kopolanpoika
Well-Known Member
Joo kyl tol helpoimmallakin tukka helisee noissa hautakivissä hyvin helposti jos ei opettele liikesarjoja.
Ei siis ihme ole että Kratos on kalju mun puikoissa
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ei siis ihme ole että Kratos on kalju mun puikoissa
Lordi Pohjola
Well-Known Member
Noi hautakivet on jo pariin otteeseen melkein saanut tiputtamaan vaikeustasoa Give me a Balancesta. Äsken tunnin tappelin yhden hautakiven kanssa, mistä tuli kaksi veikkosta kimppuun. Kerran piti laskea ohjain rauhallisesti sohvalle ja pitää pieni tauko, jonka jälkeen se meni rimaa hipoen.
Ainoa pupinan aihe pelistä on se, että mielellään sitä tuntisi itsensä God of Wariksi ja viholliset saisi kilon palasiksi helpommin. Nyt pienet räjähtävät madot ja muut pikku öttiäiset on vähän nou nou.
Ainoa pupinan aihe pelistä on se, että mielellään sitä tuntisi itsensä God of Wariksi ja viholliset saisi kilon palasiksi helpommin. Nyt pienet räjähtävät madot ja muut pikku öttiäiset on vähän nou nou.
Mossy
Well-Known Member
Noi hautakivet on kyllä olleet mielenkiintoisia Give Me God of Warilla.. Kaksi olen nyt tappanut, mutta loput saa kyllä jäädä sitten tarinan jälkeiseen putsaukseen ja voipi olla, että niissä tiputtelen vaikeusastetta sitten alaspäin.
Luulen, että tarina alkaa pikku hiljaa lähestyä loppusuoraa ja peli on kyllä kokoajan muuttunut vain paremmaksi ja paremmaksi. Tietää, että tarina on hyvin kirjoitettu, kun kokoajan haluaa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Huomaan myös miettiväni kokoajan erilaisia skenaarioita ja teorioita pelin tarinaan liittyen. Odotan kyllä jotain isoa twistiä vielä tässä lopussa.
Luulen, että tarina alkaa pikku hiljaa lähestyä loppusuoraa ja peli on kyllä kokoajan muuttunut vain paremmaksi ja paremmaksi. Tietää, että tarina on hyvin kirjoitettu, kun kokoajan haluaa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Huomaan myös miettiväni kokoajan erilaisia skenaarioita ja teorioita pelin tarinaan liittyen. Odotan kyllä jotain isoa twistiä vielä tässä lopussa.
Remeded
Well-Known Member
Ite olin just semmoses missä oli kaks, siinä kyl piti laittaa pleikkari hetkeks kiinni ja huokasta, joko on aligearia pääl mut jopa give me storyllä ei sit millään meinaa, yritän myöhemmin uudestaa ja jos ei nii parempaa kamaa päälle. Siinä tappelussa on hyvin oleellista käyttää sitä runee aseessa vai mikä on L1+kolmio et saa damaa tehty ja saatua yks äkkiä pois nii homma helpottais, äijät viel murhaa yhel iskul jos huonosti käy. On täs kyl melkoset haasteet jotkut taistelut. Voi olla et ne hautakivet ainaki jotkut on sit tosiaan tarkoitettu endgameen. Kaks sain give me balancella mut sit nää mitä nyt yrittänyt on ollu ihan pakko laskee tasoo eikä silti meinaa sit millään.
Mossy
Well-Known Member
On kyllä varmasti. Sen muuten tietää onko aligearattu siitä pomon HP barin väristä. Taitaa mennä vihreä -> keltainen -> oranssi -> violetti järjestyksessä ja keltainen pomo on käsittääkseni samall tasolla kuin sinä.
Remeded
Well-Known Member
Tota en ees tiennyt, en muista mikä se väri sit oli (tais olla violetti) mut vaikeuksia selvitä vaikka kymmeniä yrityksiä story tasolla. Ehkä palaan tonne myöhemmin, tai sit en vaa osaa
Mä en oo nyt kuitenkaan vielä ihan pelin lopussa vielä, joku 30+h takana ja 2 realmia vielä käymättä ja gear mitä käytän joku level 6 ja kirves level 6 miekat jotain level 5 ja kolmas ase level 5. Et ehkä mä en kuulu vielä näihin hautakiviin (kaikkiin) ellei haluu hakata päätä seinään.
Se mun väri täs kaksintaistelus on punainen ja pomojen health barien kohdalla pääkallo, onko tämä paha? Ehkä mä en kuulu tänne toistaseks.
Viimeksi muokattu:
Mossy
Well-Known Member
Joo ilmeisesti violetin jälkeen tulee vielä punainen/pääkallo. En ole sellaisiin itse edes törmännyt
. Ne taitaa olla jo aika mahdottomia.
Remeded
Well-Known Member
Jotenki tää peli ei oo suuniteltu hyvin jos on useempi vihollinen, nyt on jossain hautakives jossa on 3 nii siinä saa sit hääriä ja välil lukitsee yhtee sit välil toisee sit siinä menee puurot ja vellit sekas ja pitää viel torjua ja tehää kaikkee mahollista ja Kratos siinä välil yrittää kun päätön kanaa jotain häröö.
Meni se lopulta miljoonan yrityksen jälkee läpi, veemäisintä näissä on se että vaikka kuinka oppis ne liikkeet nii ne on aina randomeita ja että missä järjestyksessä nyt mitenki hyökkää ja tuleeko joku nyt yks kerrallaa päälle vai onko sun apuri vaan nukkumassa vai pieraseeko ne kaikkea mahollista kerrallaan vaiko mitenkä. Joskus tuntuu että on aika paljon tuuristaki kiinni, mut eiköhä se suurin syy oo se että alkaa itte sit häröö ja paniikoimaan.
Meni se lopulta miljoonan yrityksen jälkee läpi, veemäisintä näissä on se että vaikka kuinka oppis ne liikkeet nii ne on aina randomeita ja että missä järjestyksessä nyt mitenki hyökkää ja tuleeko joku nyt yks kerrallaa päälle vai onko sun apuri vaan nukkumassa vai pieraseeko ne kaikkea mahollista kerrallaan vaiko mitenkä. Joskus tuntuu että on aika paljon tuuristaki kiinni, mut eiköhä se suurin syy oo se että alkaa itte sit häröö ja paniikoimaan.
Viimeksi muokattu:
Remeded
Well-Known Member
Tänää tuli pyörittyä areenalla, melko hauskoja haasteita mut ei kuitenkaan mitään revitään hiukset päästä vaikeita. Ainakaan ne 6 tai 7 mitä kokeilin, ne on siitäki hyviä et siinä tulee opittua hieman komboja lihasmuistiin. Se on kyl hyvä kun täs pelis pakotetaa hieman käyttää myös eri aseita, kirves on tässä muodostunut jostain syystä lemppariks kun 2018 oli miekat, mut tulee sit ihan vaihtelun vuoksi ja silloin kun on pakko vaihettua muihinki aseisiin.
kopolanpoika
Well-Known Member
34h mittarissa ja peli lävitse. Tein kaikki kartalle tulleet sivutehtävät, mutta jotain henkien pelastuksia jäi tekemättä, sekä loputon kasa arkkuja ja variksia, joita ei ekalla kerralla saanut kolutessa kerättyä. Sekä taisteluareenan skippasin suoraan, sen verran sai huitoa jo tarinan parissa.
Kyllähän tämä Spartalaisen raivolla nousi itsellä vuoden kärkikahinoihin mukaan kun parasta peliä miettii. XC3 ohitse ei mennyt, mutta on kova homma FF CC yrittää huitoa Buster Swordilla GOW kolmossijalle, muita uhkaajia tälle vuodelle tuskin enää mahtuu.
Tässä mielestäni onnistuttiin niissä pienissä päivityksissä, jotka sai pelin tuntumaan freesiltä, eikä vaan saman toistolta kuten erinomainen ykkösosa. Omissa kirjoissani Horizon Forbidden West ei saanut tarpeeksi uudistettua kaavaa, minulle pelkkä lätäkössä uiminen ja taivaalla liitely ei siihen riittänyt. Erinomainen peli sekin oli, josta miinuksia ei hirveästi löydy, mutta se, että pitää googlata julkaistiinko HFW tämän vuoden puolella vai viime vuonna, kertoo siitä, että miten helposti unohdettava peli se lopulta oli.
Ekat 10h tökki pahasti ja jos black friday pelitilaus olisi tullut viime viikon lopussa, niin tämä peli olisi joutunut mahdollisesti hyllyyn odottelemaan parempia aikoja, sen verran se alku tökki. Ehkä näissä jatko-osissa on se kirous, että jo hankitut taidot on selittämättömästi hävinneet ja joudut hommaaman ne taas uusiksi. Tälläkin kertaa kun kykypuusta aukesi niitä tuttuja lyöntikomboja edellisosasta niin alko maistumaan ihan eri tavalla.
Uudistukset oli onnistuneita, mutta tuntui, että aukesivat vähän myöhäisessä vaiheessa ja tuntuivat taistelussa tehottomille, etenkin kun loppupuolella tuli vihuja, jotka piti hoitaa (jos helpolla halusi päästä) tietyllä tavalla.
Aloin olemaan loppupuolella ihan loppu näihin uusiin tyyppeihin, joihin ei auttanut kuin kilvellä tymäytys, sekä näihin pieniin lentäviin perkeleihin, joita ei saanut itekseen edes tapettua, miksi näitä pitää tunkea joka peliin.
Olisin myös toivonut, että isä-poika kohdissa, joita riitti, pelaaja olisi saanut valita kummalla haluaa taiston käydä ja kumpi on back up.
Harmitti, että Lokilla ei voinut muuttua karhuksi, joka oli vähän outo ratkaisu kun cutsceneissä se muuttu aina karhuksi, mutta itse kun oli puikoissa niin tarjolla oli vain susi.
Valikot jakaneet mielipiteitä, itse kuulun siihen kastiin, joka tuli toimeen, mutta en voi kehua selkeydestä. Meni valehtelematta ekat 10h ennen kuin huomasin, että L1 voi vaihtaa hahmoa ja myös Lokille voi päivittää asioita. Seuraavan sivun valikossa Loki oli omana kohtanaan, ilman mitään takanäppäimen painamista, jonka vuoksi tuo hahmojen päivitys meni täysin ohitse alkuun. Ja välillä sai vähän miettiä, että vaihdanko nyt kilven mallia vai päivitänkö nykyisen kahvaa.
Kenttäsuunnittelu oli pääosin hyvää, joka on hyvä juttu, koska pelin kompassilla ei kyllä tehnyt hevonhelvettiä koko pelin aikana. Ylipäänsä outo ratkaisu kun pelissä ei pääse kymmentä metriä suoraan, niin mitä sillä tekee. Mitään hurraa huutoja kentät ei aiheuttanut luovuudellaan, koska olivat aika samanlaisia tai täysin samoja kuin ykkösessäkin. Ja Kratoksen rantautumistaidot oli vieläkin yhtä ruosteessa kuin itsellä sen ainoan kerran kun kesässä mökille pääsee soutelemaan.
Silloin voinee sanoa, että peli on onnistunut liki mahdottomassa jos peli tarjoaa souls like kokemuksen sitä tahtoville ja sama peli maistuu myös kaltaisilleni kasuaalipelaajille, jotka pelaa tarinan vuoksi, ei haasteen. Mielestäni toi helpoinkin taso, eli Give Me A Story olisi saanut olla vielä pykälän helpompi, koska rivivihollisia sai mättää hikiotsalla ja hautakiviä vastaan ei jakoja vieläkään.
Tarina oli mielestäni erittäin hyvä ja Lokin isompaan rooliin pistäminen tarinallisesti toi hyvää vaihtelua. Lokin tunnevaihteluihin ja tarinaan oli helpompi päästä sisään kuin vähäsanaisen Jörön... siis Kratoksen, joka ei puheella, vaan kirveellä veistää tunteensa. Myöskin uudet hahmot olivat erittäin onnistuneita (toinen merkittäva parannus HFW nähden), lempihahmoksi nousi ehdottomasti viinaan huolensa hukuttava Thor. Hahmo oli niin toimiva ja jumala statuksestaan huolimatta inhimillinen, että jaksaisin helposti koko pelin verran seurata hänen traagista elämäänsä Mjöllniriä siinä sivussa heilutellen.
Mietteitä lopusta:
Toi maskihan oli big wasted opportunity, siitä ei loppujen lopuksi saatu mitään irti. Kuka muka ei olisi toivonut näkevänsä tätä kohtausta:
Ihan loppuratkaisusta:
Toivoin ihan perkeleesti, että lopussa kun Loki heräsi ja lähti etsimään isäänsä, niin hänelle olisi lopulta vuoren huipulla paljastunut, että hän onkin tuonpuoleisessa Tuonelan puolella ja kuollut lopputaistelussa Ragnarökiä vastaan. Ja sitten sieltä näkisi kuinka lapsensa menettämisestä kärsivä Kratos on polttamassa häntä roviolla vaimonsa tapaan ja ensimmäistä kertaa ikinä itkemässä parta kyyneleitä vuotaen. Tämä olisi antanut aika mehukkaat lähtökohdat jatkolle, vaikka tämä vain kaksiosainen saga ilmeisesti olikin.
Siihen nähden, että talle tarinalle ei ole enää jatkoa tulossa (tai niin olen lukenut), niin yllättävän pliisu loppu, odotin jotain Marvel End game meininkiä[/SPOILER]
Arvosanaksi antaisin 9/10. Vuoden ehdottomia kohokohtia pelirintamalla, ja just sen verran hintsusti uudistuksia, että tämän tunnistaa jatko-osaksi, eikä vain pitkäksi DLC:ksi
Kyllähän tämä Spartalaisen raivolla nousi itsellä vuoden kärkikahinoihin mukaan kun parasta peliä miettii. XC3 ohitse ei mennyt, mutta on kova homma FF CC yrittää huitoa Buster Swordilla GOW kolmossijalle, muita uhkaajia tälle vuodelle tuskin enää mahtuu.
Tässä mielestäni onnistuttiin niissä pienissä päivityksissä, jotka sai pelin tuntumaan freesiltä, eikä vaan saman toistolta kuten erinomainen ykkösosa. Omissa kirjoissani Horizon Forbidden West ei saanut tarpeeksi uudistettua kaavaa, minulle pelkkä lätäkössä uiminen ja taivaalla liitely ei siihen riittänyt. Erinomainen peli sekin oli, josta miinuksia ei hirveästi löydy, mutta se, että pitää googlata julkaistiinko HFW tämän vuoden puolella vai viime vuonna, kertoo siitä, että miten helposti unohdettava peli se lopulta oli.
Ekat 10h tökki pahasti ja jos black friday pelitilaus olisi tullut viime viikon lopussa, niin tämä peli olisi joutunut mahdollisesti hyllyyn odottelemaan parempia aikoja, sen verran se alku tökki. Ehkä näissä jatko-osissa on se kirous, että jo hankitut taidot on selittämättömästi hävinneet ja joudut hommaaman ne taas uusiksi. Tälläkin kertaa kun kykypuusta aukesi niitä tuttuja lyöntikomboja edellisosasta niin alko maistumaan ihan eri tavalla.
Uudistukset oli onnistuneita, mutta tuntui, että aukesivat vähän myöhäisessä vaiheessa ja tuntuivat taistelussa tehottomille, etenkin kun loppupuolella tuli vihuja, jotka piti hoitaa (jos helpolla halusi päästä) tietyllä tavalla.
Aloin olemaan loppupuolella ihan loppu näihin uusiin tyyppeihin, joihin ei auttanut kuin kilvellä tymäytys, sekä näihin pieniin lentäviin perkeleihin, joita ei saanut itekseen edes tapettua, miksi näitä pitää tunkea joka peliin.
Olisin myös toivonut, että isä-poika kohdissa, joita riitti, pelaaja olisi saanut valita kummalla haluaa taiston käydä ja kumpi on back up.
Harmitti, että Lokilla ei voinut muuttua karhuksi, joka oli vähän outo ratkaisu kun cutsceneissä se muuttu aina karhuksi, mutta itse kun oli puikoissa niin tarjolla oli vain susi.
Valikot jakaneet mielipiteitä, itse kuulun siihen kastiin, joka tuli toimeen, mutta en voi kehua selkeydestä. Meni valehtelematta ekat 10h ennen kuin huomasin, että L1 voi vaihtaa hahmoa ja myös Lokille voi päivittää asioita. Seuraavan sivun valikossa Loki oli omana kohtanaan, ilman mitään takanäppäimen painamista, jonka vuoksi tuo hahmojen päivitys meni täysin ohitse alkuun. Ja välillä sai vähän miettiä, että vaihdanko nyt kilven mallia vai päivitänkö nykyisen kahvaa.
Kenttäsuunnittelu oli pääosin hyvää, joka on hyvä juttu, koska pelin kompassilla ei kyllä tehnyt hevonhelvettiä koko pelin aikana. Ylipäänsä outo ratkaisu kun pelissä ei pääse kymmentä metriä suoraan, niin mitä sillä tekee. Mitään hurraa huutoja kentät ei aiheuttanut luovuudellaan, koska olivat aika samanlaisia tai täysin samoja kuin ykkösessäkin. Ja Kratoksen rantautumistaidot oli vieläkin yhtä ruosteessa kuin itsellä sen ainoan kerran kun kesässä mökille pääsee soutelemaan.
Silloin voinee sanoa, että peli on onnistunut liki mahdottomassa jos peli tarjoaa souls like kokemuksen sitä tahtoville ja sama peli maistuu myös kaltaisilleni kasuaalipelaajille, jotka pelaa tarinan vuoksi, ei haasteen. Mielestäni toi helpoinkin taso, eli Give Me A Story olisi saanut olla vielä pykälän helpompi, koska rivivihollisia sai mättää hikiotsalla ja hautakiviä vastaan ei jakoja vieläkään.
Tarina oli mielestäni erittäin hyvä ja Lokin isompaan rooliin pistäminen tarinallisesti toi hyvää vaihtelua. Lokin tunnevaihteluihin ja tarinaan oli helpompi päästä sisään kuin vähäsanaisen Jörön... siis Kratoksen, joka ei puheella, vaan kirveellä veistää tunteensa. Myöskin uudet hahmot olivat erittäin onnistuneita (toinen merkittäva parannus HFW nähden), lempihahmoksi nousi ehdottomasti viinaan huolensa hukuttava Thor. Hahmo oli niin toimiva ja jumala statuksestaan huolimatta inhimillinen, että jaksaisin helposti koko pelin verran seurata hänen traagista elämäänsä Mjöllniriä siinä sivussa heilutellen.
Mietteitä lopusta:
Toi maskihan oli big wasted opportunity, siitä ei loppujen lopuksi saatu mitään irti. Kuka muka ei olisi toivonut näkevänsä tätä kohtausta:
Ihan loppuratkaisusta:
Toivoin ihan perkeleesti, että lopussa kun Loki heräsi ja lähti etsimään isäänsä, niin hänelle olisi lopulta vuoren huipulla paljastunut, että hän onkin tuonpuoleisessa Tuonelan puolella ja kuollut lopputaistelussa Ragnarökiä vastaan. Ja sitten sieltä näkisi kuinka lapsensa menettämisestä kärsivä Kratos on polttamassa häntä roviolla vaimonsa tapaan ja ensimmäistä kertaa ikinä itkemässä parta kyyneleitä vuotaen. Tämä olisi antanut aika mehukkaat lähtökohdat jatkolle, vaikka tämä vain kaksiosainen saga ilmeisesti olikin.
Siihen nähden, että talle tarinalle ei ole enää jatkoa tulossa (tai niin olen lukenut), niin yllättävän pliisu loppu, odotin jotain Marvel End game meininkiä[/SPOILER]
Arvosanaksi antaisin 9/10. Vuoden ehdottomia kohokohtia pelirintamalla, ja just sen verran hintsusti uudistuksia, että tämän tunnistaa jatko-osaksi, eikä vain pitkäksi DLC:ksi
Nyt on sen verran pelaamista alla että ensimmäinen sivutehtävä tehty. Alkufiiliksiä siis pelistä.
Ensinnä peli vakuutti. Pyörii hemmetin hyvin ja näyttää viimeisen päälle loistavalta. Alkaa hienosti ja olen täysillä mukana. Mutta sitten päästään pelaamaan ja alan ihmettelemään että mikä siinä aiemmassa pelissä lopulta oli niin ihmeellistä? Kirvestä jaksoin silloin heitellä ihan huviksenikin koska se oli niin siisti mutta ei enää. Se on arkea eikä jaksa innostaa.
Maailma on hieno mutta se on niin viimeisen päälle kulissi että. Oli kai se ekassakin mutta jotenkin nyt tökkii. Paljon kaikkea mutta vain tiettyjen asioiden kanssa voi vaikuttaa. Polvenkorkuisista seinistä (tai romukasoista tms.) ei pääse yli jos ei ole kehittäjät halunneet.
Ja se taistelu. En tiedä miten paljon siitä pidin aiemmassa mutta jotenkin nyt tökkii. Ei se vain ole oikein erityisen nautittavaa ja esimerkiksi kirvestä tai muutakaan tähdättävää asetta ei tunnu kannattavan juuri edes käyttää kun on sellainen kaaos ympärillä että sama itsekin vain heilua kuin hullu ympäriinsä.
Pelaan Give Me No Mercyllä, eli toiseksi vaikeimmalla, ja onhan se vaikea mutta ei taistelu sen vuoksi töki sillä kuolemia ei mielestäni erityisen paljon tule. Taistelu ei vain ole viihdyttävää/hyvää. Tulee ikävä Elden Ringiä, tai melkein minkä vain soulsin taistelua.
Aloin jo miettimään että mikä tämän pelin (taistelun) pitäisi olla? Hack n Slash? Soulslike? En oikein saa kunnolla nyt kiinni että miten tuohon taisteluun täytyy suhtautua. Tai toisaalta auttaako edes eri suhtautuminen? Ja miksi se tässä sitten on niin epätyydyttävää kun muistelin että aiemman pelin nostin jopa yhdeksi parhaiksi Sony-eksluista.
Sitten tökkii myös se maailma ja pelin tietty kaavamaisuus. Pakko olla open world mutta sitten se on vain jotain soutelua ja turhanpäiväistä tavaran keräämistä koska jotain pitää kerätä/tehdä kun kerran on pakko olla open world. Tulee sellainen "checklist-peli" mieleen että paljon kaikkea suoritettavaa että on pelitunteja ja kaikki on tehty sitä tukemaan tietyllä kaavalla. Toki erittäin hiotusti ja viimeisen päälle mutta silti.
Saapa nähdä hyppääkö jopa Plague Tale Requiem tämän edelle sillä ainakin nyt se on siellä helposti. Elden Ring samoiten helposti se oma vuoden peli tällä hetkellä, jolle mitään vakavia haastajia en ajatellutkaan ilmestyvän. Toki pieni ajatus oli että ehkä Ragnarök voisi sellaisenkin tempun tehdä mutta mitä vielä.
Oudointa tässä on se että en koe että olisin ollut mitenkään edes hypettynyt eli olisi ollut mitään isoja odotuksia tms. Pelikin odotteli muoveissa pöydällä varmaan vajaan viikon kun pelailin rauhassa ensin muuta alta pois. Joten korkeat odotuksetkaan tuskin olivat syynä tähän outoon pettymykseen.
Mutta saa nyt nähdä josko tässä pitää se 10 tuntia tai jotain pelata ennen kuin homma alkaa pelittää. Mietin myös että testaisi alentaa vaikeustasoa mutta jotenkin veikkaan että ei se taistelu siitä mitenkään paremmaksi muutu. No, pitää katsella.
Ensinnä peli vakuutti. Pyörii hemmetin hyvin ja näyttää viimeisen päälle loistavalta. Alkaa hienosti ja olen täysillä mukana. Mutta sitten päästään pelaamaan ja alan ihmettelemään että mikä siinä aiemmassa pelissä lopulta oli niin ihmeellistä? Kirvestä jaksoin silloin heitellä ihan huviksenikin koska se oli niin siisti mutta ei enää. Se on arkea eikä jaksa innostaa.
Maailma on hieno mutta se on niin viimeisen päälle kulissi että. Oli kai se ekassakin mutta jotenkin nyt tökkii. Paljon kaikkea mutta vain tiettyjen asioiden kanssa voi vaikuttaa. Polvenkorkuisista seinistä (tai romukasoista tms.) ei pääse yli jos ei ole kehittäjät halunneet.
Ja se taistelu. En tiedä miten paljon siitä pidin aiemmassa mutta jotenkin nyt tökkii. Ei se vain ole oikein erityisen nautittavaa ja esimerkiksi kirvestä tai muutakaan tähdättävää asetta ei tunnu kannattavan juuri edes käyttää kun on sellainen kaaos ympärillä että sama itsekin vain heilua kuin hullu ympäriinsä.
Pelaan Give Me No Mercyllä, eli toiseksi vaikeimmalla, ja onhan se vaikea mutta ei taistelu sen vuoksi töki sillä kuolemia ei mielestäni erityisen paljon tule. Taistelu ei vain ole viihdyttävää/hyvää. Tulee ikävä Elden Ringiä, tai melkein minkä vain soulsin taistelua.
Aloin jo miettimään että mikä tämän pelin (taistelun) pitäisi olla? Hack n Slash? Soulslike? En oikein saa kunnolla nyt kiinni että miten tuohon taisteluun täytyy suhtautua. Tai toisaalta auttaako edes eri suhtautuminen? Ja miksi se tässä sitten on niin epätyydyttävää kun muistelin että aiemman pelin nostin jopa yhdeksi parhaiksi Sony-eksluista.
Sitten tökkii myös se maailma ja pelin tietty kaavamaisuus. Pakko olla open world mutta sitten se on vain jotain soutelua ja turhanpäiväistä tavaran keräämistä koska jotain pitää kerätä/tehdä kun kerran on pakko olla open world. Tulee sellainen "checklist-peli" mieleen että paljon kaikkea suoritettavaa että on pelitunteja ja kaikki on tehty sitä tukemaan tietyllä kaavalla. Toki erittäin hiotusti ja viimeisen päälle mutta silti.
Saapa nähdä hyppääkö jopa Plague Tale Requiem tämän edelle sillä ainakin nyt se on siellä helposti. Elden Ring samoiten helposti se oma vuoden peli tällä hetkellä, jolle mitään vakavia haastajia en ajatellutkaan ilmestyvän. Toki pieni ajatus oli että ehkä Ragnarök voisi sellaisenkin tempun tehdä mutta mitä vielä.
Oudointa tässä on se että en koe että olisin ollut mitenkään edes hypettynyt eli olisi ollut mitään isoja odotuksia tms. Pelikin odotteli muoveissa pöydällä varmaan vajaan viikon kun pelailin rauhassa ensin muuta alta pois. Joten korkeat odotuksetkaan tuskin olivat syynä tähän outoon pettymykseen.
Mutta saa nyt nähdä josko tässä pitää se 10 tuntia tai jotain pelata ennen kuin homma alkaa pelittää. Mietin myös että testaisi alentaa vaikeustasoa mutta jotenkin veikkaan että ei se taistelu siitä mitenkään paremmaksi muutu. No, pitää katsella.
Remeded
Well-Known Member
Onhan tässä ehkä paras taistelusysteemi mitä oon missään pelissä nähnyt, siis aivan järkyttävän hienoja komboja ja kaikki vaan toimii, ongelma on vaan se että peli laahaa ja laahaa pitkään ennenku alkaa saamaan kykyjä ja namiskuukkeleita auki, nyt on armorit level 9 ja mielenkiintoisia kykyjä avannut niin taivas on vaan rajana sekä muisti, jotain videoita kattonut niin vaan ihmetellyt "ai noinki voi tehää ai tolleinki" ite ku käyttää sitä kahta tai kolmea eri komboa ja sekin välillä menee sekas, mutta kyllä tämä kun lähtee niin tää lähtee kunnolla.
Eikä riitä vaan perus mätkiminen, tässä on mun mielestä yhdistetty tyyliin hack n slash ja souls yhteen ja tehty taistelusta miltei täydellinen. Välil ollut taisteluita että suu ammollaa vaan kerää leukaa lattialta, sit välil tuntuu et taas laahustellaa ja tuntuu et puzzleja ja jotain raktottavaa on metrin välein, mun mielestä kuten aikasemmin kirjoitin puzzleja ehkä hieman liikaa ja aina saa poistaa jotain esteitä tai ettiä jotain reittiä. Tunteja nyt taka 42 eikä loppua näy, 2 realmia vielä käymättä kun tykkään koluta aina niin paljon ku mahollista mestat ennen ku jatkan päätarinaa. Mutta sen voin luvata että ne ensimmäiset laahaavat tunnit, kuoren alta paljastu paljon muutakin kun mitä alkuun peli vaikutti löysältä 2018 jatkolta, sitä tämä ei todellakaan ole.
Eikä riitä vaan perus mätkiminen, tässä on mun mielestä yhdistetty tyyliin hack n slash ja souls yhteen ja tehty taistelusta miltei täydellinen. Välil ollut taisteluita että suu ammollaa vaan kerää leukaa lattialta, sit välil tuntuu et taas laahustellaa ja tuntuu et puzzleja ja jotain raktottavaa on metrin välein, mun mielestä kuten aikasemmin kirjoitin puzzleja ehkä hieman liikaa ja aina saa poistaa jotain esteitä tai ettiä jotain reittiä. Tunteja nyt taka 42 eikä loppua näy, 2 realmia vielä käymättä kun tykkään koluta aina niin paljon ku mahollista mestat ennen ku jatkan päätarinaa. Mutta sen voin luvata että ne ensimmäiset laahaavat tunnit, kuoren alta paljastu paljon muutakin kun mitä alkuun peli vaikutti löysältä 2018 jatkolta, sitä tämä ei todellakaan ole.
Mossy
Well-Known Member
Mielestäni tässä taas on yksi parhaista taistelusysteemeistä mitä olen pelannut. Siinä on vain se ongelma, että eri iskut/taidot aukeavat turhan hitaasti ja vasta pelin viimeisellä kolmanneksella systeemi on parhaimmillaan. Ihan törkeän hauskaa ja palkitsevaa ketjuttaa eri aseilla comboja, runic iskuja ja kaikkea mahdollista. Tässä yksi hyvä klippi miten näyttävältä se noin visuaalisestikkin näyttää:
Tuossakin käytössä on ehkä 1/10 siitä valikoimasta mitä pelin lopussa. En ymmärä miksi runic iskujakin piti tässä pihdata niin pitkään, kun ne kuitenkin jo edellisessä pelissä tuli tutuiksi. Tuntui, että aluksi niitä ei saanut lisää ollenkaan ja sitten loppua kohti niitä tulikin ovista ja ikkunoista.
Tuossakin käytössä on ehkä 1/10 siitä valikoimasta mitä pelin lopussa. En ymmärä miksi runic iskujakin piti tässä pihdata niin pitkään, kun ne kuitenkin jo edellisessä pelissä tuli tutuiksi. Tuntui, että aluksi niitä ei saanut lisää ollenkaan ja sitten loppua kohti niitä tulikin ovista ja ikkunoista.
Powerslider
Well-Known Member
God of war Ragnarog oli hyvä peli, mutta se oli mielestäni todella kaukana vuoden pelistä. Ei se vaan ykinkenrtaisesti riittänyt, mihinkään suuntaan, missään vaiheessa-
Alan iteki olla samaa mieltä vaikkakin vasta 6h pelattuna, muut pelit kiinnostaa vierellä enemmän niin ei tuu ihan joka päivä pelattua, perus hyvä peli.
Mossy
Well-Known Member
Eilen meni peli myös täällä läpi, noin 50 tunnin pelailun jälkeen. Tein kaikki sivutehtävät mitä vastaan tuli, varmaankin kaikki sivupomot hautakiviä lukuun ottamatta tapettu ja 3 korppia jäi vajaaksi. Palaan kyllä ehdottomasti vielä putsailemaan alueet nyt tarinan jälkeen.
Oli kyllä mahtava peli kaikenkaikkiaan. Kuten monta kertaa on nostettu esiin, niin pelin alku on ehdottomasti heikkolenkki tässä kokonaisuudessa. Mutta kun peli vihdoin lähtee käyntiin, niin on se kyllä herkkua. Pieniä uudistuksia ja ehostuksia siellä sun täällä, jotka rakentavat GoW 2018 mestariteoksen perustuksille. Oikein onnistunut jatko-osa, joka nousi ehdottomasti tämän vuoden top 3. joukkoon. Vuoden peli? Ei, mutta monilla osa-alueilla kyllä vuoden paras peli.
Heti kärkeen täytyy kuitenkin nostaa esiin sivutehtävät: mitä ihmettä? Joku oikeasti vertasi näitä Witcher 3 sivutehtäviin.. Tämän pelin sivutehtävät eivät mielestäni pärjänneet edes edellisen osan sivutehtäville, eivätkä olleet mitenkään erityisen hyviä tai muistettavia.. Saati sitten lähelläkään Witcherin sivutehtävien tasoa.
Pelillisesti tämä oli todella hyvä. Kuten ylempänä kirjoittelin, niin taistelusysteemi on yksi parhaista mitä on pelannut, joskin avautuu todenteolla vasta harmillisen myöhään. Vaikeusasteena Give me God of War oli ihan hyvä, siinäkin tosin näkyi se, että pelin alkupuolella Kratos on taitojensa puolesta varsin raakile. Pelin viimeisellä neljänneksellä, kun sain erään armor setin ja kaikki skillit auki, niin peli myös muuttui huomattavasti helpommaksi. Kyllä se edelleen vaikea oli ja jotkut tietyt taistelut saivat kyllä verenpaineen kohoamaan, mutta taistelut oli oikeasti hauskoja. Yhdyn muiden kommentteihin siitä, että näitä puzzleja tuli ehkä kuitenkin turhan usein vastaan ja peli oli aika ennalta-arvattava sen suhteen, että ensin tapellaan sitten hetki dialogia ja puzzle. Rinse and repeat.
Kenttäsuunnittelu oli ihan hyvin toteutettu. Maailmat olivat kauniita, erinäköisiä ja jokaisella maailmalla oli oma tarinansa. Itseäni alkoi vain jossain kohtaa ärsyttämään se, että alueet oli varsin putkimaisia ja aina ei tiennyt voiko tästä nyt mennä läpi vai ei. Se, että Kratos ei pääse edes pienen kiven yli kiivettyä, niin alkoi kyllä turhauttamaan. Entä kompassi. Mikä kompassi? Aivan turhan kapistus, joka toimi naurettavan huonosti. Kun lähdet liikkumaan symbolia kohti, joka kompassissa näkyy, niin etäisyys vain kasvaa?
Pelin pihvi, eli tarina. Se oli myöskin ihan hyvä. Muutamia yllättäviä käänteitä ja erityisesti pelin isoin juonenkäänne sai kyllä hetken keräilemään leukaa lattialta. Mahtava ääninäyttely, hahmojen kehityskaaret, ja oikea-aikaiset musiikit saivat aikaan hienon kokonaisuuden. Erityisest nostan hattua Christopher Judgelle. Harvoin voi hahmon hymähdyksillä ja ärähdyksillä olla niin paljon painoa kuin tässä. Kratosin kohdalla yksi murahdus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, enkä ihan tarkalleen osaa sanoa mikä se on. Tarinan päätyttyä reaktio oli enemmänkin positiivinen hymähdys. Mitään "wow" -efektiä se ei ainakaan saanut aikaan. Ehkä tiivistäisin fiilikseni siten, että kuten aiemmin kirjoitin, niin pelin tarina piti hyvin otteessaan loppuun asti ja odotti sitä kulminaatiopistettä, mutta omalla kohdallani se oli lopulta hieman anti-kliimaksinen.
Mahtava peli kyllä ja suosittelen kaikkia vain puskemaan sen hitaan alun läpi. Peli parantaa juoksuaan ehdottomasti loppua kohti. Mielenkiinnolla odotan mihin Santa Monica tätä sarjaa vie tämän jälkeen.
Oli kyllä mahtava peli kaikenkaikkiaan. Kuten monta kertaa on nostettu esiin, niin pelin alku on ehdottomasti heikkolenkki tässä kokonaisuudessa. Mutta kun peli vihdoin lähtee käyntiin, niin on se kyllä herkkua. Pieniä uudistuksia ja ehostuksia siellä sun täällä, jotka rakentavat GoW 2018 mestariteoksen perustuksille. Oikein onnistunut jatko-osa, joka nousi ehdottomasti tämän vuoden top 3. joukkoon. Vuoden peli? Ei, mutta monilla osa-alueilla kyllä vuoden paras peli.
Heti kärkeen täytyy kuitenkin nostaa esiin sivutehtävät: mitä ihmettä? Joku oikeasti vertasi näitä Witcher 3 sivutehtäviin.. Tämän pelin sivutehtävät eivät mielestäni pärjänneet edes edellisen osan sivutehtäville, eivätkä olleet mitenkään erityisen hyviä tai muistettavia.. Saati sitten lähelläkään Witcherin sivutehtävien tasoa.
Pelillisesti tämä oli todella hyvä. Kuten ylempänä kirjoittelin, niin taistelusysteemi on yksi parhaista mitä on pelannut, joskin avautuu todenteolla vasta harmillisen myöhään. Vaikeusasteena Give me God of War oli ihan hyvä, siinäkin tosin näkyi se, että pelin alkupuolella Kratos on taitojensa puolesta varsin raakile. Pelin viimeisellä neljänneksellä, kun sain erään armor setin ja kaikki skillit auki, niin peli myös muuttui huomattavasti helpommaksi. Kyllä se edelleen vaikea oli ja jotkut tietyt taistelut saivat kyllä verenpaineen kohoamaan, mutta taistelut oli oikeasti hauskoja. Yhdyn muiden kommentteihin siitä, että näitä puzzleja tuli ehkä kuitenkin turhan usein vastaan ja peli oli aika ennalta-arvattava sen suhteen, että ensin tapellaan sitten hetki dialogia ja puzzle. Rinse and repeat.
Kenttäsuunnittelu oli ihan hyvin toteutettu. Maailmat olivat kauniita, erinäköisiä ja jokaisella maailmalla oli oma tarinansa. Itseäni alkoi vain jossain kohtaa ärsyttämään se, että alueet oli varsin putkimaisia ja aina ei tiennyt voiko tästä nyt mennä läpi vai ei. Se, että Kratos ei pääse edes pienen kiven yli kiivettyä, niin alkoi kyllä turhauttamaan. Entä kompassi. Mikä kompassi? Aivan turhan kapistus, joka toimi naurettavan huonosti. Kun lähdet liikkumaan symbolia kohti, joka kompassissa näkyy, niin etäisyys vain kasvaa
? Pelin pihvi, eli tarina. Se oli myöskin ihan hyvä. Muutamia yllättäviä käänteitä ja erityisesti pelin isoin juonenkäänne sai kyllä hetken keräilemään leukaa lattialta. Mahtava ääninäyttely, hahmojen kehityskaaret, ja oikea-aikaiset musiikit saivat aikaan hienon kokonaisuuden. Erityisest nostan hattua Christopher Judgelle. Harvoin voi hahmon hymähdyksillä ja ärähdyksillä olla niin paljon painoa kuin tässä. Kratosin kohdalla yksi murahdus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, enkä ihan tarkalleen osaa sanoa mikä se on. Tarinan päätyttyä reaktio oli enemmänkin positiivinen hymähdys. Mitään "wow" -efektiä se ei ainakaan saanut aikaan. Ehkä tiivistäisin fiilikseni siten, että kuten aiemmin kirjoitin, niin pelin tarina piti hyvin otteessaan loppuun asti ja odotti sitä kulminaatiopistettä, mutta omalla kohdallani se oli lopulta hieman anti-kliimaksinen.
Mahtava peli kyllä ja suosittelen kaikkia vain puskemaan sen hitaan alun läpi. Peli parantaa juoksuaan ehdottomasti loppua kohti. Mielenkiinnolla odotan mihin Santa Monica tätä sarjaa vie tämän jälkeen.
P
Poistettu jäsen 38611
Guest
Peliä nyt takana noin 32 tuntia ja onpahan ollut uskomaton matka jo tähän mennessä. Pienistä napinoista huolimatta tarina on poikkeuksellisen hyvää ja saa kiinnostumaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Välillä ei meinaa uskoa kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Valitettavasti pelin traileri ikään kuin spoilasi yhden hienoimmista kohtauksista, mutta menkööt. Ymmärrän hehkutuksen sivutehtävistä, sillä ne ovat kyllä myös todella mielenkiintoisia. Siis nimenomaan tarinaltaan, luovat hyvin syvyyttä jo muutenkin hyvin tutuiksi käyneisiin hahmoihin ja maailmaan.
Normaalilla vaikeustasolla tämä tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin edeltäjänsä, vaikka siinäkin muutama tiukempi vastustaja oli. Tätä kun on nyt verrattu Elden Ringiin monessakin asiassa, niin taistelussa on ainakin se samaa, ettei useamman vastustajan kanssa taistelu ole helppoa tässäkään. Yleensä yhtä vastaan taistellessa syyttää vain itseään, mutta joukkotappeluissa alkaa sormi osoittaa jo muuallekin.
Jos nyt muutenkin verrataan Elden Ringiin, niin minulle se oli erinomainen peli, mutta kuitenkin "vain" Souls-peli hyppynapilla ja avoimella maailmalla. Moni luolasto oli täysin copypastea vihollisineen. Myöskään GOW ei keksi pyörää uudelleen, mutta vahvemman juonenkuljetuksen vuoksi toimii itselle paremmin. En minä kaipaa tähän yhtään avoimempaa maailmaa, kun tässäkin näkymättömien seinien rajaamassa maailmassa riittää tutkittavaa. Ja siis ihan oikeaa tutkittavaa eikä vain tyhjiä tontteja.
Omalla kohdallani tämä peli taistelee tosissaan tämä vuoden parhaimman pelin tittelistä. Tämän pelin pahin kilpailija ei suinkaan ole Elden Ring vaan Stray. Katsotaan nyt lopputekstien rullatessa, että kumpi näistä vie voiton.
Normaalilla vaikeustasolla tämä tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin edeltäjänsä, vaikka siinäkin muutama tiukempi vastustaja oli. Tätä kun on nyt verrattu Elden Ringiin monessakin asiassa, niin taistelussa on ainakin se samaa, ettei useamman vastustajan kanssa taistelu ole helppoa tässäkään. Yleensä yhtä vastaan taistellessa syyttää vain itseään, mutta joukkotappeluissa alkaa sormi osoittaa jo muuallekin.
Jos nyt muutenkin verrataan Elden Ringiin, niin minulle se oli erinomainen peli, mutta kuitenkin "vain" Souls-peli hyppynapilla ja avoimella maailmalla. Moni luolasto oli täysin copypastea vihollisineen. Myöskään GOW ei keksi pyörää uudelleen, mutta vahvemman juonenkuljetuksen vuoksi toimii itselle paremmin. En minä kaipaa tähän yhtään avoimempaa maailmaa, kun tässäkin näkymättömien seinien rajaamassa maailmassa riittää tutkittavaa. Ja siis ihan oikeaa tutkittavaa eikä vain tyhjiä tontteja.
Omalla kohdallani tämä peli taistelee tosissaan tämä vuoden parhaimman pelin tittelistä. Tämän pelin pahin kilpailija ei suinkaan ole Elden Ring vaan Stray. Katsotaan nyt lopputekstien rullatessa, että kumpi näistä vie voiton.
Remeded
Well-Known Member
Nyt taidetaa olla lopussa, mutta vielä en sinne menee vaa koluan mappia. Areenan vedin läpi ja se siinä oli kyl mukavasti haastetta mut kuten jo aikasemmin kirjoitin ei mitään "revitään hiukset päästä haastetta". Tai sais siinäki jos pelais vaikeemmalla, sit kun tarina läpi niin kerätään ja tehää kaikki mitä voi tehää ja platina. Sit jos joskus tulis new game+ niin että heti alusta asti sais tapella kaikilla herkuilla, koska nyt kuten jo todettu ne parhaat taistelut käydään melko lopussa.
Powerslider
Well-Known Member
Itselle alkupuolisko toimi hyvin mutta sitten tarina rupesi laahaamaan, ei vaan pitänyt otteessaan. 1 osassa oli niin loistava tarina että ei mikään ihmekään että tämä ei mielestäni sen tasolle yltänyt. Kenttäsuunnittelussa näkyi kyllä PS4 mukanaolon tuomat rajoitukset, peli teki varmasti jonkinlaisen maailmanennätyksen siinä että kuinka monta kertaa pelihahmo ahtautuu pienestä raosta uudelle alueelle, tosin en tiedä että mniten tuo siirtymä pitäisi toteuttaa jos peli olisi pelkästään PS5.
Alkanut itseä houkuttelemaan se mahdollisuus että seuraava God Of War voisi olla avoimeen maailmaan sijoittuvat, se olisi jälleen uusi askel tässä sarjassa.
Alkanut itseä houkuttelemaan se mahdollisuus että seuraava God Of War voisi olla avoimeen maailmaan sijoittuvat, se olisi jälleen uusi askel tässä sarjassa.