo supersankarileffoja ja pelaa videopelejä" totesi joku kyyninen netissä jonkin aikaa sitten. Tämä on jäänyt minulle mieleen ja hymähdyttää aina välillä, olenhan syönyt tällä viikolla karkkia ja pelannut videopelejä.Miten voi aikuiset ihmiset nauttia näin paljon sukkahousuista?
Joo, ymmärrän kyllä niiden "hienouden", mutta en silti ymmärrä, että... miksi?Pelkästään se, että viittaat sukkahousuilla supersankareihin kertoo jo, että ajatusmaailmat sun ja fanikunnan kesken on niin kaukana toisistaan, että kenenkään ei kannata alkaa tuhlaamaan aikaansa yrittäen selittää sinulle supersankarileffojen hienoutta.
Ellet sitten viittaa sukkahousuilla vuoden 1993 klassikkoon Robin Hood - sankarit sukkahousuissa. Siinä oli leffa joka jaksoi pienenä naurattaa kerta toisensa jälkeen.
Ja se on spandexia saatana!![]()
En nyt ehkä roskaksi 2001: Avaruusseikkailua pysty sentään kutsumaan, mutta on se itselleni kovin tylsä leffa, jota en ole vielä koskaan jaksanut loppuun katsoa. En kylläkään pidä yhdestäkään Kubrickin leffasta erityisen paljoa. Tuntuvat jotenkin kovin yliarvostetuilta minun makuuni. Eyes Wide Shut oli sitten jo ihan nolo leffa, mutta ei iskenyt kovin kehuttu Clockwork Orangekaan minulle. Tuntuivat vaan jotenkin kovin halvoilta sen juoni ja ideat. Full Metal Jacket ja Hohto ehkä minulle ne parhaat Kubrickin leffat. Kumpikaan niistäkään ei silti nouse itselleni miksikään legendaarisen hyväksi leffaksi.Periaatteessa juuri näin. Harvassa ovat ne elokuvaintoilijat, jotka toteavat että 2001: Avaruusseikkailu on roskaa, olisipa Kubrick tehnyt elokuvansa ilman mitään kirjaa elokuvan pohjana.
Käytännössä me molemmat tiedetään, että tuo lukujen osoittama hittileffojen "tuttuistuminen" ei todellakaan johdu siitä, että Hollywoodissa on ryhdytty tekemään enemmän ja enemmän just kirjoihin perustuvia elokuvia. Kyllä ne luvut ovat kasvaneet jollain ihan muulla.
Mutta kuten sanoin, niin jokainen suhtautuu kehitykseen miten suhtautuu.
"Ei aikuisten ihmisten makuun voi luottaa. Nykyään aikuiset syö karkkia, katsoo supersankarileffoja ja pelaa videopelejä" totesi joku kyyninen netissä jonkin aikaa sitten. Tämä on jäänyt minulle mieleen ja hymähdyttää aina välillä, olenhan syönyt tällä viikolla karkkia ja pelannut videopelejä.
Kubrickista on tosiaan hyvä lähteä liikkeelle jos haluaa tutustua vähän kokeellisempaan elokuvaan. Ei ole liian vaikeaa ja viihdearvojakin löytyy.Mä en jaksa kauheasti pohtia mikä on yliarvostettua ja mikä ei, mutta kyllähän Kubrickiin sellainen ”elokuvaintoilun starter pack”-fiilis helposti sisältyy, mistä on kai lyhyt askel jonkinlaiseen ”yliarvostukseen”.
Lukioikäisenä oli ihan suosikkiohjaajani ja onhan monet leffansa vieläkin erinomaisia. Hienoa hyppelyä tyylilajista toiseen etenkin Dr Strangelove - 2001 - Kellopeli Appelsiini -triossa.
2001: Avaruuseikkailu aivan häikäisevä ja harvinainen teos kunnianhimossaan, ei tule montaa muuta leffaa mieleen (Tree of Life? Enter the Void?) missä on yhdistetty teknistä virtuoosimaisuutta noin syvään haluun sanoa jotain perinpohjaista ihmisenä olemisesta.
Kunnianhimo ja tekninen osaaminen eivät toki itsessään tarkoita, että leffa olisi välttämättä hyvä (tämähän koskee pariakin omasta mielestäni yliarvostettua ohjaajaa, mutta ei lähdetä sinne).
Edit: Nyt kun jäin miettimään, niin onneksi näin Kellopeli appelsiinin teini-iässä. Kun ei ollut nähnyt esim. ranskalaista uutta aaltoa tai muutakaan kokeellisempaa elokuvaa, niin olihan se ihan ällistyttävää tajuta että elokuva voi olla ilmaisultaan tuollaistakin. Ja että se voi käsitellä ihmisen pahuutta ja yhteiskunnan rangaistusjärjestelmää ilman, että oikeastaan antaa valmiita avaimia käteen. Ei meinannut tulla uni leffan jälkeen ja leuka oli lattiassa pitkään.
Enää ei ole ihan ehdottomien suosikkileffojen joukossa, mutta on tällä oma paikkansa sydämessäni aina.