Paljonko on pelikellossa hunajaa? Minulla noin 72 tuntia ja menen luvun 12 puolessavälissä. Peli on ollut menestys keskuudessani.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Final Fantasy VII Remake
- Viestiketjun aloittaja Sonofa Pete's
- Aloituspäivämäärä
JTahti
Well-Known Member
67 tuntia pelikellossa. Vihreällä merkittyjä sivutehtäviä olen tehnyt kiitettävästi, sekä Chadleyn antamia kohteita olen käynyt katsomassa. Kaikki Chadleyn summonit on hankittu. Korttipelin lopetin Junoniin missä olisi pitäinyt päihittää joku paikallinen legenda. En pärjännyt edes sille kitaristille joka päivysti vieressä. Protorelicejä olen suorittanut kokonaan vain Grasslandissa, muissa on jäänyt kesken tai en ole edes aloittanut.
JTahti
Well-Known Member
Rebirth meni läpi 94 tunnissa normaalilla vaikeustasolla!
Melkoinen fantasiareissu oli taas ja Cloud monessa nolossa tilanteessa mukana. Yksi hahmojen lempikyvyistä oli Aerithin Arcane Ward, jolla saa elementaalitaian tuplana yhden hinnalla. Melkein kaikilla pomohirviöillä on elementaaliheikkous niin Arcane Wardin avulla saa kunnolla lämää heikkoon kohtaan. Yllättäen kaikki pomot ovat nukkumisen ja kivettymisen kestäviä. Mitä niillä taioilla edes tekee jos ne tehoaa vain heittopussivastustajiin? Mutta niinhän se oli alkuperäisessäkin.
Pelin askareista, niin Protorelicejä suoritin kokonaan vain Grasslandissa, muissa jäi kesken tai en aloittanut. Korttipeli jäi kesken Junoniin, mutta Chadleyn antamia tehtäviä tein muuten kiitettävästi ja melkein kaikki tarjolla olevat sivutehtävät meni läpi. Chocobo cuppia en voittanut ja joitain sivutehtäviä ei varmaan avautunut kun en suoriutunut korttipelistä. Korttipelissä tein poikkeuksen Junonin jälkeen, kun laivaristeilyllä korttipeli meni hyvin. Summonit hankin kaikki Odinia lukuunottamatta.
Arvosana: 5/5.
Omia kuvakaappauksia:
Melkoinen fantasiareissu oli taas ja Cloud monessa nolossa tilanteessa mukana. Yksi hahmojen lempikyvyistä oli Aerithin Arcane Ward, jolla saa elementaalitaian tuplana yhden hinnalla. Melkein kaikilla pomohirviöillä on elementaaliheikkous niin Arcane Wardin avulla saa kunnolla lämää heikkoon kohtaan. Yllättäen kaikki pomot ovat nukkumisen ja kivettymisen kestäviä. Mitä niillä taioilla edes tekee jos ne tehoaa vain heittopussivastustajiin? Mutta niinhän se oli alkuperäisessäkin.
Lopputaistelun ekat vaiheet meni heittämällä, muuta viimeinen kohtaaminen Sephirothin kanssa, hänen ollessa ihmishahmona oli haastavaa. Sephiroth heittää välillä iskun, jonka jälkeen molemmilla on vain yksi terveyspiste. Aerithin healing wind on liian hidas tuon jälkeen, molemmat lanataan pian. Mist giga potion auttaa, niitä olin hamstrannut lopputaisteluun. Kannattaa ottaa transmute taito hallintaan. Bahamut Arisen on kiva summonoida, mutta siinä vaiheessa kun summon tulee niin en viitsi käyttää kykyä, joka vie kaksi ATB paikkaa. Pitää olla aina valmiina käyttämään Mist giga potionia. Bahamut Arisen heittää 9999 lämää Sephirothiin kun on leikkinyt tällä tarpeeksi. Cloudilla on riipus joka nostaa Summonin voimia. Katoin Youtubesta ohjeen Sephirothin End of the World liikettä vastaan. Cloudin Limit Breakkia pitää hillota tuota varten. En saanut kaatumaan Sephirothia vielä tuolla. Cloudille taiottu haste auttaa ettei aika lopu. Muuten tulee omnislash prime ja sitten kamera zoomaa Sephirothin nauravaan naamaan. Kyllä ketuttaa.
Arvosana: 5/5.
Omia kuvakaappauksia:
- Cloudin äiti toivoo että Cloud hankkisi kivan tyttöystävän, joka pitää hänet poissa vaikeuksista
- Kamppailulaji opettaja sanoo että Cloudilla ei ole tarpeeksi massaa ja pitäisi syödä lisäravinteita
- Retkeilyopas neuvoo reitin vuoristopolulla
- Kaupungissa ikänsä asunut Tifa kysyy Cloudilta pitääkö meidän olla huolissaan metsäkauriista, käyvätkö ne päälle
- Rekkakuski sanoo Cloudille että olen melkein unohtanut miltä tuntuu olla nuori ja rakastunut
- Tappelu örvelöitä vastaan kukkaniityllä
- Eivätkö chocobot olekkin söpöjä?
- Moogle olento
- Korttipelaaja ottaa haasteen vastaan
- Riitaa palkkasoturiksi itseään nimittävän Kyrien kanssa
- Aerithin kanssa keräämässä kukkia
- Chocobo kanalla eteenpäin
- Barret valittaa nykyajan nuorisosta
- Linkkitorni käyntiin, takana näkyy Mooglejen sieniasunto
- Voimakas hirviö
- Aerith ja Pricilla tekevät nyrkkitervehdyksen
- Kaljupäiset agentit salakapakassa
- Lapset paijaavat Red koiraa
- Red koira yrittää osallistua korttipeliin, mutta eläinten ei ole sallittua osallistua
- Cloud voittaa Aerithin korttipelissä
- Yuffie lomatunnelmissa
- Aerith ja Tifa toivottavat Red koiralle onnea pallopeliin
- Red arvioi, että Tifa on virtaviivainen kuin delfiini
- Red arvioi, että Aerith on läpikuultava, kuin meduusa
- Red pahoittelee, että ihmisten kauneutta on vaikea arvioida
- Aerith ja Tifa kysyvät että eikö Cloudilla ole muuta sanottavaa, kuin että laittakaa aurinkorasvaa
- Cloud lupaa ostaa cocktailin jälleenrakennetusta ravintolasta
- Aerith ja Cloud juttelevat rannalla 1
- Aerith ja Cloud juttelevat rannalla 2
- Cloud, Aerith ja Red lyövät kättä päälle
- Tifa käy kuntosalilla näyttämässä mallia
- Iso örvelö saanut juuri köniinsä
- Cait Sith kissa rukoilemassa viidakkokylässä
- Tappelu sähkölaitoksen sotilaita vastaan
- Apuun taisteluun kutsuttu Ramuh ukkosen jumala
- Chocobo kanojen kasvattaja antaa neuvoja
- Tifa soittaa pianoa kissoille
- Aerith ja Barret rökittävät yhdessä hirviötä
- Cloud ja muut katsomassa miten uuden lasten kirjan kuvitus sujuu
Lucky
Member
Quagaa tuli parissa ensimmäisessä Brutal challengesessa käytettyä ja siinä toimi kyllä hyvin. Ei sitä tietty kivettymisen takia käytetty, mutta normaalistikin se taitaa olla elementtitaioista isoimalle alueelle osuva, niin sen kun vielä yhdistää Magnify-materiaan ja Arcande Wardiin niin ei haittaa vaikka viholliset eivät ihan vierekkäin olisi ja tekee kyllä ihan hyvin vahinkoa
. Omaan silmään vaikutti myös siltä, että aiheutti melko hyvin staggeria vaikka vihollisella ei olisi ollut edes heikkoutena.Ja tietty hard-tasolla, kun pistää parin petrifyn kavereiksi magnifyn, magic focuksen ja MP absorptionin niin auttaa varsinkin niissä tapauksissa missä tulee iso kasa vihollisia. Itemiksi voi vielä heittää Genji Glovesin kaiken varalta.
kopolanpoika
Well-Known Member
Mikset sää Odinia hommannut? Se oli aika v-mäinen aluksi, ennen kun oppi sen jipon, mutta oli kyl omia suosikkejani summoneista
JTahti
Well-Known Member
En pärjännyt Odinia vastaan.
kopolanpoika
Well-Known Member
Siinä kyllä lensi itselläkin muutama ärräpää.
Muutama tipsi, vaikka varmasti nämä tiesitkin
Juju on siinä että yrität pysyä mahdollisimman kaukana siitä kaiken aikaa ja isket ei-fyysisiä hyökkäyksiä.
Oma suositus on Cloud, Yuffie ja Aerith. Fyysisiä iskuja vain kun pystyt tekemään ATB, muuten pysyttele etäällä ja käytä taikoja, Cloudin etähyökkäystä ja Yuffien bumerangia.
Game over tulee myös jos Odin pääsee iskemään liian monta kertaa, eli pysy etäällä ja peruuta väistelemällä. Kun Odin tulee päin, vaihda hahmoa ja tee sillä heti ATB hyökkäys, jolloin se yleensä vaihtaa hahmoon jolla pelaat.
Huhujen mukaan kun se alkaa ladata sitä kerrasta laakia niin riittävällä ATB hyökkäyksillä sen voi keskeyttää, ei toiminut mulla
Oma suositus on Cloud, Yuffie ja Aerith. Fyysisiä iskuja vain kun pystyt tekemään ATB, muuten pysyttele etäällä ja käytä taikoja, Cloudin etähyökkäystä ja Yuffien bumerangia.
Game over tulee myös jos Odin pääsee iskemään liian monta kertaa, eli pysy etäällä ja peruuta väistelemällä. Kun Odin tulee päin, vaihda hahmoa ja tee sillä heti ATB hyökkäys, jolloin se yleensä vaihtaa hahmoon jolla pelaat.
Huhujen mukaan kun se alkaa ladata sitä kerrasta laakia niin riittävällä ATB hyökkäyksillä sen voi keskeyttää, ei toiminut mulla
Tämä ja vahvasti. Ite oon pelannu orkkista vain Midgar-osion ja senki vähän, vasta täs muutama vuosi takaperin. Kun ei oo nostalgian tuomaa huumaa ja peli oli pitkä (ja melkosen tylsä) niin kyllä tämä meni tervan juomiseksi. Onneksi sentään pelin puolessa välissä maltoin vaihtaa easylle vain nopeuttaakseni etenemistä. Kai se viimeinenkin osa on joskus ostettava ja pelattava vaikka jotenkin jäi semmonen fiilis että tähänkin olis ihan hyvä lopettaa. Välivideomatsku oli hienosti tehtyä ja originellin fanit ovet pääosin oikein mehuissaan tästä. Ja se on hyvä juttu se.
koomikko
Well-Known Member
Ihastuin aiemmin tänä vuonna sen verran paljon ihkaensimmäiseen finaalifantasiapeliini (XVI), että minunkin oli viimein nöyrryttävä tarttumaan VII:n Remakeen (siihen ensimmäiseen osaan). Originaalin olin ohittanut nenännyrpistyksellä jo tuolloin Dawkinsin vuonna 1997. Kävin tässä taannoin videopelimusiikkikonsertissa, ja siellä yleisö meni vallan pähkinöiksi One winged angel -biisin aikana, joten tiesin toki, että peli nauttii klassikkostatuksesta. Pitihän tämä kokea jo yleissivistyksen nimissä.
Oli muuten hauska lukea vihdoin tämä wanha ketju (note to self: vasta sivulle 26 asti, jotten spoilaannu Rebirthistä). Siellä on jengi vuosikausia (!) ennen pelinjulkistusta jo nostalgiapöllyissään odottanut kahtiajakoisin tunnelmin tätä uutta versiota. Elin nyt muiden mukana ensimmäiset trailerit ja demo-julkistuksen. Ehkä joku saattaa olla hieman kateellinenkin, kun minä pääsen vasta nyt neitseelliselle ensikierrokselle. Tarinan muutoksista alkuperäiseen en tietenkään osaa sanoa yhtään mitään.
Ensimmäisen osan lopputekstit rullasivat Hollow-biisin siivittämänä vähän reilun 33 tunnin kohdalla. Monet turhalta tuntuneet sivutehtävät jätin tekemättä, ja loki paljasti, että paaaaaljon muutakin jäi löytämättä. Ihan tarpeeksi tässä oli minulle silti kestoa.
Tuttuun tapaan plussat ja miinukset heti tuoreeltaan:
Plussat
+ Heti alusta minua viehätti omaperäinen steampunkahtava maailma. Midgarin kaupunki kahdenkerroksen väkineen oli jännä miljöö. Seitsemännen sektorin laatan romahdus oli upeaa maailmanlopunkuvastoa.
+ Kyllä tässä on hyvä hahmokaarti. Ymmärränhän minä, että näistä hahmoista on syystä kasvanut videopelihistorian merkkihenkilöitä. Sepiroth on tyylikäs pahis.
+ Jännästi reaaliaikaista ja erikoisliikkeitä yhdistelevä taistelumekaniikka oli mukavan erilainen kuin monissa muissa peleissä. Pääsääntöisesti vastustajat lakosivat, mutta joskus jäin onnettomasti alakynteen ja taistelu kääntyikin täysin puolustuskannalle. Retkueen muiden jäsenten AI on kyllä aika olematon.
+ PS5-versiossa on vallan näyttävä grafiikka. Välivideot on ohjattu tyylikkästi.
+ Musiikkiraita on erinomainen. Nonhan se yksisiipienkeli-biisi ihan mieletön, kun sen nyt viimein yhdistän eeppiseen loppurähinään. Muutama tyyliinsopimaton huti siellä oli renkutusriesana.
+ Lähtökohtaisesti kaikilla hahmoilla on hyvät ääninäyttelijät ainakin englanninkielisessä versiossa, joskin animehenkinen ähinäkommentointi jaksoi häiritä.
+ Tarina piti otteessaan ja sai jatkamaan pelaamista eteenpäin.
+ Yksi pieniä suosikkihetkiä oli, kun Barret tapaili satunnaisesti voittomusiikin säveliä taistelun jälkeen.
+ Mulla ei ole mitään valitettavaa episodirakenteesta. Mielummin tämä tarpeeksi koherentti paketti kuin 100 tunnin järkäle sitä samaa. Tässä kohtaa voi hyvin pitää pienen FF-tauon.
+ Pelissä ei tullut vastaan ainuttakaan bugia. Sillä on etunsa, kun jaksaa malttaa odottaa pelin aloittamisen vuosikausia julkaisun jälkeen.
Miinukset
- Paikoin tarinassa on juuri sitä häröä japanialaista melodraamaa, jota jo ysärin lopulla vieroksuin. Aika alussa ollut ylipitkä moottoripyörätaistelu ilmalentoineen oli esimerkiksi vaivaannuttavaa katseltavaa ja pelattavaa.
- Midgardin kaupunki oli kovin harmaa ja ankea paikka ainoaksi miljööksi näin pitkälle pelille.
- Pelissä on paljon tylsähköä putkijuoksentaa paikasta toiseen. Muutama tavaralaatikko tuhotaan ja kurmotetaan rivivastustajia. No kaipa tässä kumarretaan pelin historialle.
- Tarinan varrella esiteltiin monia jänniä hahmoja, mutta näitä ei hyödynnetty enempää. Ehkä jatko-osissa sitten tapaamme esimerkiksi Shinran johtoporrasta tarkemmin.
- Kestoa oli mulle rahtunen liikaa, vaikka välttelinkin sivutehtäviä.
Loppuarvosanaksi paukautan ilman nostalgian painolastia 4/5 piikkitukkaa. FF XVI oli mulle eeppisen fantasiakuvaston ja aikuismaisemman teemansa puolesta selvästi parempi näistä kahdesta.
Nyt tarvitaan jokin pikkuinen välipalapeli ennen kuin jatketaan Rebirthiin. Olisiko se Alan Waken lisäritarinat hyvällä tavalla ahdistavan Longlegs-leffan jälkifiiliksissä vai episodivetoinen Telltalen Expanse. FF VII:n Intermission kai pitää sekin pelata ennen Rebirthiä. Vaan sellainen pikkupeli kuin Balturin portti 3 se poltellee varmaan eniten. Josko sitä viimein ottaisi lohikäärmettä (ja luolaa) sarvista.
Pari herkkuhetkeä kuvina:
Oli muuten hauska lukea vihdoin tämä wanha ketju (note to self: vasta sivulle 26 asti, jotten spoilaannu Rebirthistä). Siellä on jengi vuosikausia (!) ennen pelinjulkistusta jo nostalgiapöllyissään odottanut kahtiajakoisin tunnelmin tätä uutta versiota. Elin nyt muiden mukana ensimmäiset trailerit ja demo-julkistuksen. Ehkä joku saattaa olla hieman kateellinenkin, kun minä pääsen vasta nyt neitseelliselle ensikierrokselle. Tarinan muutoksista alkuperäiseen en tietenkään osaa sanoa yhtään mitään.
Ensimmäisen osan lopputekstit rullasivat Hollow-biisin siivittämänä vähän reilun 33 tunnin kohdalla. Monet turhalta tuntuneet sivutehtävät jätin tekemättä, ja loki paljasti, että paaaaaljon muutakin jäi löytämättä. Ihan tarpeeksi tässä oli minulle silti kestoa.
Tuttuun tapaan plussat ja miinukset heti tuoreeltaan:
Plussat
+ Heti alusta minua viehätti omaperäinen steampunkahtava maailma. Midgarin kaupunki kahdenkerroksen väkineen oli jännä miljöö. Seitsemännen sektorin laatan romahdus oli upeaa maailmanlopunkuvastoa.
+ Kyllä tässä on hyvä hahmokaarti. Ymmärränhän minä, että näistä hahmoista on syystä kasvanut videopelihistorian merkkihenkilöitä. Sepiroth on tyylikäs pahis.
+ Jännästi reaaliaikaista ja erikoisliikkeitä yhdistelevä taistelumekaniikka oli mukavan erilainen kuin monissa muissa peleissä. Pääsääntöisesti vastustajat lakosivat, mutta joskus jäin onnettomasti alakynteen ja taistelu kääntyikin täysin puolustuskannalle. Retkueen muiden jäsenten AI on kyllä aika olematon.
+ PS5-versiossa on vallan näyttävä grafiikka. Välivideot on ohjattu tyylikkästi.
+ Musiikkiraita on erinomainen. Nonhan se yksisiipienkeli-biisi ihan mieletön, kun sen nyt viimein yhdistän eeppiseen loppurähinään. Muutama tyyliinsopimaton huti siellä oli renkutusriesana.
+ Lähtökohtaisesti kaikilla hahmoilla on hyvät ääninäyttelijät ainakin englanninkielisessä versiossa, joskin animehenkinen ähinäkommentointi jaksoi häiritä.
+ Tarina piti otteessaan ja sai jatkamaan pelaamista eteenpäin.
+ Yksi pieniä suosikkihetkiä oli, kun Barret tapaili satunnaisesti voittomusiikin säveliä taistelun jälkeen.
+ Mulla ei ole mitään valitettavaa episodirakenteesta. Mielummin tämä tarpeeksi koherentti paketti kuin 100 tunnin järkäle sitä samaa. Tässä kohtaa voi hyvin pitää pienen FF-tauon.
+ Pelissä ei tullut vastaan ainuttakaan bugia. Sillä on etunsa, kun jaksaa malttaa odottaa pelin aloittamisen vuosikausia julkaisun jälkeen.
Miinukset
- Paikoin tarinassa on juuri sitä häröä japanialaista melodraamaa, jota jo ysärin lopulla vieroksuin. Aika alussa ollut ylipitkä moottoripyörätaistelu ilmalentoineen oli esimerkiksi vaivaannuttavaa katseltavaa ja pelattavaa.
- Midgardin kaupunki oli kovin harmaa ja ankea paikka ainoaksi miljööksi näin pitkälle pelille.
- Pelissä on paljon tylsähköä putkijuoksentaa paikasta toiseen. Muutama tavaralaatikko tuhotaan ja kurmotetaan rivivastustajia. No kaipa tässä kumarretaan pelin historialle.
- Tarinan varrella esiteltiin monia jänniä hahmoja, mutta näitä ei hyödynnetty enempää. Ehkä jatko-osissa sitten tapaamme esimerkiksi Shinran johtoporrasta tarkemmin.
- Kestoa oli mulle rahtunen liikaa, vaikka välttelinkin sivutehtäviä.
Loppuarvosanaksi paukautan ilman nostalgian painolastia 4/5 piikkitukkaa. FF XVI oli mulle eeppisen fantasiakuvaston ja aikuismaisemman teemansa puolesta selvästi parempi näistä kahdesta.
Nyt tarvitaan jokin pikkuinen välipalapeli ennen kuin jatketaan Rebirthiin. Olisiko se Alan Waken lisäritarinat hyvällä tavalla ahdistavan Longlegs-leffan jälkifiiliksissä vai episodivetoinen Telltalen Expanse. FF VII:n Intermission kai pitää sekin pelata ennen Rebirthiä. Vaan sellainen pikkupeli kuin Balturin portti 3 se poltellee varmaan eniten. Josko sitä viimein ottaisi lohikäärmettä (ja luolaa) sarvista.
Pari herkkuhetkeä kuvina:
Viimeksi muokattu:
Sähköfakiiri
Active Member
Olet kokenut tuossa kohtaa vasta VII pelin intron eli paljon olisi kyllä luvassa jos annat mahdollisuuden
kovasti huhuillaan että loppu kuukauden Tokyo game Showssa laitetaan niin sanotusti kovat piippuun ja julkistetaan hyvin odotettu FF7 Rebirthin pc versio, jonkun aiemman huhun mukaan julkaisupäivä olisi 24 päivä marraskuuta, mutta ai että tuskin maltan odottaa että pääsee ottamaan tämän herkkupalan uudestaan haltuun pc version merkeissä kaikilla teknisillä herkuilla