Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

Lahjomattomat (The Untouchables) (1987)

Hitusen ”erikoinen” elokuva.

Ohjauksesta vastaa Brian De Palma. Mies teki aikoinaan myös sen ekan Mission Impossible leffan, alussa en sille ihan hirveästi lämmennyt mutta vuosien saatossa olen siitä alkanut pitämään vuosi vuodelta enemmän, nykyään se on keskinkertaisuudesta kivunnut itselläni aivan loistavaksi elokuvaksi ! mutta se on ihan eri leffa se.

Tämähän siis kertoo mafiapomosta Al Capone (Robert DeNiro) ja häntä kovasti jahtaavasta FBI-agentista Eliot Ness (Kevin Costner). Al Capone siis Chicagossa kieltolain (1930-luku) aikoihin piti omissa näpeissään melkoisen täydellisesti sitä mitä alamaailmassa tapahtui ja jakoi käskyjä mitä tehdään alaisilleen…

…sitten on vastavoima tuolle, elikkä Elliot Ness joka vannoi ja teki kaikkensa jotta pystyisi tuolle rikolliselle toiminnalle pistämään stopin ja nitistävän miehen ”valtaistuimeltaan”.. kolmas vahva persoona on omalaatuinen poliisi Malone (Sean Connery) joka opettaa Nessille kuinka mafia nujerretaan kun mies tuntuu olevan tuollaiseksi rivipoliisiksi (veteraaniksi toki jo ehättänyt) melkoinen monenkin asian taitaja & tuntija, häkellyttävän monipuolinen ja viisas tapaus vain kadulla ohikulkevia kuseskelijoita sakottamaan.. SConnery sai muuten tästä roolista parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon.

Siis se mikä tästä erikoisen meikäläisen mielestä tekee niin on tuo tunnelma. Välillä mennään aivan törttöilykomedia fiilistelyissä ja ihan tajutonta komiikkaa ruudulla ja silmänräpäyksessä se saattaa muuttua aivan täysin ja melkosen raa’aksi väkivaltasinfoniaksi, aivan tuosta vain..

..heittää todella häkellyttävästi hetkessä eläen ja silmäräpäyksessä tyylillisesti Pelle Hermanni -> Hannibal Lacter -> Benny Hill -> Charles Manson fiiliksillä, mitä katosojan pöksyihin tulee..

..leppoisan läpsyttelyn ja ”hurjin mafiafilmi sitten Kummisedän” varsin erikoinen yhdistelmä. Tai jälkimmäinen ainakin kannen tekstin mukaan, siinä ehkä vähän kuiteskin liioiteltu.. toki jos siinä välissä ei muita ainuttakaan tehty, niin ehkä sit :D mut en mä tiiä miksi aivan tarkalleenottaen mutta ajoittain minusta tuntuu että nämä tyypit tässä elokuvassa on vaan jotain koomisia hahmosia, eikä jotain oikeasti olleita paatuneita rikollisia ja kyttiä lainkaan.

Lavastus ja puvustus, erityisesti ensin mainittu on kohdillaan ja homma näyttää upealta ja auttentiselta.

Aika näyttäköön mihin suuntaan sitä tämän DePalman tekeleen kanssa hiissataan meikäläisen ”arvoasteikossa”, ei tämä kyllä täysin vielä vakuuttanut mutta katsotaan nostaako osakkeitaan tai laskeeko sitten aikanaan.

Musiikkii tykittää Ennio Morricone, joten monipuolisesti mies teki urallaan muitakin kuin vain spaghettista westerniä.

trailer…


-------------------------------------------------------------------------------------------------

Hiidenpata (The Black Cauldron) (1985)

Disneyn eräitä klassikoita. Tovi on jo tämän teosta vierähtänyt aikaa nimittäin pärähtänyt eetteriin tämä jo vuonna 1985 näköjään tuolloin Disney teki hitusen tummempaakin tarinaa ennen kuin söpöilylinjalle lähti.

Elokuvan iästä johtuen ei siis ole nykyajan kolmiulotteista tietsikka-animaatiota tarjolla vaan sitä perinteistä kaksiulotteista ja mainiosti tuo tähän tummempaan sävyyn sopiikin. Jotenkin noissa uusissa synkkien ja todella tummanpuhuvien hahmojen (joita tästä löytyy normaali Disneytä enempi) ei oikein tietsikalla saa samanalaista tunnelmallista pahuutta aikaiseksi luotua. Piirrostyylistä pidin erityisen paljon tässä elokuvassa, sopivan synkeänoloista ja samalla kuitenkin ikäisekseen varsin näyttävää (tänäkin päivänä), tunnelmallista lienee aika passeli sana.

Sinänsä tarina suht perinteistä sankarisatutarinaa, elikkäs talonpoika joka uneksii työteliäässä arjessaan hieman suurempia kuvitelmia, vedetäänkin mukaan maailmaa pelastamaan sankariksi... mutta ilman alussa totaalisen mitättömyyksinä pidettyjä ystäviä ei hänkään suuriin asioihin kykene tai kykenisi.

Pidin ! perustyylikästä satuilua :) toki näiden nykyajan tarinoiden ja nokkelien dialogien tasolle tämä ei toki yllä lähellekään, jos masun pohjaa kutkuttavaa hersyvää sutjakan suulasta höpinää haluaa niin nykyajan "3D" animaatioleffat panostavat enempi sille osastolle hyvinkin selvästi. Niin tai näin ... tykittää vaikkapa jotain kehnoa Dragonlancea kaikilla mahdollisilla osa-alueilla aika rankasti nessuun. Varsin kelvollista, ehkei välttämättä niinkään nyky-disneymäinen lainkaan kuin olisi odottanut, se on vaan hyvä se !

trailer…


------------------------------------------------------------------------------------------------------

Taksikuski (1976)

Laatu leffat kestävät aikaa hyvin eikä ajan hammas niitä juurikaan nakerra. Niin on tässäkin tapauksessa. Kokonaisuus on sen verran laadukas että tunnelma välittyy ja uhkuu heittämälle edelleen katsojalle asti, vaikka ajoittain melkoisen hidas"tempoinen" onkin.

Vietnamin veteraani joka ajautuu muiden ihmisten elämänkohtaloiden viitoittamana teille tuntemattomille, lisäksi oman elämän menneet sotatraumat takaraivossa kutkuttavat. Mies ajelee öisin taksia Nykissä ja siinäkös alkaa ajoittain Travis Bicklen (nuori Robert DeNiro) päässä enempi tai vähemmin tietyllä tavalla viiraamaan kun oikeudentaju kokonaisuudessaan tuntuu olevan maailmassa niin vinksallaan ja siitä melkoinen jännityksen täyteinen reissu miehen alati tummenevassa maailmassa...

...reissussa mukana miehellä on mm. roihahtava palava rakkaus, sisäiset kasvavat demonit, yleisen elämän nurjan puolen näkeminen ja "käsittely" öisillä kaduilla kuin taksin takapenkillä todella tunnelmallisen loihditun musiikin kera. Tuumasta on ryhdyttävä toimeen, jos yhteiskunta ei siihen omin nokkinensa pysty vaan pakenee vastuutaan, vääryys on korjattava hinnalla millä hyvänsä jotta muutaman yksittäisen ihmisen tiet eivät olisi tuhoon tuomittuja.

Todella moni asia loksahtaa kohdilleen, useampi asia just eikä melkein. Näyttää, kuulostaa ja "tuntuu" hyvältä kun tarinakin vie mennessään. Homma etenee rauhallisesti mutta varmasti kuin juna kiskoillaan kohti väistämätöntä. Toki leffa on sen verran rauhallinen yleisluonteeltaan ja varsinkin alussa kun hommaa alustetaan niin nykyajan adhd hörheltäjille se voi olla kovakin paikka koettaa rauhoittua tarinan alustamista seuraamaan, toki lopussa päästetään sitten demonit täysin irralleen...

....ai niin leffassa myös käytetään kerrankin hidastusta sellaisena tehokeinona joka todella syöpyy mieliin.. aivan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan sekä oikealla tavalla. Se todella syövytetään katsojan mieliin tavalla jossa on äärimmäisen harvoin onnistuttu näin tehokkaasti.

Ohjauksesta vastaa Martin Scorsese... DeNiron pääosan lisäksi löytyy mm. Peter Boyle, Albert Brooks, Leonard Harris, Jodie Foster (vetää mainiosti jo lapsena näköjään), Diahnne Abbott...

Klassikko, joka ei ole vanhentunut päivääkään, näin vuosikymmenten jälkeenkään. Aivan sinne korkeimmille palleille ei omassa kautta aikain leffoissa kuitenkaan yllä mutta mainio joka tapauksessa kaikessa karuudessaan. Pakahduttava yleisfiilis joka ei kuitenkaan turruta.

Taxi Driver trailer...


---------------------------------------------------------------------------------------------

Basic Instinct – Vaiston Varassa (1992)

Hollantilainen ohjaaja Paul Verhoevenin tavaramerkki on poikkeusetta tupannut olemaan melkoisen raaka väkivalta sekä leffoissa vilahtelevat naisten rinnat ja noilla eväillähän yleensä edes jollain tapaa tuppaa menestymään vaikka koko tuotos melekoista jöötiä olisikin, tällä kertaa suolletaan ulos kaikkinensa kuitenkin varsin mainio elokuva omaan genreensä..

..kyllähän niitä tässäkin leffassa näkee ja "paljasta pintaa" jonkisen verran kyllä (Hollywood tuotokseksi paljonkin, tosin jos lähdetään Italian suunnalle vierailemaan tässä genressä, niin sitten vähän), tällä kertaa suht onnistuneesti eikä kuten yleensä tuppaa käymään tälläisissä leffoissa että ovat vaivaannuttavasti päälle liimatunoloisia, erityisesti sieltä ison meren takaa tulevissa. Tässä "eroottiset" kohtaukset tukevat hyvin myös sitä jännäripuolta ja monesti juuri yhteen saumattomasti sitoutuvat.

Elokuva onnistuu tuollaisessa "eroottisen trillerin" fiilistelyssä vähintäänkin kelvollisesti..

..tälle on muuten jatko-osa.. siinä esiintyy Stan Collymore !!! :D jep ! eipä tosin ole oikein ottanut tuulta allensa ”edes” Vinnie Jonesin vertaa valkokankailla siis, tai no ei edes Cantonan.. nimittäin Vinnie on yllättävän hyvänkin uran tehnyt näyttelijänä futisuransa jälkeen.

Leffan taatusti kaikista kuuluisin kohtaus tietysti näyttää aina paremmalta mitä parempi kuvanlaatu :D ja nimenomaan entistä herkullisemmalta, elikkäs se jaloille leikittelyvilauttelu kuulustelutilanteessa kun naikkosella ei alushousuja ole ja mekkokin suht lyhyttä mallia.

Juonena siis hitusen epävakaa poliisi alkaapi tutkimaan murhaa, joka tuntuu sitoutuvan häkellyttävällä tavalla erään naiskirjailijan kirjoja mukaillen.. kyseinen naiskirjailija paljastautuu melkoiseksi vapaamieliseksi eroottiseksi ilolinnuksi, joka ei häpeile käyttää ympärillään olevia ihmisiä hyväkseen kun tekee "tutkimusta" heistä kirjojaan varten.. kolmas tärkeä tyyppi on poliisin kallonkutistaja psykologi jonka kanssa pollarilla ollut siinä sivussa hitusen eroottista vipinää.. kolmikko tuntuu alkavan pelaavan toistensa kanssa psykologista ja eroottista peliä ja lopulta kukaan ei tiedä keneen uskoa ja mitä on oikeasti tapahtunut vaan kaikki heittäytyvät hekumointeihinsa mukaan ja katsovat mitä tulee tapahtumaan.

Poliisia siis esittää Michael Douglas sekä kirjailijanaikkosta Sharon Stone sopivan kylmällä tavalla elokuvaan tunnelmaan täydellisesti sopien (naikkonen teki tässä elämänsä roolisuorituksen), ja toki kroppa varsin timmissä vedossa tuolloin.. kallonkutistelijaa esittää Jeanne Triplehorn.

Musiikki nappaa mukavasti mukaansa ja leffaa varten tehty tunnusujelluksen kajahdettua ilmoille nousee aina jännitysfiilis mukavasti, kerta toisensa perään.

Elokuva pitää napakkaasti alusta loppuunsa otteeseensa ja loppukohtauskin on varsin tyydyttävä. Varsin "viihdyttävä" ja mukaansatempaava kokonaisuus.

trailer…
 
Greyhound...Hanksin leffa. Täytyy sanoa et kerrankin tehty ison luokan leffa jota ei ole venytetty. 90min leffa, josta lopputekstejä noin 20min. Eli reiluun 70 minuuttiin ahdettu koko leffa.
Ei suvanto vaiheita ollut.

Ite kyllä tykkäsin tuollaisena vähän kevyempänä leffana katsella tuon.

Löytyy siis Applen tv+:sta, jonka saa Applen laitteiden ostajat vuodeksi ilmaiseksi. Oli tasan ensimmäinen leffa/sarja jota sieltä katsoin ja ilmaista kokeilua 4kk jäljellä. :D
 
Siinä hitusen tai hitusen enempikin kuin vain hitusen verran, ruoditaan Arkalajat – The Goonies nimistä elokuvaa…

 
9½Ninjas! tämän arvostelun perusteella kuulostaa kyllä todelliselta laatutekeleeltä, oikein vimosen päälle ! :D

Huikeata että tuossa on oikein ”suomalainen” ninja, se puhuu selkeää Suomea !

Onko tässä selkeästi yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista elokuvista !? :D ei olla kaukana sellaisesta !

 
Jos tosiaan ”historian hämäristä” nuo Italo Crimit nappasee, tai yleensä ottaen kiinnostaa mistä kyse niin tuossa aikamoinen infopläjäys tuohon aiheeseen !

Videospacen livelähetys omistettu kokonaan italialaisille Crimi/Polizieshi-elokuville 70-luvulta! Paikalla kommentoimassa Villen lisäksi on kaksi alan titaaninlujaa asiantuntijaa: Antti Murtonen ja Artturi Rostèn. Astu Rooman, Milanin ja Napolin synkkään väkivallan, nihilismin maailmaan missä miehet ovat koviksia tappajia, naiset ovat kauniita ja aina halukkaita, missä J&B virtaa, tupakka palaa ja pyssyt paukkuvat!

Videospace LIVE like a Videofreak, Die Like a Man!


--------------------
EDIT

Tässäpä vielä lissää herkkua samaista aiheesta… toki kantsii ekaksi tuo ylempi katsella, siinä vielä laajempi ja kattavampi kokonaiskuva, tässä sitten vähän tarkempaa ja tietyllä tavalla rajatumpaa infoa aiheesta, mutta toki pari helmeä sieltä sitten esitellään.

Antin videokokoelman parhaat+keskustelua Italo-leffoista [Komiat kokoelmat 2020]
Komiat kokoelmat palaa ruutuun!
Vuoden 2020 kokoelman esittelyn aloittaa TrashVideoFinland oma poika, Antti Murtonen, jonka videokokoelman DVD- bluray- ja LP-levytarjontaan pääsemme tällä videolla tutustumaan! videokokoelma valikoimaa on laidasta laitaan aina italialaisista kauhuklassikoista Venäläisiin Tarkovskeihin.

Leffakeskustelu jatkuu hyllyesittelyvideon jälkeen italocrimeistä ja muista italialaisen elokuvan genreklassikoista. Mikä on parasta italialaista kauhua? Lucio Fulci? Dario Argento? Demons? Dawn of the Dead? Zombie Flesh-Eaters? Sekä Alejandro Jorodovsky
!

 
Viimeksi muokattu:
Ford Fairlane – Rokkidekkari (1990)

Tämähän on itsensä Renny Harlinin väsäämä leffa. Osa sakista pitää tätä jopa miehen parhaana elokuvana.. siihen tosin vaaditaan että se että törky”turpa”huumorin riemu-rellestys on lähellä sydäntä.. väkivaltaa ja toimintaa toki unohtamatta. Ehdottomasti miehen omatakeisin leffa.

Tarinallisesti melkoista huittentuittendaalenia. Siitä joko ottaa selvää katsoja, tai sitten on ottamatta mutta se on oikeastaan aivan täysin sivuseikka tässä elokussa.

Tässä kaikki kaikessa on rellestys ja ”tökeröiden” juttujen losautteleminen päin muiden naamataulua, toki välillä siinä on sitten oikein tuliaseetkin apuna, tai nyrkit… jotta pelkkään suuvärkkin ei tarvitse hätätapauksessa enää turvautua.

Pääosaa vetää Andrew Dice Clay.. muita hitusen tunnetumpia naamoja ovat mm. Priscilla Presley, Lauren Holly sekä Robert Englund.. musapuolella raikaa mm. Billy Idol sekä Yello, jotta vähän vauhdikkampaa tahtia isketään sieltä suunnalta katsojan suoneen sitten, tai no korvakäytävään ehkä kuiteskin. Ai niin Kata Kärkkäisen roolia voisi jo melkein "cameoksi" kutsua, sen verran pikainen se oli kun sieltä housunsepaluksen tasolta pystyy ponkas.

Rillittelu rällättely, jos se uppoo niin mainio leffa mutta jos ei tuollainen nappaa niin ei ole kummoinen tapaus.. toinen saattais kommentoida tästä että hävytöntä ja toinen saattais tokaista v*tun siistii shittii.

..en tiedä miksi mutta mulle tulee tästä tietyllä tapaan mieleen Larry Laffer mutta tuollaisena todella suorasukaisena toiminta’urpo’hövelönä versiona, niin puheiden kuin tekojensa puolesta.. tässä leffassa on vain yksi uros ja sen nartut ja puheet ovat välillä kuin Dukella vaikkapa Nukemissa kera yllä pörräävien beibien… sellainen meininki siis.

Uppoaa tai ei uppoa. Itse kyllä, pakko myöntää että pidin, tästä siis :D

trailer..
 
Viimeksi muokattu:
JCVD (2008)
”I’m too old for this shit”

Elokuvan nimi jo kertoo itsessään lyhyesti ja ytimekkäästi kuka tässä pääosassa on. Itseironisesti myös kannessa teksti kertoo että ikä alkaa painamaan, vanhemisen laki alkaa vääjäämättä tulla vastaan.

Elikkäs tossujen viuhahtamisnostamisia kasvojen korkeudelle tiedossa, sekä rystysen husimista kohti nessua tiedossa… noh eipä ole, sillä tämä on oikeasti jotain aivan vallan muuta. Jos Sylvester Stallone siinä Sop Land ellokuvassa pistettiin oikeasti näyttelemään niin tässä tehdään samanmoinen juttu Jean Claude Van Dammelle.

Miehelllä ei mene hyvin. Vaimo on jättänyt, tyttären huoltajuuskiista on hävitty, rahat on loppu ja Steven Seagal vei viimeisimmän roolin nenän edestä leikkaamalla poninhäntänsä pois. JCVD palaa siis häntäkoipien välissä takaisin esi-isiensä maille Belgiaan. Kotikaupungin fanit sentään tuntuvat miehen vielä avosylin ottavan vastaan..

..siitäkös hyvinkin nopsaan kehkeytyy panttivankitilanne. Jossa myös belgisankarillamme on oma osansa.

Hitusen yllättäen tästä keskeytyy jopa draama ja ripaus erikoista itseironista komediallista antiakin kerta taiteellisuuden ! Ikä on tuonut muutaman lisärypyn otsalle ja ne ovat tarpeen kun mies pyrkii näyttelemään oikeasti, muutakin kuin vilauttelemalla tasaiseen tahtiin tossunpohjaa tai rystysiänsä vasten jonkin toisen kasvoja.

Alkaa ihan jees, mut sitten meinaa vähän lerpahtaa kun homma etenee. Ihan ok mut tässä olis oikeasti olut ainesta vaikka mihin. Nyt läheskään kaikkea ei olla saatu puserrettu pihalle. Itseiroania toimii ajoittain napakkaasti mutta sitten ajoittain kääntyy itseään vastaan kun tulee suvantokohtia.. vähän kuin koko leffa.

Hetkittäin mukaansatempaava tyhjänpäiväisyys, joka päästää osan potentiaalistaan lipumaan sormiensa välistä. Ihan katseltava sinänsä mutta ainekset olis ollut niiin paljon parempaankin.

Menee osittain jo tekotaiteellisuuden puolelle, eikä vain hyvällä tavalla vaan pikemminkin just sillä tavalla kuin ei ois toivonut. Niin tai näin.. todella erilaista Van Dammea tarjolla kuin missään muussa hänen leffassaan on ollut, sinälläänhän jo se voi olla yksin syy katsoa tämä, kertaalleen.

Ohjauksesta vastaileepi Mabrouk El Mechri.

trailer…
 
Grand Piano (2013)
”Play one wrong note and you die”

Tälläinen yhden paikan juttu ja trillerijännäri, kelpaa kyllä aina meikäläiselle. Mikä ehkäpä vielä mukavampaa sinänsä, niin ihan sattumalta vastaan näppeihin osui alelootasta ja kun takakansiteksit lukas niin kiinnostus heräs tätä kohtaan entisestään. Etu- ja takakannessa kun vielä De Palman ja Hitchcockin tyyliseksi mainostettu, niin mikäpäs jottei.

Pari tälläistähän on todella mainiota aikojen saatossa tullut kuten rikollisen arvostettu Phone Booth, nyt ei kuiteskaan olla puhelinkopissa vaan konserttisalissa ja piano on se juttu.

Elijah Wood esittää taidokasta konserttipianisti (mies pääsee siis Lenni-Kalleilemaan) joka kärsii armottomasti esiintymisjännityksestä, jotta se itsessään ei olisi jo tarpeeksi niin panoksia kokotetaan tässä oikein kunnolla ! Mies on jännityksen takia ollut vuosikaudet tauolla mutta nyt tekee odotetun ja suuren paluun. Nuottien seasta löytyy kuitenkin viesti, tai oikeastaan julkea uhkaus. Salissa oleva sala-ampuja joka punapistetähtäimen kera ilmoittelee olemassa olostaan (antaa motivaatiota touhuun), uhkaa ampua hänet ja hänen vaimon, jos mies tekee virheen soittaessa tai ei tee ohjeiden mukaan mitä pianisti tulee hiljalleen saamaan…

…on tullut aika henkensä edestä soittaa pianoa.

Ohjauksesta vastaa Eugenio Mira.. toki EWoodin lisäksi myös muita nimiä on näyttelijöinä kuten John Cusck, Tamsin Egerton, Kerry Bixhe, Allen Leech, Alex Winter, Dee Wallace, Don McManus…

Valitettavasti leffan alustus ja esileikki ei ole kovinkaan onnistunut… juttua pohjustetaan puolisen tuntia ja kun koko hommalla on pituutta passelisti puolisentoista tuntia niin periaatteessa kolmasosa hukattu ja vielä alku, jonka pitäis napata ehdottomasti katsoja mukaansa. Kyllähän tämä sitten kun vauhtiin aikanaan pääsee niin paranee ja alkaa otetta kiristämään, mutta suurimmalle osalla katsojista se on jo melkeinpä myöhäistä siinä vaiheessa.

Huikea idea ! :) muutama kelpo juttu niistä toteutettukin mutta ei tämä kokonaisuus ole lähelläkään vaikkapas Speed, Phone Booth, Open Windows tasoa, joissa katsojan adrealiini paukkuu ylitse äyräiden kun seuraa ruudun tapahtumia herkeämättä. Kyllä tämänkin haluaa ehdottomasti nähdä loppuun että miten käy, kun alkuun on päässyt.

Vielä hivenen paremmalla kässärillä ja pätevämmällä ohjaajalla tästä ois voinut tulla todella huikea helmi.

Nyt tämä on ihan kelpo elokuva, jonka ihan mielellään kokoelmissa toki pitää ei siinä. Tälläisiä kun ei ylipäätään ihan hirmuisesti ja turhan paljon ole edes tehty…

…tosin tämä vaan kertoo entistä vahvemmin myös sen että Phone Booth on oikeasti aivan loistava elokuva, varsinkin sen loppukin on jotain aivan upeaa. Tästä sellainen totaalinen tunnelman tiivistyminen jäi kuitenkin uupumaan, oikeastaan koko elokuvan ajan. Jollain tapaa tulee sarjamurhaajaleffojen puolelta mieleen tulis Copycat - Kopimurhaaja joka on kuitenkin omassa sarjassaa vielä pari askelta tätä lähempänä niitä todellisia huipputeoksia.

Olis tämän kuitenkin halunnut vielä vähän parempi olevan.

trailer…
 
Löytyykö tuo leffa joltain suoratoistopalvelulta? Ja jos satut tietämään, niin voitko kertoa mistä? Itselläni on noita useampia, enkä juuri nyt pääse muutenkaan hakemaan.

Siirretään tänne niin ei mene offtopicin puolelle. Jos haluat kokeilla kikkailla VPN yhteyden kanssa, ni täällä brittien Amazon Primessa on tuo Life.
En osaa sanoa miten Amazon toimii VPN kanssa kun ei ole tullut kokeiltua.
 
Punaisen Lokakuun Metsästys (1990)

John McTiernan oli hyvänä päivänään aivan saakutin kova ohjaaja. Onhan mies urallaan useammankin todellisen mestariteoksen ohjannut ja jos niitä pystyy useammankin tekemään, niin ei voi enää olla pelkästä sattumasta todellakaan kyse. Tämäkin on laadullisesti huikeaa jännäritrilleri että ei mitään rajaa. Vaikea olis kuvitella että jostain sukellusveneestä sais näin intensiivisen elokuvan aikaan.

Tämä perustuu Tom Clancyn kirjaan jonka mies kirjoitti 1984. Oli kait aloituslaukaus ”Jack Ryan” seikkailuille. Tässä tuota JRyania esittää Alec Baldwin mutta periaatteessa JR ei ole tämän elokuvan herra ja hidalgo vaan se titteli menee vähintäänkin tasavertaisesti Sean Conneryn esittämälle venäläiselle sukellusveneen kapteenille Marko Ramiukselle, okei Sean ei sentään Venäjää tässä puhu, tai yritä edes omalla skottiaksentilla vääntää sellaista huuhaa höpinää.. sen verran kuitenkin mainio roolisuoritus että eipä se haittaa hirveästi. Kumpikin vetää oman roolinsa todella hyvin, eikä kumpikaan jää juurikaan toisensa varjoon tai tallomaksi, mikä on myös elokuvan onnistumisen kannalta erityisen tärkeää.

Äänitehosteista muuten lohkes tälle peräti Oscar sitten. oli myös leikkauksesta ehdolla mutta sillä osastolla ei pysty tälle leffalle kotikaappiin napsahtanut.

Elokuvassa Yhdysvaltoja lähestyy Neuvostoliiton uudenaikakauden ydinsukellusvene joka on nimetty Punainen Lokakuu ja sisältää kaikki viimeiset herkut sekä hienoudet... tämä sukellusvene on siis matkalla kohti Amerikan rannikkoa ”uhkaavasti” amerikkalaisten näkökulmasta asiaa tarkasteltuna..

..sehän ei käy päinsä kuitenkaan oikein kenellekään, vaan Jack Ryan lähetetään selvittämään mistä on kyse, onko tuo neukkulainen alus miehistöineen nyt sitten aikeissa hyökätä vai loikata ? Jack ei ole tullut tunnetuksi nyrkeistä ja seulaksi vihujen ampumisesta vaan enempikin luottaa älyyn, vaistoon, intuiitioon, järjenjättiläisen voimaan tilanteiden selvittämisessä…

…joten fiksua lähettää tälläinen lähettiläs ensin haistelemaan mistä olis kyse, jottei ydinsotaa heti saatais nyrkkikättelyssä aikaiseksi, kahden mahdollisen pässin kolistellessa sarvia yhteen…

…itse elokuvahan tuon paljastaa jo aikamoisen varhaisessa vaiheessa että mikä onkaan tuon veli venäläisen pyrkimys, kun ydinsukellusveneellään putputtaa kohti Ameriikan vesistöjä, silti elokuva ei menetä jännitettään hetkeksikään, joka on upea juttu ! :) silmukka vaan kiristyy mitä pidemmälle mennään katsojan ympärillä.

Alec Baldwin sai siis näin ollen kunnian olla ensimmäinen näyttelijä joka Jack Ryania valkokankailla esitti. Yleensä juuri tuo Jack Ryan jos on mukana niin on käsittääkseni se elokuvan pääjeppe. Mut tässä tosiaan tuo Neuvostoliiton sukellusveneen komentaja Marko Ramius (Sean Connery) on se joka ottaa vielä suurempaa roolia tässä itselleen. Toki kummankin sukellusveneen miehistöä seurataan kivan tasapuolisesti sinänsä.

Paljon on muitakin kovia näyttelijänimiä tässä kuten Scott Glenn, James Earl Jones, Sam Neill, Tim Curry, Stellan Skarsgård…

Upea trilleri, MacTiernan osaa tämän puolen sille päälle sattuessaan aivan hemmetin hyvin ! ei ois uskonut että tästä aiheesta saa tälläisen jännitysnäytelmän kasaan ! sekä oikeasti mielenkiintoista dialogia aikaiseksi. Miesten puheet oikeasti uskoo, sen verran vakuuttavasti näyttelijät ne latelevat. Ei ole todellakaan mitään äärimmäisen kuivakkaa tylsää jargonia ja teknistä sotasanastoa tässä nyt sit, jolla katsoja koetettais vaivuttaa unten maille.

Lumoava :) elokuva ei kiirehdi juurikaan ja pituuttakin on aikamoisen paljon mutta silti rauhassa edetään ja rytmitys tuntuu hyvältä, se jos mikä on hienon ja erinomaisen elokuvan tunnusmerkki. Silti koko ajan katsojalla on fiilis että jotain mielenkiintoista ja tärkeää tapahtuu koko ajan.

Upea tunnelma joka välittyy katsojalle asti. Oli jännite sitten se että ollaan oikeasti pienessä metalliputkessa meren alla ja tilaa on aika ahtaasti. Tai sitten miesten henkisestä mittelöstä mitä tulee tapahtumaan, syttyykö kolmas maailmansota kunnon ydinjysäyksellä ?

Taidokas elokuva ! jos aihealue yhtään mietityttää että ei oikein välttämättä nappais alkuunkaan ja pelko persiissä että tämä ois kuiva kuin korppu, kuten varmasti aika monikin niin miettii !? niin silti kannattaa antaa mahdollisuus tälle, sen verran kovan luokan leffasta on kyse.

Basil Polediuksen tavaramerkkiä, eli kuoroakin välillä kuullaan. Puvustus on kodillaan, valaistus on aivan huikeaa ja luo elokuvalle upeat puitteet ! Elokuva on nannaa niin silmille, korville kuin aivoille.. kuitenkin olemalla aikamoisen pieni paketti, vaikka aihe sinänsä suuri onkin.

Toimintatrilleri vailla toimintaa, ollen siltikin huikea trilleri :) se jos mikä, on jo jotain todellakin katsomisen arvoista. Erittäin hyvä ! taitavissa käsissä saadaan vaikka mitä aikaan ja vaikka mistä aiheesta oikeasti kiinnostava elokuva, tämä on sellaisesta mainio osoitus.

trailer…
 
Noidat (The Witches of Eatwick) (1987)
”Kolme kaunista naista ja yksi onnekas paholainen”

Olipa kerran kuvitteellinen pikkukaupunki Rhode Island nimeltään. Siellä asusteli ja katuja tallaili kolme nykyajan noitaa (Michelle Pfeiffer, Susan Sarandon, Cher).

Mimmejä yhdistää eräs asia, kaikki kolme haikelevat kovasti unelmiensa miehen (Jack Nicholson) perään, onko miehen saapuminen paikkakunnalle sattumaa vai onko noituutta ilmassa asian tiimoilta ?

Jos näyttelyn puolta aletaan tässä miettimään niin Jack Nicholsin on virkamimmejään edellä aivan omassa luokassaan ! Aivan loistavasti vetää roolinsa :) osittain jopa mielipuolinen vetäsy mutta siinä jos missä mies on omimmillaan ! se on tullut jo aikamoisen monta kertaa valkokankaalla hänen osaltaan todistettua ja katsojat taatusti nyökyttelevät tuon asian suhteen kerta toisensa perään hyväksivät, kyllä niin on..

..mutta kaikkea kuorruttaa todella vahvasti huikean hauskat repliikit joita mies suustansa päästelee vallan lipevän sutjakkaasti ja usein.

George Miller ompi ohjaajana.

Musat vetäsee nimiinsä Jown Williams ja kyllähän niitä kuuntelee vallan mielikseen. Sellainen kivan satumainen noitamaisin säväyksin siitä irtoaa kyllä korvakäytäviin nautiskeltavaksi :)

Elokuva on vähän sekoitus kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Löytyy vaikutteita niin fantasiasta kuin kauhusta… yliluonnollista ja jännitystä. Huumoria sillä jos millä on tämä kuorrutettu oikein kunnolla. Erikoistehoste showta aletaan viljelemään sitä enemmän mitä pidemmälle elokuva etenee ja sitä puoltahan sitten piisaa.

”Omituinen” leffa joka ottaa vähän kaikesta kaikkea ja vielä kerta kiellon päällekin. On ihastusta, romantiikkaa, jännärii, kauhuu, huumoria ja saatetaanpa ohimennen miettiä tyyliin naisen synnyn saloja ja roolia maailmassa.. että juu, kaikenlaista muutakin toki pohtivat..

..toki on myöskin myönnettävä että ilman Jack Nicholsonin loistavaa roolisuoritusta tämä olisi ”haalea ja kalpea” ilmestys, siis siihen verrattuna mitä se nyt on, juuri tuon yksittäisen roolisuorituksen ansiosta tämä singahtaa huisiksi leffaksi. Tämä elokuva hengittää miehen roolisuorituksen mukana ! …

…mutta on myös sanottava että naisetkin vetävät hyvin ! ja se jos mikä peilaa vielä Nicholsonin roolisuoritusta kuinka nautinnollista seurattavaa se on.

Ihan kiva elokuva lievästi sanottuna, nimittäin on aikamoisen paljon enemmän tämä. Tässä on sitä vanhan sortin elokuvallista taikaa ilmassa kiitettävästi ! ..

..elokuva joka tuntuu elokuvalta, joka on tehty sen takia että se on haluttu tehdä ihmisiä puhtaasti viihdyttämään aivan vilpittömästi eikä tylsän laskelmoidusti niin kuin niiiiiiin monet nykyään tuppaavat väkisin yrittämään. Tässä tekijät ja näyttelijät luottavat omiin vaistoihinsa ja antavat mennä siitä mistä parhaiten nauttivat :) se todellakin välittyy katsojalle asti ja sen aistii ! Uskallus, ilo, halu ne kumpuavat tästä elokuvasta ilmoille singahtaen.

Ööööö’ööö’ö.. kait tämän voisi romanttiseksi kauhukomediaksi sitten lokeroida, vaikka se täysin turhaa onkin. Kun elokuva on hyvä niin se on hyvä :) ja tämä on just sitä.

trailer….
 
Evil Toons – 20th Anniversary Edition (1992)
”Roger Rabbits meets The Evil Dead.”

Jo heti leffan alkutekstien esipuhe kertoo siis mistä kyse ja jo se itsestään kertoo kuinka ”vakavasti” tämä tekele ottaa itsensä :D eli toisin sanoen ei juurikaan.

Näyttelemisen taso on kehnohkoa, pakko myöntää. Tarina on täysin pösilö. Huumori on ala-arvoista ja pervoa. Mitäs tuosta voisi saada aikaan ? No hyvän elokuvan :) nimittäin tämä on oikeasti kelpo tekele ja genreensä oikeastaan aikamoisen erinomainen ! Kyllä tämän matkassa viihtyy mainiosti.

Mut oikeastaan nuo animaatiotyypit on tehty tässä ihan hyvin, että tuollaiset ei ihan kädettömältä sakilta tuosta vain irtoa. Vaatiii jo vähän taitoa ja lahjakkuutta !

Kaikki ”paskuus” on tässä sillain oikealla tavalla tuotettua ehtaa itseään että se kääntyy hyväksi katsojansa suussa :D kunhan tätä vain muistaa maiskutella ja oikein kunnolla maiskuttlee sit :) eikä tarvi ees kuravettä juomiseksi.

Näyttelijöinä mm. David Carradine, Dick Miller, Artie Johnson, Monique Gabrielle, Michelle Bauer… kaikki ihmisnäyttelijät vetävät täydellisen ylinäytellysti ja ovat melkeinpä jo kuin animaatiotyyppejä itsekin.. ehkäpä David Carradine ei niinkään ja miehen suoritusta voisi jopa jo luonnehtia näyttelmiseksikin… ohjannut olis Fred Olen Ray.

Musat on tehnyt Chuck Cirono, eikä nekään petä. ”Laatu”matskua oikealla tavalla kuitenkin elokuvaa tukee.

Erinomainen ns. huono elokuva. Täysin puhtaasti niin sanotusti ”genre”elokuva ja sellaisena tämä pitää ottaa, jos aletaan oikeasti elokuvallisia ansioita etsimään niin ei niitä ihan hirveästi ole. Tosin ei tätä nyt ihan perähikiän pojatkaan sai kyllä paintilla kasaan väsättyä, tahi ekaa kertaa kameran edessä hortoillessa että ei sen puolen.

Neljä college misua, joilla warsin kiwa weetewarderooppi sekä tiukat peput ! ja juu on niillä rinnatkin ! eikä tarvi edes mitään apuvälineiän nuita muotoja huomatakseen, kun mimmit niitä auliisti esitellevät elokuvan edetessä, ei ole todellakaan mikroskoopille tai suurennuslasille tarvetta. Mimmeillä on ehta asenne mennä viikonlopuksi siivoamaan erästä taloa joka on pidemmän aikaa ollut tyhjillään, jossa kuulemma saattaa kummitella mutta mimmit eivät ole moksiskaan varoituksista. Tytöt saavat ”tavalla ja toisella” demonisen kirjan käsiinsä ja sitä kautta herättävät nuo piirretyt ilkimykset henkiin ! kyseinen kirja muuten kumartaa ja äärimmäisen syvään monta kertaa päivässä Evil Deadin suuntaan.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen ja mainiota ehtaa ”keräilykamaa” :) Tämän aina silloin tällöin katsoo oikeinkin mielellään yhä uudelleen ! :D jo se pelkästään kertoo että tässä on monta asiaa tehty oikeinkin ja oikeastaan tekijät ovat yllättävänkin tarkkaan tienneet mitä ovat tekemässä. Tämä ei ole mikään kasaan ruimittu roskakokkare, jollaiseksi tässä olis ainekset ollut mutta tekijät saivat tästä tehtyä sitä mitä lähtivät havittelemaankin. ”Roskien” aatelia.

Kerrankin ”saa leikkiä” kärpästä, siis muutenkin kuin vain erään Cronenbergin mestariteoksen yhteydessä… puhdas ja ehta ”kakka” on nimittäin oikeasti hyvää tällä kertaa.

Tässä Special Editionissa tosi paljon extroja ja MAking of löytyy kans, namua ! ja makoisaa sellaista siis :)

Kulttiklassikko !

trailer…
 
Rottaralli (2001)

Niin siinä vaan käy että vanhat mestaritkin saattavat ”hyytyä” kun uusille vuosikymmenille vuodet vierivät, eivätkä saa enää kutsuttua iskemään salamaa samaan kohtaan kuin mitä reilu vuosikymmen takaperin pystyivät, jopa useamaan kertaan…

…okei ajat muuttuvat eikä sitä samaa pysty loppumattomiin toistamaan, jotta homma tuoreena pysyis. Silti on aika erikoista että ne naurattivat tuolloin ja ne naurattavat nyt. Nämä uudet kun taas eivät läheskään samalla intensiteetillä pistä nauruhermoja koetukselle ja hommiin.

Tällä kertaa on yrittäjänä on siis itse Jerry Zucker, joka on tuttu vaikkapas aivan huikeista hymynaurupommeista kuten Hei Me Lennetään sekä Mies ja Alason Ase.

Tässä haetaan vähän Kanuunankuula (Ralli) ideaa… menopelit nimittäin tässä ei ole juurikaan kovin suuressa osassa. Kisataan että pitää olla tietyssä paikassa kaikista ensimmäisenä niin siellä olis sitten pieni palkinto odottamassa, ja sääntöjähän ei juurikaan ole. Toki mikään K18 leffa ei ole kuitenkaan, joten mitään kaverin nirhaus & kurmootus kisaa väkivaltaisissa mielessä & merkeissä ei ole kuitenkaan sentään tarjolla.. vaikka ilman sääntöjä kisataankin.

Näyttelijäkaarti koostuu pitkälti ”semivanhoista” koomikoista, ei aivan uusia mutta ei ikivanhojakaan… toki enempi sinne veteraanien suuntaan kuintekin kumartaa ja nykyisille pyllistää… Rowan Atkinson, John Cleese, Whoopi Goldberg, Cuba Gooding Jr. Seth Green, John Lovitz, Amy Smart…

Kelpo kohellusta, nykymittapuulla siis vähintäänkin kelvollista mutta vanhoille legendaarisille tästä ei ole vastausta vaan tyrmäystappio sieltä suunnalta tulee, jos lähtee matsaaman. Nykyajan vastuksia vastaan sen sijaa tulee pistevoittoja keskimäärin, välillä tiukemmin ja välillä selkeämmin.. parille tosi harvinaiselle nykyajan oikeasti tosi hauskalle tuotokselle toki pisteillä voi nekkuunkin tulla sitten.

trailer…
 
Nyt on neljä Hellraiseria katsottu ja olen hieman pettynyt, kun näissä on ihan liian vähän Pinheadia :(

We'll tear your soul apart!
 
Bad Guy (Nabbeum Namja) (2001)

Monesti itämaalaiset leffojen tekijät menevät, näyttävät ja käsittelevät asioita paljon suorasukaisemmin kuin länsimaalaiset.. he eivät niinkään tuppaa kiertelemään ja kaartelemaan ja hippusen verran rankempaakin aihetta. Jollain tapaa kun länsimaiset vähintään jollain tasolla, niitä aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tekevät poikkeuksetta.

Tässä on tulisieluinen tyyppi joka pussaa eikä puhu ja käy tuumasta toimeen alta aikayksikön… tämä ei kuitenkaan ole suomalainen mies, vaan ihan korealainenko lie. Mies on ilmaisukyvytön verbaalisesti, tunnevammainen mutta silti rakkaudenkipeä omalla sairaalla tavallaan…

..ei siis ihan se perinteisin elokuvan päähahmo, tai no tässä mies on enempikin se sivupäähenkilö kun hänen valtaansa joutuva nainen on se päähenkilö oikestaan. Mutta aika lähellä päähenkilyyttä tämä mies on, oikeastaan kummankin tässä voisi sellaiseksi tituuleerata, mikä sinällään aika harvinaista sekin !

Jätkä näkee puistonpenkillä ohimennessään ”unelmiensa” mimmin, eikä pysty häntä mielestänsä kadottamaan vaikka hänellä poikaystävä..

..jätkä saa kuitenkin tytön velkavankeuteen ujutettua salakavalasti (törkeästi) juonien ja mimmi joutuu alkaa tälle ”sekopäälle” joka on parittaja..

..jollaa on oman kadunpätkänsä valtias, ja alamaisineen kouluttaa uutta saaliistansa Punaisten Lyhtyjen tapaisella kadunpätkällä jossa on varsin tarkka marssijärjestys kuka pokkuroi ketä tai saapi tuntea nahoissaan jos alkaa sooloilemaan..

..joten tyttö joutuu kieron juonen jälkeen prostituoiduksi alkaa työskentelemään tälle hepulle. Jätkän todella outo ja erikoinen sanomaton & puhumaton pakkomielle tyttöä kohtaan kuitenkin säilyy (näkemällä tai pikemminkin tuijottamalla tyttöä tauotta) olivat he sitten ”töissä” tai eivät ja varsinkin ensin mainitussa..

..siitä sitten lähtee todella outo ”viha-rakkaus suhde”, tietynlaista julmaa pakkomielteisyyttä. Loppua kohden jopa surrealistia piirteitä saa tämä todella erikoinen rakkaustarina. Nämä ihmiset elävät tunteiden ja yhteiskunnan äärirajoilla.. paikoissa ja mielentiloissa joissa ns. normi-ihmiset eivät hirveästi vaella..

..tässä maailmassa on vain yksittäisiä hetkiä, hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettyjä joidenka roolit saattavat yllättävästikin ”häränpyllyä heitellä” ainakin henkisellä tasolla. Onko heistä kukaan lopullisesti läpeensä paha, vai ovatko sitä jopa kaikki ? Niin tässä ”maailmassa” kuin tämän kuplan ulkopuolella elävät.

Mainiosti näytelty sekä tarinallisesti yllättävän kiinnostava kyhäelmä moniltakin osin ! Hommaan tulee uusia vivahteita mitä pidemmälle mennään. Ajoittaista viipyilevyyttä, niissä kohdin hitusen hätähousuisempi katsoja saattaa olla jo singahtamassa vähintään jääkaapille evästelemään muurahaisia pöksyt kuhisten.

Aihe itsessään todella vastenmielinen kun parituksesta, väkivapakollisesta sellaisesta kyse siis. Tekijöillä on kuitenkin ollut taito hyppysissään tehdä tästä kuitenkin tarinallisesti mielekiintoinen tapaus sekä visuaalisesti näyttävä..

…näyttää tarpeeksi rehellisesti ja suorasukaisen raadollisesti myös sen likaisen puolen ilman turhia kiertelyitä ja kaarteluita tahi hymistelyitä ja maton alle lakaisuja, asiat nyt vaan ovat näin ! Kaiken paskan keskellä on vaan kyettävä pitämään yllä kytevää toivoa mahdollisesta paremmasta huomisesta, vaikkei sellaista välttämättä enää koskaan olekaan luvassa näille tyypeille, voi olla että he ovat jääneet oman itsensä vangeiksi heidän elämänsä ajaksi. Tuon kanssa on pakko oppia elämään, vaikkei sitä koskaan hyväksymään pystyisi.

Tästä on jokin erikoisempi versio meikällä, kun tuollaiset auki taitettavat kannet ja kivaa kuvitusta tarjoaa kansitaide siis. Sisältää myös Bookletin jossa esitellään erityisesti tuo ohjaaja ja hänen aiemmat teokset tämän lisäksi. Ilmeisesti melkoisen hätkähdyttäviä jopa kiisteltyjä filmejä on useammankin urallaan ohjannut ennen tätä jo. Mainiota kamaa joka tapauksessa tuo vihkonen.. tämä ohjaaja ei pelkää ottaa härkää sarvista, saipa sen taltutettua tai ei.

Omalla tavallaan myös rankka keikka katsojalle, sitä varmasti tietyllä tavalla ollut myös tekijöillensä. Ehkäpä myös avaa edes hitusen katsojien silmiä tietyllä tavalla ”tuohon maailmaan” astetta avoimemmaksi.. ”pitipä” sitten näkemästään tai ei.

Ei tämä ihan mikään unohtumaton mestariteos ole mutta todella kelpoa katseltavaa. Ilahduttavasti hommassa ei todellakaan livahdeta sieltä missä aita on/olis matalimmillaan ! :) se on jo itsessään mainiota se..

..tämä elokuva ei tarjoa helppoa livahdusreittiä katsojalleen luikkia pakoon. Tämä elokuva ei ole pureskeltu katsojalle valmiiksi, tässä ei ole suoranaista helpottavaa loppuratkaisua. Erityisesti niihin perinteisiin liukuhihna hollywood elokuviin tottuneille tämä voi olla melkoisen erilainen ja tuskainenkin katsomisreissu, jolla ei välttämättä viihdyttävyys arvoa hirveästi ole, ei välttämättä laisinkaan. Liekö jo pitkälti tuon takia Amerikkalaisyleisö on tyrmännyt tämän aikamoisen totaalisen täydellisesti.

What is Love tais joskus Haddaway laulussansa kysellä, jos ne menis näiltä kyseleen niin saattais juomat niiltä lirahtaa väärään kurkkuun, jos nää jotain vastais niille.

Voisi melkein tokaista että Happy Ending, mikäs se sellainen on !? onko sellaista olemassa, onko ”Bad Ending” se todennäköisempi vaihtoehto tässä maailmassa ? tai onko siellä välillä jotain ?

trailer…
 
Viimeksi muokattu:
Olen pohtinut sellaista voisiko jompi kumpi Next-Gen konsoli riittää 4K UHD Blu-ray soittimeksi? Vai ovatko soittimet niin paljon kehittyneempiä... Jotenkin kun katselin tuota SW: Force Awakens niin kun ongelmana on se että leffa ei ole vielä 4K:na iTunesissa, mutta löytyy jo 4K kiekkona.

Kelasin että juuri tuon haluan nähdä parhaalla mahdollisella kuvalla. Sekä muutaman muun toki.

 
Olen pohtinut sellaista voisiko jompi kumpi Next-Gen konsoli riittää 4K UHD Blu-ray soittimeksi? Vai ovatko soittimet niin paljon kehittyneempiä... Jotenkin kun katselin tuota SW: Force Awakens niin kun ongelmana on se että leffa ei ole vielä 4K:na iTunesissa, mutta löytyy jo 4K kiekkona.

Kelasin että juuri tuon haluan nähdä parhaalla mahdollisella kuvalla. Sekä muutaman muun toki.

Nykyiset Xbox One X ja Xbox One S ovat aivan riittävän hyviä 4K UHD Blu-ray soittimia, joten tuskin seuraavassa sukupolvessa tilanne olisi ainakaan huonompi.
 
Nykyiset Xbox One X ja Xbox One S ovat aivan riittävän hyviä 4K UHD Blu-ray soittimia, joten tuskin seuraavassa sukupolvessa tilanne olisi ainakaan huonompi.

No tuo ei valitettavasti pidä paikkaansa, siksi juuri pohdinkin millä tasolla nuo tulevat konsolien soittimet ovat. Olen pohtinut 1000 euron soittimen ostoa. Edellinen Panasonicin 500 euron soitin piti ikävää kimeää ääntä kun elokuvassa on hiljainen hetki.
 
No tuo ei valitettavasti pidä paikkaansa, siksi juuri pohdinkin millä tasolla nuo tulevat konsolien soittimet ovat. Olen pohtinut 1000 euron soittimen ostoa. Edellinen Panasonicin 500 euron soitin piti ikävää kimeää ääntä kun elokuvassa on hiljainen hetki.
Häh? Miksei pidä paikkaansa?

En väittänyt että ovat markkinoiden parhaat soittimet vaan riittävän hyvät. Eivät ne ainakaan pidä mitään kimeää ääntä elokuvaa katsoessa. ;)
 
Downsizing (2017)

Muutama leffa tullut ajansaatossa jossa ihminen siis pienennetään minimaalisen kokoiseksi.

Pieni Suuri Seikkailu on aivan loistava elokuva, aivan huikea ! :) Artur ja Minimoit leffoja tuli kolme mut ne ei oikein irronneet vaikka yritys oli hirmuinen.. Kulti Kutistin Kakarat oli ihan ok hupailu koko perheelle sunnuntaiksi, ja siitähän tuli sitten päinvastainenkin jatko-osa… ai niin onhan siellä myös supersankaroinnin puolelle aiheeseen uppouduttu Ant-Manin johdolla, jotka nekin ihan viatonta viihdykettä olivat, eivät räjäyttäneet tajuntaa mutta kivan leppoisaa menoa ja siinä sivussa myös meininkiä ja erikoisefekteillä läträilyä..

..mutta tämä on sitten aivan jotain muuta, eikä vastaava tälläistä ole tehty, erityisesti aiheensa puolesta, tai pikemminkin siitä kuinka paljon tässä pohditaan oikeasti tuollaisia asioita. Tämä lähtee nimittäin pohtimaan asioita aivan eri kantilta kuin nuo aiemmin mainitut, jotka olivat aivotonta viihdekohellusta vain, toki siinä enempi tai vähempi onnistuen sit. Siis jo noin yhteiskunnallisesta näkökulmasta tämä vetää jo aivan eri sfääreissä.. vaikka sinällään aikamoisen reikäistä juustoa on että tuo oikeasti pelittäis just tuolla tavalla, mut se on taas sivuseikka jolla ei väliä ole…

…tuosta kulutushysterian satiirisoinnista (jota tässä aika minumaalisesti kuiteskin) tästä tulee hivenen mieleen mainio The Joneses elokuva se on kyl melkoisen tummaa huumoria ja synkää satiiria mutta mainiota, jota tähdittää David Duchovny, Demi Moore sekä Amber Heard siinä perhe epätoivoisesti elää elämää, jossa on kaikkein tärkeintä näyttää naapureille että meillä on kaikkea enemmän kuin teillä, vaikkei ois varaa oikeasti. Se on kuitenkin eri filmi kuin tämä, joten takaisin harhapolulta palattakoon.

Tällä kertaa pääkasvoksi ja kutistettavaksi on pestattu Matt Damon, ei mikään suosikkinäyttelijäni vaikka Bournen se vetää ihan hyvin, toki johtuu siitä että hahmo on mielenkiintoinen ja leffat varsinkin pari ekaa todella hyvin tehtyjä. Kristen Wiig, tälle mimmille en ole koskaan aiemmin lämminnyt, uutena komediennettarena pitää mut ei uppoo mimmin yleisvaikutelma meikäläiseen mitä näyttelemiseen. Tässä elokuvassa nainen kuitenkin on varsin vakuuttava ja ensi kertaa mimmi ei aiheuta lähinnä myötähäpeää tai inhoreaktiota vaan pikemminkin päinvastoin jopa vakuuttaa. Ohjaajana on Alexander Payne, eip meitsin pääs kellot kilaja että mitä toi olis aiemmin tehnyt ? joten ei liene ihan hirmuisen korkealla odotukset, mutta ideana aina sen verran mukava että siitä voi jotain irti saada.

Ny ollaan sit Norjassa, ainakin alussa pienen hetkisen verran. Harvoin, siis todella harvoin leffat sinne sijoittuvat, elleivät sitten ole täkäläisen tekemiä.. mutta nyt onkin kyse Amerikkalaisista tyypeistä, vuonojen luvattuun maahan kyl tähtilipun alta harvemmin jos juuri koskaan lähdetään leffan tapahtumapaikkoja napsimaan. Toki lienee sinällään nimellistä vain, mutta silti.

Aikamoisen yllättävästi elokuva alkaa ja alkupuolisko, yleensä ”tästä aiheesta” kun väännetään tyylipuhtaasti vain ja ainoastaan Omolla pestyjä puhipuhtaita seikkailuelokuvia jossa viihde on se kaikki kaikessa. Tässä ei hommaa todellakaan räjäytetä liat lentäen tuohon suuntaan vaan lähdetään vetämään peräti yhteiskunnallista satiiria ! joka on todella yllättävää ja miksei myös hämmentävääkin hitusen. Mikäpä siinä, aina sellainen kelpaa jos on hyvin tehty. Vaan kun homma sitten puolessa välissä unohtaa tuon alkupuolen satiiriuuden tyystin…

…alkuasetelmassa pohditaan että entäpä jos kutistaisimme itsemme keskisormemme mittaisiksi tai jonkin muun elimen, tällä kertaa tosin sukupuolisidonnaisesti… jotta säästyisi rahaa eikä jouduttaisi kulutushysterian kanssa elämään tämän yhteiskunnan oravanpyörän tykittämien sääntöjen puitteissa sekä planeettamme resursseja kun ne uhkaavat kovasti katoamaan käsittelyssämme.. olisiko maapallon ylikansoitus ongelmaan saatu ratkaisu !?

..alkupuoli on ihan ok viihdyttävä, ei erityisen hyvä mut siellä täällä kivoja piikkejä yhteiskuntaamme vastaan pistellään…

…sitten kuitenkin tapahtuu jotain hämmentävää, joka muuttaa elokuvan aikalailla. Satiirinen hauskuus jonka puolesta siihen asti liputettiin vallan vinhasti, eikä se lippu ollut edes valkoinen ja sen varaan elokuvaa tehtiin vahvasti. Niin hetkessä se on enää muisto vain ja posautetaan likavetenä kohti viemäriä, siis se hauskuus aspeksti siis, loppupuolella saa tikulla kaivella jotta satiirisen vitsin enää löytää, harmi sinänsä…

….kyllähän leffa siitä vielä jatkuu, nimittäin sen verran mittavan runsaasti sitä vielä jäljellä on… mutta ”toinen osa” elokuvasta on melkeinpä kuin eri elokuvasta..

..toki jos siihen mennessä ei tästä pitänyt (ja silti vielä edelleen katselee) niin sehän voisi toimia sinällään herättäjänä sekä saada aivan uutta virtaa masiinaan ja olla lottovoitto tuollaiselle katsojalle mut epäilen että se millään tavoin on elokuvan tekijöiden tarkoitus ollut. Eikä se jälkimmäinen puoli ole niin nasakka kuin alkupuoli.

Alkupuoli elokuvasta ollaan siis isona ja toinen puolisko pienenä. Toki siinä tapahtuu pieni ”ylläri” kans, joka asetelmia myös omalta taholtaan muuttaa, mutta siitä parempi olla hiiskumatta.

Alku hyvä, loppu huono. Voisi jopa sanoa että löyhkääväksi läjäksi on suunta miksi tässä muututaan, mitä pidemmälle elokuva etenee… keskiväli ehkä jopa tylsähkö, parilla yksittäisellä pienellä vitsin ripauksella vaustettuna mutta alun jälkeen se on enempi kuin suolaa haavoihin kaadettais..

..vedä siinä sitten analyysiä ja johtopäätöksiä että mikäs tämä oli miehiään :D Tämä voisi olla kertomus eräästä Jekyll & Hyde nimisestä tyypistä, mutta ei tämä ollut, sitäkään. En tiedä miten tekijät kadottivat hyvän alun jälkeen aivan tyystin koko elokuvan olemuksen, joka siihen mennessä luotiin. Harvoinpa näin ankeata sukellusta näkee kesken elokuvan. Pituuttakin aivan liikaa vielä sen otteen totaalisen irtoamisen jälkeen.

Näin se on nähty sellainenkin tapaus elokuvien rinatamalla että se on lerpsautettu ”satasesta ”nolliin hetkessä, eikä se enää siitä nouse vaikka kuinka katsoja mielessään hinkkaa josko tämä tästä tokenee, ei vaikka mitä pillereitä koettais loppuelokuvan ajan napaansa vetästä katsojaraukka.

trailer…
 
Ylös Bottom