Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Final Fantasy XVI

Nonni. Tuo aiemman viestin vastus on selätetty. Joku puoli tuntia siinä meni ja olisiko ollut viitisen yritystä. Monta kertaa pääsin lähelle ja viimeisellä kerralla tuli yllärinä se viimeisen iskun hidastus, että "jaa, nytkö se sitten kaatui" :D Hauskaa oli vaikka kuolemia siis tuli.

Niin kuin tuossa ylempänä jo kirjoittelin niin todella mukavaa vääntöä oli ja nimenomaan souls-pelit tuli päällimmäisenä mieleen. Piti olla tarkkana eikä yrittää liikaa hyökkiä tai homma kostaantui äkkiä.

Noin yleisestihän pelin taistelut on sitten melkoista grindiä: vihulaiset kestää hirveästi ja taistelut on pitkiä vaikka niissä toistetaan vain samaa. Yleensä ei ole edes tuollaista häviämisen pelkoa mitä tuossa S-rankin vastuksessa oli, joten voisi käyttää halutessaan jopa sanoja "työläs", "turha" tai "turhauttava". Taisteluissa ei siis yleisesti ottaen ole erityisesti haastetta vaan lähinnä kestoa.

Itse olen kyllä tykännyt pätkiä "turhempiakin" vihuja kumoon mutta ymmärrän ja näen jos joku voi pitää pelin taisteluita vaikkapa venytettyinä.

Kenties myös se FF-mode (tms.) on sitten eri homma. Sekin perhana pitää vielä vetää ja tässä olisi Helldivers 2 myös työn alla ja FF 7 Rebirth tulollaan. Saati että Prince of Persia kiinnostelisi sekin hommata johonkin väliin. Sitten kun tuota Rebirthiä vielä saa 55 euroon niin täytyy oikeasti harjoittaa jonkinlaista hillintää tai valikoimista sen suhteen että mitä ostaa ja ostaako.
 
Ääh. Alkanut väsyttää ja vähän turhauttamaankin asiat tässä pelissä.

Päätarina on yhä kiinnostava ja sen osalta ei mitään negatiivista sanottavaa. Ihan hiton kiinnostavaa settiä.

Mutta sitten on sivutehtävät. Melkein jokaisen päätehtävän jälkeen aukeaa nippu sivutehtäviä, jotka on pääasiassa noutotehtäviä. Parasta tarjontaa sivutehtävissä on se, kun on joku pieksettävä vastus, koska se on käytännössä pelin ainoa oikea gameplay.

Muu "pelaaminen" on periaatteessa yhden näppäimen painamista ja välivideoiden katsomista. Saat tehtävän käydä puhumassa tyypille 1 eli kävelet tämän luo ja painat X. Puhuvia päitä. Sitten tulee tyypit 1/3, 2/3 ja 3/3 ja sama homma: mene luo ja paina X. Sen jälkeen menet taas sen tyypin 1 luo ja painat X. "Tehtävä" voi loppua tähän tai sitten saattaa tulla jokin "huipennos", jossa älyttömän vaarallinen vihollisjoukko hyökkää kimppuun, paitsi että se on alle 10 perusvihua, joita vastassa on Clive, Jill, Torgal ja/tai pari muuta puolijumalaa. Kylläpä on jännät tilanteet edessä.

Vaihtoehtoisesti on samaa kaavaa pienellä mausteella: puhumista, eli X:n painaminen, jonka jälkeen pieni taistelu ja 1/3, 2/3 ja 3/3 kukkapuskien kerääminen, jonka jälkeen taas ukon luo painamaan X.

Sitä vähän alkaa kyseenalaistamaan että tarvitsiko tämä peli todella näitä kaikkia sivutehtäviä kun ne on näin turhia ja voi helposti kyseenalaistaa onko kyse enää edes pelaamisesta kun suurin osa ajasta vain juostaan hahmojen välillä painamassa X:ää ja katsomassa puhuvia päitä puhumassa joutavia.

No, ehkä se on sitä maailmanrakentamista.

Taistelusta itsestään tykkään yhä vaikka se onkin ollut suunnilleen saman jauhamista alusta lähtien. Samoin vähänkin enemmän merkitsevämpää tarinaa sisältävät tehtävät jaksaa kyllä pelailla vaikka ne olisivatkin X:n painamista ja hahmojen välillä juoksemista.

Mutta kyllä tässä vähän tulee ikävä Witcher 3:sta, jossa keskusteluissakin sai sentään tehdä jotain ja jutustelut noin muutenkin olivat laajemmin mielenkiintoisia eikä yhdentekevää npc-jorinaa.

Pitkitetyltä siis tuntuu. Ilman sivutehtäviä fiilis pelistä olisi varmasti paljon positiivisempi. Toki yhä ihan mieluusti pelin aina käynnistän mutta alkaa tosiaan vähän väsyttämään kun seuraava kunnon tehtävä ja tarinan jatko jäävät aina sivutehtävä-aallon taakse odottamaan. Koska kaikki on pakko tehdä, tietenkin. Eihän sitä tiedä missä kohtaa siellä on jotain hyvääkin tarjolla.
 
Eihän sitä tiedä missä kohtaa siellä on jotain hyvääkin tarjolla.
En spoilaa mitään, mutta sivutehtävissä on muutama vähän parempi joukossa. Yksi niistä nousee ihan kirkkaasti yli muiden, mutta luonnollisestikaan en kerro että mikä, joten ei auta kuin tehdä ne horina- ja voikukankeräystehtävät. Harvassa pelissä nyt muutenkaan taitaa tuollaiset ei pääjuoneen liittyvät tehtävät olla kovin kaksisia, jos kriittisellä silmällä niitä tarkastelee.
 
Huoh. Taas täytyy avautua tästä teoksesta.

Jätin pelin toiseksi viimeisimmällä pelikerralla siihen, kun palattiin tukikohtaan hyvin varmasti viimeistä kertaa ennen loppua. Säästelin sitten pelaamista parempaan hetkeen koska ajattelin että luvassa on pidempi sessio taisteluita, välinäytöksiä ja loppuvideoita.

Mutta mitä vielä. Sieltä heitetään yksitoista sivutehtävää vielä naamalle. Kerralla. Tai no okei, ei naamalle mutta kartalle kuitenkin. Jos siis olisinkin mennyt siihen päätehtävälle heti, olisin voinut pelailla normaalisti noita lyhyempiä settejä eteenpäin kunnes tulisi se oikea loppuhuipennos eli viimeinen tehtävä.

Huvittavinta on se että nimenomaan tuo aiempikin avautuminen koskee samaa asiaa: sivutehtävien hyökyaaltoa "täysin puskista". Pelin rytmitys päätehtävien ja sivutehtävien suhteen on jotenkin typerä. Tuntuu kuin peli olisi suunniteltu putkijuoksuksi, jota on sitten väkisellä tauotettu niin että välillä mennään täysin turhaan kesken tehtävien päämajaan hengailemaan, jotta siihen väliin saa lyötyä kartat "täyteen" sivutehtäviä.

Olen kuitenkin samalla tyytyväinen että pidempien päätehtävien välissä on jokin tauko, johon tallentaa ja jättää peli, mutta kauhean luonnollisen tuntuinen ei tuo rytmitys tehtävissä nyt ole.

Onko tässä ollut jotain säätöä sen suhteen että peli olisi alunperin ollutkin vielä enemmän putkijuoksu tai jotain? Suurin osa sivutekemisestä tuntuu jälkiajatukselta, joka on yritetty sotkea pääjuonen sekaan ja joiden takia pääjuonta on tauotettu vähän tökerösti. Eikä noilla sivutekemisellä ole silti saatu pelistä mitään open worldia tai muuta vastaavaa, jonka parissa voisi/jaksaisi viettää aikaa muutenkin.

Ihan turha yrittää tehdä joka pelistä open world tai joku ikuisuusprojekti kun se sotii sitten itseään vastaan antaen huonomman kuvan pelistä.

Yhä pidän pelistä mutta paljon olisi voinut karsia ja säätää, jotta olisi turhaa painolastia saatu pois.
 
Tuo oli itselläkin yksi suurimmista kritiikeistä. Pelin rytmitys on aivan surkea. Edelleen muistuu mieleen se miten eeppisen Eikon taistelun jälkeen olen vartin päästä keräämässä jotain kiviä joen penkalta.. Tuo taisi vielä olla päätehtävä.

Niissä viimeisissä sivutehtävissä oli sentään jotain järkeä ja ne liittyy vahvasti sivuhahmojen tarinoihin, mutta sanotaanko, että 90 % sivutehtävistä oli aivan turhanpäiväisiä ja myös ihan pelin päätarinan rytmityksessä oli ongelmia.
 
Olipas vakuuttava demo! Poikkeuksellisen pitkä pätkä peliä ja onnistui tehtävässään: sai minut kiinnostumaan pelistä ja jopa harkitsemaan ostamista. Audiovisuaalinen herkuttelu oli huippuluokkaa. Koukku upposi syvään, vaikka multa puuttuu täysin FF-nostalgianoste. Jostain syystä on kaikki vähänkin testatut FF:t jääneet kesken. Minä olin enemmän Ultima-sarjan faneja kasarilla ja ysärillä ja FF tuntui olevan mulle turhan häröpalloa. Maltan nyt kuitenkin odottaa arviot ennen kuin sormi hipelöi ostamisnappia.
Viime vuoden laatupelisumasta selvinneenä pääsin minäkin vihdoin työstämään FF16:ta. Toistaiseksi olen pelannut n. 20 tuntia ja pakko tunnustaa, että tällaiselle FF-ummikolle tämä eeppinen high fantasy on maistunut melkoisen hyvin. Jätän varsinaisen arvion läpäisyyn, mutta kyllähän sen jo nyt tietää, että audiovisuaalinen herkku vetää kovasti plussalle ja haasteeton napinhakkuu pistää vähän kapulaa rattaaseen. Pelaan pelin varmasti ilolla loppuun ihan jo pelkästään fiilistelläkseni yhtä videopelihistorian upeinta soundtrackiä (löytyy muuten kokonaan soundcloudista työpäiväin ratoksi). Tuohon demoaikaiseen kommenttiini vielä viitaten on erityisen huvituttavaa, että hahmo, puolijumala, mikälie nimeltään Ultima tuntuu olevan tarinan pääpahiksia. Universumi varmaan halua kertoa minulle jotain :)

Clive työn touhussa
...mutta sanotaanko, että 90 % sivutehtävistä oli aivan turhanpäiväisiä ja myös ihan pelin päätarinan rytmityksessä oli ongelmia.
Tämänkaltaisten kommenttien saattelemana olen jättänyt sivutehtävät pääsääntöisesti koluamatta. Hakekoon joku muu Hideawayn asukki kukat joenpenkereeltä tai uudet vaatteet tenaville. Ihan tarpeeksihan tässä on pääjuonessa naarattavaa, eikä se onneksi vaadi sivutehtävägrindausta edetäkseen.
 
Tämänkaltaisten kommenttien saattelemana olen jättänyt sivutehtävät pääsääntöisesti koluamatta. Hakekoon joku muu Hideawayn asukki kukat joenpenkereeltä tai uudet vaatteet tenaville. Ihan tarpeeksihan tässä on pääjuonessa naarattavaa, eikä se onneksi vaadi sivutehtävägrindausta edetäkseen.
Ymmärrän valinnan mutta kyllä sinne sekaan (ikävä kyllä) mahtuu mielenkiintoistakin hommaa, tai ainakin jutustelua ja tarinaa. Ja ikävä siksi että en äkkiseltään pysty heittämään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Joku yhdentekevältä kuulostava kukkien hakukin voi johtaa johonkin muuhun. Tai sitten ei, en muista tarkalleen onko ne aina sitä mitä luvataan. Ehkä ainakin pääosin ne on aina sitä mitä sanotaan mutta joku yllätys (tai "yllätys") sinne saattaa esteeksi tulla vaikka kukkien haulle.

Minuakin nämä sivutehtävien turhuus/yhdentekevyys ja varsinkin niiden pääpelin sekaan rytmityksen outous on turhauttaneet mutta olen silti ne päättänyt tehdä. Tuskin on montaa jäljellä, joten painetaan vielä ne loput kymmenen sivutouhua.

Yleensä ottaenkin peleissä ärsyttää sama ajoittainen ongelma, eli että sivutehtävillä tuodaan lähinnä pelitunteja eikä oikein mitään muuta. Tuo FF 7 Rebirth tuntuu olevan vielä oikein seuraavalla tasolla siinä, kuinka levitetty sisältö siinä on. Hankala FF-ummikkona innostua siitä että alkuperäisen teoksen yksi osa on levitetty ihan järkyttävän massiiviseksi. Itse olen pelannut vain FF 7 remaken (tarina, lore ja hahmot hyviä mutta varsinainen tekeminen aika grindiä ja tylsää) ja nyt tätä XVI:tä, joka on turhia sivutehtäviä lukuun ottamatta ihan hiton kova peli. Taistelunkin yksinkertaisuus ei lopulta ole haitannut vaan olen tykännyt mättää vihulaisia kuonoon.
 
Ymmärrän valinnan mutta kyllä sinne sekaan (ikävä kyllä) mahtuu mielenkiintoistakin hommaa, tai ainakin jutustelua ja tarinaa.
Epäilemättä sieltä voi löytää lisää ihan kivaa maailman- ja hahmojenrakennusta. Mä luulen, että mun pelitunnit/eurot -sijoitus maksaa itsensä takaisin pelkkään pääjuoneen fokusoimalla. Onneksi sentäs
chocoboni
. Sen löytämättömyys olisi voinut harmittaa.

CDPR on omalla listallani mestari sivutehtävien käsikirjoituksessa. Ne eivät juuri kalpene päätarinoille. Tässä FF:ssä sen sijaan jo graafinen ero patsaana seisovien NPC:eiden kanssa on huima pääjuonen hienosti ohjattuihin cutsceneihin. Mitäs nostivat riman itselleen niin korkealle.
 
Tämän päiväisessä paneelissa Yoshi-P ilmoitti että toinen DLC julkaistaan 18.4.
Pelin PC versiosta ei muuta mainittu kuin että: "Coming soon".



Uusi alue näytti varsin kauniilta, sijoittuu peruspelin tarinan loppupuolella, mutta DLC alueella taivas on sininen!
 
PC-versio FF7 Rebirthistä kiinnostaa enemmän kuin tästä, mutta on tässä kuitenkin kyseessä Final Fantasy, joten jos vaan sopivaan väliin julkaistaan, niin kyllä tämänkin suhteen voi olla ostonappi herkässä.
 
PC-versio FF7 Rebirthistä kiinnostaa enemmän kuin tästä, mutta on tässä kuitenkin kyseessä Final Fantasy, joten jos vaan sopivaan väliin julkaistaan, niin kyllä tämänkin suhteen voi olla ostonappi herkässä.

Kyllä sekin toki kiinnostaa mutta juuri pelin pelanneena ja koska sen julkaisu on joskus 2025 puolella niin ei jaksa tällä hetkellä siitä innostua.
 
Pelin tuottaja jättää kommenteissaan oven auki myös muille versioille, kunhan PC-versio on saatu julkaistua. Ei puhu mistään tietyistä alustoista, mutta kaipa ne vaihtoehdot ovat lähinnä Xbox ja ehkä Nintendo Switchin seuraaja.
 
Ylös Bottom