Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ulukai
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oma eniten teatterissa katsottu elokuva on Star Wars episode 1 jonka kävin katsomssa 4 kertaa. Olihan se mahtava kokemus päästä näkemään SW ensimmäistä kertaa valkokankaalla, vaikka näin 25 vuoden jälkeen voi todeta että se on ehkä surkein elokuva/sarja mitä SW universumista olen nähnyt. Mutta kyllä se silloin 17 kesäsenä oli huikea kokemus.
 
Kävin katsomassa Deadpool & Wolverinen ja huh huh mikä elokuva. Siis nyt oli niin kovaa kamaa Marvelilta ei voi muuta sanoa. Onhan aiemmat Deadpoolitkin olleet hyviä ja tämä lupasi jo etukäteen hyvää, kun vielä Hugh Jackmanin Wolverine otettu mukaan, mutta en kyllä ihan tätä osannut odottaa. Monesta elokuvasta ei voi sanoa samaa, mutta tekisi mieli mennä heti uudestaan katsomaan tämä.

Jos nyt ihan objektiivisesti leffaa arvostelisi kriitikon lasit silmillä, niin leffa on ehkä joku 7-8/10, mutta jos on yhtään sarjakuva/Marvel-nörtti, niin tämä leffa on helppo 10/10. Viitaten tuohon @janneus kommenttiin, tämä elokuva on sellainen keskivertoa huomattavasti parempi supersankarielokuva, mutta kun siihen yhdistetään kaikki viittaukset ja silmäniskut mitä elokuva pitää sisällään, niin elokuva nousee helposti sinne täyteen kymppiin ja papukaijamerkkiin. Tässä on kuitenkin juuri se puoli, että jos ei ole niin sisällä tässä "kulttuurissa", niin moni asia menee helposti ohi, ja se tietysti vaikuttaa siihen miten paljon elokuva iskee. En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi nyt katsoa kaikki elokuvat uudestaan ennen tämän katsomista, vaan sitä, että tämä elokuva on 100 % fan-servicea ja tehty vahvasti sellaiset katsojat mielessä, jotka rakastavat sarjakuvia, supersankareita ja Marvelia.

Tässä on niin paljon asioita tehty oikein, että leffan jälkeen on vaikea edes muistaa niitä kaikkia mahtavia hetkiä elokuvan aikana. Suosittelen ehdottomasti, että pyrkii välttelemään spoilereita tästä elokuvasta ja mennä katsomaan se mahdollisimman nopeasti, jos on yhtään kiinnostusta, sillä itselleni ne hetket teatterissa olivat todella onnistuneita juuri siksi, että en osannut yhtään odottaa niitä.

Erinomainen elokuva, joka lupaa todella hyvää MCU:n tulevaisuudelle. Kaikille Marvel-nörteille tämä on must-see, mitä nopeammin sen parempi.
Itsekin kävin eilen katsomassa ja allekirjoitan tuon.

Loistava elokuva ja ylipäätänsä parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Moni viittaus meni varmasti ohi, mutta olihan tuo älyttömän viihdyttävä ja hauska katsoa, vaikka ei minun tapaan olisikaan enää niin perillä Marvelista.

5/5
 
Kymmenen kertaa sama leffa kattomassa, huhhuh. Ite olen käyny leffateatterissa koko elämäni aikana korkeintaan yhden käden sormien verran. 2017 viimeksi kun oli pakko erään ryhmän kanssa käydä kattomassa Yösyöttö. Sitä edellinen kerta oli 2000-luvun alussa Taru Sormusten Herrasta leffat :D Katon leffat paljon mieluummin kotisohvalta.
 
Kymmenen kertaa sama leffa kattomassa, huhhuh. Ite olen käyny leffateatterissa koko elämäni aikana korkeintaan yhden käden sormien verran. 2017 viimeksi kun oli pakko erään ryhmän kanssa käydä kattomassa Yösyöttö. Sitä edellinen kerta oli 2000-luvun alussa Taru Sormusten Herrasta leffat :D Katon leffat paljon mieluummin kotisohvalta.
Ymmärrän että jos kokemuspohja viimeisen kymmenen vuoden ajalta on Yösyötön varassa niin leffat mielummin katsoo kotisohvalta :D Niin hyvä näyttelijä kun Petteri Summanen onkin.

Suosittelen kyllä, etenkin jos siedettävän matkan päässä on IMAX tai joku muu modernin tason leffateatteri. Väittäisin että aika paljon mm. kuvan kirkkaus ja kontrastien syvyys parantunut vuosikymmenen aikana ja täten kyllä leffateatteri tarjoaa ajoittain huikeita elämyksiä, jollaisia koti-setupeilla ei pääse kokemaan vaikka kuinka ois tykkiä ja hyvää äänentoistoa
 
Viimeksi muokattu:
Kai tämä leffakeskusteluun menee?

Mielestäni elokuvateatterikokemuksen hinta ei vastaa sitä mitä sillä saa. Olkoonkin iso ruutu, loistava äänentoisto ja muut, mutta silti katson elokuvani mieluummin 55" televisiosta bluetooth-kuulokkeilta kotisohvalla. Oli mikä spektaakkeli tahansa.

Toki myönnän että ainakin IMAX on kokematta mutta ainakin paperilla vaikuttaa ettei sekään riitä siihen että jaksaisin sekä maksaa mielestäni liikaa että vaivautua johonkin teatterille istumaan. Ei edes vaikka olisi jokin luksustuoli tms. Jo se, ettei voi halutessa pistää pausea, riittää syyksi etten jaksa mitään leffateattereita. Kolmen tunnin leffan sijasta tuleekin katsottua mieluummin kolmena iltana kolme jaksoa jotain sarjaa.

Avatar tuli aikoinaan katsottua 3D:nä eikä se ollut mielestäni erityinen. Myös useita muita teoksia on joutunut 3D:nä katsomaan. Aina sama lopputulos: en ymmärrä mikä siinä gimmickissä on niin ihmeellistä että siitä ainakaan ekstraa maksaisi. "Ihan kiva"-tason juttu. Tosin samaa mieltä olen 3D-peleistäkin: joku Astro Bot oli hieno ja kiva mutta mieluummin pelaan sitä PS5:n Astroa, josta sain lopulta enemmän irti.

Leffateatterille on itse asiassa käynyt sama kuin ihan liian monille muilleki asioille. Se peruskokemus on hinnaltaan korkea ja sen päälle on lisättyä uusia tasoja, jotka ainakin monien mielestä on parempia. On parempaa tuolia, sohvaa, anniskelua, 3D:tä, IMAXIA, jne. Kaikki maksaa ekstraa.

Muistelen että ennen homma meni niin että nuo parannukset tuli ajan myötä automaattisesti ja piti pysyä mukana. Lipun hinnat toki nousivat silloinkin mutta ei mielestäni samassa suhteessa tai tavalla kuin nyt. Koko hinnoittelumalli on mielestäni, kärjistävää termiä käyttäen, vastenmielinen.

Perusleffa ilman mitään tilpehöörejä ei saisi maksaa sitä mitä se nykyään maksaa. Tai no, saahan se, mutta minä en sinne sitten mene. Poikkeuksena lasten kokemukset, eli seuraavana varmaan Mario 2, mutta itse en koe nykyhinnoittelua siitä saatavan kokemuksen arvoiseksi. En jaksa edes "vitosen-päivinä" tai vastaavina mennä jos ei satu olemaan oikeasti hyvä hetki tai mielenkiintoinen elokuva tarjolla. Jos vähänkään tarvitsee aikataulua sumplia tai vähemmän kiinnostavaa tarjolla niin ei edes vitosella jaksa vaivautua. Sohva voittaa.
 
Juu lippujen hinnat on karannut aivan käsistä kyllä, sitä ei voi kieltää. Mutta on tuo kuitenkin kokemuksena omasta mielestä hienompi, kun omalta sohvalta missä istuu muutenkin melkeen 24/7 vaikka itelläkin on vimpan päälle töllöt, kotiteatterivehkeet tai vastaavasti hyvät kuulokkeet.

3D leffoista en välitä itsekkään enkä voi ymmärtää miten niitä vielä näytetään ja miksi se ei jo kuole pois. Vastaavasti IMAXia ei kannata arvostella ”paperilla” vaan käydä kokemassa itse. Se on elokuvateatterikokemus parhaimmillaan. Tuli käytyä aikanaan katsomassa Hobbs and Shaw Lontoon leffateatterissa IMAX salissa ja on yksi huikeimmista leffakokemuksista ikinä.

Tavallaan ymmärrän tuo normi vs premium salien hinnoittelu pointin ja ongelman mutta tuossahan ei kuitenkaan ole ihan noin, että noista yksittäisistä asioista pitäisi kaikista erikseen maksaa extraa vaan vaihtoehto on normi sali tai premium sali ja premium sisältää yleensä kaikki noi mainitsemasi asiat lisähintaan. Eihän tuo toisaalta huono asia ole tarjota vaihtoehtoja asiakkaille. Kuitenkin tuo tavallinenkin sali on kokemuksena (ainakin Oulussa) parempi, kun mitä se kotona on.
 
Juu lippujen hinnat on karannut aivan käsistä kyllä, sitä ei voi kieltää. Mutta on tuo kuitenkin kokemuksena omasta mielestä hienompi, kun omalta sohvalta missä istuu muutenkin melkeen 24/7 vaikka itelläkin on vimpan päälle töllöt, kotiteatterivehkeet tai vastaavasti hyvät kuulokkeet.
Se on itsellä ainakin vain se vaiva ja mukavuus mikä hinnan lisäksi merkkaa. Sohvalla katselussa on vähemmän vaivaa ja se on myös mukavampaa monellakin tapaa. Vaikka teattereissa sitä "premiumiakin" nykyään on niin silti ne penkit on aina jotenkin "ahdistavia". Siihen päälle muut ihmiset niin mieluummin olen kotona kuin kuuntelemassa muiden häiriöitä.

3D leffoista en välitä itsekkään enkä voi ymmärtää miten niitä vielä näytetään ja miksi se ei jo kuole pois. Vastaavasti IMAXia ei kannata arvostella ”paperilla” vaan käydä kokemassa itse. Se on elokuvateatterikokemus parhaimmillaan. Tuli käytyä aikanaan katsomassa Hobbs and Shaw Lontoon leffateatterissa IMAX salissa ja on yksi huikeimmista leffakokemuksista ikinä.
Vähän vaikea tuota IMAXia on Suomessa kokea jos ei asu Helsingissä, joten käytännössä olisi jopa järkevintä jättää se vertailuistakin käytännön syistä pois. Tai sitten täytyy laskea lipunhinnaksi vielä melko korkeampi summa jos joutuu satoja kilometrejä matkustamaan IMAXiin :D

Sama kuin kritisoisi suomalaisia oluita ja joku kertoo että Ruotsista saa parempaa. Ehkä niin mutta jos käytännössä saatavuus on nolla niin eipä sitä kannata siihen verrata. Huono vertailu tosin koska oluitahan nyt tuo vähän helpommin saataville kuin IMAXia mutta ehkä idea kuitenkin välittyy.

Tavallaan ymmärrän tuo normi vs premium salien hinnoittelu pointin ja ongelman mutta tuossahan ei kuitenkaan ole ihan noin, että noista yksittäisistä asioista pitäisi kaikista erikseen maksaa extraa vaan vaihtoehto on normi sali tai premium sali ja premium sisältää yleensä kaikki noi mainitsemasi asiat lisähintaan. Eihän tuo toisaalta huono asia ole tarjota vaihtoehtoja asiakkaille. Kuitenkin tuo tavallinenkin sali on kokemuksena (ainakin Oulussa) parempi, kun mitä se kotona on.
On se vain huono kun homma perustuu sille samalla kuin monessa vastaavassa: halvin on ylihinnoiteltu tarkoituksella, jotta ne "vaihtoehdot" tuntuisivat enemmän hintansa arvoisilta.

Netflixin tilausmallit, netti- ja puhelinliittymät ja esim. Game Pass toimii ihan samalla idealla. Otetaan halvimmasta ominaisuuksia pois samalla kun hintaa hivutetaan lähemmäs seuraavia vaihtoehtoja, jolloin yhä enemmän tulee olo että kannattaisi maksaa enemmän "paremmasta".

Mutta joo. Mielestäni elokuvateatterikokemuksen ei pitäisi olla mikään pari kertaa vuodessa IMAXiin vaan se mitä se kai joskus oli: koko kansan viihdettä.
 
Se on itsellä ainakin vain se vaiva ja mukavuus mikä hinnan lisäksi merkkaa. Sohvalla katselussa on vähemmän vaivaa ja se on myös mukavampaa monellakin tapaa. Vaikka teattereissa sitä "premiumiakin" nykyään on niin silti ne penkit on aina jotenkin "ahdistavia". Siihen päälle muut ihmiset niin mieluummin olen kotona kuin kuuntelemassa muiden häiriöitä.
Eli toisin sanoen laiskuus. Vähän sama kun se miksi jengiä ei saa nykyään käymään toimistolla töissä, kun kotona on niin paljon mukavampaa. Kohta ei tarvi ihmisiä nähdä ollenkaan kun ollaan niin antisosiaalisia ja kotona on mukava istua 24/7. :D Tulee myös käytyä lähes viikottain leffassa ja en edes muista millon toiset ihmiset olisivat olleet millään tapaa häiriöksi siellä.
Vähän vaikea tuota IMAXia on Suomessa kokea jos ei asu Helsingissä, joten käytännössä olisi jopa järkevintä jättää se vertailuistakin käytännön syistä pois. Tai sitten täytyy laskea lipunhinnaksi vielä melko korkeampi summa jos joutuu satoja kilometrejä matkustamaan IMAXiin :D

Sama kuin kritisoisi suomalaisia oluita ja joku kertoo että Ruotsista saa parempaa. Ehkä niin mutta jos käytännössä saatavuus on nolla niin eipä sitä kannata siihen verrata. Huono vertailu tosin koska oluitahan nyt tuo vähän helpommin saataville kuin IMAXia mutta ehkä idea kuitenkin välittyy.
Ihan vähän ontuva vertaus kyllä. :D Itse puhuin IMAXistä yleisesti kokemuksena, kun itse vähättelit sitä, että ei se paperilla ainakaan ole kummoinen. Ei sillä taas ole mitään tekemistä sen kanssa millainen se on kokemuksena vaikka joku ei sitä pääsisikään kokemaan omalla paikkakunnalla. Todella kummallinen ajatus minusta. Se on silti upea kokemus, sama missä se on mahdollista. Se on ihan toinen juttu pääseekö sitä joku itse kokemaan vai ei.
On se vain huono kun homma perustuu sille samalla kuin monessa vastaavassa: halvin on ylihinnoiteltu tarkoituksella, jotta ne "vaihtoehdot" tuntuisivat enemmän hintansa arvoisilta.
Itse en usko, että leffalippujen hinnat on noussut premium salien takia. Kaiken hinta on noussut, miksi ei myös leffalippujen? Miksi paikkakunta/teatteri, jolla ei ole premiumsalia nostaisi lippujen hintoja niiden takia? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
 
Onko mitään arvosteluntapaista tulossa - tai edes tynkää mikä aiheutti paniikin tunnetta? Longlegs kiinnostaa tietysti suunnattomasti mutta elokuvateatterit on minulle vähän no-go niin pitää odotella että tulee myyntiin/suoratoistopalveluihin.
Longlegsin arvostelu on livenä: linkki omille sivuille

Laitan spoiliin tiivistystä:

Paniikkia aiheutti elokuvan tapa kuvata moni kohtaus lapsen näkökulmasta. Longlegs nähdään valtaosa pätkästä vain tyyliin leuasta alaspäin. Silloin, kun hän alkaa lähestyä kameraa ja laskeutua sen tasolle, tietää jotain pahaa tapahtuvan. Tämä voimattomuuden tunne aiheutti ihan älyttömän paniikkireaktion. Halusin vaan juosta ulos teatterista.

Muutenkin elokuva muistuttaa Teksasin moottorisahamurhia. Väkivaltaa on niukasti, ja sekin on hillittyä. Mutta koko leffasta huokuu paha olo ja ahdistus, sillä teemana on se, että hyvyys on jättänyt maailman. Pahalle ei ole vastinetta, joten piiloutuminenkin on vain väliaikainen keino olla näkemättä sitä, mikä väistämättä lähestyy.

Menen uudestaan viikonloppuna katsomaan tämän ja odotan kyllä innolla samaa ahdistusta. Jotain sairasta tässä täytyy olla, mutta näillä korteilla mennään, mitkä on jaettu.
 
Ymmärrän että jos kokemuspohja viimeisen kymmenen vuoden ajalta on Yösyötön varassa niin leffat mielummin katsoo kotisohvalta :D Niin hyvä näyttelijä kun Petteri Summanen onkin.
Jep, ja vielä kun se leffa ei aiheeltaan ole mitenkään ajankohtainen kun lapsia on vaikea yksin tehdä niin ei se kohota mielenkiintoa leffateattereihin ainakaan. Muutamana jouluna saanut leffalipun joululahjaksi ja käyttämättä jäi. Jouluna tulee mieleen. että toivottavasti kukaan ei ole leffalippua ostanut. Ens viikolla kun tulee veronpalautukset niin ajatuksena ostaa uusi projektori kun moottoroitu valkokangas kyllä löytyy mutta projektori hajosi jo aikaa sitten. Syksyllä/talvella saa kämpän pimeäksi niin vois kattella leffoja 100'' kankaalta.
 
Kukin toki tavallaan eikä tässä ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, mutta jaettakoon mun leffakulutuspreferenssini. Suurimman osan leffoista katson kotisohvalta tykillä ja 5.1.4 äänillä. Suhtherkusta kotiteatteri-setupistani huolimatta aika ajoin haluan käydä kokemassa ns. oikean leffakokemuksen teatterissa asti. Teatteriin siirtyminen, odottelu, leffaan uppoutuminen ilman himan häiriötekijöitä (tosin mahdollisesti muita häiriöitä) ja teatterin jälkeiset keskustelut ovat merkittävä osa tätä kokemusta. Molempi parempi. Leffalipun hinta tosin on sen verran hurja, että kovin usein ei ainakaan isommalla porukalla tätä herkkua voi nauttia vaan on suosiolla tyydyttävä odottamaan leffat johonkin striimipalveluun.
 
Joo toi on kyllä totta, että leffassa käynti maksaa nykyään ihan perkeleesti.

Kyllä meillä lapsiperheenä käydään korkeintaan kerran vuodessa leffateatterissa, on se niin saatanan kallista.

Tällä menolla leffassa käynti on kohta jo yhtä "elitistä kulttuuria" kuin teatterissa käynti kun tavan tallaajalla ei ole yksinkertaisesti varaa käydä

Itsellä epassin myötä tullut taas käytyä leffoissa vähän useammin, oli semmonen 4 vuoden cäppi etten käynyt lainkaan
 
Eli toisin sanoen laiskuus.
Mikäli vain tuohon osaan täytyy tarttua niin mukavuudenhalu olisi parempi termi. Mutta isoin merkitys on oikeasti se että ne istuimet vain on niin ahdistavat teattereissa ja siitä pitäisi vielä maksaa sekä rahallisesti että ajallisesti.

Tuo laiskuus on siksikin huono termi kun monesti isoin tekijä on aika. Ei tee mieli laittaa elokuvan keston päälle vielä matka-ajat ja muut vaikka se ei olekaan kuin 20-30 minuuttia lisää. Sitten vielä se että lapsille hoitajat ja muut järjestelyt. Eli ei ihan mikään "laiskuus" vaan käytännöllisyys ja/tai mukavuudenhalu. Pääsee helpommalla. Voi sitä tietysti laiskuudeksikin sanoa jos välttämättä haluaa.

Vähän sama kun se miksi jengiä ei saa nykyään käymään toimistolla töissä, kun kotona on niin paljon mukavampaa. Kohta ei tarvi ihmisiä nähdä ollenkaan kun ollaan niin antisosiaalisia ja kotona on mukava istua 24/7. :D Tulee myös käytyä lähes viikottain leffassa ja en edes muista millon toiset ihmiset olisivat olleet millään tapaa häiriöksi siellä.
Olen kyllä hyvin introvertti-ihminen, joten sillä on iso merkitys varmasti mutta ei se ole silti päällimmäinen tekijä kuten yllä jo kirjoitin.

Mitä etätöihin tulee niin pitkälti taas ekstrovertimmät tuntuu haluavan kaikki naaman eteen vain että voi juoruta tyhjänpäiväistä töiden tekemisen sijasta. Saan itse ainakin paljon enemmän tehtyä kun ei tarvitse olla vaikka paikan päällä jossain kokouksessa vaan etänä. Mitään järkevää syytä paikan päällä olemiselle en ole saanut ja itse olen huomannut että saan aikani tehokkaammin käytettyä etänä, joten lopputulos on että sinne halutaan vain sosiaaliseeraamaan (onpa typerä sana).

Se häiriöiden kokeminen taas on varmasti subjektiivista. Minä kiinnitän turhankin paljon huomiota ympäristöön, joten siitä kuormittuu varmasti helpommin. Onkin luksusta jos/kun saa toimistollakin olla joskus päiviä yksin ja keskittyä oikeasti töihin eikä jatkuviin keskeytyksiin kun joku tulee kertomaan vaikka mitä hauskaa joku puoliso teki tai kuuli.

Ja kyllä minä ihmisten kanssa seurustelen jne. mutta sille on oma paikkansa eikä tarvitsisi jokaista inahdusta tulla ovelle selittämään kesken työnteon. Itse tulen muiden oville huhuilemaan kun on oikeasti asiaa ja ne turhat hommat puhun kahvitauoilla ja vastaavilla.

Ihan vähän ontuva vertaus kyllä. :D Itse puhuin IMAXistä yleisesti kokemuksena, kun itse vähättelit sitä, että ei se paperilla ainakaan ole kummoinen. Ei sillä taas ole mitään tekemistä sen kanssa millainen se on kokemuksena vaikka joku ei sitä pääsisikään kokemaan omalla paikkakunnalla. Todella kummallinen ajatus minusta. Se on silti upea kokemus, sama missä se on mahdollista. Se on ihan toinen juttu pääseekö sitä joku itse kokemaan vai ei.
Irrallisena asiana toki olet täysin oikeassa mutta kun elokuvateatterikokemusta kritisoi käytännön tasolla niin onhan sillä merkitystä että mitä oikeasti saa. Ei se IMAX lämmitä jos sitä ei itsellä ole edes vaihtoehtona, ihan sama kuinka hieno ja hintansa arvoinen se ehkä olisikin.

Ehkä se siis oli turhaan mukana kritisoinnissani koska en ole sitä kokenut ja koska sitä ei käytännössä edes voi moni Suomessa kokea. Sitä ei siis kannata kritisoida mutta ei myöskään pitää kokemusta parantavana seikkana, jos sitä ei ole itselle tai suurelle osalle ihmisistä edes tarjolla.

Itse en usko, että leffalippujen hinnat on noussut premium salien takia. Kaiken hinta on noussut, miksi ei myös leffalippujen? Miksi paikkakunta/teatteri, jolla ei ole premiumsalia nostaisi lippujen hintoja niiden takia? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Itse vastasit tässä jo itsellesi, sillä eihän ne liput varmaan nousekaan jos ei ole niitä kalliimpia vaihtoehtoja, joiden avulla hintaa ylös hivuttaa.

Käykö jonkinlaiseksi vertailuksi Star ja Finnkino, Itse ilkimys 4, tälle päivälle?

Toisessa on 17,90 e ja toisessa 12 e. Vaikea arvata kummassa on premium-salivaihtoehdot. Vai onko muka Starissakin?

Toki tuo voi selittyä jollain muullakin mutta onhan tuo nähty että vastaavaa hinnoittelumallia on sovellettu ikävän monessa paikkaa. Miksi ei siis tässäkin voisi se olla takana?

Lippujen hinnat on tietysti myös nousseet ihan muutenkin mutta ei se poissulje sitä että hinnoittelua olisi myös viilattu kuten mutuilin.

No, oli toki miten oli, on elokuvakokemus halvimmillaankin nykyään sen verran tyyris että se on kaukana koko kansan viihteestä.
 
Lapsena oli kyllä hauska käydä perheen kanssa katsomassa leffoja teatterissa, mutta näin aikuisena, en näe kyllä teatterikokemuksessa yhtään mitään houkuttelevaa. Teatterissa tulee käytyä suunnilleen kerran parin vuoden välein jos joku pyytää seuraksi, mutta ei sen enempää. Sen ymmärrän, että monet pitävät leffateatterissa käymisestä, itse en näe siinä pienintäkään hohdokkuutta. Se ei anna kokemukseeni mitään lisää, ainakaan positiivisessa mielessä.

Kotoa löytyy hyvä televisio johon on paritettuna hyvät kajarit, toisin sanoen mainio kotiteatterijärjestelmä...enkä käytä elokuvien katsomiseen sitäkään. Käytännössä kaikki elokuvat ja sarjat katson tietokoneella, sen varsin vaatimattomalta monitorilta. Siinä on mielestäni heittämällä mukavin paikka katsoa elokuvia ja sarjoja.
 
Lapsena oli kyllä hauska käydä perheen kanssa katsomassa leffoja teatterissa, mutta näin aikuisena, en näe kyllä teatterikokemuksessa yhtään mitään houkuttelevaa.

Tässä lista (ehkä vähän sarkastisesti kasattu), miten minä koen elokuvateatterikomuksen:

- Aina ennen elokuvan alkua joudun katselemaan 20 minuuttia mainoksia.
- Kokemuksen hintaa nostellaan ilman selittelyitä jopa 10 prosenttia vuodessa, vaikka rahoilleni en saa yhtään parempaa vastinetta.
- Joudun jakamaan kokemuksen ääliöiden kanssa, jotka saattavat kesken kaiken räpläämään kännykkää tai katoamaan vessaan.
- Omat eväät eivät ole sallittu, vaan joudun ostamaan ne ylihintaan elokuvaa levittävältä yhtiöltä.
- En voi pitää taukoa silloin kun siltä tuntuu, vaan joudun kärvistelemään jopa yli kolmen tunnin elokuvan yhdellä istumalla.

Nykyään käyn siis vain muutaman kerran vuodessa leffassa, ja niihinkin käytän Smartum-etuutta. Vaikka teatterissa on paremmat kuvan- ja äänentoistovehkeet, se mukavuus minkä saan, kun katson elokuvan kotona, ei missään tapauksessa ole nykyisen leffalipun hinnan arvoista. En myöskään ole hifisti, vaan 55-tuuman telkkari ja G3 Genelec-kaiuttimet antavat minulle ihan tarpeeksi hyvän elokuvakokemuksen.
 
Viimeksi muokattu:
Muut ovat maininneet nämä jo, mutta kun kerran osuu omallekin kohdalle niin hyvin, niin toistetaan vielä.

Ehkä täälläkin mukavuudenhalu on isoin syy miksi katson elokuvani mieluummin kotona kuin leffateatterissa. Toinen on tietysti katselukokemuksen kallis hinta. Kahden ihmisen leffalippujen hinnalla saa jo ostettua 4k bluray version omaksi tai vaihtoehtoisesti useamman kuukauden haluamaansa streamauspalvelua.

Toisaalta IMAX on kyllä hieno kokemus ja silloin kun teatteriin tulee joku sellainen elokuva, jonka välttämättä haluaa nähdä heti, niin edelleen tulee lähdettyä. Tai kun on liikunta/kulttuurietu menossa vanhaksi.

Oli se sitten introverttiyttä tai mitä vaan, mutta viihdyn myöskin enemmän tutun porukan seurassa, kuin "väenpaljoudessa", joten katselukokemus vaimon ja ehkä muutaman hyvän ystävän kanssa kotisohvalta on tässäkin mielessä miellyttävämpi kuin täysin tuntemattoman vieressä istuminen isossa salissa. Myös leffaeväät on kotona paremmat, kun ei tarvitse olla leffateatterin tarjonnan varassa.

Myös se vaikuttaa, että joskus aikoinaan kun kotona joutui tapittamaan 22 tuumaista kuvaputkiruutua ja VHS laatuista elokuvaa, niin leffateatterikokemuksella oli enemmän arvoa. Nyt elokuva piirtyy kotonakin isolle ruudulle niin tarkalla resoluutiolla että leffateatterikokemuksen arvo laskee suhteessa tähän, mutta samalla kuitenkin sen hinta nousee.
 
Ylös Bottom