Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Final Fantasy VII Remake

Aerith on ollut aina suosikki hahmoni FF 7 ja tässä pelissä hahmosta on tehty prempi kuin osasin kuvitella. Kiitos loistavan dialogin ja upean ääninäyttelyn.

Aerirhin ääninäyttelijä (Briana White) näyttäisi vielä olevan todella kiitollinen, että hänet valittiin ääninäyttelijäksi tähän rooliin.
Brianalla on oma youtube-kanava missä hän pelaa Barretin ääninäyttelijän kanssa alkuperästä FF7:kaa. Tuntuu todella olevan semmonen jalat maassa-tyyppi joka ottaa faninsa hyvin vastaan. Arvostan suuresti :)
 
Aerirhin ääninäyttelijä (Briana White) näyttäisi vielä olevan todella kiitollinen, että hänet valittiin ääninäyttelijäksi tähän rooliin.
Brianalla on oma youtube-kanava missä hän pelaa Barretin ääninäyttelijän kanssa alkuperästä FF7:kaa. Tuntuu todella olevan semmonen jalat maassa-tyyppi joka ottaa faninsa hyvin vastaan. Arvostan suuresti :)

Jep niin on, todella pätevän oloinen näyttelijä sekä hieno persoona. Toivottavasti saa jatkaa roolissan seuraavaan osaan, tyhmäähän niitä olis vaihtaa kesken kaiken mutta ei sitä ikinä tiedä.
 
Vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani ostin pelin ja nyt 50 tuntia myöhemmin se on pelattu läpi. Plussaa tulee onnistuneesta graafisesta ulkoasusta ja kohtalaisen hyvästä tunnelmasta. Tosin on vaikea erottaa, johtuuko hyvä tunnelma vain tuttujen hahmojen jälleennäkemisestä. Miinusta antaisin Aerithin ääninäyttelystä (vaikka edellisissä viesteissä kehutaankin, itselleni alkoi soimaan korvissa tuo hento kimitys) ja monista lisätyistä (mopopoika yms.) elementeistä sekä Shinra/Avalanche-asetelman yksinkertaistamisesta (paha on paha ja hyvät kirkasotsaisia hyviä). Paljon on tässä pelissä tehty oikein, mutta edelleen palaan mieluummin alkuperäisen teoksen äärelle. Mielestäni onkin hyvä muistaa, että kyseessä on remake, eikä SE Final Fantasy 7. Mielenkiintoista olisikin kuulla, miten uudet pelaajat ovat kokeneet pelin, jos alkuperäinen on kokematta?
 
78h meni, että platina irtosi. Edelleen täytyy ylistää miten loistava seikkailu tämä on. En muista edes milloin olen viimeksi aloittanut tarinan heti läpäisyn jälkeen uudestaan (luultavasti Bloodborne 5 vuotta sitten), mutta tämän veti ilomielin vielä kertaalleen vaikeammalla,
joka tarjosi sopivan haasteen oikeasti miettiä mitä tekee, kun itemejä ei saanut käyttää eikä MP:tä saanut penkeistä takaisin. Mutta yllättävän tuskattomasti tuo meni, kun tiesi mikä toimii mihinkin bossiin. Prayer oli varmaan materiosta eniten käytössä ja Cloudin Counterstance oli OP, samoinkuin Gotterdammerung.

Toki trophyissa oli muutama pakkopulla pokaali; mekkojen keräys ainakin oli todella tylsä kun samat chapterit sai useasti pelata, taisin Wall market osuuden lopulta vetää 5 kertaa läpi.

Summon simulator oli ehkä isoin haaste, tai oikeastaan megaflare siinä, mutta toisella yrityksellä tuokin jo meni.

Hiukan haikein mielin levy meni tänään pleikkarista koteloon ja hyllyyn. Saa nähdä malttaako rauhassa odottaa seuraavaa osaa, tai voi olla että tulee vielä tämän pariin palattua.

10/10 peli itselleni (silti ei mikään täydellinen ole, pieniä miinuksia toki löytyy) ja voin jo nyt julistaa omaksi Game of the Yeariksi, oli Tsushimat ja Cyberpunkit miten kovia tahansa, niin eivät tätä mitenkään voi ylittää (ellei sitten Keanu tee bullet time dodgea 'Punkissa).
 
Kuukauden verran siinä vierähti, mutta nyt on reilun 40 tunnin Midgar-osio tahkottuna – ja arvostelukin kirjoitettuna! Anteeksi, olkaa helliä. https://www.konsolifin.net/arvostel...pitkitetympi-prologi-final-fantasy-vii-remake

Miten kehtaat! :D

Paikoitellen hyviä pointeja, mutta on pakko tarttua tuohon kommentiisi, jossa mainitset pelin olevan "harmittavan sieluton". Olisi ollut mukava kuulla mikä siitä tekee mielestäsi sieluttoman?

Minusta pelissä on jotain selittämätöntä taikaa. Moni arvostelija on verrannut matkaa vuoristoradalla ajeluksi, ja vaikka paikoin tarinan leikkii kohtalon kanssa liian usein, on siinä silti aineksia jotka aidosti koskettaa. Itselle ei tule monia muita yksinpelejä mieleen, jossa tarina olisi näin mieleenpainuva, traaginen ja samaan aikaan toivontäyteinen. Olen itse jättänyt FF pelit FF13 alkaen, juurikin koska, jolloin koin että nimenomaan tarinat ja tyyli eivät kolahda.

Edelleen pidän Witcher 3 parhaana pelinä koskaan, mutta jos tarinapuolta lähden miettimään, niin aika harvassa on ne jotka FF7 tarinan peittoisi. All time klassikkoina itsellä on Metal Gear Solid 1, joka reilun 20 vuoden jälkeenkin todistaa sen, että jos musiikki ja ääninäyttely saadaan naulattua, peli kestää pitkää aikaa.

GTAV ja Horizon Zero Dawn? Voi tsiisus, miten karmeita stooreja! Vain hahmot pelastavat pelin, että jaksaa grindata läpi, mutta mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään muistikuvaa enää näistä stooreista.
 
Miten kehtaat! :D

Paikoitellen hyviä pointeja, mutta on pakko tarttua tuohon kommentiisi, jossa mainitset pelin olevan "harmittavan sieluton". Olisi ollut mukava kuulla mikä siitä tekee mielestäsi sieluttoman?

Minusta pelissä on jotain selittämätöntä taikaa. Moni arvostelija on verrannut matkaa vuoristoradalla ajeluksi, ja vaikka paikoin tarinan leikkii kohtalon kanssa liian usein, on siinä silti aineksia jotka aidosti koskettaa. Itselle ei tule monia muita yksinpelejä mieleen, jossa tarina olisi näin mieleenpainuva, traaginen ja samaan aikaan toivontäyteinen. Olen itse jättänyt FF pelit FF13 alkaen, juurikin koska, jolloin koin että nimenomaan tarinat ja tyyli eivät kolahda.

Edelleen pidän Witcher 3 parhaana pelinä koskaan, mutta jos tarinapuolta lähden miettimään, niin aika harvassa on ne jotka FF7 tarinan peittoisi. All time klassikkoina itsellä on Metal Gear Solid 1, joka reilun 20 vuoden jälkeenkin todistaa sen, että jos musiikki ja ääninäyttely saadaan naulattua, peli kestää pitkää aikaa.

GTAV ja Horizon Zero Dawn? Voi tsiisus, miten karmeita stooreja! Vain hahmot pelastavat pelin, että jaksaa grindata läpi, mutta mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään muistikuvaa enää näistä stooreista.
Tähän FFVII remakeen en vielä voi kantaa sinänsä ottaa, kun en ole sitä vielä pelannut, enkä pelaakaan ennen kuin sen hinta painuu jonnekin 30 euron pintaan tai alle. Periaatteeni on se, etten yhdestäkään remakesta tuon enempää maksa. Saattaa kuitenkin olla, että odotan suosiolla kaikkien episodien julkaisua (jos koko tarinaa edes koskaan loppuun saadaan), ennen kuin tämän ensimmäisenkään episodin hankin.

Pelaamattakin kuitenkin ymmärrän, että joku voi kokea erittäin näyttävän ja hektisen menon hieman sieluttomaksi - varsinkin jos tarinaa on ainakin osittain pitkitetty keinotekoisesti kevyehkölläkin sisällöllä. Toki varmasti on paljon mielenkiintoisia, ja sinänsä tuttuja hahmoja eri tavoin syventäviäkin, uusia juttuja tarinassa.

Tarina on siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen asia peleissä (toki myös kirjoissa ja elokuvissa), että se jakaa ihmisiä usein hyvinkin eri leireihin. Sentään voimme kanssasi olla samaa mieltä alkuperäisen FFVII:n huikean hyvästä tarinasta, jolle ei vertoa löydy ainakaan monen pelin voimalla. Muista esimerkkipeleistäsi olenkin sitten aika eri mieltä.

Itselleni ei vain aukea millään Witcher 3:n erinomaisuus. Ensinnäkin pelattavuus (erityisesti ohjattavuus ja taistelumekaniikat) on varsin keskinkertainen verrattuna moniin saman genren parhaisiin peleihin. Ja se joidenkin valtavasti hehkuttama tarina nyt oli itselleni todella kova pettymys kaiken kaikkiaan. Pääjuoni ei iskenyt lainkaan ja varsinkin loppupuoli pelistä oli aivan liian usein tylsää tahkoamista, mihin varmaan vaikutti se, että itselleni tuo Wild Huntin porukka oli kovin tönkösti ja mielenkiinnottomasti toteutettu. Pelin loppuhuipennuskin oli suorastaan loppulässähdys. Toki näin käy todella monien muidenkin pelien suhteen valitettavasti.

Plussaa toki on annettava Witcher 3:n monipuolisista ja laajoista sivutehtävistä, jotka monet olivat kiinnostavampia kuin itse päätarina. Myös jäljitettävät monsterit olivat ainakin paikoin aika mielenkiintoisia. Silti peli jää minulle sellaiseksi 7,5-8,0 tason peliksi. Lisäritkin kyllä ostin, kun niitä kehuttiin myös kovasti. Mutta kesken jäi aika alkuvaiheessa jo ensimmäinen niistä, eikä ole tehnyt vaan mieli palata jatkamaan sen parissa.

Sama koskee esim. hehkuttamaasi Metal Gear Solid 1:stä sekä käytännössä kaikkia muitakin Kojiman tuotoksia. En vain pääse noiden pelien tarinaan ja tunnelmaan sisälle niin, että niistä todella innostuisin. Teennäiset ja over the top-hahmot eivät sinänsä vakavaan juonikehykseen perustuvaan peliin mielestäni oikein sovi. Ainakaan siinä mittakaavassa miten niitä nähdään Kojiman peleissä. Ja sitten tuo kerronnan hitaus ja teennäisyys ärsyttää minua Kojiman peleissä.

Toki tämä on taas kerran makuasia, ja on kuitenkin myös todettava, että aikamoista hulluttelua sisältävät Yakuza-pelit ovat jostain syystä minulle maistuneet, vaikka niissäkin on sinänsä vakava juonikehys.

Joka tapauksessa itse pidin kovasti Horizon Zero Dawnin tarinasta ja varsinkin siitä, miten siinä rakennettiin vähitellen tiiviimpää tunnelmaa. Minulle onkin pelin tarinassa aina todella tärkeää se, miten tunnelmaa kehitetään pelin aikana. Pelimaailma, grafiikka, pelattavuus, taistelumekaniikat ja viholliset olivat myös kaikki HZD:ssä erinomaisella tasolla.

Samaan kategoriaan menee minulla myöskin Days Gone, joka on vastaavasti itselleni yksi kaikkien aikojen peleistä, ellei juuri se kaikkein paras. Tästä on varmasti moni kanssani eri mieltä, ja niin toki saa ollakin. Ei siinä maailman omaperäisin tai monimutkaisin juoni ole, mutta siinäkin kehitetään todella loistavasti tarinaa ja tunnelmaa pelin edetessä ja myöskin sidotaan sitä hienosti lohduttomaan pelimaailmaan. Hahmot ovat myös varsin realistisia kyseiseen maailmantilanteeseen. Ja tässäkin tapauksessa pelikin graafisesti erinomainen ja taistelumekaniikat ja pelattavuus toimivat loistavasti.

Mutta juu, en kirjoittanut näitä mielipiteitäni dissatakseni sinun näkemyksiäsi - monihan kokee nuo pelit varmasti juuri kuten sinä ne olet kokenut. Kunhan vaan halusin muistuttaa siitä, miten eri tavalla näitä asioita taas kerran voidaan kokea. Siitäkin olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että GTAV:n tarina on kyllä suhteellisen mitäänsanomaton. Tosin siinäkin on loistavat pelimekaniikat ja upea sekä monipuolinen pelimaailma. Ja jaksoi sen juonenkin ihan ok pelata läpi, kun kokonaisuus oli niin loistavaa luokkaa. Toki meni aika lyhyinä pelisessioina kerralla itselläni, kun juoni kuitenkin oli tosiaan aika keskinkertainen.
 
Viimeksi muokattu:
Läpi meni, ja aikaa kului jotain 33 tuntia. Koko ajan minulla oli sellainen viharakkaus-suhde. Joskus ei vain ollut ollenkaan mielenkiintoa pelata koko peliä, kiitos erittäin toistuvista miljöistä. Oikeasti, tuntui kuin juoksisi jatkuvasti jossain harmaassa putkessa. Ja osa niistä oli vähän turhan pitkiä. Jossain 20 tunnin aikana tuntui, että kaikki on jo nähty.

Mutta sitten tapahtui

Chaper 16. Joo, olihan se Hojon labra todellakin ylipitkä, mutta kaikki sen jälkeen oli ihan timanttia! En olisi uskonut, että tässä päästään taistelemaan Jenovaa vastaan! Se oli niin siistiä!

Mutta se moottoripyöräkohtaus. Meinasi hermot mennä ihan totaalisesti! Ne kontrollit oli vaan niin syvältä! Siinä tuli eniten geim övereitä koko pelin aikana. Ei ikinä tätä enää!

Koko loppu oli yhtä wtf-fiiliksiä alusta loppuun. Sillein hyvällä tavalla. Koko juoni meni täysin erilailla kuin originaalissa, ja meno on vähintään yhtä sekavaa kuin jossain Twin Peaksissa konsanaan. Jännää nähdä, että miten tämä tästä jatkuu. Toivottavasti jatkoa ei tarvitse odottaa vuosia.

End gamet ei niinkään jaksa kiinnostaa, kiitos typerän idean laittaa kaikki johonkin chapter selectin taakse. Miksei sinne colosseumille tai virtuaalitodellisuuteen voi päästä vaikka päävalikosta?

Pelissä oli yksi "mainosvideo" joka oli omasta mielestäni parasta grafiikkaa, mitä olen PS4:lla nähty. Graafinen puoli muutenkin oli todella upea.

Itselleni kuitenkin tämä remake tulee jäämään yhden läpipeluun peliksi. Tai ei ainakaan ihan heti tule mieli palata Midgariin. Oma arvosana on (myöskin) ehkä se 3/5. Kun tuota putkijuoksentelua, sivutehtävien sujuvuutta ja taistelua saisi vähän korjattua.
 
Eilen meni läpi, pelikellossa noin 42 tuntia. Kaikki sivujutut / minipelit / yms. tehtiin mitä matkan varrella löydettiin. Vielä end-gamea ja hard modea kehiin.

Nyt tuntuu että on pitkästä aikaa FF pelissä tehty niin moni asia oikein. Ehkä pienet epäonnistumiset matkan varrella ovat tehneet firmalle ja pelisarjalle hyvää. Virheistä ehkä opittu. Taistelu toimii erinomaisesti, teknisesti kaikki on kunnossa, musiikki remixit kunnon fanipalvelus, yms. Paljon hyviä asioita. Tarina muutoksista voi olla montaa mieltä, itseäni se ei niinkään haitannut koska niin monessa muussa yksittäisessä kohtauksessa / dialogissa kumarrettiin alkuperäisen suuntaan erittäin vahvasti. Muutokset toimii jopa jatko-osien eduksi, saa myös vanhat fanit odottamaan jotain muuta eikä kaikki ole läpihuudettuja juttuja.

Yksi erityismaininta täytyy antaa aivan loistavasta rytmityksestä. Peli on lineaarinen ja tarinavetoinen mutta juuri oikealla tavalla; parin suoraviivaisemman chapterin jälkeen tarjotaan sopivasti tutkiskelua ja sivutehtävien tekemistä, eikä niitä ole liikaa, jolloin puutumista ei pääse tapahtumaan. Vaikka FF13:sta tykkäsin paljonkin, siinä oli lineaarisuus vedetty hieman liian överiksi. Vastaavasti FF15 mentiin liikaa avoimen maailman ehdoilla ja pelin rytmitys oli karmiva, ja sivutehtävät/vapaaehtoinen sisältö hieman väkinäistä ja itseään toistavaa. FF7 Remake menee hyvin näiden välimaastossa. Toivottavasti sama trendi jatkuu myös jatko-osissa, vaikka overworldia pääsee todennäköisesti tutkimaan niin mitään todellista open world pelleilyä en enää Final Fantasyiltä kaipaa. Pienenä miinuksena täytyy sanoa muutaman chapterin hieman turhan pitkä venytys, mutta tässä puhutaan kuitenkin vain ihan muutamasta hetkestä.

Erittäin hyvä peli. Nyt vain täytyy toivoa että megalomaaninen remake-projekti ei luhistu matkan varrella.
 
Eilen kun oli niin aurinkoinen päivä niin sitä vältelläkseni tuli sitten perehdyttyä FF VII tarinaan syvällisemmin. En ollut tietoinen, että FF VII ympärille oli rakentantunut niin laaja tarinakokonaisuus, jota nykypäivän leffatermistöllä voisi kutsua FFVII universumiksi. Useampi spinoff (Crisis Core, Dirge of Cerberus ja joku käsikonsolipelikin, joka kertoo Turksin seikkailuista), kirjoja ja leffakin. Rullasin historiaa niin pitkälle, että franchisingissä vastaan tuli jopa Final Fantasy VII Snowboarding :D
1589101037043.png

Kaiken kaikkiaan tarina on kyllä vertaansa vailla. Tuli myös koluttua youtubesta useita videoita, jossa käytiin alkuperäisen teoksen ja Remaken välisiä eroavaisuuksia lävitse ja olen vahvasti sitä mieltä, että Remake sanalla on vahva kaksoismerkitys, joka viittaa muuhunkin kuin uudistettuun grafiikkaan ja taistelujärjestelmän päivittymiseen nykyaikaisemmaksi.

Jos jotakutamuuta sattuu kiinnostamaan, mutta on liian laiska lähteäkseen koluamaan kaikkea lähdemateriaalia lävitse niin suosittelen tsekkaamaan FF Union youtube kanavan, jolta löytyy mm. hahmokohtaiset tarinat ainakin Cloudille, Zackille, Aerithille, Sephirothille.


Itselle rakkaus tätä pelisarjaa kohtaan kulminoituu juurikin varsinaista pelin kertomaa laajempaan tarinakokonaisuuteen, rikkaaseen hahmogalleriaan, jossa useimmiten sivuhahmoilla - pääpahista myöten on tarkkaan mietityt tarinat ja motiivit ja ennen kaikkea tiedonnälkäiseen fanikuntaan, jotka käyttää satoja tunteja fanimateriaalin tuottamiseen videoiden ynm. muodossa. Harvan muun pelisarjan parissa voi yhden teoksen ympärillä saada kulutettua kokonaista päivää koluten pelkkää lähdemateriaalia peliin liittyen.

Täytyykin illasta pistää tulille toinen pelikierros FFVII remakesta, nyt kun cutscenet avautuu täysin uudessa valossa. :cool:
 
Viimeksi muokattu:
Ei napannut tämä remake yhtään, niin iso pelijono että luovuin suosiolla, ei ole mitään nostalgiaa siihen alkuperäiseen niin ei vaan sytyttänyt.
Vaikutti teknisesti ihan ok olevan, pieni pettymys se 30 fps ja muutenkin heikohko esitys.
 
Ei oikeen oo iskenyt tää yhtä hyvin kuin alkuperäinen, varsinkin Aerithin ääninäyttely oli todella kammottavaa. Grafiikat ovat hienot, ja on tämä omasta mielestäni pitkästä aikaa hyvä Final Fantasy -peli.
 
Ylös Bottom