tomine11
Well-Known Member
Lahjomattomat (The Untouchables) (1987)
Hitusen ”erikoinen” elokuva.
Ohjauksesta vastaa Brian De Palma. Mies teki aikoinaan myös sen ekan Mission Impossible leffan, alussa en sille ihan hirveästi lämmennyt mutta vuosien saatossa olen siitä alkanut pitämään vuosi vuodelta enemmän, nykyään se on keskinkertaisuudesta kivunnut itselläni aivan loistavaksi elokuvaksi ! mutta se on ihan eri leffa se.
Tämähän siis kertoo mafiapomosta Al Capone (Robert DeNiro) ja häntä kovasti jahtaavasta FBI-agentista Eliot Ness (Kevin Costner). Al Capone siis Chicagossa kieltolain (1930-luku) aikoihin piti omissa näpeissään melkoisen täydellisesti sitä mitä alamaailmassa tapahtui ja jakoi käskyjä mitä tehdään alaisilleen…
…sitten on vastavoima tuolle, elikkä Elliot Ness joka vannoi ja teki kaikkensa jotta pystyisi tuolle rikolliselle toiminnalle pistämään stopin ja nitistävän miehen ”valtaistuimeltaan”.. kolmas vahva persoona on omalaatuinen poliisi Malone (Sean Connery) joka opettaa Nessille kuinka mafia nujerretaan kun mies tuntuu olevan tuollaiseksi rivipoliisiksi (veteraaniksi toki jo ehättänyt) melkoinen monenkin asian taitaja & tuntija, häkellyttävän monipuolinen ja viisas tapaus vain kadulla ohikulkevia kuseskelijoita sakottamaan.. SConnery sai muuten tästä roolista parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon.
Siis se mikä tästä erikoisen meikäläisen mielestä tekee niin on tuo tunnelma. Välillä mennään aivan törttöilykomedia fiilistelyissä ja ihan tajutonta komiikkaa ruudulla ja silmänräpäyksessä se saattaa muuttua aivan täysin ja melkosen raa’aksi väkivaltasinfoniaksi, aivan tuosta vain..
..heittää todella häkellyttävästi hetkessä eläen ja silmäräpäyksessä tyylillisesti Pelle Hermanni -> Hannibal Lacter -> Benny Hill -> Charles Manson fiiliksillä, mitä katosojan pöksyihin tulee..
..leppoisan läpsyttelyn ja ”hurjin mafiafilmi sitten Kummisedän” varsin erikoinen yhdistelmä. Tai jälkimmäinen ainakin kannen tekstin mukaan, siinä ehkä vähän kuiteskin liioiteltu.. toki jos siinä välissä ei muita ainuttakaan tehty, niin ehkä sit mut en mä tiiä miksi aivan tarkalleenottaen mutta ajoittain minusta tuntuu että nämä tyypit tässä elokuvassa on vaan jotain koomisia hahmosia, eikä jotain oikeasti olleita paatuneita rikollisia ja kyttiä lainkaan.
Lavastus ja puvustus, erityisesti ensin mainittu on kohdillaan ja homma näyttää upealta ja auttentiselta.
Aika näyttäköön mihin suuntaan sitä tämän DePalman tekeleen kanssa hiissataan meikäläisen ”arvoasteikossa”, ei tämä kyllä täysin vielä vakuuttanut mutta katsotaan nostaako osakkeitaan tai laskeeko sitten aikanaan.
Musiikkii tykittää Ennio Morricone, joten monipuolisesti mies teki urallaan muitakin kuin vain spaghettista westerniä.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Hiidenpata (The Black Cauldron) (1985)
Disneyn eräitä klassikoita. Tovi on jo tämän teosta vierähtänyt aikaa nimittäin pärähtänyt eetteriin tämä jo vuonna 1985 näköjään tuolloin Disney teki hitusen tummempaakin tarinaa ennen kuin söpöilylinjalle lähti.
Elokuvan iästä johtuen ei siis ole nykyajan kolmiulotteista tietsikka-animaatiota tarjolla vaan sitä perinteistä kaksiulotteista ja mainiosti tuo tähän tummempaan sävyyn sopiikin. Jotenkin noissa uusissa synkkien ja todella tummanpuhuvien hahmojen (joita tästä löytyy normaali Disneytä enempi) ei oikein tietsikalla saa samanalaista tunnelmallista pahuutta aikaiseksi luotua. Piirrostyylistä pidin erityisen paljon tässä elokuvassa, sopivan synkeänoloista ja samalla kuitenkin ikäisekseen varsin näyttävää (tänäkin päivänä), tunnelmallista lienee aika passeli sana.
Sinänsä tarina suht perinteistä sankarisatutarinaa, elikkäs talonpoika joka uneksii työteliäässä arjessaan hieman suurempia kuvitelmia, vedetäänkin mukaan maailmaa pelastamaan sankariksi... mutta ilman alussa totaalisen mitättömyyksinä pidettyjä ystäviä ei hänkään suuriin asioihin kykene tai kykenisi.
Pidin ! perustyylikästä satuilua toki näiden nykyajan tarinoiden ja nokkelien dialogien tasolle tämä ei toki yllä lähellekään, jos masun pohjaa kutkuttavaa hersyvää sutjakan suulasta höpinää haluaa niin nykyajan "3D" animaatioleffat panostavat enempi sille osastolle hyvinkin selvästi. Niin tai näin ... tykittää vaikkapa jotain kehnoa Dragonlancea kaikilla mahdollisilla osa-alueilla aika rankasti nessuun. Varsin kelvollista, ehkei välttämättä niinkään nyky-disneymäinen lainkaan kuin olisi odottanut, se on vaan hyvä se !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Taksikuski (1976)
Laatu leffat kestävät aikaa hyvin eikä ajan hammas niitä juurikaan nakerra. Niin on tässäkin tapauksessa. Kokonaisuus on sen verran laadukas että tunnelma välittyy ja uhkuu heittämälle edelleen katsojalle asti, vaikka ajoittain melkoisen hidas"tempoinen" onkin.
Vietnamin veteraani joka ajautuu muiden ihmisten elämänkohtaloiden viitoittamana teille tuntemattomille, lisäksi oman elämän menneet sotatraumat takaraivossa kutkuttavat. Mies ajelee öisin taksia Nykissä ja siinäkös alkaa ajoittain Travis Bicklen (nuori Robert DeNiro) päässä enempi tai vähemmin tietyllä tavalla viiraamaan kun oikeudentaju kokonaisuudessaan tuntuu olevan maailmassa niin vinksallaan ja siitä melkoinen jännityksen täyteinen reissu miehen alati tummenevassa maailmassa...
...reissussa mukana miehellä on mm. roihahtava palava rakkaus, sisäiset kasvavat demonit, yleisen elämän nurjan puolen näkeminen ja "käsittely" öisillä kaduilla kuin taksin takapenkillä todella tunnelmallisen loihditun musiikin kera. Tuumasta on ryhdyttävä toimeen, jos yhteiskunta ei siihen omin nokkinensa pysty vaan pakenee vastuutaan, vääryys on korjattava hinnalla millä hyvänsä jotta muutaman yksittäisen ihmisen tiet eivät olisi tuhoon tuomittuja.
Todella moni asia loksahtaa kohdilleen, useampi asia just eikä melkein. Näyttää, kuulostaa ja "tuntuu" hyvältä kun tarinakin vie mennessään. Homma etenee rauhallisesti mutta varmasti kuin juna kiskoillaan kohti väistämätöntä. Toki leffa on sen verran rauhallinen yleisluonteeltaan ja varsinkin alussa kun hommaa alustetaan niin nykyajan adhd hörheltäjille se voi olla kovakin paikka koettaa rauhoittua tarinan alustamista seuraamaan, toki lopussa päästetään sitten demonit täysin irralleen...
....ai niin leffassa myös käytetään kerrankin hidastusta sellaisena tehokeinona joka todella syöpyy mieliin.. aivan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan sekä oikealla tavalla. Se todella syövytetään katsojan mieliin tavalla jossa on äärimmäisen harvoin onnistuttu näin tehokkaasti.
Ohjauksesta vastaa Martin Scorsese... DeNiron pääosan lisäksi löytyy mm. Peter Boyle, Albert Brooks, Leonard Harris, Jodie Foster (vetää mainiosti jo lapsena näköjään), Diahnne Abbott...
Klassikko, joka ei ole vanhentunut päivääkään, näin vuosikymmenten jälkeenkään. Aivan sinne korkeimmille palleille ei omassa kautta aikain leffoissa kuitenkaan yllä mutta mainio joka tapauksessa kaikessa karuudessaan. Pakahduttava yleisfiilis joka ei kuitenkaan turruta.
Taxi Driver trailer...
---------------------------------------------------------------------------------------------
Basic Instinct – Vaiston Varassa (1992)
Hollantilainen ohjaaja Paul Verhoevenin tavaramerkki on poikkeusetta tupannut olemaan melkoisen raaka väkivalta sekä leffoissa vilahtelevat naisten rinnat ja noilla eväillähän yleensä edes jollain tapaa tuppaa menestymään vaikka koko tuotos melekoista jöötiä olisikin, tällä kertaa suolletaan ulos kaikkinensa kuitenkin varsin mainio elokuva omaan genreensä..
..kyllähän niitä tässäkin leffassa näkee ja "paljasta pintaa" jonkisen verran kyllä (Hollywood tuotokseksi paljonkin, tosin jos lähdetään Italian suunnalle vierailemaan tässä genressä, niin sitten vähän), tällä kertaa suht onnistuneesti eikä kuten yleensä tuppaa käymään tälläisissä leffoissa että ovat vaivaannuttavasti päälle liimatunoloisia, erityisesti sieltä ison meren takaa tulevissa. Tässä "eroottiset" kohtaukset tukevat hyvin myös sitä jännäripuolta ja monesti juuri yhteen saumattomasti sitoutuvat.
Elokuva onnistuu tuollaisessa "eroottisen trillerin" fiilistelyssä vähintäänkin kelvollisesti..
..tälle on muuten jatko-osa.. siinä esiintyy Stan Collymore !!! jep ! eipä tosin ole oikein ottanut tuulta allensa ”edes” Vinnie Jonesin vertaa valkokankailla siis, tai no ei edes Cantonan.. nimittäin Vinnie on yllättävän hyvänkin uran tehnyt näyttelijänä futisuransa jälkeen.
Leffan taatusti kaikista kuuluisin kohtaus tietysti näyttää aina paremmalta mitä parempi kuvanlaatu ja nimenomaan entistä herkullisemmalta, elikkäs se jaloille leikittelyvilauttelu kuulustelutilanteessa kun naikkosella ei alushousuja ole ja mekkokin suht lyhyttä mallia.
Juonena siis hitusen epävakaa poliisi alkaapi tutkimaan murhaa, joka tuntuu sitoutuvan häkellyttävällä tavalla erään naiskirjailijan kirjoja mukaillen.. kyseinen naiskirjailija paljastautuu melkoiseksi vapaamieliseksi eroottiseksi ilolinnuksi, joka ei häpeile käyttää ympärillään olevia ihmisiä hyväkseen kun tekee "tutkimusta" heistä kirjojaan varten.. kolmas tärkeä tyyppi on poliisin kallonkutistaja psykologi jonka kanssa pollarilla ollut siinä sivussa hitusen eroottista vipinää.. kolmikko tuntuu alkavan pelaavan toistensa kanssa psykologista ja eroottista peliä ja lopulta kukaan ei tiedä keneen uskoa ja mitä on oikeasti tapahtunut vaan kaikki heittäytyvät hekumointeihinsa mukaan ja katsovat mitä tulee tapahtumaan.
Poliisia siis esittää Michael Douglas sekä kirjailijanaikkosta Sharon Stone sopivan kylmällä tavalla elokuvaan tunnelmaan täydellisesti sopien (naikkonen teki tässä elämänsä roolisuorituksen), ja toki kroppa varsin timmissä vedossa tuolloin.. kallonkutistelijaa esittää Jeanne Triplehorn.
Musiikki nappaa mukavasti mukaansa ja leffaa varten tehty tunnusujelluksen kajahdettua ilmoille nousee aina jännitysfiilis mukavasti, kerta toisensa perään.
Elokuva pitää napakkaasti alusta loppuunsa otteeseensa ja loppukohtauskin on varsin tyydyttävä. Varsin "viihdyttävä" ja mukaansatempaava kokonaisuus.
trailer…
Hitusen ”erikoinen” elokuva.
Ohjauksesta vastaa Brian De Palma. Mies teki aikoinaan myös sen ekan Mission Impossible leffan, alussa en sille ihan hirveästi lämmennyt mutta vuosien saatossa olen siitä alkanut pitämään vuosi vuodelta enemmän, nykyään se on keskinkertaisuudesta kivunnut itselläni aivan loistavaksi elokuvaksi ! mutta se on ihan eri leffa se.
Tämähän siis kertoo mafiapomosta Al Capone (Robert DeNiro) ja häntä kovasti jahtaavasta FBI-agentista Eliot Ness (Kevin Costner). Al Capone siis Chicagossa kieltolain (1930-luku) aikoihin piti omissa näpeissään melkoisen täydellisesti sitä mitä alamaailmassa tapahtui ja jakoi käskyjä mitä tehdään alaisilleen…
…sitten on vastavoima tuolle, elikkä Elliot Ness joka vannoi ja teki kaikkensa jotta pystyisi tuolle rikolliselle toiminnalle pistämään stopin ja nitistävän miehen ”valtaistuimeltaan”.. kolmas vahva persoona on omalaatuinen poliisi Malone (Sean Connery) joka opettaa Nessille kuinka mafia nujerretaan kun mies tuntuu olevan tuollaiseksi rivipoliisiksi (veteraaniksi toki jo ehättänyt) melkoinen monenkin asian taitaja & tuntija, häkellyttävän monipuolinen ja viisas tapaus vain kadulla ohikulkevia kuseskelijoita sakottamaan.. SConnery sai muuten tästä roolista parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon.
Siis se mikä tästä erikoisen meikäläisen mielestä tekee niin on tuo tunnelma. Välillä mennään aivan törttöilykomedia fiilistelyissä ja ihan tajutonta komiikkaa ruudulla ja silmänräpäyksessä se saattaa muuttua aivan täysin ja melkosen raa’aksi väkivaltasinfoniaksi, aivan tuosta vain..
..heittää todella häkellyttävästi hetkessä eläen ja silmäräpäyksessä tyylillisesti Pelle Hermanni -> Hannibal Lacter -> Benny Hill -> Charles Manson fiiliksillä, mitä katosojan pöksyihin tulee..
..leppoisan läpsyttelyn ja ”hurjin mafiafilmi sitten Kummisedän” varsin erikoinen yhdistelmä. Tai jälkimmäinen ainakin kannen tekstin mukaan, siinä ehkä vähän kuiteskin liioiteltu.. toki jos siinä välissä ei muita ainuttakaan tehty, niin ehkä sit mut en mä tiiä miksi aivan tarkalleenottaen mutta ajoittain minusta tuntuu että nämä tyypit tässä elokuvassa on vaan jotain koomisia hahmosia, eikä jotain oikeasti olleita paatuneita rikollisia ja kyttiä lainkaan.
Lavastus ja puvustus, erityisesti ensin mainittu on kohdillaan ja homma näyttää upealta ja auttentiselta.
Aika näyttäköön mihin suuntaan sitä tämän DePalman tekeleen kanssa hiissataan meikäläisen ”arvoasteikossa”, ei tämä kyllä täysin vielä vakuuttanut mutta katsotaan nostaako osakkeitaan tai laskeeko sitten aikanaan.
Musiikkii tykittää Ennio Morricone, joten monipuolisesti mies teki urallaan muitakin kuin vain spaghettista westerniä.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Hiidenpata (The Black Cauldron) (1985)
Disneyn eräitä klassikoita. Tovi on jo tämän teosta vierähtänyt aikaa nimittäin pärähtänyt eetteriin tämä jo vuonna 1985 näköjään tuolloin Disney teki hitusen tummempaakin tarinaa ennen kuin söpöilylinjalle lähti.
Elokuvan iästä johtuen ei siis ole nykyajan kolmiulotteista tietsikka-animaatiota tarjolla vaan sitä perinteistä kaksiulotteista ja mainiosti tuo tähän tummempaan sävyyn sopiikin. Jotenkin noissa uusissa synkkien ja todella tummanpuhuvien hahmojen (joita tästä löytyy normaali Disneytä enempi) ei oikein tietsikalla saa samanalaista tunnelmallista pahuutta aikaiseksi luotua. Piirrostyylistä pidin erityisen paljon tässä elokuvassa, sopivan synkeänoloista ja samalla kuitenkin ikäisekseen varsin näyttävää (tänäkin päivänä), tunnelmallista lienee aika passeli sana.
Sinänsä tarina suht perinteistä sankarisatutarinaa, elikkäs talonpoika joka uneksii työteliäässä arjessaan hieman suurempia kuvitelmia, vedetäänkin mukaan maailmaa pelastamaan sankariksi... mutta ilman alussa totaalisen mitättömyyksinä pidettyjä ystäviä ei hänkään suuriin asioihin kykene tai kykenisi.
Pidin ! perustyylikästä satuilua toki näiden nykyajan tarinoiden ja nokkelien dialogien tasolle tämä ei toki yllä lähellekään, jos masun pohjaa kutkuttavaa hersyvää sutjakan suulasta höpinää haluaa niin nykyajan "3D" animaatioleffat panostavat enempi sille osastolle hyvinkin selvästi. Niin tai näin ... tykittää vaikkapa jotain kehnoa Dragonlancea kaikilla mahdollisilla osa-alueilla aika rankasti nessuun. Varsin kelvollista, ehkei välttämättä niinkään nyky-disneymäinen lainkaan kuin olisi odottanut, se on vaan hyvä se !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Taksikuski (1976)
Laatu leffat kestävät aikaa hyvin eikä ajan hammas niitä juurikaan nakerra. Niin on tässäkin tapauksessa. Kokonaisuus on sen verran laadukas että tunnelma välittyy ja uhkuu heittämälle edelleen katsojalle asti, vaikka ajoittain melkoisen hidas"tempoinen" onkin.
Vietnamin veteraani joka ajautuu muiden ihmisten elämänkohtaloiden viitoittamana teille tuntemattomille, lisäksi oman elämän menneet sotatraumat takaraivossa kutkuttavat. Mies ajelee öisin taksia Nykissä ja siinäkös alkaa ajoittain Travis Bicklen (nuori Robert DeNiro) päässä enempi tai vähemmin tietyllä tavalla viiraamaan kun oikeudentaju kokonaisuudessaan tuntuu olevan maailmassa niin vinksallaan ja siitä melkoinen jännityksen täyteinen reissu miehen alati tummenevassa maailmassa...
...reissussa mukana miehellä on mm. roihahtava palava rakkaus, sisäiset kasvavat demonit, yleisen elämän nurjan puolen näkeminen ja "käsittely" öisillä kaduilla kuin taksin takapenkillä todella tunnelmallisen loihditun musiikin kera. Tuumasta on ryhdyttävä toimeen, jos yhteiskunta ei siihen omin nokkinensa pysty vaan pakenee vastuutaan, vääryys on korjattava hinnalla millä hyvänsä jotta muutaman yksittäisen ihmisen tiet eivät olisi tuhoon tuomittuja.
Todella moni asia loksahtaa kohdilleen, useampi asia just eikä melkein. Näyttää, kuulostaa ja "tuntuu" hyvältä kun tarinakin vie mennessään. Homma etenee rauhallisesti mutta varmasti kuin juna kiskoillaan kohti väistämätöntä. Toki leffa on sen verran rauhallinen yleisluonteeltaan ja varsinkin alussa kun hommaa alustetaan niin nykyajan adhd hörheltäjille se voi olla kovakin paikka koettaa rauhoittua tarinan alustamista seuraamaan, toki lopussa päästetään sitten demonit täysin irralleen...
....ai niin leffassa myös käytetään kerrankin hidastusta sellaisena tehokeinona joka todella syöpyy mieliin.. aivan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan sekä oikealla tavalla. Se todella syövytetään katsojan mieliin tavalla jossa on äärimmäisen harvoin onnistuttu näin tehokkaasti.
Ohjauksesta vastaa Martin Scorsese... DeNiron pääosan lisäksi löytyy mm. Peter Boyle, Albert Brooks, Leonard Harris, Jodie Foster (vetää mainiosti jo lapsena näköjään), Diahnne Abbott...
Klassikko, joka ei ole vanhentunut päivääkään, näin vuosikymmenten jälkeenkään. Aivan sinne korkeimmille palleille ei omassa kautta aikain leffoissa kuitenkaan yllä mutta mainio joka tapauksessa kaikessa karuudessaan. Pakahduttava yleisfiilis joka ei kuitenkaan turruta.
Taxi Driver trailer...
---------------------------------------------------------------------------------------------
Basic Instinct – Vaiston Varassa (1992)
Hollantilainen ohjaaja Paul Verhoevenin tavaramerkki on poikkeusetta tupannut olemaan melkoisen raaka väkivalta sekä leffoissa vilahtelevat naisten rinnat ja noilla eväillähän yleensä edes jollain tapaa tuppaa menestymään vaikka koko tuotos melekoista jöötiä olisikin, tällä kertaa suolletaan ulos kaikkinensa kuitenkin varsin mainio elokuva omaan genreensä..
..kyllähän niitä tässäkin leffassa näkee ja "paljasta pintaa" jonkisen verran kyllä (Hollywood tuotokseksi paljonkin, tosin jos lähdetään Italian suunnalle vierailemaan tässä genressä, niin sitten vähän), tällä kertaa suht onnistuneesti eikä kuten yleensä tuppaa käymään tälläisissä leffoissa että ovat vaivaannuttavasti päälle liimatunoloisia, erityisesti sieltä ison meren takaa tulevissa. Tässä "eroottiset" kohtaukset tukevat hyvin myös sitä jännäripuolta ja monesti juuri yhteen saumattomasti sitoutuvat.
Elokuva onnistuu tuollaisessa "eroottisen trillerin" fiilistelyssä vähintäänkin kelvollisesti..
..tälle on muuten jatko-osa.. siinä esiintyy Stan Collymore !!! jep ! eipä tosin ole oikein ottanut tuulta allensa ”edes” Vinnie Jonesin vertaa valkokankailla siis, tai no ei edes Cantonan.. nimittäin Vinnie on yllättävän hyvänkin uran tehnyt näyttelijänä futisuransa jälkeen.
Leffan taatusti kaikista kuuluisin kohtaus tietysti näyttää aina paremmalta mitä parempi kuvanlaatu ja nimenomaan entistä herkullisemmalta, elikkäs se jaloille leikittelyvilauttelu kuulustelutilanteessa kun naikkosella ei alushousuja ole ja mekkokin suht lyhyttä mallia.
Juonena siis hitusen epävakaa poliisi alkaapi tutkimaan murhaa, joka tuntuu sitoutuvan häkellyttävällä tavalla erään naiskirjailijan kirjoja mukaillen.. kyseinen naiskirjailija paljastautuu melkoiseksi vapaamieliseksi eroottiseksi ilolinnuksi, joka ei häpeile käyttää ympärillään olevia ihmisiä hyväkseen kun tekee "tutkimusta" heistä kirjojaan varten.. kolmas tärkeä tyyppi on poliisin kallonkutistaja psykologi jonka kanssa pollarilla ollut siinä sivussa hitusen eroottista vipinää.. kolmikko tuntuu alkavan pelaavan toistensa kanssa psykologista ja eroottista peliä ja lopulta kukaan ei tiedä keneen uskoa ja mitä on oikeasti tapahtunut vaan kaikki heittäytyvät hekumointeihinsa mukaan ja katsovat mitä tulee tapahtumaan.
Poliisia siis esittää Michael Douglas sekä kirjailijanaikkosta Sharon Stone sopivan kylmällä tavalla elokuvaan tunnelmaan täydellisesti sopien (naikkonen teki tässä elämänsä roolisuorituksen), ja toki kroppa varsin timmissä vedossa tuolloin.. kallonkutistelijaa esittää Jeanne Triplehorn.
Musiikki nappaa mukavasti mukaansa ja leffaa varten tehty tunnusujelluksen kajahdettua ilmoille nousee aina jännitysfiilis mukavasti, kerta toisensa perään.
Elokuva pitää napakkaasti alusta loppuunsa otteeseensa ja loppukohtauskin on varsin tyydyttävä. Varsin "viihdyttävä" ja mukaansatempaava kokonaisuus.
trailer…