1. Disco Elysium - The Final Cut
Tästä pelistä lienee internet täynnä varhaiskeski-ikäisten valkoisten miesten hehkutusta, joten mainitaan vain muutama lause.
Disco Elysium on miltei parhaalla mahdollisella tavalla kahden seuraavan asian summa:
1) Sen maailman on luonut kirjailija yhdessä taiteilijakavereidensa kanssa, ilman ajatustakaan siitä, että siitä tehtäisiin videopeli.
Pelin käsikirjoitus on aivan omalla tasollaan tapahtuma, hahmo ja pelitunti toisensa jälkeen.
+
2) Maailma on nopeasti muutettu lautapeliksi, mihin videopelikin lopulta pohjautuu. Tämä mahdollistaa sen, ettei Disco Elysium jää "vain" fantastisen käsikirjoituksen ihastelemiseksi tai tulkitsemiseksi, vaan sen runko on ehdottoman
pelillinen.
Disco Elysiumin nerokkuus näkyy siinä, että vaikka se tietyn alkuvaikutuksen jälkeen (tätä harvoin pelit enää n. 30v peliuran jälkeen tekevät) on paljastanut korttinsa, ei tällä ole mitään vaikutusta sen charmiin, vaan peliä jatkaa aivan innoissaan eteenpäin.
Teknisesti konsoliversio (PS4 Prolla ainakin) on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta tämä ei ole asia mikä pyörii päässäni silloin, kun mietin pelin maailmaa ja tapahtumia pelin ulkopuolellakin.
Muita sijoituksia:
2. Metroid Dread - Yritin etukäteen pitää odotukset matalalla, koska "vain vanhan koulun 2D-Metroidia". Mutta olihan todella koukuttava pieni Metroid-pläjäys, joka kantoi erinomaisesti kestonsa ajan.
3. Super Mario 3D World + Bowser´s Fury - Se että 3D Mario on itselläni muualla kuin vuoden ykkösenä kertoo siitä, että 3D World oli "vain" todella, todella, todella viihdyttävä ja hyvä paketti, mutta ei sen enempää. Bowser's Fury nerokas lupaus siitä mitä 3D Mariot voivat olla, mutta ei (ehkä lyhyestä kestostaan johtuen?) nosta tätä aivan kärkisijoille.
4. It Takes Two (miten meinasikin unohtua, lisätty kun tuli
@Noobeinstein listalla vastaan) - Nintendon kikkakirjaa on ammennettu siinä mielessä, että tasohyppelyyn on ympätty
kaikkea mahdollista. Kun tähän lisätään 100% co-opiin luottava pelisuunnittelu on kasassa erinomainen saman sohvan loikinta/seikkailu, joka varmasti viihdyttää, jos ei sisälläkään mitään uudelleenpeluuarvoa.
5. No More Heroes III - Pelisarja on vihdoin saavuttanut sekoilussaan ja itseriittoisuudessaan, mutta myös mäiskinnän toimivuudessa huippunsa. Kaikki teknistä suoritustasoa ja perushollywood-juonikuvioita diggaavat naughtydogfanit pysyköön kaukana, mutta sopivasti vinksahtaneesta menosta nauttivat väkivaltaisen sekoilun ystävän viettävät monta tuntia suut hölmössä virneessä tämän kanssa.
Top 5:n ulkopuolelle jäi sinänsä erittäin kaunis ja viihdyttävä, mutta ah niin unohdettava
Kena: Bridge of Spirits.
Pelejä jotka voisivat nousta top 5:een, mutta ovat yhä pelaamatta:
Psychonauts 2 & Deathloop