Kylläpäs on kriittisen oloista keskustelua tulevaa peliä kohtaan, ymmärrän että mielipiteensä kullakin, mutta kerronpa oman eriävän näkemyksen tähän pelisarjaan ja miksi odotan tulevaa jatko-osaa enemmän kuin melkeimpä mitään muuta.
Ikinä en ollut oikeastaan Sucker Punch studion peleistä pitänyt siitä syystä että pelillisesti ne tuppasivat omasta mielestä toistamaan samaa mekaniikkaa. Omaan makuun Infamous oli aikanaan teknisesti loistava ja ilo silmälle, mutta kuitenkin se itse peli oli semmoista parin jipon kierrätystä.
Aikanaan Ghost of Tsushima tuli ostettua näistä syistä nyt paljon puhutusta "alesta" kun deluxe versio sinne vihdoin tupsahti. Pelin aihepiiri kosiskeli itseä todella paljon, idän historia ja kulttuuri on aina ollut mielenkiinnon kohteena joten lähdin innosta puhkuen pelin kimppuun. Kävipä sitten niin että en oikeastaan pelannut peliä kuin tunnin alusta eteenpäin ja totesin että ei perkule, tässä on aivan liian paljon niitä samoja SP piirteitä mihin olin kyllästynyt jo aikaisemmin, lisäksi peli tuntui armottoman vaikealta, turpiin tuli oikein kunnolla jo siinä ensimmäisessä kylässä enkä päässyt siitä etenemään ja turhautuminen iski. Peli jäi sitten "telakalle" ja pelaamatta tuossa kohtaa todeten että "makunsa kullakin" ja ei nyt osunut omaan pelimakuun ja kohti muita pelejä siis...
...Noh, aikaa kului tiimalasissa muutama vuosi eteenpäin ja sattumoisista syistä itselle sattui niin että "vapaa-aikaa" tuli terveydellisistä syistä yli kuukauden jakso ja periaatteessa piti maata sängyssä koko tuo aika. Siinä oli aikaa plärätä pelikirjastoa ja osui Thushiman pelikuvake ruutuun ja siitä hetken mielijohteesta pistin uudelleen lataukseen, lopputulema on itselle pelillisesti 4vko yötä päivää Japanin saarella samoilua, meditointia, kettujahtia, bambujen pilkkomista, samuraiden haastamista jne... mihinkään en kyllästynyt kaikesta opin pitämään ja kaikella oli todellakin paikkansa. Peli tuli pelattua läpi itselle todella harvinaiseen platina trophyyn asti ja vielä sen jälkeenkin jaksoin tuolla saarella samoilla.
Aina kun puhutaan Ghost of Tsushimasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen auringonlasku vuoren kielekkeeltä merelle katsottaessa. Tuossa oli ja on edeelleen mielestäni pelihistorian kaunein setting. Itselle tuo iski todella syvälle ja lujaa siihen hetkeen. En pystynyt itse liikkuumaan juuri ollenkaan ja oikeastaan ei ollut tietoa pystynkö jatkossakaan. Kova vapauden ja tekemisen kaipuu painoi, ihmisenä joka on tottunut liikkumaan ja harrastamaan paljon tämä oli yksinkertaisesti se pelastava "pako nykyhetkestä" jolla sai pääkopan pysymään kasassa.
Ehkä tässä oli opetuksena itselle se että joidenkin asioiden kanssa pitää omaa lähestymistapaansa muuttaa pelien suhteen ja antaa rehellinen mahdollisuus. Tämä "lähestymistavan" ja tietyn "ennakkoasenteen" asettaminen etukäteen sopii filosofisesti muuhunkin elämiseen jne. Kaikki ei ole aina ihan niin mustavalkoista miltä se vaikkapa peliarvostelussa tai muiden mielipiteissä antaa ensiksi ymmärtää
Esimerkiksi ensimmäisen osan MC arvosana 83p on omasta mielestä käsittämättömän vähän, mutta ehkäpä arvostelijat eivät ole peliä pelatessaan maanneet lääketokkurassa viikkotolkulla, sen tämä peli itselle aikanaan vaati.
Jatko-osan osalta, day-one. Pelkästään jo semmoinen samanlainen auringonlasku riittää ja peli on lunastanut omat odotukset.
Tulen pelaamaan pelin nöyränä ja kiitollisena siitä että näitä tarinavetoisia yksinpelejä vielä ylipäätänsä tehdään.
www.konsolinet.fi
