tomine11
Well-Known Member
Nimeni on Trinity – Paholaisen oikea käsi (They Call Me Trinity) (1970)
Pääosassa on Trinity (Terence Hill) joka on pienimuotoinen "nilkki" ja sympaattinen asetta heiluttelava palkkionmetsästäjä.. eräänä päivänä hän pääsee/joutuu lyömään hynttyyt yhteen paikallisen sheriffin Bambino (Bud Spencer) kanssa jolla tuppaa olemaan taipumusta myös lain toisellakin puolella pieniä hetkiä käydä vierailemassa. Ai niin kyseinen kaksikko on myös veljekset. Eräs rikas heppu (Farley Granger) alkaa kyykyttämään porukkaa oikein kunnolla ja kaksikko päättää yhdessä tuumiin pistää tuolle hommalle stopin.
Homma on höystetty melkoisella määrällä huumoria ja parodiaa. Nyrkitkin viuhuvat melkoisesti mutta se on kepeätä touhua ja kaukana raskaasta mäiskeestä. Toki Bud Spencer & Terence Hill leffa ei taitais olla sitä ihteään jos jossain vaiheessa ei oikein kunnolla syötäis ruokaa, sitä näihin veijareihin kyllä uppoaa leffassa jos toisessakin.
Letkeä spaghetti western komedia ja suhteellisen onnistunut sellainen, kiva fiilis on koko ajan yllä ja musiikit ovat mainiot aina tunnaria myöden ja toki kieliposkella sekin vedetään kuten asiaan kuuluu.
Ratsastaa hyvin pitkälti oivallisen huumorinsa voimin. Huumori on napakkaa muttei sinänsä töykeää vaikka huulta heitetäänkin tietyllä tavalla vähän rankemmistakin asioista.
Niin jatkohan tälle myös sitten leffan muodossa tehtiin kans.
trailer...
----------------------
Trinity ratsastaa jälleen (Trinity Is Still My Name) (1971)
Idea tässä jatkossa on sinällään itsessään ihan hauska, harmittavasti siitä ei kuitenkaan olla saatu läheskään niin paljoa irti kuin olisi voitu ja jää valitettavan paljon tylsemmäksi tämä huumorinsa osalta kuin ensimmäinen. Varsinkin alku on todella laahaavan hidas jopa, ennen kuin homma oikein mihinkään suuntaan kunnolla pyörähtää käyntiin.
Elikkäs veljekset tuttuja siis ekasta leffasta (Hill & Spencer) ovat kierrelleet pitkin maita ja mantuja ja kohtalon oikusta saapuvat samaan aikaan kotia isukin ja äidin tykö käymään. Isä kuitenkin on vetelemässä viimeisiään ja esittää vielä viimeisen toivomukset pojilleen...
….isukin toivomus olis että he tulisivat keskenään kunnon rikollisiksi ja tulisivat toistensa kanssa toimeen, mikä ei täysin mutkaton juttu olekaan.
Kaksikko koettaakin epätoivoisesti pieniä kolttosia tehdä, jotta heidän maineensa mustamaalautuisi mutta aina tavalla tai toisella homma menee pieleen ja lopputulos on päinvastainen ja pienessä kyläpahasessa heistä tulee asukkaiden suuria suosikkeja kun he "pistävät" asiat järjestykseen kerta toisensa perään, vaikka yritys aina täysin päinvastainen...
...jos ensimmäinen oli tasaisen hauska vedätys koko kestonsa ajan niin tässä puuttuu tuollainen tasainen hauskuuden virtaus, siellä täällä on yksittäisiä pikkuisia juttuja mutta kokonaisuus jää ontumaan huomattavasti enempi kuin mitä ekassa leffassa. Onneksi kuitenkin ne hieman harvemmassa olevat yksittäiset jutut kuitenkin ovat ihan hyviä suupielen nostattajia.
Musassa muuten jäädään aika pahastikin ekan leffan jalkoihin, mikä hieman hämmentävää jopa.
Ohjaaja on muuten pysynyt tässä samana kuin ekassakin, elikkäs Enzo Barboni jota ilmeisesti pidettiin ihan laatuohjaajana omissa piireissä ja omana aikanaan.
trailer..
-------------------------------------------------------------------------------------------
Antaa heittää (Go For It) (1983)
Ensimmäinen puolituntia tuntuu olevan aika hämmentäväkin ja tarinankärryillä pysymisen kanssa saa ihmetellä ja olla skarppina että mitäs tässä oikein tapahtuukaan !? mutta kyllä se siitä sitten selkiää kertahujauksessa mistä tässä onkaan kyse.
Kaksikko joutuu vailla omaa tahtoaan erinäisten tapahtumien keskipisteeksi ja hämmästelevät siinä sivussa itsekin että mitä oikein ympärillä tapahtuu mutta aina tavalla tai toisella kiipelistä selviävät ja tilanteeseen sulautuvat siltä istumalta.
Harmitonta agenttiparodiointi.
Mihinkään hersyvään ilotulitukseen tässä ei lähdetä tykittelemään, vaikka pientä kieliposkella kutkuttelua katsojalle vähän väliä tarjotaan. Aika keskinkertainen, muutama ihan hauska kohtaus mutta kokonaisuus ei nouse mitenkään erityiseksi, tapansa mukaan vallan leppoisaa meininkiä kaiken toiminnankin keskellä, jota musiikitkin letkeilla lurituksilla tukevat.
Kelpo hupia hetkeksi muttei sen ihmeempiä, kesäiseen keliin kuitenkin sopivaa kahteltavaa, kertaalleen muttei toistamiseen. Sikäli mikäli perus Bud Spencer & Terence Hill menoa siis. Toki osa kaksikon tai jos toinen vaan yksin leffoista on oikeasti todella mainioilla ideoilla aina varustettu
aivanhillittiömiä ideoita mutta toteutus ei aina aivan priiman tasolle sit kuitenkaan yllä.
trailer... (joka paljastelee aika paljon sieltä täältä yksittäisistä kohtauksista, ei todellakaan spoileriton siis)
---------------------------------------------------------------------------------------------------
King Arthur : Legend of the Sword (2017)
Onhan tämä vähän tälläinen lopulta kokeilevan (yli)taiteellinen pläjäys ja tekee ”mitä huvittaa” mutta jonkusen verran paremmin tämä Guy Ritchien veto iski meikäläiseen kuin sen näkemys Sherlock (Holmesista). Leffa on aika epätasainen ja epätasapainoinen rykäys, varsinkin alku vaikuttaa kyllä hyvältä ja nappasee mukaansa mutta mainiosti mutta harmittavasti sitten lähdetään vähän turhankin kokeilevalle linjalle, vaikka hyvä sinänsä että on oikeasti koetettu jotain muuta väsätä eikä sitten sitä perushuttua vedetty.
Tässä tulee muuten siitä alusta yllättävän paljon Witcher 2 peli mieleen noin visuaalisuudeltaan ja samoin kuin pelinkin siinä alussa oleva linnakohtaus... sitten vähän ajan päästä tulee se ihme vesiolento jossa ne kolme naista niin veikkei olekaan kuin yksi yhteen erääseen Witcher 3 pelin henkilöihin ja tapahtumiin niin jotenkin tulee fiilis että se ollut tässä kuitenkin esikuvana, vaikka aika erilaisista hahmoista kyse sisänsä. Lieköhän ovat pelisarjan pelejä pelanneet !? ja siitä halunneet edes jotain pientä etäisesti mukaan tähän napsasta...
...välillä taas tulee tuosta "joukkiosta" mieleen että väännetään jotain nykyajan räppisanaleikittelyä ja joukko on kuin eräs tunnettu huppuheppu joukkioineen siellä Sherwoodin suunnalla, kun aletaan "sanoilla leikittelemään"... eräässä kohdassa taas tulee mieleen jopa Taru Sormusten Herrasta ja "aave".. en tiiä tuleeko tuollaisia mielleyhtymiä muille tuollain ihan yksittäisin ja erillisinä tapauksina mut meikäläiselle ainaskin.
Todella epätasapainoinen ja kokeilevainen viritelmä väsätty kasaan, välillä mennään todella korkealla ja lujaa (tuntuu että nyt lähtee) ja välillä sitten tullaan ryminällä ala ja ryvetään viimeisen päälle kurassa (mut ei sitten lähtenytkään).. jotenkin tuntuu että oltais raavittu vähän sieltä sun täältä yksittäisinä tyylikkäitä kohtauksia jotka jäävät erillisinä pieninä kohtauksina mieleen mutta kokonaisuutta ei olla saatu kasaan hiottua vaan melkoista sillisalaattia lopulta, jää enempi yksittäisiksi pieniksi hetkiksi mutta se jokin jää uupumaan kun alkaa mennä sen verran taiteelliseksi, onnistuessaan siinä tämä olis voinut olla todella upea ja erilainen näkemys tästä.. harmi että nyt ei ole langat ihan täysin pysynyt tekijöidensä käsissä...
...sitäkin huolimatta kyl tämä kertakahtomisen kesti.. just ja just ja pitkälti kiitos alun, mut ei kiitos lopun enää ! suurimman osan leffan kestosta oikeasti näyttää "makealta" mut siihen se sitt lopulta valitettavasti pitkälti jääkin. Raja tälläisissä onnistumisen ja epäonnistumisen kanssa on hyvin häilyvä, nyt jäätiin sitten taapertamaan vähän sinne "ei kenenkään maalle", keskinkertaisuuden kadotukseen. Alku antoi odottaa paljon mutta pidemmälle mentiin sen sekopäisemmäksi sekoiluhörhöilytripiksi hommeli sitten lopulta karahti.
trailer..
Pääosassa on Trinity (Terence Hill) joka on pienimuotoinen "nilkki" ja sympaattinen asetta heiluttelava palkkionmetsästäjä.. eräänä päivänä hän pääsee/joutuu lyömään hynttyyt yhteen paikallisen sheriffin Bambino (Bud Spencer) kanssa jolla tuppaa olemaan taipumusta myös lain toisellakin puolella pieniä hetkiä käydä vierailemassa. Ai niin kyseinen kaksikko on myös veljekset. Eräs rikas heppu (Farley Granger) alkaa kyykyttämään porukkaa oikein kunnolla ja kaksikko päättää yhdessä tuumiin pistää tuolle hommalle stopin.
Homma on höystetty melkoisella määrällä huumoria ja parodiaa. Nyrkitkin viuhuvat melkoisesti mutta se on kepeätä touhua ja kaukana raskaasta mäiskeestä. Toki Bud Spencer & Terence Hill leffa ei taitais olla sitä ihteään jos jossain vaiheessa ei oikein kunnolla syötäis ruokaa, sitä näihin veijareihin kyllä uppoaa leffassa jos toisessakin.
Letkeä spaghetti western komedia ja suhteellisen onnistunut sellainen, kiva fiilis on koko ajan yllä ja musiikit ovat mainiot aina tunnaria myöden ja toki kieliposkella sekin vedetään kuten asiaan kuuluu.
Ratsastaa hyvin pitkälti oivallisen huumorinsa voimin. Huumori on napakkaa muttei sinänsä töykeää vaikka huulta heitetäänkin tietyllä tavalla vähän rankemmistakin asioista.
Niin jatkohan tälle myös sitten leffan muodossa tehtiin kans.
trailer...
----------------------
Trinity ratsastaa jälleen (Trinity Is Still My Name) (1971)
Idea tässä jatkossa on sinällään itsessään ihan hauska, harmittavasti siitä ei kuitenkaan olla saatu läheskään niin paljoa irti kuin olisi voitu ja jää valitettavan paljon tylsemmäksi tämä huumorinsa osalta kuin ensimmäinen. Varsinkin alku on todella laahaavan hidas jopa, ennen kuin homma oikein mihinkään suuntaan kunnolla pyörähtää käyntiin.
Elikkäs veljekset tuttuja siis ekasta leffasta (Hill & Spencer) ovat kierrelleet pitkin maita ja mantuja ja kohtalon oikusta saapuvat samaan aikaan kotia isukin ja äidin tykö käymään. Isä kuitenkin on vetelemässä viimeisiään ja esittää vielä viimeisen toivomukset pojilleen...
….isukin toivomus olis että he tulisivat keskenään kunnon rikollisiksi ja tulisivat toistensa kanssa toimeen, mikä ei täysin mutkaton juttu olekaan.
Kaksikko koettaakin epätoivoisesti pieniä kolttosia tehdä, jotta heidän maineensa mustamaalautuisi mutta aina tavalla tai toisella homma menee pieleen ja lopputulos on päinvastainen ja pienessä kyläpahasessa heistä tulee asukkaiden suuria suosikkeja kun he "pistävät" asiat järjestykseen kerta toisensa perään, vaikka yritys aina täysin päinvastainen...
...jos ensimmäinen oli tasaisen hauska vedätys koko kestonsa ajan niin tässä puuttuu tuollainen tasainen hauskuuden virtaus, siellä täällä on yksittäisiä pikkuisia juttuja mutta kokonaisuus jää ontumaan huomattavasti enempi kuin mitä ekassa leffassa. Onneksi kuitenkin ne hieman harvemmassa olevat yksittäiset jutut kuitenkin ovat ihan hyviä suupielen nostattajia.
Musassa muuten jäädään aika pahastikin ekan leffan jalkoihin, mikä hieman hämmentävää jopa.
Ohjaaja on muuten pysynyt tässä samana kuin ekassakin, elikkäs Enzo Barboni jota ilmeisesti pidettiin ihan laatuohjaajana omissa piireissä ja omana aikanaan.
trailer..
-------------------------------------------------------------------------------------------
Antaa heittää (Go For It) (1983)
Ensimmäinen puolituntia tuntuu olevan aika hämmentäväkin ja tarinankärryillä pysymisen kanssa saa ihmetellä ja olla skarppina että mitäs tässä oikein tapahtuukaan !? mutta kyllä se siitä sitten selkiää kertahujauksessa mistä tässä onkaan kyse.
Kaksikko joutuu vailla omaa tahtoaan erinäisten tapahtumien keskipisteeksi ja hämmästelevät siinä sivussa itsekin että mitä oikein ympärillä tapahtuu mutta aina tavalla tai toisella kiipelistä selviävät ja tilanteeseen sulautuvat siltä istumalta.
Harmitonta agenttiparodiointi.
Mihinkään hersyvään ilotulitukseen tässä ei lähdetä tykittelemään, vaikka pientä kieliposkella kutkuttelua katsojalle vähän väliä tarjotaan. Aika keskinkertainen, muutama ihan hauska kohtaus mutta kokonaisuus ei nouse mitenkään erityiseksi, tapansa mukaan vallan leppoisaa meininkiä kaiken toiminnankin keskellä, jota musiikitkin letkeilla lurituksilla tukevat.
Kelpo hupia hetkeksi muttei sen ihmeempiä, kesäiseen keliin kuitenkin sopivaa kahteltavaa, kertaalleen muttei toistamiseen. Sikäli mikäli perus Bud Spencer & Terence Hill menoa siis. Toki osa kaksikon tai jos toinen vaan yksin leffoista on oikeasti todella mainioilla ideoilla aina varustettu
aivanhillittiömiä ideoita mutta toteutus ei aina aivan priiman tasolle sit kuitenkaan yllä.trailer... (joka paljastelee aika paljon sieltä täältä yksittäisistä kohtauksista, ei todellakaan spoileriton siis)
---------------------------------------------------------------------------------------------------
King Arthur : Legend of the Sword (2017)
Onhan tämä vähän tälläinen lopulta kokeilevan (yli)taiteellinen pläjäys ja tekee ”mitä huvittaa” mutta jonkusen verran paremmin tämä Guy Ritchien veto iski meikäläiseen kuin sen näkemys Sherlock (Holmesista). Leffa on aika epätasainen ja epätasapainoinen rykäys, varsinkin alku vaikuttaa kyllä hyvältä ja nappasee mukaansa mutta mainiosti mutta harmittavasti sitten lähdetään vähän turhankin kokeilevalle linjalle, vaikka hyvä sinänsä että on oikeasti koetettu jotain muuta väsätä eikä sitten sitä perushuttua vedetty.
Tässä tulee muuten siitä alusta yllättävän paljon Witcher 2 peli mieleen noin visuaalisuudeltaan ja samoin kuin pelinkin siinä alussa oleva linnakohtaus... sitten vähän ajan päästä tulee se ihme vesiolento jossa ne kolme naista niin veikkei olekaan kuin yksi yhteen erääseen Witcher 3 pelin henkilöihin ja tapahtumiin niin jotenkin tulee fiilis että se ollut tässä kuitenkin esikuvana, vaikka aika erilaisista hahmoista kyse sisänsä. Lieköhän ovat pelisarjan pelejä pelanneet !? ja siitä halunneet edes jotain pientä etäisesti mukaan tähän napsasta...
...välillä taas tulee tuosta "joukkiosta" mieleen että väännetään jotain nykyajan räppisanaleikittelyä ja joukko on kuin eräs tunnettu huppuheppu joukkioineen siellä Sherwoodin suunnalla, kun aletaan "sanoilla leikittelemään"... eräässä kohdassa taas tulee mieleen jopa Taru Sormusten Herrasta ja "aave".. en tiiä tuleeko tuollaisia mielleyhtymiä muille tuollain ihan yksittäisin ja erillisinä tapauksina mut meikäläiselle ainaskin.
Todella epätasapainoinen ja kokeilevainen viritelmä väsätty kasaan, välillä mennään todella korkealla ja lujaa (tuntuu että nyt lähtee) ja välillä sitten tullaan ryminällä ala ja ryvetään viimeisen päälle kurassa (mut ei sitten lähtenytkään).. jotenkin tuntuu että oltais raavittu vähän sieltä sun täältä yksittäisinä tyylikkäitä kohtauksia jotka jäävät erillisinä pieninä kohtauksina mieleen mutta kokonaisuutta ei olla saatu kasaan hiottua vaan melkoista sillisalaattia lopulta, jää enempi yksittäisiksi pieniksi hetkiksi mutta se jokin jää uupumaan kun alkaa mennä sen verran taiteelliseksi, onnistuessaan siinä tämä olis voinut olla todella upea ja erilainen näkemys tästä.. harmi että nyt ei ole langat ihan täysin pysynyt tekijöidensä käsissä...
...sitäkin huolimatta kyl tämä kertakahtomisen kesti.. just ja just ja pitkälti kiitos alun, mut ei kiitos lopun enää ! suurimman osan leffan kestosta oikeasti näyttää "makealta" mut siihen se sitt lopulta valitettavasti pitkälti jääkin. Raja tälläisissä onnistumisen ja epäonnistumisen kanssa on hyvin häilyvä, nyt jäätiin sitten taapertamaan vähän sinne "ei kenenkään maalle", keskinkertaisuuden kadotukseen. Alku antoi odottaa paljon mutta pidemmälle mentiin sen sekopäisemmäksi sekoiluhörhöilytripiksi hommeli sitten lopulta karahti.
trailer..
