No varmasti tässä on myös sukupolvikokemuksesta enemmän tai vähemmän kyse. Jossain kohtaa näitä ei enää "tarvitse" kenenkään tietää tai katsoa ja nuoremmat sukupolvet väittää muiden leffojen olevan niitä vastaavia. Varmaan joku Hunger Games tai Harry Potterit voi sellaista olla hitusen nuoremmille ihmisille ja sitä nuoremmista ei mitään hajua.
Ainahan se taitaa kuitenkin olla niin että ne oman nuoruuden ja lapsuuden teokset on niitä klassikoita ja uudemmat on nykyhömppää. Samalla lailla noista minun mainitsemistani on varmasti aiemmat sukupolvet ajatelleet, ehkä. Ja minä en taas välttämättä tule pitämään omien lapsieni klassikoita yhtä lailla arvossa kuin noita itselle klassikoiksi muodostuneita. Samoin en voi väittää että 80- ja 90-lukua vanhempia leffoja olisin hirveästi katsellut, jotain länkkäreitä ja megaklassikoita lukuun ottamatta, joten olen itsekin todiste siitä että riippuu paljolti myös iästä jne.
Jos taas olet samaa ikäluokkaa, niin sitten sinussa on vain jotain vikaa. Pahoittelen.
PS. Ja siis ei noista tarvitse tykätä, ehkä enemmänkin tietää, jos jotain. Ja jos pelaa peliä aiheesta, niin ihmettelisin jos ei ole katsonut lähdemateriaalia. Esim. Alien Isolation olisi pelottava teos ilman mitään Alien-tietoakin mutta kun koko estetiikka pelissä on niin täydellisesti elokuvista otettu että se on ihan omalla levelillä kun ne elokuvat on nähnyt. Tietysti itse saa lisäfiilistä kun lapsena on alienit olleet pelottavimpien asioiden joukossa koskaan. Samoin joku Freddie Kruger: eihän se iskisi pahemmin nyt katsottuna mutta kun lapsena/nuorena katsoi, niin pelistäkin saisi ihan eri kokemuksen.
Eli sukupolvikokemus tai jotain. Vähän kai sama kuin jos on pelannut Final Fantasy 7:n aikoinaan eikä vain uusintaversiota. Vähän harmittaa että itse jätin väliin kun ei napannut roolipelit silloin vaikka muut hehkutti. Oli se remake ihan pelattava mutta kaikki nostalgia ja muut puuttui niin varmasti sain merkittävästi vähemmän kuin nostalgian varaan nojanneet.