Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

Satuinpa eilen katsomaan YLE Femiltä erittäin koskettavan elokuvan. Sumuisten vuorten gorillat on vuonna 1988 valmistunut elämänkertaelokuva Dian Fosseyn elämästä ja kertomus, kuinka hän oli suuressa osassa pelastamassa Ruandan alueella keski-afrikassa gorillalajia sukupuuton partaalta ja salametsästyksen vastaisesta taistelusta. Kaikkinensa tarinan ja varsinkin maisemien puolesta todella kaunis elokuva. Ei mitään yltiöpäisiä erikoistehosteita, vaan vain kauniita maisemia, hienoja ja viattomia eläimiä, sekä tositarina henkilöstä, joka omisti koko elämänsä, joka muuten päättyi aivan liian varhain, gorillojen suojelemiseksi ja lajin säilymisen eteen.

Jos elokuva ei ole ennestään tuttu, niin se on YLE Areenassa katsottavissa kuluvan kuun 29. päivään saakka. Pääosaa näyttelee Alien-elokuvistakin tuttu Sigourney Weaver.
 
Satuinpa eilen katsomaan YLE Femiltä erittäin koskettavan elokuvan. Sumuisten vuorten gorillat on vuonna 1988 valmistunut elämänkertaelokuva Dian Fosseyn elämästä ja kertomus, kuinka hän oli suuressa osassa pelastamassa Ruandan alueella keski-afrikassa gorillalajia sukupuuton partaalta ja salametsästyksen vastaisesta taistelusta. Kaikkinensa tarinan ja varsinkin maisemien puolesta todella kaunis elokuva. Ei mitään yltiöpäisiä erikoistehosteita, vaan vain kauniita maisemia, hienoja ja viattomia eläimiä, sekä tositarina henkilöstä, joka omisti koko elämänsä, joka muuten päättyi aivan liian varhain, gorillojen suojelemiseksi ja lajin säilymisen eteen.

Jos elokuva ei ole ennestään tuttu, niin se on YLE Areenassa katsottavissa kuluvan kuun 29. päivään saakka. Pääosaa näyttelee Alien-elokuvistakin tuttu Sigourney Weaver.
Kiitos tiedosta, siitä onkin aikaa kun olen tämän katsonut, niin täytyy ottaa joku viikonloppu katseluun.
 
Satuinpa eilen katsomaan YLE Femiltä erittäin koskettavan elokuvan. Sumuisten vuorten gorillat on vuonna 1988 valmistunut elämänkertaelokuva Dian Fosseyn elämästä ja kertomus, kuinka hän oli suuressa osassa pelastamassa Ruandan alueella keski-afrikassa gorillalajia sukupuuton partaalta ja salametsästyksen vastaisesta taistelusta. Kaikkinensa tarinan ja varsinkin maisemien puolesta todella kaunis elokuva. Ei mitään yltiöpäisiä erikoistehosteita, vaan vain kauniita maisemia, hienoja ja viattomia eläimiä, sekä tositarina henkilöstä, joka omisti koko elämänsä, joka muuten päättyi aivan liian varhain, gorillojen suojelemiseksi ja lajin säilymisen eteen.

Jos elokuva ei ole ennestään tuttu, niin se on YLE Areenassa katsottavissa kuluvan kuun 29. päivään saakka. Pääosaa näyttelee Alien-elokuvistakin tuttu Sigourney Weaver.

Todella hyvä elokuva, yhdesti tämän katsonut töllöstä mutta siitäkin on vuosia.
 
Wes Andersonin uusi elokuva näyttää niin Wes Andersonilta, että huh ja hei. Mies tekee hienoja filmejä ja tämä Asteroid City näyttää trailerin perusteella (sen verran, mitä sitä etukäteen viitsin katsoa) mielenkiintoiselta. Ja näyttelijäkaarti on ihan mieletön, jälleen.


Edellinen Andersonin elokuva ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Tämä näyttää trailerin perusteella jotenkin "Wes Andersonilta mutta turboahdettuna" tuttuine väripaletteineen ja sommitelmineen, tuntui parodialta Wes Anderson -elokuvasta eikä Wes Anderson -elokuvan trailerilta :D
Toisaalta pidin Grand Budapest Hotelista kovasti, vaikka joidenkin mukaan siinäkin mentiin jo vähän yli.
Joten seurataan mitä tästä tulee, ensi-iltaan ei tarvitse ainakaan ihan väkisin ängetä.

Nimekkäät näyttelijäkatraathan eivät ole enää hetkeen tarkoittaneet hyvää elokuvaa, kun asiaa tarkemmin mietin. Tune: Viime vuoden huonoin elokuva Amsterdam.
 
Edellinen Andersonin elokuva ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Tämä näyttää trailerin perusteella jotenkin "Wes Andersonilta mutta turboahdettuna" tuttuine väripaletteineen ja sommitelmineen, tuntui parodialta Wes Anderson -elokuvasta eikä Wes Anderson -elokuvan trailerilta :D
Toisaalta pidin Grand Budapest Hotelista kovasti, vaikka joidenkin mukaan siinäkin mentiin jo vähän yli.
Joten seurataan mitä tästä tulee, ensi-iltaan ei tarvitse ainakaan ihan väkisin ängetä.

Nimekkäät näyttelijäkatraathan eivät ole enää hetkeen tarkoittaneet hyvää elokuvaa, kun asiaa tarkemmin mietin. Tune: Viime vuoden huonoin elokuva Amsterdam.
Mulla alkoi jo Grand Budapestissa rasittamaan se liika "Wes Andersonmaisuus". Moonrise Kingdomista tykkäsin kyllä kovasti. Siinä oli sentään eheä tarina joka kulki johdonmukaisesti alusta loppuun. Budapestin tarinasta mulla ei ole jäänyt oikein mitään mieleen. Se tuntui enemmänkin kokoelmalta hassuja Anderson-kohtauksia. :)
 
Mulla alkoi jo Grand Budapestissa rasittamaan se liika "Wes Andersonmaisuus". Moonrise Kingdomista tykkäsin kyllä kovasti. Siinä oli sentään eheä tarina joka kulki johdonmukaisesti alusta loppuun. Budapestin tarinasta mulla ei ole jäänyt oikein mitään mieleen. Se tuntui enemmänkin kokoelmalta hassuja Anderson-kohtauksia. :)
Ymmärrän kyllä, vaikken samaa mieltä olekaan. Itselle klikkasi siinä koheltamisessa asiat kohdalleen, mutta ei toisaalta ole ollut mitään tarvetta katsoa uudestaan. Mutta olihan siinä kiistatta sellaista briljeeraamisen makua, jonka kanssa voi asiat käydä puuduttavaksi jos liian monta leffaa pitää aina ylittää omia tavaramerkkijuttujaan. Tarantino onneksi tajusi tämän aika monen leffan jälkeen ja malttoi viimeisimmässään vähän hengittää välissä...jos nyt ei todellakaan loppuun asti :D
 
Ymmärrän kyllä, vaikken samaa mieltä olekaan. Itselle klikkasi siinä koheltamisessa asiat kohdalleen, mutta ei toisaalta ole ollut mitään tarvetta katsoa uudestaan. Mutta olihan siinä kiistatta sellaista briljeeraamisen makua, jonka kanssa voi asiat käydä puuduttavaksi jos liian monta leffaa pitää aina ylittää omia tavaramerkkijuttujaan. Tarantino onneksi tajusi tämän aika monen leffan jälkeen ja malttoi viimeisimmässään vähän hengittää välissä...jos nyt ei todellakaan loppuun asti :D
Tarantino on hyvä esimerkki tästä briljeeraamisesta. Sen tavaramerkit alkoi jossain vaiheessa rasittaa toden teolla. Onneksi tosiaan viimeinen elokuva oli ihan oikea elokuva(ja hyvä sellainen) eikä kokoelma "tarantinomaisia" kohtauksia. Taitoahan miehellä on mutta sellainen itsetietoinen kikkailu onnistuu lähinnä ärsyttämään. Varskinin kun sitä tekee liian pitkään. Lynch on myös yksi tällainen laatuohjaaja jonka juttuja ei vaan aina jaksa.
Hyviä ja omaperäisiä elokuvia tekee mutta sitten kun mennään siihen "outoilua outoilun vuoksi"-vaihteelle niin hohhoijaa.
 
Tarantino on hyvä esimerkki tästä briljeeraamisesta. Sen tavaramerkit alkoi jossain vaiheessa rasittaa toden teolla. Onneksi tosiaan viimeinen elokuva oli ihan oikea elokuva(ja hyvä sellainen) eikä kokoelma "tarantinomaisia" kohtauksia. Taitoahan miehellä on mutta sellainen itsetietoinen kikkailu onnistuu lähinnä ärsyttämään. Varskinin kun sitä tekee liian pitkään. Lynch on myös yksi tällainen laatuohjaaja jonka juttuja ei vaan aina jaksa.
Hyviä ja omaperäisiä elokuvia tekee mutta sitten kun mennään siihen "outoilua outoilun vuoksi"-vaihteelle niin hohhoijaa.
Muuten samaa mieltä, mutta David Lynch saa Twin Peaksin vikan kauden (ja toki muutaman aiemman mestariteoksensa) ansiosta sekoilla mun puolesta loppuelämänsä ajan just niin paljon kuin haluaa :D
 
Konduktööri tuli huutelemaan että oltiin väärässä aiheessa, joten yritän onneani täällä. En löytänyt parempaakaan :(

Leffateatterissa käymisessä maksaa elämyksestä enemmän kuin ehkäpä sitten siitä tarkemmasta kuvasta. Ainakin itsellä se menee näin. Tosin kuten aiemminkin oli puhetta, niin sen elämyksen hinta on kokoajan noussut korkeammaksi ja korkeammaksi. Äkkiä sitä jääkin kotiin katsomaan leffaa, kun ihan hyvät kuvan ja äänentoistolaitteet sielläkin on.
Varmasti siis hyvin subjektiivinen juttu tämä mutta minulle lähinnä se äänentoisto on se, jonka vuoksi menisin teatteriin mieluummin kuin kotiin. Ruuduksi riittää kotonakin oleva 55" 4K-televisio. Eikä ole edes OLED. Tosin onko edes teattereissa OLEDiin verrattavaa teknologiaa?

Mutta minulle siis merkkaa enemmän se kaikki vapaus kotona: voin pysäyttää leffan käydäkseni vessassa tai hakemassa syötävää tms. Voin löhötä sohvalla tai nojatuolilla ihan miten haluan eikä yleensä ole mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä. Ja jos on, niin helpompi kotona sanoa sille katselukaverille että olepa nyt hiljaa. Tai päinvastoin, voidaan jutella jos molemmat haluaa.

Enkä pidä siitäkään että jotenkin täytyy vaivautua fyysisesti paikalle ja pois. Ei pidä käsittää väärin: pyöräilen joka paikkaan ja päivittäin mutta jos haluan katsoa leffan niin kotisohva ja kaukosäädin on siinä heti.

Tärkein ehkä unohtui: voin itse valita elokuvan näytösajan.

En ole vielä elämässäni istunut elokuvateatterissa ja huomannut toivovani, että katsoisin kankaalla näkyvää elokuvaa kotona telkkariruudulta. Saas nähdä tuleeko moista tilannetta vastaan. Varmaan jos päätyisi johonkin ääliömetelöintinäytökseen, mutta niiltäkin onneksi on pystynyt välttymään helposti.
No joo, tuskin siinä vaiheessa sellaista tuleekaan mieleen kun on elokuvasaliin kerran jo päätynyt. Mutta minulla se kynnys on nimenomaan siinä että jaksaako lähteä ja mikä sinne saisi lähtemään. Ei oikein edes ole mitään sellaisia leffoja mitä olisi mitenkään pakko nähdä isolta ruudulta ja/tai paremmalla äänentoistolla. Kaikkihan nyt on parempaa elokuvateatterissa mainoksista lähtien mutta ei kuitenkaan sen vertaa mitä se maksaa ja mitä sen eteen pitää nähdä "vaivaa" sohvalle siirtymiseen verrattuna.

Sitten kun Woltille tulee joku palvelu että kohtuusummaan (leffalipun hintaan kuuluvana?) kantavat kotoa teatteriin niin voin harkita useammin teatterissa käymistä :D

Tosin ei minua kyllä siellä Woltin laatikossakaan kiinnostaisi kököttää, joten joku teleportti se varmaan pitää ensin keksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Itse rakastan (hyvissä) leffateattereissa melkein kaikkea: Lähileffateatterissa jo ihan sinne menemistäkin (sopiva pieni kävely), aulaan saapumista, ehkä jonkun pienen herkun/viinilasin ostamista, ystävien näkemistä jos on sopinut leffatapaamisen. Kengät pois, mukava asento. Ennen leffaa sen katsomista miten täyteen sali tulee, millaista porukkaa on jakamassa kokemuksen. Leffan aikana muun yleisön reaktioita, leffaseuralle jonkin huomion kuiskaamista, elokuvaan keskittymistä ja pohtimista että mihin se etenee, tykkääkö siitä vai ei jne.
Elokuvan jälkeen sitä kun ihmiset ryhtyvät hiukan kommentoimaan toisilleen elokuvaan. Kotimatkalla leffan purkamista joko ääneen seuran kanssa tai sitten vaan omassa päässä.

Aijai, miksi en ole käynyt pariin viikkoon elokuvateatterissa? Pitääpä korjata asia piakkoin.
 
John Wick: Chapter 4 tuli nähtyä viikonloppuna ja oli mielestäni sarjan paras osa tähän mennessä. Ensimmäinen oli myös hyvä, mutta 2 ja 3 osat eivät jääneet erityisesti mieleen.

En aikonut tätä uusinta edes elokuvissa katsoa, mutta Jeremy Jahnsin antama "Awesometacular" -arvosana ja 8.3 IMDb-pisteet vakuuttivat, että tuo pitää nyt heti nähdä. Elokuvan hahmot on luotu ja näytelty hienosti. Tyylillisesti elokuvasta tuli itselleni mieleen mm. parhaat Bond-elokuvat ja The Matrix.
 
Mulla alkoi jo Grand Budapestissa rasittamaan se liika "Wes Andersonmaisuus". Moonrise Kingdomista tykkäsin kyllä kovasti. Siinä oli sentään eheä tarina joka kulki johdonmukaisesti alusta loppuun.
Kiitos vinkistä. Mulla oli mennyt Moonrise Kingdom tutkan ali, vaikka Andersonista diggailen. Katsottiin eilen ja tykättiin tästäkin. Kuten sanoit, tässä tarina pysyi kivasti kasassa toisin, kuin French Dispatchissä, joka oli jo vallan episodimainen elokuva.
 
Ylös Bottom