Vastaus: Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu
Minulle kyllä maistuu Hollywood-elokuvat, jos ne ovat mielestäni hyviä. Esim. Spielbergilläkin on mielestäni hienoja leffoja (hyllystäni löytyy ainakin 10 miehen tuotosta), joskaan paria viimeisintä en ole niistä nähnyt, kun aihealueet eivät ole koskettaneet itseäni. Nykyisten hollywoodilaisten suurelokuvien suhteen en vain välitä tuosta adhd-tyylisestä kerronnasta, enkä siitä että musiikkia tungetaan joka ikiseen kohtaukseen. Uskon, että omalla kohdalla tähän vaikuttaa se, että olen viettänyt nuoruuteni pääasiassa 70- ja 80-lukujen leffoja katsellen. Elokuvat ovat olleet aina tärkeä harrastus ja hyllystä löytyykin n. 700 leffaa, joista oikeasti huonoja on vain kourallinen, vaikka varmaan 80-90% leffoistani on Hollywoodissa tuotettua. Tuon kerronnallisuuden muuttumisen huomaa hyvinkin helposti, jos vain tarkkailee eri aikakausien elokuvia. Osaan nauttia niin roskasta kuin ns. taide-elokuvistakin, mikäli ne on tehty hyvin. Vielä 90-luvun puolella osattiin kerronta tiivistää 90 minuuttiin ilman, että mikään osa-alue kärsi. Nykyään hollywoodilaiset suurelokuvat ovat LÄHES poikkeuksetta enemmän tai vähemmän toimintaa, joista leijonanosa on vain tehoste/maisemapornoa. Minuun se vain ei iske, enkä usko ammatinvalintani siihen liittyvän. Minusta vain Sormusten Herroissa tiivistyi selkeästi ne viat, joita koen nykyajan elokuvakerronnassa olevan.
Itse muodostat minusta geneerisen stereotypian ilman, että edes tiedät yhtään mitään elokuvamaustani, historiastani leffaharrastajana tai mistään muustakaan minuun liittyvästä sen enempää. Voinko minä siis olettaa kommenttisi perusteella, että sinä olet niitä geneerisiä stereotyyppisiä henkilöitä, jotka haluavat kohottaa omaa paremmuudentunnettaan kommentoimalla (vieläpä kenties useimmiten sarkastisesti) geneerisiä foorumikommentteja? Yksittäisten kommenttien perusteella on toki helppo vetää johtopäätöksiä ja kategorisoida ihmisiä, mutta se on täysin toinen juttu, että kuinka paikkaansapitävää se oikeasti on.
Mitä tuohon kirjoittamiseen tulee, niin olen jo lapsesta asti kirjoittanut ja totesin jo 5-6 -vuotiaana äidilleni, että minusta tulee kirjailija. Toteutin siis lapsuuden haaveeni ja jatkan sitä edelleen, vieläpä nauttien siitä. Voisin siis väittää vain toteuttavani kutsumusammattia. Itse en henkilökohtaisesti tunne muita kirjailijoita (ja tuttavapiirini on melko laaja), joten olen jäävi arvioimaan kuinka moni pitää itseään kirjailijana. En vain tiennyt, että siihen on jotkin tarkemmat kriteerit, milloin voi kutsua itseään kyseisen ammatin harjoittajaksi - luulin, että kirjojen kirjoittaminen ja julkaiseminen siihen riittää (eivät ole omakustanteita, vaikka pienkustantamosta onkin kyse). Omalla kohdallani voin todeta, että jokainen kirja on tähän asti ollut toistaan parempi ja aiheet eivät ole kovin arkipäiväisiä kotimaisessa kirjallisuudessa (etenkin toisen ja nyt työn alla olevan, puhumattakaan neljännestä, jota myös olen suunnittelemassa). Kirjailijanuralla en toki itseäni elätä, mutta en revi siitä sen suurempaa stressiä - menestys tulee jos on tullakseen, kirjoitan niin kauan kuin jokin taho niitä julkaisee. Ehkä minä olen yksi niistä joka toisesta tyypistä, mutta minulle sillä ei ole merkitystä - ainoastaan sillä, että olen saanut toteutettua unelmani ja jatkan samalla linjalla niin kauan kuin saan siitä itse jotakin irti. Ja voin muuten sanoa, että jos omakustanteita ei lasketa, niin kirjan julkaistuksi saaminen ei ole ihan niin helppo juttu kuin olet ymmärtänyt. Se on sitten taas asia erikseen, että pitääkö kukaan kirjojani kustantamisen arvoisena - ilmeisesti ainakin kustantajani ja sekin riittää minulle. Voin myös vakuuttaa, että kirjan valmiiksi saattaminen ei ole mikään läpihuutojuttu, sillä jo pelkkä kirjoittaminen vaatii vähintäänkin muutaman kuukauden, jonka jälkeen sitä saa sitten oikolukea ja hioa seuraavat kuukaudet. Esityö ennen aloitustakin voi viedä parhaimmillaan vuosia, kun ottaa asioista selvää ja antaa ideoiden kypsyä - itse työskentelen pääni sisällä päivittäin aamusta iltaan, vaikka arkityö ja -askareet estäisivätkin kirjoittamisen joinakin päivinä. Itselläni tekstiä on syntynyt aina varsin helposti, joten voi vain kuvitella kuinka vaikeaa se on sellaisilla kirjailijoilla, jotka joutuvat tosissaan tekemään töitä sen eteen.
En minäkään tästä nokkiini ottanut, lähinnä vain ihmettelin kommentointiasi (joka toki herätti ajatuksia, kuten varmaan huomaat), kun omasta viestistäsi sai sen sävyn, että postaukseni herätti sinussa ärsytystä. Se on kuitenkin hienoa, että olen tuonut iloa päivääsi - se on arvokkaampaa kuin myyty kirja.
