Otan sen verran kantaa hintakeskusteluun vanhalla kliseellä, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Allekirjoittanut ei ole ikinä perustanut esimerkiksi matkailusta, hupiristeilyistä tai vaikka shoppailusta vaatteiden ja muun turhan krääsän suhteen. Auton olen omistanut hieman vajaan vuoden ajan joskus vuonna nakki ja kivi. Aivan turha kapistus sekin pk-seudulla asuessa, silkkaa rahanmenoa. Koskaan en ole tupakoinut, alkoholin vähäisen käytönkin olen nuoruuden jälkeen jättänyt äärimmäisen minimiin – eikä huvita roikkua missään baareissa, vaikka olisikin hyvää seuraa siinä samalla.
Kun varsinkin nuorempana tuli ostettua pelejä, niin olin sen suhteen melkoisen holtiton. Saattoi mennä lähemmäs tuhat euroa vuodessa (usein enemmänkin) tiettyihin vakiojulkaisuihin ja isompiin AAA-julkaisuihin, omaa makua hiveleviin peleihin. Tuohon päälle ohjainhankinnat, PS Plussat ja muiden tarpeellisten roippeiden kustannukset. Ei moinen kuitenkaan hetkauttanut, vaikka harrastin tuolloin paljon 1. päivän täysihintaisia julkaisuja. Totta kai kuitenkin katson pelien hintoja. Jo esimerkiksi 60 euron sijoitus on sen verran suuri, että pelin pitää jo valmiiksi olla "todella hyvä", mutta mieluummin loistava tai erinomainen.
Ennen harrastin paljon vaihtotaloutta, eli kulutin vanhat pelit lähestulkoon puhki ja vein ne vaihdossa uusiin peleihin tai myin netissä käytettynä. Se piti hinnat kohtuullisena. Samalla tein löytöjä pelikauppojen vanhempien julkaisujen alekorista. Digitaalisten julkaisujen otettua vallan (mukavuudenhaluinen kun olen) rupesin kuitenkin entistä enemmän kiinnittämään huomiota hintoihin. Tein media-alalla olevalle ystävälle joskus palveluksia, kun hänellä ei ollut aikaa tehdä arvosteluita. Ajatus hermostutti ensin, mutta ajattelin tietysti, että tässähän säästän 100 % sellaisen pelin hinnasta, minkä olisin varmasti muutenkin ostanut, koska olen pelisarjan fani. Samalla toki kiehtoi ajatus, että pääsee kirjoittamaan yleisölle omia tuntemuksiaan pelin pohjalta. Sivumennen mainitsen, että Resident Evil 7: Biohazard oli kyseessä.
Yksi asia johti toiseen ja samana vuonna liityin KonsoliFINin riveihin, juurikin arvostelupuolelle. Nykyisin lonkeroita on moneen suuntaan, revikoita tulee tarjolle lähestulkoon joka päivä. Arviolta ostan pelejä 1–3 kpl vuodessa, vain sellaisia "varmoja" tapauksia. Voi kait sanoa, että minusta on tullut arvosteluiden myötä erittäin pihi peliostosten suhteen. Elden Ring on viimeisen parin vuoden aikana ollut ainoa täysihintainen peli, jonka hankin. Ns. omaa rahaa en kuitenkaan peleihin tai PS Plussaan käytä, sillä hankin kaiken maailman kyselypaneeleiden palkkioilla PSN-lahjakortteja, ja vastaavasti myös elektroniikkamyymälöiden lahjakortteja, joilla kustannan oheistarvikkeet.
Anteeksi, tässä oli jonkin verran myös vain aihetta sivuavia juttuja, ketjun pääteeman ulkopuolella. Lyhyesti tiivistettynä olen sitä mieltä, että aina löytyy keinoja rahoittaa harrastus, vaikka se olisikin joskus kallista, kuten moni onkin sanonut tässä ketjussa pelien hintojen kohoamisen myötä.
Kun varsinkin nuorempana tuli ostettua pelejä, niin olin sen suhteen melkoisen holtiton. Saattoi mennä lähemmäs tuhat euroa vuodessa (usein enemmänkin) tiettyihin vakiojulkaisuihin ja isompiin AAA-julkaisuihin, omaa makua hiveleviin peleihin. Tuohon päälle ohjainhankinnat, PS Plussat ja muiden tarpeellisten roippeiden kustannukset. Ei moinen kuitenkaan hetkauttanut, vaikka harrastin tuolloin paljon 1. päivän täysihintaisia julkaisuja. Totta kai kuitenkin katson pelien hintoja. Jo esimerkiksi 60 euron sijoitus on sen verran suuri, että pelin pitää jo valmiiksi olla "todella hyvä", mutta mieluummin loistava tai erinomainen.
Ennen harrastin paljon vaihtotaloutta, eli kulutin vanhat pelit lähestulkoon puhki ja vein ne vaihdossa uusiin peleihin tai myin netissä käytettynä. Se piti hinnat kohtuullisena. Samalla tein löytöjä pelikauppojen vanhempien julkaisujen alekorista. Digitaalisten julkaisujen otettua vallan (mukavuudenhaluinen kun olen) rupesin kuitenkin entistä enemmän kiinnittämään huomiota hintoihin. Tein media-alalla olevalle ystävälle joskus palveluksia, kun hänellä ei ollut aikaa tehdä arvosteluita. Ajatus hermostutti ensin, mutta ajattelin tietysti, että tässähän säästän 100 % sellaisen pelin hinnasta, minkä olisin varmasti muutenkin ostanut, koska olen pelisarjan fani. Samalla toki kiehtoi ajatus, että pääsee kirjoittamaan yleisölle omia tuntemuksiaan pelin pohjalta. Sivumennen mainitsen, että Resident Evil 7: Biohazard oli kyseessä.
Yksi asia johti toiseen ja samana vuonna liityin KonsoliFINin riveihin, juurikin arvostelupuolelle. Nykyisin lonkeroita on moneen suuntaan, revikoita tulee tarjolle lähestulkoon joka päivä. Arviolta ostan pelejä 1–3 kpl vuodessa, vain sellaisia "varmoja" tapauksia. Voi kait sanoa, että minusta on tullut arvosteluiden myötä erittäin pihi peliostosten suhteen. Elden Ring on viimeisen parin vuoden aikana ollut ainoa täysihintainen peli, jonka hankin. Ns. omaa rahaa en kuitenkaan peleihin tai PS Plussaan käytä, sillä hankin kaiken maailman kyselypaneeleiden palkkioilla PSN-lahjakortteja, ja vastaavasti myös elektroniikkamyymälöiden lahjakortteja, joilla kustannan oheistarvikkeet.
Anteeksi, tässä oli jonkin verran myös vain aihetta sivuavia juttuja, ketjun pääteeman ulkopuolella. Lyhyesti tiivistettynä olen sitä mieltä, että aina löytyy keinoja rahoittaa harrastus, vaikka se olisikin joskus kallista, kuten moni onkin sanonut tässä ketjussa pelien hintojen kohoamisen myötä.