Pari uudempaa elokuvaa tullut katsottua viime päivinä.
A House of Dynamite
Lähes dokumentinomainen kuvaus kriisitilanteesta. Ohjusuhka on tuntematon, mutta juuri sellainen mihin Yhdysvallat ovat varautuneet. Isoja päätöksiä, protokollaa, kiirettä ja painetta. Tunnelma luodaan onnistuneesti.
Paljon on isoja nimiä näyttelijöinä, jotka hoitavat hommansa kunnialla, mutta samaan aikaan kovin monen ruutuaika jää harmittavan vähiin. Ehkä se kuuluu tämän kaltaisen elokuvan luonteeseen, mutta homma tuntui välillä liian hätiköidyltä.
Loppu jätti toivomisen varaa. Ymmärrän miksi se on tehty niinkuin se on, mutta olisin kaivannut jotain enemmän. Hankala sen tarkemmin puhua ettei paljasta liikaa, mutta sanotaan vaikka niin että elokuvan ei olisi tarvinnut jättää niin paljon kysymysmerkkejä.
The Running Man (2025)
Uusioversio Ison Arskan sci-fi klassikosta. Idea on sama kuin 80-luvun versiossa, jossa TV-shown osallistujat pakoilevat jahtaajiaan hengensä kaupalla. Jos pysyt hengissä, rikastut.
Toisin kuin Arnoldin versiossa, tässä kilpailijat eivät ole pakotettuja osallistumaan, vaan pikemminkin niin kovassa rahan tarpeessa, että kokevat osallistumisen kannattavan. Tällä kertaa rahaa tarvitsee potkut saanut perheenisä, jonka lapsi on sairas ja tarvitsee kalliita lääkkeitä.
Glen Powell on varsin onnistunut Arskan korvaaja. Hän osaa olla hauska, mutta myös totinen. Leuka on kuin kirveellä veistetty ja ilmeisesti mies on myös asunut viimeiset kuukaudet punttisalilla, sillä kunnioitettavan riskissä kunnossa hän on.
Toiminta on hyvällä tavalla ylitseampuvaa kuin alleviivaamaan koko elokuvan konseptia. Elokuvan satiiri totalitaarisen valtion äärimmäisyyksistä on ajatuksia herättävä. Se on sopivasti nykyaikaistettu 80-luvun versiosta myös tältä osin.
Ei tämä mitään Oscareita voita, mutta ihan kelvollinen toimintarymistely.