Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Final Fantasy XVI
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
-
- Tunnisteet
- ps5
HideoMiyamoto
Well-Known Member
PC versiota odotellaan kuumeisesti, josko sillä sais kokea teknisesti paremman pelin.
Ippenator
Well-Known Member
Itselleni pelin ongelmat eivät varsinaisesti tulleet kyllä niinkään suorituskykyongelmista, vaikka toki niitä olikin varsin paljon. Pelissä oli omaan makuuni todella typeriä pelisuunnittelun ratkaisuja, ja myöskin sinänsä varsin lupaavasti alkanut tarina lässähti todella pahasti kuin pannukakku pelin loppupuolella. Niin pahasti meni itselleni mielenkiinto tarinaan pelin loppupuolella, etten ole peliä saanut edes pelattua loppuun, kun tuli vaan niin paljon kiinnostavampaa pelattavaa. Lisäksi tuo itse pelaaminen on lähes pelkkää nappien hakkaamista, ja aivan liian suoraviivaista putkessa etenemistä omaan makuuni. Kyllähän tuota tavallaan pelasi tiettyyn vaiheeseen asti ihan ok, mutta silti kyseessä on itselleni odotuksiin nähden varsin massiivinen pettymys. Hieno pelisarja vietiin kyllä mielestäni täysin väärille urille, ja nyt on ikävä kyllä todella suuret ennakkoluulot itselläni tulevia Final Fantasy-pelejä kohtaan.
Subi
Well-Known Member
Joo kyllä ne tekniset murheet olivat joitain täysin marginaalisia asioita itsellekin muiden suurempien ongelmien joukossa.
Vaikka sinänsä koin pelin lopulta ihan viihdyttäväksi niin lähes täysin jäi se ff-tunnelma puuttumaan ja tämä Ippen lause kyllä tiivistää aika hyvin omatkin fiilikset mitä pelistä jäi.
Vaikka sinänsä koin pelin lopulta ihan viihdyttäväksi niin lähes täysin jäi se ff-tunnelma puuttumaan ja tämä Ippen lause kyllä tiivistää aika hyvin omatkin fiilikset mitä pelistä jäi.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
DLC:tä pukkaa.
MarcheM
Well-Known Member
Tuollahan se yllä jo olikin mainittu, mutta näin vasta nyt Game Awardseissa ekaa kertaa juttua näistä lisäjutuista. Vähän mietin tällä viikolla että pitäiskö ostaa nyt kun peli on jo 40% alennuksessa, mutta taidanpa odotella koko version ulos ensin. FFXV:n kanssa vähän kyrsi se että koko ajan tuli jotain uutta versiota, jossa oli hieman enemmän sisältöä kuin aiemmissa niin ehkä se on vain parempi odotella.
Ei sitä kympin lisäsisällölle usko nykypäivänä odottaakkaan kovin montaa tuntia kestoks, eiköhän toi toinen oo sit jo vähän laajempi.
Ite jättäny ostamisen välistä kans toistaseks, voi olla et katotaan uudestaan sit kun PC versio tulee, oletettavasti julkastaan DLC kera sit aikoinaan. Just oikeastaan ton takia kun pitäs varmaan palautella pelin mekaniikkoja mieleen melkeen toisella läpipeluulla, kun mitä oon kanssa kuullu niin tää sijoittuu sen verran end gameen et jos kesäkuussa pelin on pelannu ja sit ei koskenutkaan niin voi olla vähän hukassa. Samaan tyyliin kun Doom Eternalin lisärit osti ja hyppäs kylmiltään niin aika kylmää kyytiähän se sit oli.
25€ hinnalla näyttäs saavan paketin missä molemmat lisärit. Veikkaan et tossa säästää sen vitosen.
Juri
Well-Known Member
Täällä tuli myös pelattua tuo Echoes of the Fallen. Tasan 2 tuntia tähän meni, joten sikäli tuo kymppi nyt oli suht ok. On niitä parempia DLC-paketteja saanut tuolla rahalla (RE4 Separate Ways).
Eihän tämä oikeastaan tuonut peliin mitään uutta. Vähän ärsytti, että heti tornin alussa saa jo paremman miekan, kuin sen, minkä sai kun teki kaikki huntit. Jotenkin ne tuntuivat loppupeleissä tosi turhalta. Koko torni oli yhtä putkijuoksua. Täytyy kyllä sanoa, että bossit oli tässä todella hauskoja. Ne pisti kyllä paljon pelaajalle hanttiin. Varsinkin se Angra Mainyu, se oli todella hauska. Viimeinen bossi oli kyllä myös yhtä ADHD-mättöä. Siinä oli muuten ihan loistava musiikki, mikä ei kyllä yllätä. On se Soken vaa niin kova. Mutta jos joku numero tälle pitäisi antaa, niin ehkä 6-7/10. Ei mikään erikoinen, mutta kyllä tähän yhden illan sai kulutettua
En tiedä, oliko peliin lisätty jotain bonuksia, mutta ainakin tuon DLC:n lataamisen jälkeen Clivelle pystyi antamaan FF7:n Buster Swordin käyttöön. Se oli aika hauska.
Nyt odotellaan sitä Leviathan-osaa. Sen jälkeen peli pääseekin varmaan eläkkeelle, kun ei ole oikeastaan mitään intoa pelata XVI:n tarinaa uudestaan läpi.
Eihän tämä oikeastaan tuonut peliin mitään uutta. Vähän ärsytti, että heti tornin alussa saa jo paremman miekan, kuin sen, minkä sai kun teki kaikki huntit. Jotenkin ne tuntuivat loppupeleissä tosi turhalta. Koko torni oli yhtä putkijuoksua. Täytyy kyllä sanoa, että bossit oli tässä todella hauskoja. Ne pisti kyllä paljon pelaajalle hanttiin. Varsinkin se Angra Mainyu, se oli todella hauska. Viimeinen bossi oli kyllä myös yhtä ADHD-mättöä. Siinä oli muuten ihan loistava musiikki, mikä ei kyllä yllätä. On se Soken vaa niin kova. Mutta jos joku numero tälle pitäisi antaa, niin ehkä 6-7/10. Ei mikään erikoinen, mutta kyllä tähän yhden illan sai kulutettua
En tiedä, oliko peliin lisätty jotain bonuksia, mutta ainakin tuon DLC:n lataamisen jälkeen Clivelle pystyi antamaan FF7:n Buster Swordin käyttöön. Se oli aika hauska.
Nyt odotellaan sitä Leviathan-osaa. Sen jälkeen peli pääseekin varmaan eläkkeelle, kun ei ole oikeastaan mitään intoa pelata XVI:n tarinaa uudestaan läpi.
Tapani mukaan taas hieman myöhässä pelailen, mutta eilen sain aloitettua (vihdoin?) tämän teoksen. Piti ensin pelailla pari pienempää välissä alta pois, jonka jälkeen koin että pystyn antamaan jollekin teokselle sen vajaat sata tuntia. Tämä kiinnosti niistä pidemmistä tapauksista helposti eniten.
Nämä todella pikaisen, parin tunnin pelailun jäljiltä, joten jos (tai kun) peli aukeaa enemmän, niin varmasti fiiliksetkin muuttuu sitä mukaa.
Alkutietoina oli että on synkempi meno ja Game of Thrones vaikuttimena ja/tai verrokkina. Siihen täytyy yhtyä, sillä heti alussa tuli fiilikset että onpa tympeitä ja tylyjä hahmoja ja menoa. Joskin ne kirkkaat siloposket kyllä hieman rikkoo illuusiota karusta "keskiajasta". Ollaan niin muka talonpoikaa tai sotilasta mutta naama on kuin suoraan parturilta ja meikkiartistilta tulleella. No, ne on näitä japanipelien juttuja. Joskin onhan soulsitkin sieltä...
Soulseista saadaankin aasinsilta gameplay-puoleen. Peli on taas (FF7 remaken lisäksi) outo yhdistelmä hack 'n' slashia ja jotain "tönkköyttä", joka kuuluisi taas vuoropohjaiseen menoon, jonka ei tarvitsekaan olla niin sulavaa. Potentiaalia on mutta en voinut muuta kuin haikailla että peli olisi ollut pelattavuudeltaan soulsien tyydyttävyyden tasolla. Nyt se oli kuin siihen - tai vastaavaan - olisi pyritty mutta silti jarruteltu ettei mennä kokonaan, jolloin homma tuntuu oudolta keskitien kulkijalta: ei ole kumpaakaan ja on vain vajaa tavalla tai toisella. Vähän kuin huonommin tehty Devil May Cry tms.
Muusta pelaamisesta tuli taas mieleen että mihin menneisyyteen tässä ollaan menty. On polvenkorkuista seinämää, josta ei pääse yli, läpi eikä ympäri, on quicktime-eventtinä hajotettavia seiniä, on nuolia osoittamassa kiivettäviä tai ylitettäviä kohtia, on selkästi hohtavat kerättävät esineet, ja paikat on tiiviitä ja/tai ahtaita putkia. Osa näistä on ihan ok tai jopa hyviäkin juttuja mutta kokonaisuutena jotain, jota odotin kohtaavani tällaisena soppana vain jos pelailen reilusti vanhempia teoksia useamman sukupolven takaa. Tai ehkä japsipeleissä on tätä enemmänkin?
Toisaalta pelistä tuli parillakin tapaa mieleen Witcher 2. Sekin alkoi tarinallisessa ja rajatussa putkessa mutta varsinkin tarinansa voimin kantoi enemmän kuin hyvin loppuun asti. Toinen yhtäläisyys siis on se, että molemmat aikaansaivat alussa tunteen pelistä, joka on kauhean ohjattu. Tchia!:n, Outer Wildsin ja Jedi Survivorin jäljiltä siitä tulee aika iso kontrasti.
Mutta tarina, hahmot ja maailma imaisivat heti mukaansa eikä taistelukaan huonoa ole, enemmänkin vain tylsähkön oloista. Taistelusta tulee myös mieleen että oliko tämän pelisarjan pakko mennä tähän? Ja jos oli, niin miksei kerralla kunnolla sulavammin. Nyt jää kuva että haluttiin pois vuoropohjaisuudesta mutta ei silti menty tarpeeksi pitkällekään uuden suunnan kanssa.
Pienoisesta negatiivispainotteisesta sepostuksesta huolimatta odotan innolla mitä peli tänään tarjoaa.
Nämä todella pikaisen, parin tunnin pelailun jäljiltä, joten jos (tai kun) peli aukeaa enemmän, niin varmasti fiiliksetkin muuttuu sitä mukaa.
Alkutietoina oli että on synkempi meno ja Game of Thrones vaikuttimena ja/tai verrokkina. Siihen täytyy yhtyä, sillä heti alussa tuli fiilikset että onpa tympeitä ja tylyjä hahmoja ja menoa. Joskin ne kirkkaat siloposket kyllä hieman rikkoo illuusiota karusta "keskiajasta". Ollaan niin muka talonpoikaa tai sotilasta mutta naama on kuin suoraan parturilta ja meikkiartistilta tulleella. No, ne on näitä japanipelien juttuja. Joskin onhan soulsitkin sieltä...
Soulseista saadaankin aasinsilta gameplay-puoleen. Peli on taas (FF7 remaken lisäksi) outo yhdistelmä hack 'n' slashia ja jotain "tönkköyttä", joka kuuluisi taas vuoropohjaiseen menoon, jonka ei tarvitsekaan olla niin sulavaa. Potentiaalia on mutta en voinut muuta kuin haikailla että peli olisi ollut pelattavuudeltaan soulsien tyydyttävyyden tasolla. Nyt se oli kuin siihen - tai vastaavaan - olisi pyritty mutta silti jarruteltu ettei mennä kokonaan, jolloin homma tuntuu oudolta keskitien kulkijalta: ei ole kumpaakaan ja on vain vajaa tavalla tai toisella. Vähän kuin huonommin tehty Devil May Cry tms.
Muusta pelaamisesta tuli taas mieleen että mihin menneisyyteen tässä ollaan menty. On polvenkorkuista seinämää, josta ei pääse yli, läpi eikä ympäri, on quicktime-eventtinä hajotettavia seiniä, on nuolia osoittamassa kiivettäviä tai ylitettäviä kohtia, on selkästi hohtavat kerättävät esineet, ja paikat on tiiviitä ja/tai ahtaita putkia. Osa näistä on ihan ok tai jopa hyviäkin juttuja mutta kokonaisuutena jotain, jota odotin kohtaavani tällaisena soppana vain jos pelailen reilusti vanhempia teoksia useamman sukupolven takaa. Tai ehkä japsipeleissä on tätä enemmänkin?
Toisaalta pelistä tuli parillakin tapaa mieleen Witcher 2. Sekin alkoi tarinallisessa ja rajatussa putkessa mutta varsinkin tarinansa voimin kantoi enemmän kuin hyvin loppuun asti. Toinen yhtäläisyys siis on se, että molemmat aikaansaivat alussa tunteen pelistä, joka on kauhean ohjattu. Tchia!:n, Outer Wildsin ja Jedi Survivorin jäljiltä siitä tulee aika iso kontrasti.
Mutta tarina, hahmot ja maailma imaisivat heti mukaansa eikä taistelukaan huonoa ole, enemmänkin vain tylsähkön oloista. Taistelusta tulee myös mieleen että oliko tämän pelisarjan pakko mennä tähän? Ja jos oli, niin miksei kerralla kunnolla sulavammin. Nyt jää kuva että haluttiin pois vuoropohjaisuudesta mutta ei silti menty tarpeeksi pitkällekään uuden suunnan kanssa.
Pienoisesta negatiivispainotteisesta sepostuksesta huolimatta odotan innolla mitä peli tänään tarjoaa.
Juri
Well-Known Member
Eihän Final Fantasyt ole vuosiin olleet vuoropohjaisia. Kannattaa muuten ottaa pois käytöstä ne sormukset. Ne helpottaa taisteluja ihan liikaa, kun Clive väistää automaattisesti kaikki hyökkäykset. Siis jos jotain "syvyyttä" taisteluihin haluaa.
Ei olekaan mutta jos taistelusta jää lähinnä ajatus "miksi tämän pitää olla tällainen", niin ehkä olisi pitänyt pysyä tutussa ja turvallisessa tai tehdä kunnolla se valittu taistelu. Itse asiassa vähän samaa "kökköyttä" kuin Jedi Survivorissa, joka sekin lähinnä herätti halut pelata jotain soulsia. Eli molemmista tulee kuva että yrittävät (ehkä) johonkin sen kaltaiseen mutta ei vain mene maaliin.
Mitään helpotuksia en käytä peleissä koskaan ja yleensä heitän vaikeustasonkin heti kättelyssä normaalia ainakin pykälän korkeammalle. Tosin en nyt, joten oletusvaikeudella mennään. Sormukset huomasin mutta ei kyllä ole pienintäkään ajatusta että lähtisin käyttämään.
Minua siis tuossa taistelussa tökkii lähinnä se, että se on taas niitä pelejä, joissa hahmo lukittuu animaatioihin, joista ei pääse väistöllä pois. Toisinkin kuin soulseissa, joissa homma toimii just niin kuin pitääkin. Ylipäänsä aina ärsyttää pelit, joissa liikeanimaatiot määrää liikaa muuta pelaamista. Elokuvallisuus vähemmälle ja pelillisyys isommalle, kiitos. Jos siis toimintapeli pitää tehdä. Toinen vaihtoehto on vaikka se vuoropohjaisuus.
Joo, siinä ekassa isommassa taistelussa peli oli jo voittanut puolelleen ja sitä ennen tuo tarina. Pelillinen puoli on ehkä vähän vanhanaikaista ja hieman "kökköä" mutta silti tarpeeksi viihdyttävää että pelaa helposti tarinan takia läpi. Eikä taistelukaan sellaista ole etteikö sen kanssa viihtyisi mutta tietty tyydyttävyys siitä on nyt jäänyt puuttumaan. Ehkä asia muuttuu kun jaksan availla jotain kykyjä lisää. Nyt olen pärjännyt hyvin aloituskyvyilläkin.
Taistelu on vähän monipuolistunut ihan kykyjä ostamalla, kuten usein vastaavissa tapauksissa käy. Enemmän tuntui kuitenkin olevan vaikutusta kun laittoi suorituskyky-asetuksen päälle grafiikan suosimisen sijaan. Taas oiva esimerkki miten merkittävästi se sulavuus voi pelaamiseen vaikuttaa.
Mietin myös koko ajan että miltä tämä peli vaikuttaa kun on sellaista rajattua putkea, jossa ajoittaisia isompia peltoja ja vastaavia. Ajatukset hyppää juuri johonkin vanhempiin tuotoksiin mutta mitään nimiä ei tule mieleen. Nykyään kun pitää olla aina niin openia worldia joka pelissä.
Putkimaisuus ei kyllä itseäni ole häirinnyt yhtään. Mukavan rentoa pelaamista kun ei tarvitse "stressata" että onko joku nurkka tutkimatta ja jää joku kama löytymättä. Sopii myös pelin tarinavetoisuuteen hyvin.
Samalla tiedostan aika lailla jatkuvasti kuinka pöljä tuo rajattu maailma on. Päähahmo on muuten melko kyvykäs tyyppi mutta jos on sillassa pieni reikä tai puska edessä niin ei voi kuin kiertää tai tehdä pari tehtävää että tulee joku muutos, jonka kautta "este" häviää. Yhtä aikaa niin typerän ja ihanan pelimäistä.
Mutta vanhanaikaisuuksien lisäksi peli on ihan huikea, mitä tulee latausaikoihin. Laskin että menee 7 sekuntia että on pelissä kun sen laittaa järjestelmästä päälle. Kartalta lataaminen uuteen paikkaan vie max. sekunnin. Tämä on nextgeniä.
Mietin myös koko ajan että miltä tämä peli vaikuttaa kun on sellaista rajattua putkea, jossa ajoittaisia isompia peltoja ja vastaavia. Ajatukset hyppää juuri johonkin vanhempiin tuotoksiin mutta mitään nimiä ei tule mieleen. Nykyään kun pitää olla aina niin openia worldia joka pelissä.
Putkimaisuus ei kyllä itseäni ole häirinnyt yhtään. Mukavan rentoa pelaamista kun ei tarvitse "stressata" että onko joku nurkka tutkimatta ja jää joku kama löytymättä. Sopii myös pelin tarinavetoisuuteen hyvin.
Samalla tiedostan aika lailla jatkuvasti kuinka pöljä tuo rajattu maailma on. Päähahmo on muuten melko kyvykäs tyyppi mutta jos on sillassa pieni reikä tai puska edessä niin ei voi kuin kiertää tai tehdä pari tehtävää että tulee joku muutos, jonka kautta "este" häviää. Yhtä aikaa niin typerän ja ihanan pelimäistä.
Mutta vanhanaikaisuuksien lisäksi peli on ihan huikea, mitä tulee latausaikoihin. Laskin että menee 7 sekuntia että on pelissä kun sen laittaa järjestelmästä päälle. Kartalta lataaminen uuteen paikkaan vie max. sekunnin. Tämä on nextgeniä.
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Itse en kuvaamasi kaltaisesta putkimaisesta pelisuunnittelusta sinänsä välitä, mutta pelissä on omaan makuuni muutenkin aika heikkoa pelisuunnittelua. Yhtenä esimerkkinä ohjattavan pelihahmon juoksemisen arpominen. Eli et voi itse millään kontrollilla päättää juokseeko hahmosi vai ei, vaan se on ihan sattumasta kiinni milloin se juoksentelu alkaa. On sitten niin älyvapaa kuvio kuin voi olla. Sitten kuitenkin kun Chocobolla ratsastetaan, niin juoksunappikin löytyy. Ei voi ymmärtää tämänkaltaista suunnittelua. Aivan älyvapaata ikävä kyllä.
Pelissä harmitti minua niin moni muukin asia (erityisesti olemattomat roolipelielementit sekä kahden näppäimen rämpytystaistelumekaniikka), että tulen vain huonolle tuulelle pelistä keskustellessa. Edelleen viime vuoden suurimpia pettymyksiä minulle.
Onhan tuo tietysti vähän outo ratkaisu mutta koen että tuokin on parempi kuin että sitä "random-boostia" ei olisi ollenkaan. Monessa pelissä se hölkkäily nimittäin on se maksimivauhti, niin tässä sentään tulee avoimemmissa maastoissa hetken hölkkäilyn jälkeen boosti päälle.
Eikä tuo sinänsä ole edes random koska tuohon jo vahingossa avasin miten se toimii: avoin maasto ja hetki hölkkää niin johan boostaa. Ja jos menet kaupunkiin tai muuhun vähemmän avoimeen paikkaan, niin vauhti loppuu eikä boostia ole. Aika selvä siis että missä tuo toimii eikä niinkään arvalla.
Mutta toki minäkin arvostaisin että voisi juoksut, taskulamput ja kaikki muut "on/off"-jutut toimia täysin pelaajan tahdon mukaan. En muista mikä se vasta pelaamani peli oli jossa lamppua ei saanut itse päälle vaan sen toimintamahdollisuus tuli aina vain tietyissä kohtaa. Joskus toimi ja joskus ei. Hyvin samanlainen homma siis kuin tuo FF XVI:n juoksu mutta enemmän se lampun "pimitys" ärsytti kuin tuo juoksu-hommeli.
Minäkin koin alussa taistelun yksinkertaisena rämpyttämisenä mutta on se nyt vähän enemmän kuin "kahden napin" rämpytystä. Olkoonkin että ne liikkeet tulee kahdesta napista niin siinä on myös hyppy, väistö ja syöksy lisäksi, joita yhdistelemällä saa aikamoista liikevalikoimaa aikaiseksi. Niin ja ne "elukkavoimat" ja koiran yhdistäminen comboihin.
Oikeasti taisteluissa häiritsee lähinnä se, että siinä ilotulituksessa aika usein on täysin sokea sille mitä vastus tekee kun lentää niin hirveästi tulta ja tulikiveä ilmassa Cliven riehuessa. Ja puhun siis ihan perustaistelusta, en mistään Eikoneista.
Samoin yhä tuntuu että se, mitä taistelusysteemi yrittää, ei pääse lähellekään pelejä, joissa sama oikeasti toimii. Joku DMC tai vaikka vanhat God of Warit nyt tulee mieleen ainakin. FF XVI:ssä ajoitukset ja muu onnistuu tarpeeksi hyvin suorituskykytilassa mutta ei silti yhtä tyydyttävä ole kuin parhaissa verrokeissa. Mutta onneksi tarpeeksi viihdyttävä.
Oli pakko eilen ottaa pieni hengähdystauko pelistä vaikka oli tarkoitus jatkaa myös myöhemmällä "peliajalla" lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Lopetin pelailut siis 'Home, Sweet Home'-chapteriin, jota ennen tuli sellaista settiä että huh huh. Jotain arvailuja juonen mysteerihommasta toki oli aiemminkin mutta kun en sitä sen tarkemmin ollut miettinyt niin ne asioiden varmistukset tuli jollain tapaa puun takaa. Ja olihan ne käänteet sekä ihan toimintakin tuossa kohtaa jotain ihan muuta. Huh huh.
Ihan helevetin kova peli ja tarina niin kiinnostava kuin olla ja voi. Siitä vähän pohdintaa spoilerissa mutta jos jatkat keskustelua tai vastaat, niin mieluusti ei mitään sellaista, mikä tulee tuon jälkeen koska en ole siitä eteenpäin vielä mennyt
Lopetin pelailut siis 'Home, Sweet Home'-chapteriin, jota ennen tuli sellaista settiä että huh huh. Jotain arvailuja juonen mysteerihommasta toki oli aiemminkin mutta kun en sitä sen tarkemmin ollut miettinyt niin ne asioiden varmistukset tuli jollain tapaa puun takaa. Ja olihan ne käänteet sekä ihan toimintakin tuossa kohtaa jotain ihan muuta. Huh huh.
Ihan helevetin kova peli ja tarina niin kiinnostava kuin olla ja voi. Siitä vähän pohdintaa spoilerissa mutta jos jatkat keskustelua tai vastaat, niin mieluusti ei mitään sellaista, mikä tulee tuon jälkeen koska en ole siitä eteenpäin vielä mennyt
Tämän tarinahan on kaavaltaan ihan vastaava mitä vaikka joku Mass Effect. On suuri uhka, on menneisyyden mysteeriset, ikivanhat sivilaatiot ja niiden rauniot, on jopa melko selkeää scifiä vaikka tämän piti olla fantasiaa. Jos niillä nyt siis joku selvä raja edes on olemassa.
Olen aina pitänyt itseäni enemmän scifi-miehenä mutta jos fantasia on tällaista niin täytyy jatkossa miettiä enemmän preferenssejä. Tosin myös Witcher ja Game of Thrones iskee ihan hiton kovaa, joten ehkä en edes ole scifiin mitenkään niin paljoa enempää kallellaan. Tosin GoT menetti aika hitosti kiinnostavuuttaa myöhemmillä kausilla kun juonittelua jäi ja tilalle tuli lohikäärmetaisteluita ja muuta spektaakkelia.
Witcher ja GoT onkin oivia vertailukohtia koska myös tässä on samanlaista synkkyyttä, karuutta ja harmaan sävyjä. Varsinkin kristallintuhoamisreissua edeltävä pelailu laittoi miettimään kun bearereiden ikävämpää arkea ja kohtaloita tykitettiin oikein sarjatulella. Samalla toki kristalleista ja bearereista tulee heti mieleen moniakin eri vertailukohteita oikean maailman vastaaviin asioihin aina rasismista ympäristösuojeluun, mikä oli mielestäni hyvin toteutettu eikä sitä alleviivattua "wokea" mitä niin monet tuntuu pelkäävän ja vierastavan. No, ehkä joku voi olla eri mieltä.
Noin muutenkin hahmot aina sivutyyppejä myöten todella hyvin tehtyjä.
Vähän vilkuilin jo netistä että kauanko tämä herkku vielä kestää ja taidan olla aika tasan tarkkaan puolivälissä. Walkthroughta siis katselin sen verran että laskeskelin chaptereiden otsikoista missä olen menossa. Ja toki vielä niin etten lukenut niin tekstejä ettei tule spoilereita tyyliin "chapter XXV: Clive has actually been dreaming the whole time" tms.
Olen aina pitänyt itseäni enemmän scifi-miehenä mutta jos fantasia on tällaista niin täytyy jatkossa miettiä enemmän preferenssejä. Tosin myös Witcher ja Game of Thrones iskee ihan hiton kovaa, joten ehkä en edes ole scifiin mitenkään niin paljoa enempää kallellaan. Tosin GoT menetti aika hitosti kiinnostavuuttaa myöhemmillä kausilla kun juonittelua jäi ja tilalle tuli lohikäärmetaisteluita ja muuta spektaakkelia.
Witcher ja GoT onkin oivia vertailukohtia koska myös tässä on samanlaista synkkyyttä, karuutta ja harmaan sävyjä. Varsinkin kristallintuhoamisreissua edeltävä pelailu laittoi miettimään kun bearereiden ikävämpää arkea ja kohtaloita tykitettiin oikein sarjatulella. Samalla toki kristalleista ja bearereista tulee heti mieleen moniakin eri vertailukohteita oikean maailman vastaaviin asioihin aina rasismista ympäristösuojeluun, mikä oli mielestäni hyvin toteutettu eikä sitä alleviivattua "wokea" mitä niin monet tuntuu pelkäävän ja vierastavan. No, ehkä joku voi olla eri mieltä.
Noin muutenkin hahmot aina sivutyyppejä myöten todella hyvin tehtyjä.
Vähän vilkuilin jo netistä että kauanko tämä herkku vielä kestää ja taidan olla aika tasan tarkkaan puolivälissä. Walkthroughta siis katselin sen verran että laskeskelin chaptereiden otsikoista missä olen menossa. Ja toki vielä niin etten lukenut niin tekstejä ettei tule spoilereita tyyliin "chapter XXV: Clive has actually been dreaming the whole time" tms.
Ilmoitusluontoinen asia: ei kannata alkaa Eikon-tappeluun sillä ajatuksella että "eiköhän tämä 15 minuutissa ole ohi ja ehdin töihin". Ei nimittäin välttämättä ehdi Piti perhana pistää kylmästi kesken poikki kun tähtäsin töihin tiettyyn aikaan vaikka liukuva työaika onkin
Ynmärrän kritiikin noiden taistojen kestosta mutta mielestäni niitä on sopivan harvaan että se spektaakkelimaisuus säilyy. Eikä siinä kohtaa yleensä kestokaan haittaa vaikka esim. 20 minuuttia yhdessä taistelussa on kieltämättä melkoinen pituus.
Samoin täytyy ihan itse kritisoida että varsinkin Eikon-taisteluissa on usein niin paljon vauhtia ja ilmassa sälää että on vaikeuksia hahmottaa mitä ruudulla edes tapahtuu. Sama ongelma kuin perustaisteluissa efektitykityksen kanssa.
Sivutehtävät on myös kuin jostain muinaishistoriasta revittyjä fetch questeja: hae kolme porkkanaa että tehdään porkkanakakku. Ja niidenkin kamojen sijainti näkyy kartalla ja itse porkkanat loistaa kilometrin päähän. Mitä tuossa on siis edes tekemistä? Notorious Markit sentään täytyy etsiä vihjeiden perusteella, missä joutuu jo itsekin jotain tekemään.
Muutenpa tämä on ihan hiton kova teos ja varsinkin juoni vain paranee ja paranee.
Piti perhana pistää kylmästi kesken poikki kun tähtäsin töihin tiettyyn aikaan vaikka liukuva työaika onkin Ynmärrän kritiikin noiden taistojen kestosta mutta mielestäni niitä on sopivan harvaan että se spektaakkelimaisuus säilyy. Eikä siinä kohtaa yleensä kestokaan haittaa vaikka esim. 20 minuuttia yhdessä taistelussa on kieltämättä melkoinen pituus.
Samoin täytyy ihan itse kritisoida että varsinkin Eikon-taisteluissa on usein niin paljon vauhtia ja ilmassa sälää että on vaikeuksia hahmottaa mitä ruudulla edes tapahtuu. Sama ongelma kuin perustaisteluissa efektitykityksen kanssa.
Sivutehtävät on myös kuin jostain muinaishistoriasta revittyjä fetch questeja: hae kolme porkkanaa että tehdään porkkanakakku. Ja niidenkin kamojen sijainti näkyy kartalla ja itse porkkanat loistaa kilometrin päähän. Mitä tuossa on siis edes tekemistä? Notorious Markit sentään täytyy etsiä vihjeiden perusteella, missä joutuu jo itsekin jotain tekemään.
Muutenpa tämä on ihan hiton kova teos ja varsinkin juoni vain paranee ja paranee.
Hitto vieköön kun ollut hauskoja nuo Notorious Markit.
Nyt menossa muistaakseni kolmas S-tason vastus (Svarog-lohhari / Ruin awakened tehtävä), joka on tasolla 50. Itse olen tasolla 39. Olikohan kolme tai neljä kertaa kun yritin ja tajusin jossain kohtaa että ilmeisesti sillä on joko "one hit kill"-hyökkäys/hyökkäyksiä ja/tai olen liian alhaisella tasolla tuota yrittämässä.
Mutta tuosta tasoerosta huolimatta tuo taistelu on todella tyydyttävää ja hauskaa. Pääsin viimeisellä yritykselläni melkein jo läpi mutta olin jumissa hyökkäysanimaatiossa kaiken efektitulituksen keskellä enkä huomannut vihulaisen hyökkäystä ajoissa.
Sitten kun vielä ollut koko pelin ajan (jostain syystä) tapana etten käytä muuta kuin Torgalin parannusta, niin aika vähillä elämäpisteillä siinä tulee sitten myös heiluttua pitkän aikaa taistelua Tai no okei, olen varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän käyttänyt niitä oikeita parannusesineitäkin, lähinnä kun on joku hiton pitkä taistelu ollut ja olen halunnut lähinnä säästää aikaa. Tuo kyseinen 50 levelin tyyppi tuntuu kuitenkin niin helposti handlattavalta tapaukselta että taidan yrittää vetää sen pelkästään Torgalin parannuksilla. Plus toki ne kyvyt, jotka parantaa, totta kai.
En kyllä tiedä onko tuossa parannusesineiden säilömisessä mitään järkeä. Peli taitaa jakaa niitä sen mukaan jos niitä puuttuu? Mistään kaupastakaan en ole mitään ostanut, aseita lukuun ottamatta tietysti. Ja jokusia rihkamia ja vaatteita ostin alussa mutta nyt ei ole pitkään aikaan ollut sepillä tai muilla mitään parannuksia/parempia tarjolla.
Eihän tämä mitään soulsia tai muuta vastaava ole mutta kyllä pelissä varsinkin tämän vastuksen kanssa tanssiessa saa pienen souls-nälän tyydytettyä Enpä olisi uskonut Final Fantasyssä olevan tällaista pelaamista. Varsinkin kun se ainoa toinen pelaamani FF oli seiskan remake, joka ei pelimekaniikkojen puolesta niin erikoinen ollut.
Nyt menossa muistaakseni kolmas S-tason vastus (Svarog-lohhari / Ruin awakened tehtävä), joka on tasolla 50. Itse olen tasolla 39. Olikohan kolme tai neljä kertaa kun yritin ja tajusin jossain kohtaa että ilmeisesti sillä on joko "one hit kill"-hyökkäys/hyökkäyksiä ja/tai olen liian alhaisella tasolla tuota yrittämässä.
Mutta tuosta tasoerosta huolimatta tuo taistelu on todella tyydyttävää ja hauskaa. Pääsin viimeisellä yritykselläni melkein jo läpi mutta olin jumissa hyökkäysanimaatiossa kaiken efektitulituksen keskellä enkä huomannut vihulaisen hyökkäystä ajoissa.
Sitten kun vielä ollut koko pelin ajan (jostain syystä) tapana etten käytä muuta kuin Torgalin parannusta, niin aika vähillä elämäpisteillä siinä tulee sitten myös heiluttua pitkän aikaa taistelua
Tai no okei, olen varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän käyttänyt niitä oikeita parannusesineitäkin, lähinnä kun on joku hiton pitkä taistelu ollut ja olen halunnut lähinnä säästää aikaa. Tuo kyseinen 50 levelin tyyppi tuntuu kuitenkin niin helposti handlattavalta tapaukselta että taidan yrittää vetää sen pelkästään Torgalin parannuksilla. Plus toki ne kyvyt, jotka parantaa, totta kai.En kyllä tiedä onko tuossa parannusesineiden säilömisessä mitään järkeä. Peli taitaa jakaa niitä sen mukaan jos niitä puuttuu? Mistään kaupastakaan en ole mitään ostanut, aseita lukuun ottamatta tietysti. Ja jokusia rihkamia ja vaatteita ostin alussa mutta nyt ei ole pitkään aikaan ollut sepillä tai muilla mitään parannuksia/parempia tarjolla.
Eihän tämä mitään soulsia tai muuta vastaava ole mutta kyllä pelissä varsinkin tämän vastuksen kanssa tanssiessa saa pienen souls-nälän tyydytettyä
Enpä olisi uskonut Final Fantasyssä olevan tällaista pelaamista. Varsinkin kun se ainoa toinen pelaamani FF oli seiskan remake, joka ei pelimekaniikkojen puolesta niin erikoinen ollut.Nonni. Tuo aiemman viestin vastus on selätetty. Joku puoli tuntia siinä meni ja olisiko ollut viitisen yritystä. Monta kertaa pääsin lähelle ja viimeisellä kerralla tuli yllärinä se viimeisen iskun hidastus, että "jaa, nytkö se sitten kaatui" Hauskaa oli vaikka kuolemia siis tuli.
Niin kuin tuossa ylempänä jo kirjoittelin niin todella mukavaa vääntöä oli ja nimenomaan souls-pelit tuli päällimmäisenä mieleen. Piti olla tarkkana eikä yrittää liikaa hyökkiä tai homma kostaantui äkkiä.
Noin yleisestihän pelin taistelut on sitten melkoista grindiä: vihulaiset kestää hirveästi ja taistelut on pitkiä vaikka niissä toistetaan vain samaa. Yleensä ei ole edes tuollaista häviämisen pelkoa mitä tuossa S-rankin vastuksessa oli, joten voisi käyttää halutessaan jopa sanoja "työläs", "turha" tai "turhauttava". Taisteluissa ei siis yleisesti ottaen ole erityisesti haastetta vaan lähinnä kestoa.
Itse olen kyllä tykännyt pätkiä "turhempiakin" vihuja kumoon mutta ymmärrän ja näen jos joku voi pitää pelin taisteluita vaikkapa venytettyinä.
Kenties myös se FF-mode (tms.) on sitten eri homma. Sekin perhana pitää vielä vetää ja tässä olisi Helldivers 2 myös työn alla ja FF 7 Rebirth tulollaan. Saati että Prince of Persia kiinnostelisi sekin hommata johonkin väliin. Sitten kun tuota Rebirthiä vielä saa 55 euroon niin täytyy oikeasti harjoittaa jonkinlaista hillintää tai valikoimista sen suhteen että mitä ostaa ja ostaako.
Hauskaa oli vaikka kuolemia siis tuli.Niin kuin tuossa ylempänä jo kirjoittelin niin todella mukavaa vääntöä oli ja nimenomaan souls-pelit tuli päällimmäisenä mieleen. Piti olla tarkkana eikä yrittää liikaa hyökkiä tai homma kostaantui äkkiä.
Noin yleisestihän pelin taistelut on sitten melkoista grindiä: vihulaiset kestää hirveästi ja taistelut on pitkiä vaikka niissä toistetaan vain samaa. Yleensä ei ole edes tuollaista häviämisen pelkoa mitä tuossa S-rankin vastuksessa oli, joten voisi käyttää halutessaan jopa sanoja "työläs", "turha" tai "turhauttava". Taisteluissa ei siis yleisesti ottaen ole erityisesti haastetta vaan lähinnä kestoa.
Itse olen kyllä tykännyt pätkiä "turhempiakin" vihuja kumoon mutta ymmärrän ja näen jos joku voi pitää pelin taisteluita vaikkapa venytettyinä.
Kenties myös se FF-mode (tms.) on sitten eri homma. Sekin perhana pitää vielä vetää ja tässä olisi Helldivers 2 myös työn alla ja FF 7 Rebirth tulollaan. Saati että Prince of Persia kiinnostelisi sekin hommata johonkin väliin. Sitten kun tuota Rebirthiä vielä saa 55 euroon niin täytyy oikeasti harjoittaa jonkinlaista hillintää tai valikoimista sen suhteen että mitä ostaa ja ostaako.
Ääh. Alkanut väsyttää ja vähän turhauttamaankin asiat tässä pelissä.
Päätarina on yhä kiinnostava ja sen osalta ei mitään negatiivista sanottavaa. Ihan hiton kiinnostavaa settiä.
Mutta sitten on sivutehtävät. Melkein jokaisen päätehtävän jälkeen aukeaa nippu sivutehtäviä, jotka on pääasiassa noutotehtäviä. Parasta tarjontaa sivutehtävissä on se, kun on joku pieksettävä vastus, koska se on käytännössä pelin ainoa oikea gameplay.
Muu "pelaaminen" on periaatteessa yhden näppäimen painamista ja välivideoiden katsomista. Saat tehtävän käydä puhumassa tyypille 1 eli kävelet tämän luo ja painat X. Puhuvia päitä. Sitten tulee tyypit 1/3, 2/3 ja 3/3 ja sama homma: mene luo ja paina X. Sen jälkeen menet taas sen tyypin 1 luo ja painat X. "Tehtävä" voi loppua tähän tai sitten saattaa tulla jokin "huipennos", jossa älyttömän vaarallinen vihollisjoukko hyökkää kimppuun, paitsi että se on alle 10 perusvihua, joita vastassa on Clive, Jill, Torgal ja/tai pari muuta puolijumalaa. Kylläpä on jännät tilanteet edessä.
Vaihtoehtoisesti on samaa kaavaa pienellä mausteella: puhumista, eli X:n painaminen, jonka jälkeen pieni taistelu ja 1/3, 2/3 ja 3/3 kukkapuskien kerääminen, jonka jälkeen taas ukon luo painamaan X.
Sitä vähän alkaa kyseenalaistamaan että tarvitsiko tämä peli todella näitä kaikkia sivutehtäviä kun ne on näin turhia ja voi helposti kyseenalaistaa onko kyse enää edes pelaamisesta kun suurin osa ajasta vain juostaan hahmojen välillä painamassa X:ää ja katsomassa puhuvia päitä puhumassa joutavia.
No, ehkä se on sitä maailmanrakentamista.
Taistelusta itsestään tykkään yhä vaikka se onkin ollut suunnilleen saman jauhamista alusta lähtien. Samoin vähänkin enemmän merkitsevämpää tarinaa sisältävät tehtävät jaksaa kyllä pelailla vaikka ne olisivatkin X:n painamista ja hahmojen välillä juoksemista.
Mutta kyllä tässä vähän tulee ikävä Witcher 3:sta, jossa keskusteluissakin sai sentään tehdä jotain ja jutustelut noin muutenkin olivat laajemmin mielenkiintoisia eikä yhdentekevää npc-jorinaa.
Pitkitetyltä siis tuntuu. Ilman sivutehtäviä fiilis pelistä olisi varmasti paljon positiivisempi. Toki yhä ihan mieluusti pelin aina käynnistän mutta alkaa tosiaan vähän väsyttämään kun seuraava kunnon tehtävä ja tarinan jatko jäävät aina sivutehtävä-aallon taakse odottamaan. Koska kaikki on pakko tehdä, tietenkin. Eihän sitä tiedä missä kohtaa siellä on jotain hyvääkin tarjolla.
Päätarina on yhä kiinnostava ja sen osalta ei mitään negatiivista sanottavaa. Ihan hiton kiinnostavaa settiä.
Mutta sitten on sivutehtävät. Melkein jokaisen päätehtävän jälkeen aukeaa nippu sivutehtäviä, jotka on pääasiassa noutotehtäviä. Parasta tarjontaa sivutehtävissä on se, kun on joku pieksettävä vastus, koska se on käytännössä pelin ainoa oikea gameplay.
Muu "pelaaminen" on periaatteessa yhden näppäimen painamista ja välivideoiden katsomista. Saat tehtävän käydä puhumassa tyypille 1 eli kävelet tämän luo ja painat X. Puhuvia päitä. Sitten tulee tyypit 1/3, 2/3 ja 3/3 ja sama homma: mene luo ja paina X. Sen jälkeen menet taas sen tyypin 1 luo ja painat X. "Tehtävä" voi loppua tähän tai sitten saattaa tulla jokin "huipennos", jossa älyttömän vaarallinen vihollisjoukko hyökkää kimppuun, paitsi että se on alle 10 perusvihua, joita vastassa on Clive, Jill, Torgal ja/tai pari muuta puolijumalaa. Kylläpä on jännät tilanteet edessä.
Vaihtoehtoisesti on samaa kaavaa pienellä mausteella: puhumista, eli X:n painaminen, jonka jälkeen pieni taistelu ja 1/3, 2/3 ja 3/3 kukkapuskien kerääminen, jonka jälkeen taas ukon luo painamaan X.
Sitä vähän alkaa kyseenalaistamaan että tarvitsiko tämä peli todella näitä kaikkia sivutehtäviä kun ne on näin turhia ja voi helposti kyseenalaistaa onko kyse enää edes pelaamisesta kun suurin osa ajasta vain juostaan hahmojen välillä painamassa X:ää ja katsomassa puhuvia päitä puhumassa joutavia.
No, ehkä se on sitä maailmanrakentamista.
Taistelusta itsestään tykkään yhä vaikka se onkin ollut suunnilleen saman jauhamista alusta lähtien. Samoin vähänkin enemmän merkitsevämpää tarinaa sisältävät tehtävät jaksaa kyllä pelailla vaikka ne olisivatkin X:n painamista ja hahmojen välillä juoksemista.
Mutta kyllä tässä vähän tulee ikävä Witcher 3:sta, jossa keskusteluissakin sai sentään tehdä jotain ja jutustelut noin muutenkin olivat laajemmin mielenkiintoisia eikä yhdentekevää npc-jorinaa.
Pitkitetyltä siis tuntuu. Ilman sivutehtäviä fiilis pelistä olisi varmasti paljon positiivisempi. Toki yhä ihan mieluusti pelin aina käynnistän mutta alkaa tosiaan vähän väsyttämään kun seuraava kunnon tehtävä ja tarinan jatko jäävät aina sivutehtävä-aallon taakse odottamaan. Koska kaikki on pakko tehdä, tietenkin. Eihän sitä tiedä missä kohtaa siellä on jotain hyvääkin tarjolla.
Huoh. Taas täytyy avautua tästä teoksesta.
Jätin pelin toiseksi viimeisimmällä pelikerralla siihen, kun palattiin tukikohtaan hyvin varmasti viimeistä kertaa ennen loppua. Säästelin sitten pelaamista parempaan hetkeen koska ajattelin että luvassa on pidempi sessio taisteluita, välinäytöksiä ja loppuvideoita.
Mutta mitä vielä. Sieltä heitetään yksitoista sivutehtävää vielä naamalle. Kerralla. Tai no okei, ei naamalle mutta kartalle kuitenkin. Jos siis olisinkin mennyt siihen päätehtävälle heti, olisin voinut pelailla normaalisti noita lyhyempiä settejä eteenpäin kunnes tulisi se oikea loppuhuipennos eli viimeinen tehtävä.
Huvittavinta on se että nimenomaan tuo aiempikin avautuminen koskee samaa asiaa: sivutehtävien hyökyaaltoa "täysin puskista". Pelin rytmitys päätehtävien ja sivutehtävien suhteen on jotenkin typerä. Tuntuu kuin peli olisi suunniteltu putkijuoksuksi, jota on sitten väkisellä tauotettu niin että välillä mennään täysin turhaan kesken tehtävien päämajaan hengailemaan, jotta siihen väliin saa lyötyä kartat "täyteen" sivutehtäviä.
Olen kuitenkin samalla tyytyväinen että pidempien päätehtävien välissä on jokin tauko, johon tallentaa ja jättää peli, mutta kauhean luonnollisen tuntuinen ei tuo rytmitys tehtävissä nyt ole.
Onko tässä ollut jotain säätöä sen suhteen että peli olisi alunperin ollutkin vielä enemmän putkijuoksu tai jotain? Suurin osa sivutekemisestä tuntuu jälkiajatukselta, joka on yritetty sotkea pääjuonen sekaan ja joiden takia pääjuonta on tauotettu vähän tökerösti. Eikä noilla sivutekemisellä ole silti saatu pelistä mitään open worldia tai muuta vastaavaa, jonka parissa voisi/jaksaisi viettää aikaa muutenkin.
Ihan turha yrittää tehdä joka pelistä open world tai joku ikuisuusprojekti kun se sotii sitten itseään vastaan antaen huonomman kuvan pelistä.
Yhä pidän pelistä mutta paljon olisi voinut karsia ja säätää, jotta olisi turhaa painolastia saatu pois.
Jätin pelin toiseksi viimeisimmällä pelikerralla siihen, kun palattiin tukikohtaan hyvin varmasti viimeistä kertaa ennen loppua. Säästelin sitten pelaamista parempaan hetkeen koska ajattelin että luvassa on pidempi sessio taisteluita, välinäytöksiä ja loppuvideoita.
Mutta mitä vielä. Sieltä heitetään yksitoista sivutehtävää vielä naamalle. Kerralla. Tai no okei, ei naamalle mutta kartalle kuitenkin. Jos siis olisinkin mennyt siihen päätehtävälle heti, olisin voinut pelailla normaalisti noita lyhyempiä settejä eteenpäin kunnes tulisi se oikea loppuhuipennos eli viimeinen tehtävä.
Huvittavinta on se että nimenomaan tuo aiempikin avautuminen koskee samaa asiaa: sivutehtävien hyökyaaltoa "täysin puskista". Pelin rytmitys päätehtävien ja sivutehtävien suhteen on jotenkin typerä. Tuntuu kuin peli olisi suunniteltu putkijuoksuksi, jota on sitten väkisellä tauotettu niin että välillä mennään täysin turhaan kesken tehtävien päämajaan hengailemaan, jotta siihen väliin saa lyötyä kartat "täyteen" sivutehtäviä.
Olen kuitenkin samalla tyytyväinen että pidempien päätehtävien välissä on jokin tauko, johon tallentaa ja jättää peli, mutta kauhean luonnollisen tuntuinen ei tuo rytmitys tehtävissä nyt ole.
Onko tässä ollut jotain säätöä sen suhteen että peli olisi alunperin ollutkin vielä enemmän putkijuoksu tai jotain? Suurin osa sivutekemisestä tuntuu jälkiajatukselta, joka on yritetty sotkea pääjuonen sekaan ja joiden takia pääjuonta on tauotettu vähän tökerösti. Eikä noilla sivutekemisellä ole silti saatu pelistä mitään open worldia tai muuta vastaavaa, jonka parissa voisi/jaksaisi viettää aikaa muutenkin.
Ihan turha yrittää tehdä joka pelistä open world tai joku ikuisuusprojekti kun se sotii sitten itseään vastaan antaen huonomman kuvan pelistä.
Yhä pidän pelistä mutta paljon olisi voinut karsia ja säätää, jotta olisi turhaa painolastia saatu pois.