alakerta
Well-Known Member
The House That Screamed
Rikollisen pienelle huomiolle jäänyt goottihenkinen kauhu Espanjasta vuodelta 1969. Takakannen kuvaus elokuvasta "sijoittuu jonnekin Suspirian ja Psykon välille" on erittäin osuva.
Tarina lähtee suht simppelisti käyntiin päähenkilö Teresan saapuessa tyttöjen sisäoppilaitokseen jonnekin maaseudun rauhaan. Tytöillä on siellä omanlaiset kuviot meneillään ja paikan johtajar pitää järjestystä yllä kovalla kurilla. Sitten tyttöjä alkaakin katoilemaan ja päähenkilömme tajuaa että poishan sitä pitäisi päästä.
Tarina vaikuttaa todella perinteiseltä, mutta luvassa on kyllä oikeasti yllättäviä käänteitä. Elokuva tosiaan lähtee varsin hitaasti käyntiin ja murhiakin on erittäin säästellen luvassa. Tunnelma on se ykkösjuttu tässä, ihanan jylhää goottiestetiikkaa upealla soundtrackilla höystettynä. Hahmojen väliset suhteet ja yleensäkin draamapuoli myös harvinaisen kiinnostavia näin kauhuelokuvaksi.
Kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys ja en tosiaan ollut ennen edes kuullut tästä, vaikka melko perillä koenkin olevani kauhugenrestä. Tosiaan sattumalta tarttui Arrowin joulualesta mukaan blu-rayna ja oli kyllä mitä mainioin ostos reilun kymmenen euron hintalapulla. Julkaisu sisältää siis kaksi eri versiota leffasta (katoin sen pidemmän), pienen vihkosen plus posterin sekä kivat slipcase kotelot jee.
Ja jos arvosanaa mietitään ni se olisi siinä neljän ja viiden välillä, eli sanotaan nyt 4,5/5
Rikollisen pienelle huomiolle jäänyt goottihenkinen kauhu Espanjasta vuodelta 1969. Takakannen kuvaus elokuvasta "sijoittuu jonnekin Suspirian ja Psykon välille" on erittäin osuva.
Tarina lähtee suht simppelisti käyntiin päähenkilö Teresan saapuessa tyttöjen sisäoppilaitokseen jonnekin maaseudun rauhaan. Tytöillä on siellä omanlaiset kuviot meneillään ja paikan johtajar pitää järjestystä yllä kovalla kurilla. Sitten tyttöjä alkaakin katoilemaan ja päähenkilömme tajuaa että poishan sitä pitäisi päästä.
Tarina vaikuttaa todella perinteiseltä, mutta luvassa on kyllä oikeasti yllättäviä käänteitä. Elokuva tosiaan lähtee varsin hitaasti käyntiin ja murhiakin on erittäin säästellen luvassa. Tunnelma on se ykkösjuttu tässä, ihanan jylhää goottiestetiikkaa upealla soundtrackilla höystettynä. Hahmojen väliset suhteet ja yleensäkin draamapuoli myös harvinaisen kiinnostavia näin kauhuelokuvaksi.
Kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys ja en tosiaan ollut ennen edes kuullut tästä, vaikka melko perillä koenkin olevani kauhugenrestä. Tosiaan sattumalta tarttui Arrowin joulualesta mukaan blu-rayna ja oli kyllä mitä mainioin ostos reilun kymmenen euron hintalapulla. Julkaisu sisältää siis kaksi eri versiota leffasta (katoin sen pidemmän), pienen vihkosen plus posterin sekä kivat slipcase kotelot jee.
Ja jos arvosanaa mietitään ni se olisi siinä neljän ja viiden välillä, eli sanotaan nyt 4,5/5