Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelien hinnoista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jryi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä en olisi varma, että hinnat edes nousee, jos hinta on vaikka 69,90 euroa ja siihen alvin nosto toisi sen yhden euron lisää. 70,95 euron peli ei vaikuta psykologisesti niin houkuttelevalta. Itse en ole tosin sitoutunut minkäänlaiseen numeromagiaan ja minulle nuo olisivat suunnilleen samanhintaisia, mutta ilmeisesti moni kokee asian eri tavalla ja siksi ysi ysi on hyvä strategia.
 
EIpä haittaa vaikka nousisikin. Oma sääntöni tulee jatkossakin pitämään, eli fyysisestä ei yli 50 euroa makseta kuin erittäin harvoissa poikkeustapauksissa. Digissä hinta pitää sitten olla alle 30 euroa, koska jälleenmyyntimahdollisuus puuttu.

Näillä säännöillä olen mennyt ainakin 15 vuotta ja koskaan ei ole pelattava loppunut kesken.
 
70€ on liikaa pelistä. Nyt tässä tekisi mieli ostaa tuo Stellar Blade mutta 70€ hintalapulla siirrän ostoa ja odottelen, että hinta tippuu. Ainoan poikkeuksen olen tehnyt Gran Turismo 7 25th Anniversary Editionin kohdalla, joka maksoi järjettömän 104€.
 
70€ on liikaa pelistä. Nyt tässä tekisi mieli ostaa tuo Stellar Blade mutta 70€ hintalapulla siirrän ostoa ja odottelen, että hinta tippuu. Ainoan poikkeuksen olen tehnyt Gran Turismo 7 25th Anniversary Editionin kohdalla, joka maksoi järjettömän 104€.
Onhan se 70€ suht paljon. Toisaalta pitää huomioida pelin pituus yms. 10h pelistä en missään nimessä maksaisi niin paljon mutta 100h pelistä helpommin. Kolme 70€ tai yli peliä olen tainnut parin vuoden sisään ostaa. Myös humalan taso saattaa joskus aiheuttaa sen ostohousut menee jalkaan.
 
Itselläni taas ei ole pelin pituudella oikeastaan väliä. 70e 10 tunnista on ihan passeli, jos peli oikeasti on hyvä. Muutenkaan en ymmärrä sitä että jotkut laskevat, että jos menee alle euro per tunti niin silloin se olisi jotenkin hyvä. Laadusta itse olen valmis maksamaan.

Toki erittäin harvoin ostan täyshintaisia pelejä. Viimeisin taisi olla Elden Ring ja varmaan tulen ostamaan sen lisärin heti myös.
 
Itselläni taas ei ole pelin pituudella oikeastaan väliä. 70e 10 tunnista on ihan passeli, jos peli oikeasti on hyvä. Muutenkaan en ymmärrä sitä että jotkut laskevat, että jos menee alle euro per tunti niin silloin se olisi jotenkin hyvä. Laadusta itse olen valmis maksamaan.

Toki erittäin harvoin ostan täyshintaisia pelejä. Viimeisin taisi olla Elden Ring ja varmaan tulen ostamaan sen lisärin heti myös.
Joo mäkään en ymmärrä että lasketaan tunneissa peleille hintaa, toki onhan se ajatuksena hauska jos jaksaa pelin parissa viihtyä toista sataa tuntia niin halvaksihan se tuntihinta tulee. Itse taas pelaan aina tarinan ja muutaman sivutehtävän, harvemmin jaksan 100h koluta pelin parissa.

Silti kyllä pelin kesto kompensoi itsellä hintaa, en olisi valmis maksamaan pelistä 70e joka olisi läpäisty 10h.

Kyllä itselle sen 70e perusteeksi tarvitaan se lähemmäs 20h tarina. Esim Spiderman 2 oli kestoltaan juuri sopiva, Miles Morales 70e lapulla olisi ollut liian lyhyt.
 
Pelin kesto on vähän huono mittari kun sitä ei edes voi mitenkään täysin objektiivisesti mitata. Pelit kun voi pelata hyvin erilaisilla tavoilla läpi ja siihen vaikuttaa moni asia aina vaikeustasosta pelaajan omaan pelivauhtiin, osaamiseen ja ties mihin.

Enemmän ehkä merkitsee se, että paljonko pelissä voi olettaa löytyvän tekemistä eli kuinka kauan sen on mahdollista viihdyttää. Toki sekään ei todellakaan ole helposti määriteltävissä oleva asia.

On kuitenkin paljon erilaisia pelejä, joista osa on ns. kertakäyttökamaa yksinpelivuoristoratoineen kun taas toiset voi tarjota näennäisellä lyhyellä kestollaankin huimasti hienoja pelitunteja. Ääriesimerkki ehkä moninpelit: niissähän tehdään samaa jatkuvasti, joten jos pelaisi vain jokaisen kartan ja jokaisen pelimuodon kerran läpi, niin eipä siitäkään satoja tunteja millään tulisi.

Ei ole kyllä mikään ihme että moninpeleille ei anneta mitään kestoa. Niissähän lopulta merkitsee se että onko se viihdyttävää, jotta sen parissa pysyisi pidempäänkin. Miksei sama voi olla lähtökohtana yksinpelille?

Kyllä minä ainakin jotain Resident Evilejä ja Dishonoredeja olen pelannut useita kertoja läpi ja saanut oikein viihdyttäviä kokemuksia. Sitten on taas ne kokemukset, joissa riittää yksi pelaaminen. Yleensä ne on sellaista ääriskriptattua ja/tai putkea, joista ei saa mitään vaihtelua irti vaikka pelaisin sata kertaa uusiksi.

Toki minullakin on omat kriteerit sille mistä maksan mitäkin. Minulla ei edes ole mitään "peruspelin hintaa" vaan katselen aina lähtökohtaisesti onko jokin tarpeeksi kiinnostava että sen ostan pyyntihinnalla. Harva peli on sitä minulle 70 euron hinnalla mutta sitten taas useita 40-50 euron ostoksia olen tehnyt vaikka on ollut muutakin pelaamista työn alla - ja ihan vain siksi koska hinta on tuntunut sopivalta.

Ainakin Helldivers 2, Ghostrunner 1 + 2, Stray ja Tchia! oli helppo napata "täydellä hintaa" ostoon kun pyysivät nykyajan normihintaa vähemmän. Ja ovat kaikki olleet helposti hintansa arvoisia.

Niin ja puhun siis fyysisistä. Diginä en osta ennen kuin on vähintään puoleen hintaan. Ja sillä ei ole mitään tekemistä pelin keston kanssa.
 
Resident Evilit ovat hyvä esimerkki. Pelien läpipeluu ei kestä kauaa, mutta niissä löytyy yleensä uudelleenpeluuarvoa ja muuta sisältöä.
RE2:en oli esimerkiksi minulle täyden hinnan arvoinen.

Joistakin Ubisoftin 300tunnin peleistä en haluaisi maksaa täyttä hintaa. Yleensä ne tuleekin nopeasti alennukseen jostain syystä.
 
Pelien hinnoissa on sanotaan 30-50€ sellainen minkä maksaa kun löytyy kiinnostava peli. 60€ on joissain tapauksissa siinä ja tässä että viitsiikö maksaa vai odotteleeko alennusta.

Mitä kokoelmiin tulee ja niiden arvoon sekä siihen, että viitsiikö myydä, mulla on 354 esineen Coca Cola kokoelma. Olen saanut siitä 1500€ tarjouksen. Huutokaupassakin nähnyt että cocis kokoelmista ja esineistä maksetaan. Tässä pohdin raaskiiko kokoelmaa myydä..
 
Toisessa ketjussa on keskusteltu vanhojen pelien hinnoista. Näissäkin on aika hyvä nyrkkisääntö se, että se pelin arvo määräytyy vasta kauppahetkellä. Jonkun listauksen perusteella Mr. Gimmick voi olla 2000e arvoinen tai suomalainen Tron-VHS 1700e arvoinen, mutta kuinka monta tuolla hinnalla ostavaa keräilijää markkinoilla on? Joskus aikaisemmin pohdinkin, että milloin se paras aika hankkiutua eroon vanhoista peleistä olisi, jos niistä nyt ylipäätään haluaa päästä eroon. Potentiaaliset ostajat todennäköisesti ovat samaa ikäluokkaa sekä mielenkiinnon että taloudellisen tilanteen osalta ja ikätovereilla lienee ihan samanlaisia ajatuksia myynnin suhteen. Aika paljon siihen lopulliseen kauppasummaan liittyy pitkäjänteisyyttä (miten pitkään jaksat kaupata) ja toisaalta ihan puhdasta tuuria (löytääkö se sopiva kaveri ilmoituksesi).
No täältähän löytyikin juuri oikea topikki tälle aiheelle. Kyllähän se hinta määräytyy siinä ostajan ja myyjän välillä mutta kuten tuolla toisaalla sanoin, olisi hyvä että vanhojen pelien hintoja arvioitaisiin vuosittain jonkin ammattimaisen/puoliammattimaisen tahon toimesta. Ihan jo sen takia että monia pelejä jää varmasti sen takia kaapin pohjalle lojumaan koska monet eivät tiedä mitä niistä kannattaa pyytää.
Jos Ebayssa saman pelin hinta vaihtelee muutaman kympin ja muutaman tonnin välillä niin aika vaikea siinä on alkaa arvioimaan kuinka paljon omasta kappaleesta tulisi pyytää. Uskoisin että suurin osa potentiaalisista myyjistä haluaa myydä pelinsä mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti mutta samalla käypään hintaan. Siihen tarkoitukseen olisi ne "viralliset" hinta-arviot hyviä. Ei tarvitsisi jälkeenpäin miettiä että tuliko myytyä liian halvalla tai pitääkö odottaa monta vuotta että joku saattaa ostaa.
 
Muissakin kun peleissä on aika normaalia pyytää korkeita hintoja toivotaan, toivotaan ajattelulla. Järkevämpää olisi pyyntihintojen sijaan verrata toteutuneita kauppoja.

Pariisista löytyy mainio retropelialue, valikoimat ovat suorastaan tyrmäävät, mutta niin ovat monissa tapauksissa pelien hinnatkin. Periaatteena selvästi on laittaa hintalappu ja katsoa meneekö, mutta on siellä kohtuuhintaisempaakin onneksi seassa. Siellä on kiva kierrellä, mutta halvemmalla pelit löytänee netistä.

Paras aika ostaa lienee juuri kun kone on katoamassa markkoilta. Satuin käymään Japanissa vähän Dreamcastin lopettamisen jälkeen, ja Dreamcastin pelejä sai siellä joka paikasta eurolla parilla. Ostin mm. gigawingin parilla eurolla, nyt tuolla retroalueella sitä näkyi 99€ hinnalla, melkoinen hinnannousu… Toki jos pelejä on myyty paljon, niin hintakin on alhaisempi ellei nimessä ole silent tai souls. :D
 
Ylellä juttua pelien hinnoista.

Ehkäpä jutun mielenkiintoisin pointti on tämä:
Vanhojen pelien suosiminen uusien sijaan näkyy jo pelimarkkinoilla. Viime vuonna vanhoja pelejä pelattiin huomattavasti enemmän kuin uusia. Vain 8 prosenttia viime vuoden peliajasta käytettiin vuosina 2022 ja 2023 julkaistuihin peleihin, raportoi muun muassa IGN.
Johtuuko tämä sitten uusien pelien kalliista hinnoista, vanhempien Live Service -pelien suosiosta vai vähän molemmista? Vai peräti siitä, että pelejä julkaistaan ylipäätään niin paljon, että porukka ei vaan ehdi pelata kaikkea, jolloin pelataan tuttuja vanhoja tai valitaan vain parhaat ja nimekkäimmät pinon päältä? Joka tapauksessa tällaisten numeroiden valossa tuntuu aika hurjalta julkaista esimerkiksi täysveristä ison budjetin yksinpeliä 80 euron hintalapulla. On siellä toki yksittäisiä poikkeuksia, kuten Starfield, Tears of the Kingdom ja Super Mario Bros. Wonder, joita pelattiin paljon, mutta jos ajatellaan montako peliä vuodessa ylipäätään julkaistaan, niin siinä jää monta peliä auttamatta aika vähälle peliajalle.

Artikkelissa käydään myös läpi sitä, että kaikkien pelien ei tarvitsisi olla samanhintaisia. Tästä on nähty viime aikoina isojen pelienkin osalta hyviä esimerkkejä, kuinka siihen 80 euron muottiin ei ole pakko mennä. Mieleen tulee esim. Alan Wake II ja Helldivers 2.
Housemarquen Mikael Haverin viesti artikkelin lopussa on osuva.
Mikael Haverilla on kuitenkin lohdullinen viesti: lopulta pelaajat määrittävät, mihin hintaan pelejä myydään. Hyvät ja sopivan hintaiset pelit myyvät ja pelien julkaisijat ottavat niistä mallia.
Tässähän konsolisukupolven vaihdoksen yhteydessä nimenomaan julkaisijat ottivat toisistaan mallia isojen pelien hinnoittelussa, jolloin päädyttiin tämän hetken korkeisiin hintoihin. Ehkä tämä suunta voi olla myös toisin päin, jos uusien pelien pelimäärät hiipuvat jatkossakin vastaavalla tavalla kuin viime vuonna. Tai ehkä julkaisijat vaan jatkossakin puskevat päätä seinään ja toivovat, että jengi ostaa pelejä 80 eurolla ja Digital Deluxe Editioneita 100 eurolla.
 
Mielenkiintoinen aihe. Minulle tuo 70e on useimmiten liikaa pelin tavallisesta versiosta. Hinnan voi kuitenkin laittaa perspektiiviin esimerkiksi oheisen taulukon avulla. Pelit ovat tavallaan halvempia kuin koskaan, jos tuijotetaan vain rahan arvon mukaan. Toki tämä on hyvin paljon yksinkertaistettu vertaus, kun esimerkiksi palkkojen tasoa ei huomioida.


Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Tuolla kommenteissa oli joku selvittänyt nykypäivä vs 1985 minimipalkalla tarvittavien työntuntien määrän, jotta pystyi ostamaan uuden pelin (Jenkeissä). En tarkistanut, joten voi toki olla myös väärinkin:

"Minimum wage in 1985 was $3.05/hr (after Oct). Sorry 3.35/hr
So it would have taken 13.1 11.9 hours of minimum wage to buy a $40 game.
Minimum wage today is $7.25/hr.
So it would take only 9.33 hours of minimum wage to buy the $70 game."

Eli vähemmällä työllä uusia pelejä kuitenkin Jenkeissä saa. Yleinen hintatason/ostovoiman kehitys jää tietysti tässä vielä tarkastelun ulkopuolelle. Tuo 40 dollaria vuonna 1985 on n. 116,5 dollaria nykyrahassa. Ja ne ol ihan karvalakkijulkaisuja.


Tätä vasten on mielenkiintoista miettiä argumentteja, että pelimarkkinat ovat nykyään niin suuret, että pienemmälläkin hinnalla pitäisi pärjätä. Tähän voisi muistuttaa, että budjetit olivat ennen suorastaan pikkiriikkisiä. Super Mario Bros 3:n budjetti oli ilmesesti 800k$ ja peli ilmestyi 1988. (Nykyrahassa tuo vastaa 2,12 M$.) Budjetti oli siis 53000 kertaa pelin hinta.

Otin nyt summanmutikassa vertailukohdaksi GT7, jonka budjetti oli ilmesesti 69M$. Ei siis edes lähellekään 100M$. Pelin hinta oli julkaisussa 60$ (PS4) ja 70$ (PS5), joten otetaan nyt keskihinnaksi 65$, vaikka myynti ei 50-50 jakautunutkaan. Tästä saadaan sitten laskettua, että budjetti oli n. miljoonakertainen pelin kappalehintaan nähden. Ai että mitä? 50k vs 1M? Niinpä... budjetit ovat paisuneet aivan päättömiksi isoimmissa julkaisuissa. Vaikka tuo GT7 hinta tuplattaisiin, niin silti budjetti olisi 500k-kertainenpelin hintaan nähden. Muistetaan vielä, että markkinat ovat myös kilpaillummat kuin koskaan ennen ja monet pelit tulevat nopeasti aleen.

Budjetit on otettu sieltä täältä erinäisistä lähteistä hyvin pikaisella googlauksella, joten eivät välttämättä ole ihan prikulleen, mutta mahdolliset virheet tuskin vaikuttavat kokoluokkaan.

edit:
Lisätään vielä tällainen ajatus, että jos nyt ajatellaan, että päästäkseen hyvin yksinkertaistettuun break eveniin (ei huomioida aleja yms), niin GT7 pitäisi myydä 20 kertaa enemmän kuin Super Mario 3. Ei kuulosta kovin pahalta, koska "markkinat ovat kasvaneet"? Paljonkos tuo tekee sitten kasvua? Vaivaiset 1900%.

Mites ne markkinat sitten? Konsolipelien osalta näyttäisivät karkeasti ottaen noin kolminkertaistuneet (200% kasvu 10B$ -> 30B$). Turismo ei myöskään sarjana ole läheskään yhtä suosittu kuin Mario, joten siinä mielessä vertailu ei ole myöskään kovin edullinen GT7:n osalta. Semmoista.
 
Viimeksi muokattu:
Korjataan vielä ylempään pari asiaa:

Räikeä laskuvirhe: Marion budjetti oli 800k, joten 800k/40=20k, eli budjetti olisi ollut vain 20000 kertaa kappalehinnan. Laskin sekaisin inflaatiokorjattua budjettia, ilman että korjasin kappalehintaan inflaation vaikutusta.

Mutta, Super Mario Bros 3 julkaistiin Jenkeissä vasta 1990 ja sen hinta oli uutena 50$, eikä 40$. Eli mutkia suoraksi vetäen 800k/50=16k, eli budjetti oli itseasiassa vain 16k-kertainen pelin kappalehintaan nähden.

Näin ollen Turismon pitäisi myydä 66-kertaisesti Marioon nähden, eli kasvua myynnissä (kappalemääräisesti) pitäisi tapahtua 6500%. Huh heijaa...

Samaan aikaan kun konsolibisnes on n. Kolminkertaistunut, pc-puoli on sitten kasvanut aivan valtavasti 80-90-luvulta ja kuten tiedetään, on nykyään isompi kuin konsolimarkkinat. Ei ihme, että Sonyakin tuo kiinnostelee.
 
SteamWorld Heist 2 ja World of Goo 2 - 30 euroa kappale. Indiepelien hinnat nousussa.
Tämä on vähän ikävä suuntaus. World of Goo 2 jää kyllä ainakin odottelemaan sitten aleja itsellä. SteamWorld Heistin kyllä varmaan joutuu hankkimaan ihan tällä normaalihinnalla kuitenkin.
 
Vähän pelistä riippuu että onko tuo (30e) kallis vai ei. Toisaalta termi "indie" on myös sellainen että ainakin minun on välillä vaikea sanoa mikä siihen vielä kuuluu ja mikä ei.

Meneekö Subnautica tai Outer Wilds indieksi? Ne ainakin on ihan helposti 30 euron arvoisia.

Eka World of Goo oli kyllä muistaakseni aika tiivis kokemus, joten ehkä sen kohdalla tuo hinta tuntuisi isolta. Mutta onko jatko-osa skaalaltaan ja tarjonnaltaan samaa vai ei?
 
Vähän pelistä riippuu että onko tuo (30e) kallis vai ei. Toisaalta termi "indie" on myös sellainen että ainakin minun on välillä vaikea sanoa mikä siihen vielä kuuluu ja mikä ei.

Meneekö Subnautica tai Outer Wilds indieksi? Ne ainakin on ihan helposti 30 euron arvoisia.

Eka World of Goo oli kyllä muistaakseni aika tiivis kokemus, joten ehkä sen kohdalla tuo hinta tuntuisi isolta. Mutta onko jatko-osa skaalaltaan ja tarjonnaltaan samaa vai ei?
Eihän tolla hinnalla määritellä mikä on indie peli vai ei

An indie game, short for independent video game, is a video game created by individuals or smaller development teams without the financial and technical support of a large game publisher, in contrast to most "AAA" (triple-A) games. Because of their independence and freedom to develop, indie games often focus on innovation, experimental gameplay, and taking risks not usually afforded in AAA games. Indie games tend to be sold through digital distribution channels rather than at retail due to a lack of publisher support. The term is analogous to independent music or independent film in those respective mediums.
 
Ylös Bottom