Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

Rautakotka (1985)

Toimintaseikkailua ilmojen teillä. Siitä on tämä tempaus tehtynä. Kasarijuustoa :) tuplajuustolla, jopa tripla.

Kyllähän tässä enemmän kuin hyvinkin selkeänä esikuvana on se eräs Top Gun ollut.. hitusen enempi kuin vähempi sitten. Toki tämä on enempi sellainen nuorten rypistys ja viimeisetkin realistisuuden rippeet tässä heitetään romukoppaan ja vedetään vielä vessanpöntöstä alas lisäksi…

…mitä noissa muissa lentsikkaleffoissa on ainakin jonkin verran näennäisesti koetettu yleensä yllä pidellä… ikään kuin ”War Games (1983)” tämä vaan lentokoneiden maailmaan siirrettynä toki.

Näitä löytyy meikältä myös valmiiksi ja osat 2 ja 3 tuollasina Suomi julkaisuna jotka eivät ihan yleistä tavaraa ole liikenteessä. Näköjään tästä on sitten myös 4 osa kans tullut, täytyy sekin hankkia. Se ei ole enää hävittäjillä vaan pomppaa jonnekin oiskos ollut Ensimmäisen Maailmasodan melskeisiin tai Toisen, jompsin kumpsin.
EDIT korjataan kun kolmosen kantta vilasin niin se olikin jo toi 3 jossa on natseja ja toista maailmasotaa koneista päätellen, kun tuota kantta tuossa vilasin. Nelosesta en tiiä mitään onko se sit paluuta nykyaisiin hävittäjiin !?

Taistelupilotti ammutaaan alas Lähi-Idässä ja mies joutuu vangiksi. USAn hallitus ei tunnu muniensa kaivelua kummempaa saada aikaseksi, okei välillä se sormi nenäänkin menee. Vangiksi jääneen teini-iästään juuri ulos kasvanut poika (Jason Gedrick), päättää tehdä yhdessä kovaksikeitetyn reserviupseerin (Lois Gossett jr.) epätoivoisen pelasttussuunnitelman. Kaksikko päättää lähteä pelastamaan isukkia ja antaa sadistisille vihuille siinä sivussa isän kädessä opetusta että Tähtilipun kaartilaisia ei pidetä pilkkanaan, saamatta siitä rangaistusta.

Siinä mielessä tämä eroaa aika oleellisesti noista muista Top Gun, Flight of the Intruder, tai hitusen aiemmin ollut Ranskis että tässä on oikeasti tuollainen nuori kuin mikä poikanen pääosassa, teini jopa siis. Noissa muissa jo vähän vanhempaa ammattilaisempaa lentäjää tarjolla. Sillain vähän erityylillä tehty… oodi Amerikkalaiselle College jätkälle, joka pystyy isänmaallisuuden & perheen hyvinvoinnin nimissä venymään ihmeellisiin urotekoihin…

…osittain tuonkin johdolla alussa ei ole pelkkää militaria lentävää matskua persauksen alla. Vaan alussa jeppe vetää ihan peruspienkoneella kisaa (crossi)moottoripyörää vastaan, josta tulee enemmän kuin vähän Crew 2 pelin vibat housun puntteihin.

Musiikkiosastolla katsojan laittaa twistaamaan herra nimeltään Basil Poleudouris.Mies on ihan ammattilainen alallaan, joten mikäpä jottei.

Ihan kelpo viihdettä ja puhtaasti pelkällä päättömällä viihdyttävyys-aspektilla päristeltynä, niin kiilaa jopa sinne Top Gunin imuun. Kasarilapsoset ymmärtää näiden päälle ! :) erityisesti he saavat näistä/tästä imuteltua huomattavasti enempi irti kuin vaikkapa ysärit tai saatika sen jälkeiset.

trailer…
 
Viimeksi muokattu:
Lichnyy Nomer (Coutdown) (2005)
Russian terror in

Kansi mainostaa että on yksi kunnianhimoisimmisa venäläisistä toimintaelokuvista.

Entinen KGB-gentti karkaa vankilasta (joka on helpommin tehty kuin sanottu tällä kertaa) kun saa tietää että tytär on kuulemma siepattu. Osoittautuukin että myös paljon muita ihmisiä on kaapattu vangiksi terroristien toimesta. Jos ei lunnaita makseta niin ympäri Euroopan alkaa kuulemma tapahtua tekoja eikä kovin mukavia sellaisia… pääkohteena olis kuulemma Rooma..

..Venäjän ja muiden Euroopan maiden terrorismin vastaiset joukot päättävät lyödä enempi vähempi viisaat päänsä yhteen, jotta kinkkisestä tilanteesta mahdollisimman moni ehjin nahoin selviäisi. Majuri Smolin tulee olemaan kyseisessä taistossa arvossa arvaamattomassa, suuremmassa kuin itse osasi aavistaakaan.

Näyttelijät ovat venäläispainotteisia… Aleksey Makarov, Vyacheslad Razbegaev, Egor Pazenko, Mariya Golubkina… Louise Lombard, John Amos joten toki muutama muukin siellä edustettuna. Mut Ville Haapasaloa siellä ei kuiteskaan näy :D

Hauska katsella leffan alkutekstejä ja näyttelijöiden nimiä kun on pelkästään kyrillisin aakkosin kirjoitettu, eivät ole niitä sentäs alkaneet suomentamaan :D toki noita paikan nimiä kans tulee vähän väliä kun pompitaan sinne tänne, niitäkään ei ole mitenkään kerrottu kuin vain kyrillisin aakkosin missä ollaankaan.

Venäläisten ”vastaisku” länsimaisille pöhöttyneille action pläjäytyksille. Ihan alku on vähän hakemista ja sellaista täysin päräyttävää sisääntuloa ei ole onnistuttu tekemään mikä vetäis jalat ja matot katsojan alta heti kättelyssä… homma siitä hiljalleen vertyy mutta aika verkkaiseksi tahti parhaimmillaankin jää, jotta mitään vauhdikasta tykittelyä tältä ei kannata odotella… niin etu- kuin takakansi luovat aikamoisen vääränlaiset odotukset elokuvaa kohtaan.

Sinänsä peruslaadukasta jälkeä, hitusen tahmeahkon alun jälkeen.. tosin suuri ongelma on tässä tarina, joka ei vaan kovin kummoisesti tempaa mukaansa, joten niistä toimintakohtauksistakaan ”siinä sivussa” ei niin hirveästi välitä. Ajoittain näyttää kyllä makealta mutta eipä oikein muuta. Toimintakohtaukset eivät mitään maata mullistavaa tarjoa, aika peruskauraa, ajoittain yllättävänkin pienimuotoisia sipaisuja.

Kieltämättä odotuket tätä kohtaan olivat hitusen korkeammalla kuin mitä sitten pystyi lopulta tarjoamaan.

trailer…
 
Inspector Clouseau (Pimut Piiloon, Poliisi Tulee) (1968)

Tämä on varsinainen "outolintu".

Elikkäs ilmestyi siellä Peter Sellersin tähdittämien leffojen välissä, mutta itse suuri tähti ei ollut tässä näyttelemässä kuitenkaan pääroolia vaan Alan Arkin. Kuiteskin Blake Edwards tästä vastasi joten sillain ihan virallinen Pink Panther jutska tämä on ja ehtaa Clouseauta.

Luonnollisesti ei sinne Peter Sellersin tasolle Alan Arkin pääse mutta hoitaa homman tarpeeksi kelvollisesti kotiin, eikä siltä osin tarvitse hävetä esitystään. Ehkä hitusen liikaa koettaa matkia miestä, jota on mahdoton matkia täysin onnistuneesti, jotta hauskuus samalla tasolla hersyvänä välittyisi.

Hölmöä menoa se on tämäkin mutta suht suurella sydämellä tehtyä hömppää, että ei tästäkään voi olla yksinkertaisesti pitämättä, edes jollain tasolla.

Tästä puuttuu kieltämättä täysin Peter Sellersin ja sitä kautta Komisario Clouseaun ne eleet ja ilmeet (jotka hahmosta ovat niin ikonisen tehneet), ja erityisesti Peterin näyttelijätyön seurauksena vahvasti ihmisten takaravoihin juurtuneet.. että vaikea niitä / sitä fiilistä on kokonaan sivuuttaa tai unhoittaa vaikka kuinka koettais siitä irti päästää tämän yksittäisen leffan katselun ajaksi.

Vitsit ovat, ei mitään ikimuistoisia, muutama kelpo ja muutama vähemmän kelpo jotka unohtuvat jo ennen kuin ovat edes alkaneet, joten ei tässä olla käsikirjoitusosastollakaan ihan terävimmillään. Ei todellakaan/läheskään parasta Clouseauta mutta asiat voisivat huomattavasti huonomminkin olla toki.

Kokoelmaan tämäkin ”musta lammas” ehdottomasti kuuluu. Vaikka vitsien terävyys hitusen (oikeastaan tuplasti hitusen, jopa triplasti) haaleampaa tässä onkin.

trailer…
 
Purppuravirrat (Les Rivières pourpres) (2000)

Tälläinenkin näköjään väsätty. Jollain tapaa Euroopan ”vastine” tuolle Seitsemän elokuvalla toki hitusen tai aika paljonkin muuteltuna, varsinkin loppua kohti tulee myös toimintaa enempi ja murhamysteeriä akiedotaan vähän turhankin ison lankakerän kanssa, lopulta siihen vähän itsekin solmuun mennen.

Ranskan suunnalla ovat Alpit ja ne kieltämättä antaa varsin tyylikkäät puitteet tälle elokuvalle, ei tarvi erikoistehostevelhojen loihtia mitään ihmeitä kun riittää että antaa kameran laulaa ja päästää vain kuvausryhmä irti :D Siellä on kylä jossa on erikoinen täysin omavarainen yliopisto, joka koostuu paikallisista. Nyt lintukodossa on tapahtunut jotain hämärää ja pimeys tuntuu laskeutuneen kun todella raa’asti silvottu ruumis löytyy sieltä, ruumis on paikan kirjastonhoitaja, jota vastaan kellään ei pitäisi olla mitään pahaa sanottavaa tai tikkua ristiin laittaa… mutta alkaako synkät salaisuudet koko paikan ympärillä hiljalleen tulemaan päivänvaloon ! vaikkeivat ne sitä kestäisi, kun asioita tulee tonkimaan Pariisin päämajasta heidän ekspertti alallaan kyttänsä (Jean Reno) muttei sentään lambertti tällä kertaa…

…samaan aikaan Alpeiltä on löytynyt toinen ruumis. Sitä tutkin eri jeppe (Vincent Cassell). Se ruumis löytyy ”keskeltä” kalliota sidottuna, sen lisäksi myös uusnatsit ovat tuon kyseisen tytön haudan häpäisseet.

Salaisuuksien vyyhdit alkavat hilljalleen aukeamaan kahden poliisin käsittelyssä ja hommassa kaivaidutaan koko ajan syvemmälle Guermonin kylän pimeään menneisyyteen.

Pääosassa yleensä takuuvarmaa duunia takova Jean Reno, miestä jelppii Vincet Cassell. Kaksikko tutkii kahta eri juttua jotka tuntuvat yhdistyvän ja kietoutuvat syystä tahi toisesta toisiinsa.

Katseltava muitei ertiyisen muistettava pidemmän päälle. Jää vähän fiilis että nyt ei oikein ole tekijätkään olleet ihan täysin varma että minkätyylistä leffaa tässä loppujen lopuksi tehdään. Tulee vähän sellainen ”sekasikiö” joka on välillä lintu ja välillä kala mutta ei oikein täysin kumpikaan.

Yritys on ollut hirmuinen tehdä jotain todella näppärää ja unohtumatonta tarinallisesti mutta hitusen ajoittain kyllä kompuroi siinä suhteessa omiin jalkoihinsa. Homma ei ole niin vangitsevaa ja mukaansatempaisevaa kuin voisi olla tarinankerronnallisesti.

Potentiaalia olis ollut tässä vielä niin paljon enempään. Onko ihan ok sitten tarpeeksi jos jää fiiliksenä että tässä hukattua ja haaskattua potentiaalia.

Jotenkin tästä tekis mieli pitää suunnattomasti enemmän mutta kun elokuva on ajoittain niin käsijarru päällä ja panttaa ja pimittää katsojaltaan sitä suurta kokemusta :/ vaikka kaikki elementit on siinä käsien ulottuville että nyt lähtee ja vinhaa kyytiä kohti huikeata elokuvakokemusta, mut piippuun nyt osittain tosiaan jäi vaikkei sentään omille silmille räjähtänyt. Täytyy joku kerta vielä uudemman kerran katsoa, josko hommasta löytäis jotain uutta perspektiiviä, veis se sitten omaa fiilistä suuntaan tai toiseen tämän suhteen.

Tullut tälle jatkoa vuonna 2004, kyllähän sekin katsomiseen menee tämän jälkeen, vaikkei tämä nyt ihan täysin vakuuttanutkaan niin hyvässä kuin pahassa. Jatkon kannen perusteella Jean Reno jatkaa samaisessa roolissansa mutta toista pääosaa vetää Benoit Magimel, lisäksi kannessa on myös Christopher Lee mainittu, jotta jonkinsorttista osaa on hänellekin siinä sitten suotu. Ohjaaja näyttää siinä vaihuneen verrattuna tähän ekaan. Siinä mainostetaan myös Bessonia sen käsikirjoittajana, tässä joku aivan muu. Pelkästään tuon vaihdoksen takia voisi olettaa sen olevan hitusen erityylinen kuin tämä eka, niin tarinallisesti kuin muutoinkin.. mut taidetaan siinäkin aika syvissä vesissä uiskennella aihe-alueeltaan kuiteskin.

trailer…
 
Drunken Master (1978)

Elokuva mitä Kung Pow yritti väen väkisin olla mutta ei ollut päättömyydessään juurikaan hauska vaan eipä onnistunut paljon kurjuutta ihan hirmuisesti kummempaa katsojalleen tarjoamana…

…tämä ei ole suoranaisesti yhtä päättömän pöljä crazykomedia (amerikan maan mallin), hippuriikkisen (tai aika paljonkin) pienemmällä ja maanläheisemmällä yrityksellä päästään tällä kertaa huomattavasti hupaisampaan ja hauskempaan lopputuolskseen, mitä Martial Artsailuun tulee. Kieli poskella, kuitenkin pieni maltti matkassa, meininkiä ja todella onnistuneesti ! huisii mutta erikoista.

Taistelukohtaukset saavat väkisinkin hymyilemään useamman kerran. Sen verran hupaisalla tavalla tyylikkäitä ovat :D Jackie pistää parastaan, eikä muutkaan hirmuisesti jää perään laahaamaan tai kompuroi huikeissa koreografioissaan, homma muistuttaa sekopäistä tanssia jo monessakin otoksessa …

….mätkimään kun aletaan niin melkoista suhinata ja tempo on aivan hiiirrrmuinen, suorastaan hengästyttävän älytön ruimimistykitys ! Tuota on myös aivan ähkyyn asti, siis napa ritisee liitoksistaan jo alkupuolella leffaa katsojalla, eikä meno hellitä missään vaiheessa, ei juuri hetkeksikään. Mikä on myös huono juttu. Makeaa tulee niin sanotusti alusta loppuun mahan täydeltä ja sitä ei moni kestä.

Tosin taistelukohtaukset eivät todellakaan ole mitään realistista luunmurskausta ja sitä kautta yhtään ”raskasta” katsottavaa, vaan todella kepeää ja täysin ylitse vedettyä huumoristista, ketään ei suoranaisesti satuteta (visuaalisesti inhalla tavalla näyttäen) vaan homma on melkein kuin vanhan ajan piirretyistä, aivan totaalisen erilaista menoa mitä länsimaalainen meininki on.

Kyseessä siis Remastertoitu Special Collector’s Edition jossa sitten bonuksia kans lisäksi. Tällehän on tullut jatko-osakin The Legend of Drunken Master nimeltään ja piti sekin mukaan napsasta, jotta voipi matkaa tämän äärellä jatkaa ja katsoa onko jatkoilla tällä kertaa onnistuttu kuinka verrattuna aitoon ja alkuperäiseen ekaan versioon. Siis todella notkeaa sakkia ja liikkeetkin ovat mitä hupaisampia ajoittain.

Hulvatonta hupia ! kera todella tyylikkäiden action koreografioiden ja tosiaan kieli on ollut poskella aivan tauotta tekijöillä, ei ole paljoa keskelle lipsahdellut :D hyvä niin, tälläisenä on omalaatuinen (okei onhan näitä itämaissa muttei länsimaissa tuonnoissa) ja virkistävä hupsuttelu.

Tätä voisi jopa tietyllä tavalla kuvata eksoottisen erikoinen, eikä kovin kauaksi siinä mentäis, on sen verran valtavirrasta poikkeavaa menoa.. toki itämasita tälläisiä varmaan enempikin tullut, mut eipä kyllä sieltäkään ihan jsut tälläistä varmaankaan jokainen niistäkään ole ollut aikoinaan. Toki Jackie Chan tälläistä mm. ekassa Police Storyssa jo ajoittain etäisesti teki, toimintakohtauksissa kyllä mutta ei taistelukohtauksissa lainkaan tällä tasolla.. noh miksei se Bruce Lee kans.. tässä Jackie Chan vetää käsittämättömällä tavalla martial artsii ja samalla on kuin Rowan Atkinson, Jim Carrey ja kumppanit näyttelmisensä osalta täysin ylitse vetävällä tavalla vedeltynä, aika hämmentävääkin…

..mut ei kyllä todellakaan kaikkien kuppi teetä tälläinen. Osa katsojista on varmaan jo matkalla muualle ruudun äärestä tämän seurassa hyvinkin pikaisesti ja homma jatkuu pitkälti samankaltaisena niin osa varmaan puolenkinvälin jälkeen lähtee livohkaan… on tämä niin omaperäinen ! kuitenkin. Mukavaa vaihtelua itselleni kyllä, jotain aivan muuta mitä länsimaalaiset tuppaa tarjoamaan poikkeuksetta… vaikka ehkä liiaksi sen yhden ja ainoan tempun päräytys pituuteensa nähden. Elokuva on pitkälti sitä samaa alusta loppuun.

trailer… (tän youtuben videonlaatu aivan karsea)
 
Viimeksi muokattu:
Meidän Ganstereiden Kesken (Even Angels Eat Beans) (1973)

Tässä sukelletaan toimintakomediallisissa merkeissä aina 1930-luvun Chicagoon.

Wrestling-painija Charlie (Bud Spencer) ja ”jäätelönmyyjä” Sonny (Giuluiano Gemma) ovat mukavia heppuja. Vallankjin jälkimmäinen mies ajautuu kuin itsestään virran viemänä ties millaiseen tilanteeseen ja heti nurkan takana jo seuraavaan mutta sutjakkaana supliikki-/repliikkimiehenä varusteltuna melkoisilla hoksottimilla tuppaa selviämään tilanteesta kuin tilanteesta kuin tuosta vain.. jos heppu ois autiolla saarella tai keskellä aavikkoa, todennäköisesti joku ois miehen olkaan koputtamassa alta aikayksikön.

Kaksikko haluaisi pysyttelellä pois ongelmista ”ammatikseen”, harmillisesti kaupungin alamaailma, johtaja etunenässä ! erehtyy vahingossa luulemaan ja leimaamaan heidät pahamaineseksi tappajakaksikoksi, on pojille ongelmia tiedossa ! Kaksikko päättää ryhytyä leikkiin mukaan , valitettavasti heidän pitäisi kuitenkin päästää päiviltä kilpaileva rikollisperhe… eikä kaksikko ehkä olekaan siinä ammatissa omimmillaan… mitäpä he keksivätkään kaikkien päänmenoksi sitten !?

Giuliano Gemma on ilmeisesti tunnetummaksi tullut spaghettiwesterneistä, kuten Ringo tai sitten Dario Argenton filmistä Tenebre. Melkoista showta mies pistää aina pystyyn kun ruutuun pääsee. Jätkä todellakin rakastaa esiintymistä ylitse kaiken, se huokuu tauotta hänen ollessa kameran edessä. Oikea linssilude ruskeine nappisilmineen.. vois helposti kuvitella että naiset ois aikoinaan tälle hurmurille viskelleet pikkareita jalastansa jos ovat nähneet ohitse menevän kadulla tallustelemassa, jos pelkästään tämän roolisuorituksen jälkeen.

Tasaisen keskitien tallustelija, siellä täällä ihan kivoja hymähdyksiä, ei mitään naurunrätkätystä mutta ihan sillain vienosti hymyilyttäviä tapahtumia ja letkautuksia tasaisin väliajoin koko leffan keston ajan. Toki voisi tämän uudestaankin katsoa vallan levollisin mielin, ei siinä mitään.

Leppoisan lupsakka :) kaukana on yrmykkyys tästä elokuvasta. Ihan jees, sellaista helppoa katseltavaa joka soljuu ja vierii yhtä aikaa eteenpäin omia aikojaan. Ruoka maistuu ja lätty lätisee, niin tyypeillä ruudulla kuin kenties katsojallakin ?

trailer…
 
Luutalätkää (Men with Brooms) (2002)

Mikäpäs siinä kun viimeisen päälle mediaseksikkäästä lajista kuin curling on sitten leffa tarjolla, ohittamaton tarjoushan se oli hankkia aikoinaan ja viimein ja vihdoin katsellakin.

Itse lajihan ”tuli tutuksi” kun aikoinaan oli MSX:llä peli nimeltään Hyper Sports 3 ja siinä siis oli yhtenä eksoottisena ja erikoisena lajina curling, josta ollut ikinä kuullutkaan. Pelihän vähän tarjosi maistiaisia lajin saloihin, olematta kuitenkaan mikään simulaattori. Sittemmin laji katosi taasen täysin unholaan kunne Markku Uusipaavalniemi muutaman kerran arvokisoissa luotsasi Suomea ja tuli töllöstä lajia ihmteltyä uudemman kerran ja jopa ihan suht mielenkiinnolla sitä kahteli. Miehen kadotessa lajikartalta eikä uutta lipunkantajaa ole löytynyt niin melkoisen taka-alalle se on sitten taasen humpsahtanut.

Tämä elokuva nyt on kuitenkin enimmäkseen romanttinen komedia jossa vierailevana tähätenä on näyttelijä Leslie Nielsen.

Porukan aivot elikkäs valmentaja potkaisee tyhjää, hänen viimeisenä toiveenaan oli kuitenkin että porukka voittaisi skaban jossa on palkintona Kultainen Luuta. Neljän jeben (pääosassa Paul Gross joka on myös ohjannut ja käsikirjoittanut tämän) porukka saa uudeksi valmentajakseen vanhan legendan (Leslie Nielsen) jonka saavat taivuteltua vielä kerran koutsaamaan heitä, siinä sivussa päähenkilö sitten ihastuu naisen pauloihin (Molly Parker) ja siitä sitten vähän siirappia päälle lirautellaan, vaahteramaisesti kun kanadalainen lehva kyseessä.

Välillä käydään kiviä viskomassa nänniin. Elikkäs ollaan itse lajin ytimessä :) Elokuvassa on myös ajoittain runsaasti majavia ja säkkipillit soi, joten siltä osin hommat ovat kohdillaan ja tunnelmaa haetaan sieltä mistä pitääkin hakea.

Mitä huumoriin tulee ja yleensä tämän tyylisissä elokuvissa, niin tässä sukelletaan yllättävän ! syvissä vesissä sen osalta ja mennään jopa ”synkän” rajamailla ajoittain, tummaa huumoria. Todellakin yllättävänkin tummaa, sinne harmaan tuolle puolen luikahdetaan ajoittain sen osalta. Yleensä kun näissä käännytään harmaan aluetaan takaisin sinne vaalean haaleaan. Ei kuitenkaan mikään superhauska ja aikamoisen erikoinen tosiaan. Vaihtelua ainakin jos ei muuta tämän tyyliseen urheilulliseen komediaan kera ”romantiikan”.

Hjuumori näyttää rom-comiksi tituuleeratun noin yleisesti, ei mikään suuri klassikko mutta mukavaa vaihtelua ja laji (urheilu sellainen siis) tässä tosiaan vähän harvinaisempi. Kylhän tän kahteli, eipä siinä mitään suurempaa vastahankaa ja -karvaa ollut, mutta ei kuitenkaan uusintakatseluun kermaa ja kärkipäätä, vaan siellä osastolla liukuu parhaimmillan keskikastiin tai jää määrämittaisesta vähän lyhkäisemmäksi liu’utteluksi.

trailer…
 
Vaarallisella Alueella (Deadly Grounds) (1994)

Nyt emme liiku Vaarallisillä Vesillä, se jääköön Discovery Channelin tuottamaksi dokumenttisarjaksi, vaan nyt ollaan sitten Vaarallisella Alueella.

Hommaa tähdittää Steven Seagal ja pahispohattana jytää aina charmantin tyylikäs Michael Caine. Joan Chen on sitten mukana menossa kans. Cameo roolissa tässä on sitten ohjaaja Irvin Kershner, siis siellä näyttelijöiden seassa itsensä paljastaen.

Tämän on muuten myös ohjannut SSeagal. Ohjausdebyytti mieheltä kyseessä siis ja samalla ainoa ohjaustyö kans sitten. Kuulemma sai ohjata tämän, kun lupautui Kaappaus Raiteilla elokuvan tekemään ja siinä pääosaan pomppaamaan, joka oli ikään kuin ”jatko-osa” Kaappaus Merellä elokuvalle.. jatkoahan toi on siinä mielessä että päähenkilö on kummassakin leffassa sama tyyppi..

Heppu (Caine) tulee ja pitää rahaa tärkeämpänä kuin ympäristöä ja sen suojelemista & turvallisuutta, Alaskan maisemissa siis ollaan. Vastaan mullikoijat joutuvat tulilinjalle, tosin siellä on syntyperäisellä alaskalaisella ympäristö aktivistilla (Chen) tällä kertaa kaverina ”yhden miehen sotajoukko” (Seagal). Siitä sitten ”sinkohipat” saadaan aikaiseksi…

…tai no ei varsinaisesti sinkoilua ole tarjolla sanatarkasti aseistuksen osalta. Tässä näytetään kyllä suht kivasti tuota luontoa, mutta ei kuitenkaan käytetä kuin vain ihan näennäisen pikaisesti hyväksi sit, kuten vaikkapas ansojen tekemistä ja sen tyylistä (siinä mielessä hukattua potentiaalia). Toimintaa kyllä tulee kunhan sinne asti päästään, nimittäin yllättävän kauan menee ennen kuin kunnolla tositoimiin tuolta osin ryhdytään. Niin tai näin niin nuo kivat maisemat tuovat mainion mausteen elokuvaan ja vie sitä ihan perusperinteisestä actionista vähän sivummalle mutta ei kuitenkaan täysin sivuraiteille, vaikka rajamailla välillä ollaankin ja loppuväännössä se sitten viedään valittavan perinteisempään suuntaan ”maisemiltaan”.

Noin ylipäätään elokuvan aikana välillä ollaan jossain intiaanien unihörhelöissä ja ties mitä mirhamia hinkutetaan iholle, sitten ihan kivoissa lumisissa maisemissa ja paikallisille asukkaille hallaa tehdään öljyhöppänöiden toimesta aseet puhuen ja laulaen, alkuperäisväestön kärsiessä syyttä suotta.. sit annetaan ilkeille tyypille oikein kunnolla kyytinä niin että tuntuu vielä huomennakin kropassa.

Onneksi tämä jäi Seagalin ainoaksi ohjaustyöksi, sen verran se tiukalle kerälle punottu punainen lanka tuntuu miehellä olevan hyppysten ulottuvilla olvan mutta pitävää otetta mies ei tunnu siitä saavan ja kerä hitusen löysä on ja rönsyilee vähän liikaa mihin sattu, varsinkin elokuvan alkupuolisko.. toisella puoliskolla saadaan hitusen napakkuutta mukaan, mitä myös alkupuo0li olisi ehdottomasti kaivannut..

..ei elokuva mikään surkea ole, kyllä sen kahteli kivuttomasti.

Nimenomaan tuon astetta kivemman paikan/maiseman takia, joka poikkeaa perinteisistä toimintapläjäytys leffoista tarpeeksi. Natiiviasukkaiden jutuissa olis ollut enempiin ammennettavaa taitavissa tarinankerrollisissa käsissä. Nyt se on vähän sellaista kädenlämpöistä ja näennäistä h(j)uttua mutta ei tarpeeksi kiinnostavaa oikein minkään genren katsojalle. Tyylikkäitä maisemia ja lopussa ihan napakkaa toimintaa sitten, mutta sitä puhtoista toimintaa yllättävänkin vähän tarjolla, siis aitoa ehtaa putipuhdasta toimintaa, sitä olisin odottanut enempikin näkeväni tältä.

Leffa kuvattiin Alaskassa, suunnilleen keskellä ei mitään Michael Caine ei ollut kuulemma yhtään tietoinen mihin oli lupautunut, oli luullut että jossain suurkaupungissa kuvataan… Jeremy Irons oli jo roistonrooliin palkattu mutta mies sairastui ja siihen jouduttiin pikaisesti joku tilalle hankkimaan, kovan näytelijän sitten ”pystymetsästä” saivatkin vetäistyä tilalle, Cainen vaatimus oli että baariin pitää kuvausten aikana päästä pyörähtään…

…mies (Caine) olikin kuulemma aika hiilenä kun selvis missä kuvauksen olivat :D kapakkhan oli miehen ”ainoa” vaatimus ollut, joten ne joutuivat itse sellaisen kuvauspaikalle rakentamaan :D ja sitähän sitten käytettiin myös elokuvassa hyväksi ! Muutoinkin kait oli melkoisia haasteita ja ongelmia enempikin tämän elokuvan kuvauksissa ja teossa.

Musasta vastaa Basil Poledouris mutta ei ole mies parhaimmillaan ja tätä elokuvaa ei todellakaan tulla musiikeistaan muistamaan oikein miltään osin.

Kelvollista ”toiminta”seikkailuahan tässä on tarjolla, lievästi kuitenkin karvasta sivumakua jäi, potentiaalia olis tässä ollut oikeasti huimaan leffaan, nyt sit mentiin no joo, kateltava se oli tasolla.

trailer…
 
Viimeksi muokattu:
Space Jam (1996)

Näitä leffoja on todella todella harvassa missä animaatiohahmot ja oikeat näyttelijät oikein vimosen päälle naitetaan kunnolla.

Se suurin ja kaikilla tavoin ja osa-aleilla valloittavan huikea elokuva on tosiaan noir tyylinen Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?. Sitten on Cool World joka oli melkoinen tapaus, täällä siitä aiemmin jo kirjoitellutkin.. sitten on tämä..

…ja tälle on nyt sit ilmeisesti jatko-osakin tulossa ! vuonna 2021 näil näkymin pitäis ilmestyä ja siinä pääosassa olis LeBron James sitten koriksen tähtipelaajista, sekä liuta muitakin parkettien partaveitsia, vai olikohan nyt väärä laji kyseessä :D

Pelien puolella Toonstruck uppoaa tähän kataegoriaan enemmän kuin mainiosti, ehkä hitusen kuitenkin käänteisesti tuo animaatiohahmo/näyttelijät/maailmat suhteet siinä tehty.. varsinkin tässä elokuvassa kun Jordan on sinne animaatiomaailmoiden pauloihin napsastu & imastu, niin tulee niistä osioista tosi paljon toi peli mieleen puhtaasti visuaalisesti siis. Christopher Lloyd muuten tuossa pelissä sitten esittää ihmishahmoa joka FMV tekniikalla siihen napattu näyttelemään.

Urheilun maailmaan tässä siis sukelletaan ja koripalloilun ”saloihin” muttei synteihin syviin asti sentään lähdetä uppotuen kaivelemaan, kun päätähdeksi on pestattu Michael Jordan…

…Larry Bird on kans oikeista korispelaajista jonkinsorttisessa roolissa… samoin muutama muukin joidenka taidot jotkin öttimönkiäiset pöllivät itselleen, nuo animoidut alienit lienevät ihan tätä leffaa varten luotuja hahmoja olettaisin !?

Sit löytyy erikseen Looney Tunes -animaatiohahmot (tuttuakin tutumman tunnarinsa kera) on sitten ne jotka taas sieltä puolelta vahvaa roolia tässä ottaa mm. Väiski Vemmelsääri. Repe Sorsa…. Danny DeVito on ääniroolissa Herra Swackhammerina.. ai niin Bill Murray myös piipahtaa itsenään. Lieköhän hänen läsnäviuhahdukselleen olis syyllisenä tuottajan pallilla patsasteleva Ivan Reitman…

…ohjauksesta vastaa Joe Pytka.

Näyttää olevan ihan Suomeksi dubattukin versio tästä erikseen kans… siinä Michael Jordan olis Tim Steffa, Putte Possu ois Petri Hanttu, Lola Vemmelsääri olis Mari Vainio.. noin muutama mainitakseni, niin ja selostaja toki itse Matti Kyllönen ! :D sitä ei parane unohtaa ! :D

Musaa tykittää korvakanaviimme James Newton-Howard, pääjehuna siis.

Tarinallisesti tämä on mitä on, sitä suht koht yhtä tyhjän kanssa tässä alkaa ruotimaan. Jos kiinnostaapi niin kahtokaa, sitä on tässä alkaa suhteellisen turha selittämään ! on muuten helkutin pitkäkestoiset alkutekstit ja siinä taustalla Jordan pistelee palloa koriin, kerran jos toisenkin.

Hölmön hauskahko kokonaisuus ja vaikkei saumatonta visuaalisuutta olekaan ”maailmoiden välillä” viimeisen päälle tarjolla, niin ei haitannut laisinkaan. Oikeastaan paljon kivemman näköinen kokonaisuus tästä on kasaan saatu, kuin jos tämä ois jollain CGI-animaatiolla kasaan väsätty.. siinä jos missä puuhassa ois kyllä kaikki omaleimaisuus ja tyylikkyys kadonnut sen siliän tien. Onneksi tämä on tehnyt vanhoin keinoin ja ennen muinoin, nykyajan versio tästä ois hyvin todennäköisesti surkea ja hengetön räpellys visuaalisesti. Nyt tätä kahtelee mielellään, silmät apposen selällään.

Koko perheen leffa kun on kyseessä (ja eritysesti vielä sinne nuoremmalle osastolle) niin tietää että mitään älytöntä revittelyä ei ole oikein mihinkään suuntaan tiedossa.. väkisinkin hitusen pliisuksi siis huumorin osalta jää ja sillain siloitelluksi salonkikelposeksi tuotokseksi…

…jotta ei todellakaan mitään klassikkovitsailua ole tiedossa mutta ihan muutama ihan ok huulenheitto, jolle ihan hymähtelee siinä samalla siellä täällä, jopa mielellään eikä väkinäisesti vääntäen tai pakosti puristaen.

Itse pääosan näyttelijästä (ihmispuolisista siis) vielä sanottava että karisma kantaa miestä pitkälle myös tässä ”ammatissa”, vaikka mies koettaa näytellä(kin) jopa, niin riittäähän hepun läsnäolo jo yksistään siis jos miehen noin muutoin tuntee urheilun puolelta. Täysin korista seuraamattomilta, niin toki huomaa että ei ammattinäyttelijä kyseessä ole, vaikka muutamassa osassa kyllä on kova yritys oikeasti näytellä, hitusen ylitsekin.

Alkuperäistä traileria…


Ultimaattista Anniversary traileria…
 
En muista olenko tästä jotain maininnut joskus vuosia sitten vai en kun tulee useampaan paikkaan kirjoitettua, mutta Blood in, Blood out tai kuten se jossain päin maailmaa tunnetaan Bound by honor on yksi parhaita leffoja jonka olen nähnyt.

Leffa kertoo kolmesta tyypistä.
Miklo, Paco ja Cruz on serkkuja, mutta leffan alussa Miklo on ns. ulkopuolinen, koska tällä oli valkoihoinen äiti joten kun Miklo haluaa liittyä vatos locos jengiin johon Paco ja Cruz kuuluu niin jätkät tietenkin on tuota vastaan.
Miklo kuitenkin todistaa arvonsa hyökkäämällä kilpailevan Tres puntos jengin kimppuun ja pääsee osaksi Vatos locos jengiä.

Kuten arvata saattaa niin hommat menee kohtuu äkkiä perseelleen sillä Tres puntos iskee takaisin ja Cruz, joka oli varsin lupaava taiteilija, melkein halvantuu josta seuraa taas uusi isku Vatos locosin puolelta heti seuraavana päivänä.
Tuon seurauksena Tres puntosin johtaja spider ampuu Mikloa ja sen seurauksena Miklo ampuu takaisin spideria ja tappaa tämän.

Tuosta seuraa takaa-ajo joka päättyy siihen kun Paco romuttaa auton ja molemmat pidätetään.
Joku voisi jo huutaa, että minä spoilaan koko leffan, mutta se koko leffa kunnolla alkaa vasta tuon jälkeen sillä Paco päättää vankilan sijaan liittyä merijalkaväkeen (marine corps), Miklo päättää vaan mennä vankilaan jossa siitä tulee entistä rikollisempi ja Cruz jatkaa maalaamista, mutta kipujensa takia koukuttuu heroiiniin.
Kun kaikki kolme uudestaan kohtaa niin se veri ei välttämättä olekaan enää niin vahva side kun voisi luulla.

Tästä kaikesta seuraa aivan helvetin hyvä ja koukuttava yli kolmen tunnin pituinen draama jota katsoessa ei edes huomaa leffan pituutta.
Vatos Locos forever.

 
A Fighting Man (2014)

Sinällään erittäin perinteinen nyrkkeilyelokuva, mutta eräs (tai oikeastaan kaksikin) asia(a) tästä tekee ihan kivan ja tietyllä tapaa samalla ”poikkeuksellisen” tapauksen näissä kehissä, jotain sellaista tarjoaa mitä näissä ei juurikaan yleensä nähdä..

..leffa alkaa tuosta itse päämatsista ja siihen vähän väliä palataan, siinä välissä aina valotetaan eritysesti tämän toisen menneisyyttä mutta ei toinenkaan ihan täysin vaille huomita jää. Kiva tapa kertoa/kuvata tarinaa ja tälläin nyrkkeilyleffassa vielä, toimii :)

Sinänsä aivan puhdasta perinteistä ns. hyvä vs. paha asetelmaa ei ole. Kummatkin saavat oman tasapuolisen osansa kun kaksikko esitellään, tai heidän menneisyytensä keitä he ovat.

On vanhempi kehäraakki ja ehtoo puolelle oleva, oikeastaan jo lopettanu, joka ei ole koskaan vielä hävinnyt ja on luvannut äidilleen asioita jotka mielessä vahvasti pyörivät. Toinen näistä on nuori julli, joka on uransa aivan alussa tyttöystävä vierellä mutta oma äiti aivan toista maata kuin tällä toisella ottelijalla…

…matsin/erien lomassa ”pompitaan” menneisyyden välähdyksiin.

Vanha herra saadaan vielä kerran nousemaan kerään, jotta viimeinen unelma voisi toteuttaa mutta toteutuvatko unelmat sittenkään !? Pelkästään noiden kahden kauppa tämä ei ole vaan vyyhtiin lisätään useitakin muita henkilöitä joita hiljalleen paljastetaan ja ”vyyhti” laajenee. Samalla katsojalle koetetaan ujuttaa tunteita heidän kauttaan näitä kahta ottelijaa kohtaan.

Kehässä kaksikko on kuitenkin täysin tasavertaisia omine motiivineen ja tietyllä tapaa katsojalle annetaan täysi valta valita puolensa, jos niin haluaa tehdä. Kummallakin on kuitenkin täysin omat pätevät syyt ja motivaatiot, miksi otella juuri tämä matsi. Vaikka suoranaista voittajaa ei välttämättä tällä kertaa olekaan laisinkaan.

Kumpaakaan nyrkkeilijöistä elokuva ei mustamaalaa eikä myöskään nosta erityisesti jalustalle toisen kustannuksella, tahi vihjaile kädestä kiinni pitäen että olkaas nyt ”väkipakolla” tämän puolella.

Katsoja ymmärtää kummankin syyn miksi he tekevät mitä tekevät, ja sillain ”tuskallista” katsottavaa kun oikeasti toivoisi että kumpikaan ei häviäisi juuri tätä ottelua.

Viimeisten vuosien aikana on niitä huomattavasti nimekkäämpiä tuotoksia rummutettu, mutta tätä ei oikein ole mainostettu yhtikäs missään. Joten leffan tarjoama oikea ja vasen koukku tulivat täysin yllättäen puskista ja pistivät katsojan tajun kankaalle :D mutta tällä kertaa se oli vain hyvässä mielessä tapahtuvaa tillintallia katsojan osalta.

Pääosissa on Dominic Pursell, Louis Gossett jr. Freddie Roach, FAmke JAnssen, James Caan… joten ihan mitään kovinakaan tuntemattomia nimiä ja ennennäkemättömiä naamoja tässä ei todellakaan näyttelijät ole sitten.

Elokuva joka kasvaa hetki hetkeltä, erä erältä. Todella mainiosti myös kuvattu tuo nuoren uran alussa olevan ja vanhan uran lopussa olevan tyypin erot jo pelkästään ajatusmaailmassa, niin kehää kuin elämää koskien. Kumpikaan ei suostu luopumaanperiaatteistaan ennen kuin kunnian kukko on kiekaissut.

Puskista pärähti tietyllä tapaa elämänmakuinen ja "semi"realistinenkin tekele, joka ei lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta vaan pitää koko ajan jalat maassa tukevasti. Okei ihan lopussa elokuvalla olisi ollut mahdollisuudet lyödä katsojaa palleaan ja ilmat totaalisen pihalle, oikestaan sitä vähän odotin siinä kun niin vahvasti vietiin sinne suuntaan, mut aivan sitä eivät sentään tehneet.

trailer…
 
Viimeksi muokattu:
The Little Stranger (2018)

Draama (sekä paljon muuta) joka perustuu samannimiseen novelliin jonka on Sarah Waters kirjoittanut.

Ayersin perheella on ollut suvussansa kartano jo iät ja ajat. Kartano joka oli ennen loistossaan ja kaiken keskipiste kyseisessä kylässä, nykyään se on enempikin hitusen rapistuneessa kunnossa oleva hitusen kolkohko paikka, joka kätkee monta tarinaa sisuksiinsa.

Kyseisessä talossa oli aikoinaan töissä eräs nainen ja hänellä oli siellä mukana pieni poika. Nyt poika on kasvanut aikuiseksi ja on lääkäri ammatiltaan (Dominall Gleeson). Hänet on nyt kutsuttu sinne työn merkeissä ”takaisin käymään”.. koska siellä töissä oleva henkilö on sairastunut, tosin tuo henkilö feikkaa sairautensa ja pyytää että lääkäri hänet kyseisestä paikasta lähettäisi pois pikimmiten, koska ei kestä enää olla töissä siellä..

..siinä sivussa lääkäri toki käy hoitamassa myös muitakin kyläläisiä, eikä pelkästään tuon yhden kartanon väkeä.

Hommassa livahdetaan ajoittain muistojen kautta katselemaan menneitä, kun miehen mieleen alkaa tulvimaan muistoja menneisyydestä ja sieltä lapsuudesta, kyseisestä paikasta kun äitinsä kanssa siellä oli.. samalla nykyisyydessä alkaa sattuu pieniä outoja sattumuksia tai onnettomuuksia pikemminkin joissa ihmisiä loukkaantuu ja lääkärismies saa koko ajan lisää duunia tehtäväkseen..

...siinä sivussa hiljalleen salaisuuden verhot alkavat raottua mitä on aikojen saatossa tapahtunut, sekä millä tavalla nuo tapahtumat peilaavat nykyisyyteen. Jotain erikoisempaakin lie sattunut aikojen saatossa kyseisen perheen sisällä, talon kätkiessä kenties synkkiäkin salaisuuksia ja tapahtumia seiniensä sisälle, jotka alkavat nyt päivänvaloon askel kerralla marssimaan, vääjäämättömästi.

Ayersin perheessä on jo iäkäs äiti joka on jäänyt leskeksi toisen maailman sodan melskeessä (Charlotte Rampling) sekä hänen lapsensa.. tytär (Ruth Wilson) sekä poika (Will Poultier), pojan toinen puoli tuntuu olevan vähän huonossa jamassa joka vaikuttaa liikkumiseen ja toinen puoli kasvoista on palanut aika pahoille paloarville. Kartanon jokaisella perheenjäsenellä tuntuu olevan oma tragediansa koettuna elämän varrella jotka heitä ovat ihmisinä muovanneet ja jälkensä monellakin tavalla jättäneet.

Hommassa nostetaan ilmoille myös pieniä psykologisen trillerin aineksia draaman lisäksi, kun menneisyyden verhot avautuvat hiljalleen katsojalle..

..samalla kun lääkärismies koettaa löytää omaa paikkaansa koko kuviossa. Sekä päästä ”perheeseen sisälle” nyt kun uusi tilaisuus siihen siunaantui, kuten aikoinaankin koetti päästä kun kartanoon pienenä poikana ihastui, mutta tuntuu kuitenkin kerta toisensa perään olevan aina se ulkopuolinen tapaus. Hän ei ole tarpeeksi hieno tapaus kartanon säätyläisille jotka katsovat häntä yläviistosta, muttei oikein myös löydä paikkaansa sieltä työläisten (kyläläisten) keskuudesta jotka katsovat häntä alaviistosta jo pelkästään ammatin takia..

..yläluokka alkaa rapistua, samoin kuin heidän kartanonsa ja sitä kautta kulisseja, varsinkaan ”näennäisiä” on enää vaikea pitää yllä. Yhteiskunta alkaa olla muutoksen kourissa, samoin vanhoilliset suvulliset jutut, onko niille enää tilaa uudistuvassa maailmassa. Vai onko kaiken tämän takana ”aave vain” tai pikemmin muistot menneisyydestä !?

Elokuvaa on vaikea oikein lokeroida mihinkään, lopulta se on vähän kaikkea ja yllättävänkin monesta eri genrestä juttuja poimiva ja ammentava jutska... löytyy oikeastaan goottilaista kauhua, psykologista jännitystä kuin myös yhteiskunnallista jännitettä.

Elegantti elokuva, jossa loistavat näytelijät ! Ehdottomasti katsomisen arvoinen :) tuollaista uuden ajan airuetta brittein suunnalta, joka sekoittaa taidokkaasti erinäköisiä ”genrejä” leimautumatta kuitenkaan mihinkään niistä täysin. Ohjauksesta vastaaLenny Abrahamson.

Etenee ajoittain hyvinkin rauhallisesti, mikä on vain hyvä asia, silti jännite kasvaa koko ajan homman edetessä askel askeleelta, joten hommaan tempautuu koko ajan yhä paremmin mukaan. Sukusalaisuutta rapistuvan syrjäisessä kartanossa, jossa elävät sammuvan suvun viimeiset edustajat.

trailer…
 
Muppetit Avaruudessa (1999)

Muppetit, melkoisen omalaatuista mutta ihan huvittavaa huumoria kyllä ovat tarjonneet aikojen saatossa.

Tässä vaikkapas heti alkajaisiksi Gonzo yrittää päästä Nooan arkkiin mutta kun ei tiedätä mitä rotua se on, niin ei se pääse ja otus käännytetään takas, tosin hetkeä myöhemmin hänelle sentään lohdutukseksi annetaan sateenvarjo tulevaa vedenpaisumusta varten… toki oli unta vain ja sitten homma päräytetään käyntiin… vaikka antoi se vähän viitteitä mistä kyse tässä, vaikka Avaruuteeen tässä suuntaamassa ollaankin eikä menneisyyteen. Pointti tuossa kuitnkin oli, Jos tuon tyylinen ”pöljäily” nappaa kiinni makuhermoihin niin kivasti on Muppetti elokuvia tarjolla, ja toki tv-sarjakin siinä sivussa sit kans.

Jim Henson tuo mestarismies mitä nukkeihin tulee (viddu että on vaikeasti taivuteltava sana, pitäis koko sana lailla kieltää, varmaan meni tuokin pyllylleen), mies on näistäkin ! hahmoista tehnyt niin uniikkeja ja hellyyttäviä tyyppejä että ei mitään rajaa :) Toki nämä on siinä vähän rajoilla että joitain varmasti myös ärsyttävät ja varsinkin osan noiden puhetapa ei varmasti kaikkien korvalle ole kovinkaan hunajata, vaan pikemminkin hermoja raastavaa..

..Luojalle kiitos että on tehty aikaan ennen tietokone-efekti invaasion ! Nämäkin näyttäis taatusti aivan hirveiltä jos nämä ei olis ihan oikeita nukkeja, vaan jotain sielutonta bittivirtaa vain. Näyttävät aivan valloittaan namuilta nämä nuket siis näin ihan ehtana ja aitona tavarana.

Leffaan kyllä pääsee sisään vaikka nuo tyypit eivät entuudestaan tuttuja olis… tässä pääroolin kapeille harteilleen ottaa Gonzo… mukana myös mm. Kermit, Miss Piggy, Rizzo jne… joita ei toki sen enempiä aleta esittelemään erikseen. Tokihan hitusen kivempi se on, jos on katsojalla valmiiksi pohjaa mistä ammentaa hahmohin tietoutta, siis jos ovat tuttuja tyyppejä edes hitusen verran entuudestaan ja heidän metkujaan jo valmiiksi tunne.

Hihittelee omalaatuisella ja omatakeisella tavallaan ”sci-fistelyille” ja niitä viittauksia tässä todellakin on ihan hirmuinen määrä aina niihin klassikoihin asti, niitä todellakin riittää ! ja osa/yksi tämän elokuvan hauskuudesta toki niiden bongailuun perustuukin omalla tavallaan. Toki on siellä omiakin huulia, läppiä ja vitsauksia seassa ! että kaikki ei koko aikaa tokikaan nojaudu saatika perustu johonkin jo tehtyyn matskuun.

Tässä Gonzo nimittäin saa viestin aamumuroihinsa, joka on vallan merkillinen ja otus siitä kiinnostuu, voisiko se olla juuri hänelle tarkoitettu !? selviäisikö vihdoi Gonzon alkuperä, tuleeko hän ulkoavaruudesta ? Noh valtion ”ilkeät” (ihmis)agentitkin ovat nuo mystiset viestit noteeranneet, kun kaikki viestit eivät ihan huomaamattomissa paikoissa ole, agentit kidnappaavat Gonzon, kun G sattuu olemaan vähän väärässä paikassa vieläpä väärään aikaan ja väärinkäsitykset suuntaan ja toiseen ovat valmiita… sillä ei kuitenkaan Kermitille ja kumppaneille ole hölkäsen pöläyksen väliä, ystävä kun on hädässä on sitä autettava ja hänet pelastettava ! :) keinolla millä hyvänsä :D

Ihmisnäyttelijöinä tässä on mm. Rob Schneider, Ray Liotta, Andie MacDowell, David Arquette, Pat Hingle, Hulk Hogan.. Jimin poika Brian Henson…

Seuraavaksi voisi näiden höhlien velikultien kanssa suunnata vaikkapas merirosvoilun saloihin purjehtimaan, mitähän lie siitä aiheesta ovat saaneet irti revityksi !? noh jos ei muuta, niin olettaisin että tulpan ainakin veneen pohjasta.

trailer…
 
Cop Land (1997)

Olis sitten ysikytäluvulta, loppupuolelta kyttäkamaa. No mikä jottei, tiukka vääntöhän niillä kasikymppiläisten kanssa on. Hitusen erityylisiä ovat mutta kummastakin löytyy vallan viihdyttäviä tekeleitä. Tämä nyt ei välttis ihan puhtaasti sieltä viihdyttävimmästä päästä ole mutta laadullisesti kyllä pätevä ja siltä osin tätä ihan ilokseen kahtelee.

Pääosiin pesattu Sylvester Stallone, Harvey Keitel, Robert DeDiro, Ray Liotta, Robert Patrick, Annabella Sciorra… jotta kyllähän siitä jo äijiä on vinopino melkeinpä jotka voishelpostikin tuon ajan jenkkiläisiksi kytyksi kuvitella :D sen verta rosoisia sulosiloposkia ovat. Ohjauksesta vastaa James Mangold.

Toisesta korvasta kuuro veikko (Stallone) on sivukaupungin laitamilla omassa korttelissaan (kortteli jossa ei asu oikein muita kuin poliiseja) sheriffinä ja halajaisi päästä oikein kunnon poliisiksi keskustaan maukkaiden juttujen ääreen, tällä hetkellä lähinnä vetelee viunaa ja pelailee flipperiä ja pöllii siihen kolikoita lähimmästä parkkitötskästä ja muut hänestä ne ylempiarvoiset ns. oikeat poliisit siinä koettavat huolta pitää että ”tähtirinnalla” menis hyvin kun baarista miestä yrittävät hyvän sään aikana kotiin holhota tuota hieman reppanaa raasua..

..sitten kuitenkin pärähtää, eräs poliisi on murhannut itsensä ja kun aletaan syytä selvittää alkaa sieltä melkoinen poliisin sisäinen korruptiovyyhti avautumaan..

..sinällään tarinasta ei kannata sen ihmeellisempiä tässä supatella. Se kyllä etenee itsestään, kun vain elokuvaa katsoo ja seuraa :) Parempi kuin ei tuon tarkemmin jutuista tiedäkään etukäteen mitä tuleman pitää, niin sitä lystikkäämpää on tätä seurata. Oishan se tiätysti aika mukavata, jos kuiteskin jälkikäteen tuosta juonesta olis kans kärryillä ja kyllähän sitä on ! ei tämä ole mikään rakettitiede tai katsojaansa alituiseen kusettava tai hahaanjohtava vedätys, vaan tässä on selkeä juoni ja tarina jota seurata.

Sillain ihan kiva kun Stallonen rooli ei ole kaiken keskiössä ja ei ole tässä sellainen yhden miehen kaikkivoipaisuus joka tekee mitä huvittaa, tässä se on enemmänkin ihan perusjulli. Ei kuitenkaan Vääpeli Körmyniskainen saatika Komisaario Palmuinen kaasuissa.. on tässä silti Ameriikan silausta pinnalle voideltu… SStallone muuten tätä rooliaan varten lihotti itseään 18-kiloa, siis nimenomaan läskiä eikä lihasta hankkimalla, masun seudulla piti saada oikein kunnolla täytettä ja pehmustetta tätä roolia varten.

…jos sanat mielessäsi ovat 1990-luku, Amerikka, Kyttä.. niin tämä on just sitä, hivelee tuosta tulevaa mielikuvaa enemmän kuin pontevasti. Kuitenkin paljon synkempi sävytteisempi kuin 1980-luvun virkaveljensä, mutta myös hyvin erilainen kuin vaikkapa 2000-luvun vastaavat taasen…

…kyl tässä kuitenkin ihan pieni päällyskerros sitä kasariutta kans sitten noista tarjolla, siis sen perus-ysärin valetun pohjan päällä.. toki myös sieltä tulevasta kakstuhat luvulta on pieni liraus hörpätty, lähinnä että hyvikset voi olla myös niitä pahiksii. Jos ei oo aiemmin nähnyt, niin kyl tää vilasta kantsii. Eikä maailma ole niin mustavalkoinen, vaikka kuinka hyväuskoinen ja mukava mies sitä sellaisena pitäisi, eikä muuhun haluaisi uskoa.

Sähköinen jännitys jota kasvatetaan ja tiivistetään elokuvan edessä kohta lopulta vääjäämättömän loppuräjähdyksen ! kun ostetun korruptio-onnelan portit pärähtävät lopulta taivaan tuuliin kun korruptioveljien kylään saapuu ihka oikea totuus vierailulle ja porukoiden pimeät toimet alkavat tulla päivänvaloon ja sitähän ne ei kestä alkuunkaan, vaikkei nyt vampyyreistä kyse olekaan.

Tällläinen leffa nyt sitten vaadittiin että Stallonesta saatiin ne piilevät näyttelijänominaisuudetkin esille kaivettua ja kuvattua filmille. Toki varmaan tuosta voitaneen osittain hitusen myös vastanäyttelijöitä ”syytellä” ja kiitellä ! Tästä on myös lihastenpullistelu aika kaukana, myös olemattomien rakkauskohtausten osalta myös siis.

trailer…
 
Dark River (2017)

Nainen (Ruth Wilson) saa ikäväkseen kuulla että hänen isänsä (Sean Bean) on menehtynyt. Joten hänellä on paluu kotikonnuille, viimeisimmät 15-vtuotta hän on ollut sieltä poissa. Tyttö olettaa että tulee kyseisen maatilan perimään itselleen. Hänellä on kuitenkin isoveli (Mark Stanley), jota hän tuskin tuntee laisinkaan. Veli on kuitenkin ollut maatilalla ja koettanut sitä pystyssä pidellä, samaan aikaan kuin hoitanut sairasta isäänsä… joten veli ei kovin ystävällisesti siskoaan vastaanota, saatika hänen oletustaan maatilan perimisestä.

Muistot alkavat menneestä tulemaan hiljalleen mieliin. Kaikenlaista tapahtunut ja ”kipeä” & raskas matka samalla menneisyyteen tiedossa. Naisen on kohdattava traumaattinen menneisyys, koetettava selvittää onko maatilalla enää tulevaisuutta sekä saada jonkinlainen yhteys veljeensä.. ennen kuin kaikki on menetetty lopullisesti hänen elämästään.

Tummansävytteinen tarina perhesalaisuudesta ja sen vyyhdin purkaantumisesta. Sinälllään oikean elämän raadollinen tarina, joka on kuitenkin saatu siirrettyä suht kiehtovalla tavalla elokuvaksi. Näyttelijät tekevät mainiota työtä ja Ruth Wilson on kyllä huikea näyttelijätär ! kerta toisensa perään upeita roolisuoruksia, eikä petä tässäkään.. myös Mark Stanley vetää todella hyvin..

..elokuva itsessään on aikamoisen raskas aiheeltaan. Joten mitään kovin kepeää tarinaa ei ole tiedossa. Mysköön kovin viihdyttävällä tavalla tuo ei ole esitetty.. pikemminkin jopa äärimmäisen realistiseksi vedetty.

Ohjauksesta vastaa Clio Barnard, jonka ohjaama The Selfish Giant on ilmeisesti aikamoisen arvostettu tekele, en ole itse tuota nähnyt, mut hankintaan menee kun siitä trailerin kahteli.

Laatua, täyttä sellaista alusta loppuun, mutta ei kovinkaan viihdyttävä. Suht raskassoutuinen vetäsy. Ei mihinkään eliittiin nouse mutta peruslaadukas. Karua todellisuutta, ehkä himppusen liiankin kanssa annosteltuna..

..”ankean synkeän ankeuttaja”, jossa loistaa kirkkautta ainoastaan loistavat roolisuoritukset pääosakaksikolta. Tämä ei todellakaan ole mikään huviretki, harvoin on elokuvassa näin ahdistavan pakahduttavan tukahduttavaa loppua.

trailer..


---------------------------------------------------------------------------------------------------

Robin Hood (2018)

Välillä hiukan tiuhemmin ja välillä sitten harvemmin on kuitenkin aina kerta toisensa jälkeen visiota jos jonkisenmoista tuotettu Robin Hoodista valkokankaalle.

Tällä kertaa homma vedetään sitten astetta nykyaikaistetummaksi ja monta asiaa uusitaan täysin omiin nimiin, vaikka edelleen alkuperäiseenkin mukana tarpeeksi viittauksia onkin "menneisyyteen"... erityisesti nykyaikaistaminen näkyy toiminnan osalta (jota todellakin piisaa), kuin itse tarinallisestikin ei ihan perinteisiä latuja lykitä hiki hatussa menemään...

…hommassa on monta pykälää enempi sellainen räiskyvän ja todella menevän musavideon fiilis.

Toiminnallista hidastusta riittää, hyvä ettei välillä John Woo meiningiksi jo ehdi luulla, melkein vois luullakin jos jouskareiden tilalla ois tuliluikut, vaikka tässäkin nuo jouskarit melkein konetuliaseiksi on valjastettu ! :D

Sinällään kiva että hommaa uusitaan ja koklataan vähän jotain uutta visiota luoda mutta jäähän tämä vähän kaikessa valovuoden päähän vaikkapa loistavasta tv-sarjasta Robin of Sherwood.

Ehkäpä tämä jollain tapaa muistuttaa vaikkapa Guy Ritchien kokeilevaa King Arthur tulkintaa, tai samaisen hemmon Sherlock Holmeseja.. mut ei niistäkään, yksikään pääse parhaiden "alkuperäisten" visioiden tasolle.

Toki näissä kaikissa omat pienet hetkensä on jolloin fiilis on mainio mutta kaikissa kokonaisuus menee aivan liian sekavaksi ja erikoisen kokeilevaksi, hitusen väärällä tavalla kuin katsoja toivois. Kuiteskin tämä on astetta viihteellisempi visio kuin nuo aiemmat mainitut.. yhteistä oikeastaan kaikille on se että alku vie ihan hyvin mennessään ja nostattaa odotuksia ja fiiliksiä mutta sitten ennen puoltaväliä viimeistään vaivutaan keskiosan suhteen melkoiseen unettavuuteen ja matalaliitoon jota sitten koetellaan parhaan mukaan lopussa vielä nostatella mut turhan syvälle on jo valitettavasti keritty vajota...

..."alkuperäisestä sadusta" kyllä aika kaukana aletaan olemaan ja vaikkapa jos minkään sortin realistisuutta on halajamassa niin sitä ei tässä löydy tippaakaan.

Ei kuiteskaan omaan makuun niin aivan totaalisen surkea mitä noin yleisesti on lytätty kauttaaltaan. Aikamoisen unohdettava mutta ajoittain vauhdikas toimintaräime mutta sen verran kelpo vauhtia ylläpidetään ja näyttää ihan hyvältä ajoittain, niin jaksoi sentään kahtella kertaalleen..

..harmittavasti sitten vaikkapa tarinallisesti kuitenkin homma käy vähän pidemmän päälle puuduttavaksi ja toimintalehvaksi hitusen jos tosenkin verran turhan pitkä pätkä.

Varsinkin pääpahis elikkäs se tuttu ja turvallinen Nottinghamin Sheriffi jää tässä valitettavan mitään sanomattomaksi kokonaisuudeksi ja se siten on suuri ongelma lopulta elokuvalle kokonaisuudessaan, valitettavasti ei oikein minkään sortin tunteita kyseistä hemmoa kohtaan oikein missään vaiheessa kunnolla herää katsojassa, se olisi kyl homman elinehto että pääpahis varastaisi huomion niin silla ratsastettaisiin jo heti kättelyssä huomattavasti paljon parempaan lopputulokseen ja erityisesti muistettavampaan.

Ai niin ! tuosta "uudesta puvusta" tulee enemmän kuin vain hitusen verran mieleen tuon viimeisimmän Thief pelin päähahmon kuteet.

Pääosissa viilettävät Taron Egerton, Jamie Foxx, Ben Medelsohn, Ewe Hewson, Jamie Dornan... ja ohjauksesta vastaa Otto Bathurst.

Robin Hood 2018 trailer...


------------------------------------------------------------------------------------------------

Jali ja Suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) (2005)

Herkullinen elokuvanautintohan siitä on luvassa kun herrat (ohjaaja) Tim Burton, (näyttelijä) Johnny Depp ja (säveltäjä) Danny Elfman laitetaan samaan sekametelisoppaan ja kuorrutetaan tällä kertaa herkullisella suklaalla, varsinkin kun näistä kukin on vielä vallan hyvässä vireessa... kahdesta ekasta nimestä kun ei aina ole ihan takeita mitä sieltä tulla tupsahtaa ilmoille. Ai niin tosiaan jonkin sortin lapsitähti Freddie Highmore esittää pääosaa sit.

Elokuva vaikka lastenleffana taitaakin kulkea, niin onhan tässä melkoisen huimasti sanomaa myös aikuiskatsojalle, voisin jopa sanoa että itse pidän leffaa enempikin aikuiselle suunnattuna satuna kuin lapselle. Ok, lapsi kyllä varmasti on innoissaan näkemästään mutta leffan napakat mustanhumoristiset jutut eivät varmastikaan aivan samalla tavalla lapselle aukene kuin aikuiselle :D

Tarinahan tämä on perinteistäkin perinteisempää satua, ns. hyvät tyypit porskuttaa ja pahat saavat palkkansa loppujen lopuksi, sehän on tuttua juttua toki mutta tapa jolla leffa etenee saa todella pysymään elokuvan äärellä ja tosiaan leffan mustanpuhuva huumori uppoaa todella mainiosti meikäläiseen. Roald Dahlin kirjastahan tämä ilmeisesti melkoisen suoraan on sitten tehty.

Leffan kruunaavat mainiot näyttelijäsuoritukset kautta linjan (eikä perus-Elfman soitoissa ole musiikin puolelta valittamista), elokuvassa on paljon lähikuvia kasvoista ja näyttelijät ovat niihin mainiosti onnistuneet loihtimaan napakasti katsojaan iskevät ilmeet.

Upea satu jolla on sanottavaakin katsojalleen ! :) Onkohan joku nähnyt sen 1964 vuoden version ? onko se katsomisen arvoinen ? miten vertautuu tähän uudempaan ?

trailer…


---------------------------------------------------------------------------------------------

Descent – Loukussa (2005)

Alkupuoli elokuvasta on aikamoisen mielenkiintoinen ja se pimeässä oleva paniikkikohtaus ahtaassa paikassa saa kyllä pimeässä huoneessa suurelta ruudulta katsottuna itsellekin aika epämiellyttävän ahdistavan tunteen aikaan ruudun äärellä. Oikeastaan eka ja ainoa elokuva, joka saa tuollaista ahtaanpaikan kammoa meikässä aikaan, mikään muu ei ole koskaan päässyt tuossa lähellekään tuollaista fiilistä, joten siltä osin ovat käsittämättömän hyvin onnistuneet !

Aikamoisen inha on myös luuntörröttäminen myöhemmin jalasta, suht alkupuolella. Kuiteskin tuon upean ahdistavan alun jälkeen on kuitenkin lähdetty hieman hakoteille ja mielestäni turhaan tuotu hommaan tietynsorttista ”yliluonnollisuutta” eräiden otusten muodossa, ja sitten mennäänkin sinne verilläträys osastolle ja hiljalleen homma hiipuu meikäläisen osalta.

Alku todella mainio ! mutta loppuun asti ei aivan jaksa kantaa sillä korkealla tasolla kuin olisi toivonut. Kyllähän tämän yllättävän rankan&raa’an leffan kerran kuitenkin yön pimeinä tunteina kahteli, jakaa aika paljon mielipiteitä... toiset pitävät aivan loistavana kauhuleffana ja toiset eivät tunnu piittaavaan pätkääkään. Kuten sanottua itse alkupuoliskota mutta en siitä miljoonaan kertaan nähdystä loppupuoliskosta.

Ohjauksesta vasta Neil Masrshall.

Tälle on sitten tullut jatko-osakin vuonna 2009.. tekijäporukka ohjaajaa myöden siinä vaihtunut.

trailer…
 
Tänään olis tarkotus kattoa, joku Hellraiser leffa, niin mikä niistä on paras?

Joskus jonkun niistä nähnyt, mutta en muista enää mikä se oli:)
 
Tänään olis tarkotus kattoa, joku Hellraiser leffa, niin mikä niistä on paras?

Joskus jonkun niistä nähnyt, mutta en muista enää mikä se oli:)

Itse en ole ainuttakaan niistä nähnyt, vois kait ainaskin ne pari ekaa joskus hankkia ja katsella, yleensähän noista ne alkupään tuotannot kepittää aika mennen tullen jos siinä on pitkä väli niihin uusimpiin.

Pitäis laittaa TrashVideon & Videospacen Villelle vähän kyssäriä, se osaa ne kaikki varmaan ulkoa ja tietää niistä kaiken pienimmän nippelitiedonkin, sen tyylisiä leffoja ovat, jotta miehen makuhermoon osuvat. Ties vaikka joskus Clive Barker steamauksenkin tekis asiasta, jossa CBarkerin leffat käsittelis hitusen tarkemminkin, pelkästään noissa Hellraiser leffoissa ei taita ihan yhteen iltaan matskua välttämättä riittää.

Mies varmaan vastaiskin ihan mielelläänkin, jos laitat vaikkapas kyssäriä asiaa koskien Videosäkki nimiseen Facebook ryhmään,


Melkoisia elokuvia(kin) tuolla ! vaikkapas nuo Video Cop pätkät :D

TrashVideoFinland
https://www.youtube.com/c/TrashVideoFinland/videos


https://fi.wikipedia.org/wiki/Trash_Video
 
Tänään olis tarkotus kattoa, joku Hellraiser leffa, niin mikä niistä on paras?

Joskus jonkun niistä nähnyt, mutta en muista enää mikä se oli:)

Ekat kolme on varsin mainioita ja mitä pidemmälle mennään niin sitä huonommaksi ne muuttuu.
En tiedä kuinka yksin olen mielipiteeni kanssa, mutta mun listalla eka hellraiser on yksi parhaita kauhuleffoja.
Tosin tuohon pätee omalla kohdalla se sama asia mitä vaikka ekaan ring leffaan (jenkki versio) ja kahteen ekaan paranormal activityyn eli ne toimii tasan sen yhden kerran ja sen jälkeen niitä ei kannata enää koskaan, ikinä, milloinkaan katsoa uudestaan, koska ne ei vaan toimi enää kun tietää miten kaikki menee.
 
Itse en ole ainuttakaan niistä nähnyt, vois kait ainaskin ne pari ekaa joskus hankkia ja katsella, yleensähän noista ne alkupään tuotannot kepittää aika mennen tullen jos siinä on pitkä väli niihin uusimpiin.

Pitäis laittaa TrashVideon & Videospacen Villelle vähän kyssäriä, se osaa ne kaikki varmaan ulkoa ja tietää niistä kaiken pienimmän nippelitiedonkin, sen tyylisiä leffoja ovat, jotta miehen makuhermoon osuvat. Ties vaikka joskus Clive Barker steamauksenkin tekis asiasta, jossa CBarkerin leffat käsittelis hitusen tarkemminkin, pelkästään noissa Hellraiser leffoissa ei taita ihan yhteen iltaan matskua välttämättä riittää.

Mies varmaan vastaiskin ihan mielelläänkin, jos laitat vaikkapas kyssäriä asiaa koskien Videosäkki nimiseen Facebook ryhmään,


Melkoisia elokuvia(kin) tuolla ! vaikkapas nuo Video Cop pätkät :D

TrashVideoFinland
https://www.youtube.com/c/TrashVideoFinland/videos


https://fi.wikipedia.org/wiki/Trash_Video
Facebookkia en enää käytä ja koko roskan olen estänyt omassa kotiverkossa :)

Mutta, kiitos kuitenkin ehdotuksesta.
 
Ylös Bottom