Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

GOTY: Vuoden peli 2022 - kerro omat valintasi

Tuo on kyllä älyttömän koukuttava :D Se on vaan niin kutkuttavan ihana tunne, kun näkee paikkojen puhdistuvan.
Sehän siinä on, ja hassua on se vielä että oikeassa elämässä en juurikaan pidä siivoamisesta, pakkopullaa on se...
Stray. Kissa. Ei tarvitse muuta sanoa.

Edit: Lisättäköön sit myös ER ja XC3 mitkä tuolla myöhemmin mainittu, ovat olleet nekin oikein hyviä. Mutta ykkösestä ei kiistaa.
Täydennetään näitä sitten vielä parilla unohduksella ja tuon aiemman jälkeen tulleella.
Eli tuo Powerwash Simulator ja Vampire Survivors, molemmat aikamoisia yllättäjiä.
 
Viimeksi muokattu:
Koska vuosi on tosiaan viimeisillä hetkillään, eikä pelaamattomia pelejä enää saa tänä vuonna pelatuksi, niin se on kai aika luovuttaa ja valita Vuoden Peli.

Vaikka pelaamista odottaa backlogissa useampikin potentiaalinen peli (mm. Pentiment, Immortality, Plague Tale: Requiem, Chained Echoes, Citizen Sleeper, Nobody Saves the World, Norco) ja GOTY-listoja doiminoiva Elden Ring on ostamatta, niin uskoisin vahvasti, että vuoden peli ei tulisi muuttumaan.

Game of the Year: Triangle Strategy (Square Enix & Artdink)

Kyllähän se lopulta on niin, että taktinen roolipeli Triangle Strategy on oma henkilökohtainen Vuoden Peli. Omaan makuuni Triangle Strategyssa kaikki vain yksinkertaisesti toimii ja tasapainoinen kokonaisuus piti otteessaan hyvin vahvasti alusta loppuun. Pelaajan valintojen mukaan muokkautuva päätarina kantaa genreensä nähden yllätävän hyvin ja taistelut maistuvat alusta loppuun oikein hyvin, joten pelaaminen ei pääse maistumaan puulta missään vaiheessa.

Kovin haastaja tänä vuonna omaksi vuoden peliksi oli Xenoblade Chronicles 3, joka on sekin erinomainen peli, mutta niukasti laitan kuitenkin Triangle Strategyn edelle.

Vuoden Yllättäjä: Vampire Survivors (Luka Galante)

Eihän Vampire Survivorsia voi jättää mainitsematta. Niin pieni, mutta jotenkin niin suuri ja koukuttava peli on käsittämättömän upea taidonnäyte, joka on hieno hatunnosto videopelaamiselle läpi vuosikymmenten. Miten näin vähällä saakin niin paljon aikaan?

Kovin haastaja Vuoden Yllättäjäksi oli As Dusk Falls, jonka nerokas co-op sai jopa vaimon innostumaan pelistä. Myös maanläheinen rikosdraama juonena oli piristävä tuulahdus tarinankerrontaa videopeleissä.

Kunniamaininnat:

Saman sohvan co-oppina upea Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge oli erinomainen tykittely klassisissa tunnelmissa ja ansaitsee kaiken hehkutuksensa. Lyhyt ja ytimekäs.

Tunicin mystinen tunnelma ja symppiksestä ulkonäöstään huolimatta kova vaikeustaso vei ainakin allekirjoittaneen hyvin mukanaan.

Grounded 1.0 onnistuu myös soolona viihdyttämään ja värikäs maailma takapihan mikrokosmoksessa on upea taidonnäyte Obsidianilta.
 
Oma listani on aika kierrätysperäinen, mutta tänävuonna 3 peliä iski kuin sata salamaa joten pakko ne on kaikki mainita.

Kolmas sija menee The last of us remakelle. Peli on pelattu läpi PS3:lla ja PS4:lla ja vaikka tykkäsin joka kerta pelistä erittäin paljon niin tämä viimeisin versio iski tuhannen voltin lailla ja istuin naulattuna pelipenkissäni ja vain ahmin peliä läpi. Aivan mahtava kokemus yhä ja jopa parempi kuin ennen.

Toisen sijan peli olisi ekalla sijalla jollei eräs toinen olisi jyrännyt sen ohi, mutta siinä sitten seuraavaksi lisää. Vuoden toiseksi isoiten kolahtanut teos on God of War: Ragnarök. Minä joka tykkään varsinkin norskiteemoista näin muutenkin (ja hei God of war you know) peli oli täyttä rautaa alusta loppuun ja se tyhjyyden tunne joka iskee lopputekstien aikana, että tässäkö tää oli ja mitä mä nyt teen oli melkoisen voimakas. Siitä tietää pelin olleen erinomainen. Toivottavasti lisää saadaan DLC muodossa. Ja kyllähän se aina vähän ilopissaa tiputtaa kalsariin kun tuntee ohjaimen värähdyksen Kratoksen saadessa bumerangikirveensä takaisin kouraansa. Ah yeah! <3.

Vuoden kovin peli on tottakai sama joka oli myös silloin kun ekan kerran peliin imedyin enkä irti ole koskaan päässyt enkä koskaan tahdokaan. Voi pojat, että jokin videopeli voi viedä mukanaan. Tätä vain tahtoo pelata ja lopettaminen on joka kerta entistä vaikeampaa. Olen addicti. Peli löytyy PS4:lle fyysisenä sekä digitaalisena ja vielä Switch versiokin. Lisäksi löytyy kaikki kirjat ja sarjat on hoonattu läpi useaan kertaan. Ja nyt tämä PS5 versio. Voi ettien että pystyikin paras peli muuttumaan vielä paremmaksi.
Kuulen jo hevoseni huutavan nimeäni joten jos ihan vaan pikaisesti käyn yhden tai korkeintaan kaksi tehtävää tekemässä. Ja sitten menikin taas koko päivä. Oho!
Niin tosiaan jos jäi epäselväksi niin pelin nimi on The Witcher 3: Wild Hunt.

Eritysmaininta pitää antaa originaalille Final Fantasy VII pelille jonka ahmaisin jälleen läpi ja tällä kertaa Switchillä. Tässä on joko paras peli ikinä tai ainakin toiseksi paras ja tässä tapauksessa alkuperäistä ei vaan voi voittaa ja tämä onkin tullut pelattua läpi useita kertoja aina PS1 ajoista lähtien.

Tällä kertaa tosin pelasin pelin hieman eri tavalla kuin ennen eli modien avulla. Sopivasti valuuttaa ja varusteita heti alusta ettei tarvitse tuhlata aikaa satojen tuntien grindaamiseen on aika mukava bonus. Lisäksi mahdollisuus tallentaa koska vain. Siihen päälle tarinan muokkausmodi jolla saa lisää sisältöä ja syvyyttä peliin. Ja lopuksi sopivasti ehostettu graafinen sekä musiikillinen olemus kuitenkaan pelin sielua liikaa rikkomatta. Tämä paketti lisäksi vielä pelattuna käsikonsolilla aina tunti kaksi silloin tällöin sopii kiireisen ihmisen aikatauluun mahtavasti ja pelaaminen oli yhtä nautintoa.
 
God of War: Ragnarök

Edellinen peli ei ihan maaliin osunut, vaikka lähellä oli. Samat viholliset puuduttivat eniten pelissä. Tässä asia oli korjattu ja lisätty paljon muutakin hyvää.

Kaikista koukuttavinta oli pelailu. Kaikki vaan toimii niin hyvin ja pelin saa sopimaan kaikille pelaajille (toisinkuin Elden Ring). Toki haastetta löytyy niin halutessaan.

Tarinakin oli kyllä loistava. Eritoten pidin pääpahiksesta. Heittämättä paras pahis peleissä. Ääninäyttelijät osaavat myös todellakin hommansa.

Grafiikka ja muutenkin pelimaailma on todella hyvin tehty. Ei uskoisi että PS4 pyörittää tätä. Itse pelasin siis PS5: lla kuitenkin.

Aivan loistava peli ja menee ohi Elden Ringin, joka oli siis myös loistava.
 
Oma vuoden peli:

Cyberpunk 2077 (PS5)

Vasta tällä sukupolvella tuli tämä korkattua ja iski kovempaa kuin uskoinkaan. Kevyesti vuoden paras peli itselle.


Kakkoskoriin laitetaan useampi loistava peli, kaikki hieman eri genreä ja paljon on tunteja näidenkin parissa vietetty:

Elden Ring (PS5)
Mount & Blade II: Bannerlord (PS5)
Surv1v3 (paras PSVR peli)
WRC Generations (PS5)


Lisäksi erityismaininta Witcher 3 (PS5) uudelleen julkaisulle. Edelleen kaikkien aikojen paras peli.
 
Rocket League

Juu, tämähän on vanha kuin mikä. Mutta minä jäin tähän koukkuun reilu vuosi sitten ja koukusta tuli totaalinen. RL:stä tuli, ei enempää eikä vähempää, kevyesti suosikkipelini koskaan.

Easy to learn, very very hard to master (tiedän etten itse ikinä tule pääsemään edes lähelle). Peli tarjoaa loputtomasti opittavaa, niin syvät sen mekaniikat ovat. 1v1, 2v2, 3v3, eri pelaajamäärät tarjoavat erilaisia kokemuksia. Tämä on urheilulaji ja joukkueurheilulaji. Loputtoman tyydyttävä pelata.

Peliä voisi kehua loputtomiin. Aivan uskomattoman nerokas aina ideasta lopulliseen toteutukseen asti. "Jalkapalloa" jättipallolla, suljetulla areenalla, koko areenan tilavuus pelaajien käytettävissä, autoilla. Millin tarkat kontrollit, järkyttävä määrä tapoja liikutella palloa ja liikkua ympäri areenaa, joukkue-elementit mukana. Täydellinen vapaus luovaan palloiluun. Missään pelissä ei mielestäni voi tehdä yhtä tyydyttävältä tuntuvia liikkeitä. Urheilun draama. Yksinkertaiset säännöt. Parempi voittaa.

Tänä vuonna taisin uusista peleistä pelata Elden Ring ja Horizon sekä NHL23. Elden Ring oli mestariteos, joka monena vuonna olisi varmaan ollut ykkönen kirjoissani. Mutta Rocket Leagueta vastaan ei mitään jakoa. Ei millään pelillä ole.

Tätä peliä ei tule koskaan mikään peli ohittamaan kirjoissani. Jos aiemmin on ollut vaihtelua siinä, mikä olisi se oma suosikkipeli, niin Rocket Leaguen jälkeen ei tarvitse miettiä. Se on ja pysyy. Ultimaattinen videopeli.
 
1. Elden Ring. Ei edes kunnollista haastajaa tälle. Ainoa ns. superpeli tänä vuonna, kaikkien tuntien arvoinen.

Ns. pinnan alla -osaston hyviä pelejä oli sen sijaan useita. The Callisto Protocol meni juuri äskettäin läpi ja oli odotusten arvoinen. Steelrising ansaitsee kunniamaininnan vuoden yllättäjänä omalla kohdalla, siinä on paljon hyvää tekemistä.

Monta tämänvuotista hyvää peliä on vielä lähes tyystin kokematta, kuten God of War: Ragnarök ja Horizon: Forbidden West. Kirjastossa myös Cyberpunk 2077 odottaa vuoroaan, nyt siitä on nähty vasta hyvin pieni osa julkaisun aikaan. Todennäköisesti nuo kaksi ensin mainittua olisivat vieneet kaksi muuta palkintopallisijaa.

Pakko nostaa myös Revolverin tavoin Witcher 3: Wild Hunt -pelin PS5-versio esiin. Peli on vienyt aivan täysin mukanaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Eikä sitä malta lopettaa, kun pelaamisen aloittaa, kaikki tekeminen koukuttaa niin paljon.
 
Ylläpidän nörttiperinteitä kunnioittaen omaa pientä laskentataulukkoa pelatuista, työn alla olevista ja tulevista peleistä, joten sieltä on nyt helppo tarkistaa vuoden 2022 herkkuhetket. Alla oleva lista koostuu minun vuonna 2022 läpäisemistä peleistä sen sijaan, että siinä olisi pelkästään 2022 julkaistuja pelejä.

Mun henkilökohtaisen GOTY-palkinnon saa... (rummun pärinää)

Elden Ring

Mää en ole ollut tahmanäppeineni oikein Fromin pelisarjan kohdeyleisöä. Demon's Soulsia ammoin työstin vähän yli ensimmäisen pomovastustajan ja Bloodborne jäi siihen ensimmäiseen. Pelialan yliauktoriteetin, Nnirven, mukaan Soulsbornet ovat parasta pelaamista suunnilleen ikinä ja siten halusin minäkin kovasti löytää pelisarjan riemun. Vaan parry-ikkunaan osuminen tuntuu mahdottomuudelta ja muutaman viikon tauot ovat aina myrkkyä selkäydintason oppimiselle. Toistuva turhautuminen tappaa lopulta innon. Rohkeasti lähdin taasen kokeilemaan Eldeniä ja sehän pirulainen taittui buumeriutta kolkuttelevan pelaajankin tahtoon (myönnettäköön, että miltei kaikkien apupyörien kanssa). Eeppinen maailma hämyisine loreineen ja endorfiinipaukut lopulta kaatuvista vastustajista osottautuivat juuri niin lyömättömäksi yhdistelmäksi kuin monet muut täällä ja muualla ovat jo kehuneet. Helppo 5/5, vaikka toki siellä pientä rosoisuuttakin löytyy näin 100 tunnin jälkeen.

Muut 5/5 palkintosiat (röh):
- Disco Elysium - Tolkuttoman omaperäinen tarinankerronta ja tulkinta roolipelaamisesta vei täysin mukanaan. Kovasti haluaisin ostaa Ken Kitsuragin ylihinnoitellun IRL-takin.
- Mass Effect 1 LE - Tämähän oli just niin mainio scifi-ooppera kuin muistinkin. Noinkohan ehtisin taputella trilogian uudestaan maaliin ennen seuraavaa osaa.

Kunniakkaat maininnat (4/5) vielä näillekin:
- Horizon Forbidden West - Kaikkea enemmän ja paremmin kuin ykkösosassa. HZD:ssa oli kuitenkin kokonaan uuden omaperäisen IP:n taika, joka tällä toisella kierroksella tuntui jo tutulta. Todettakoon, että HFW:n työstin maaliin ennen Eldeniä, joten selvästi tarinavetoisuus vei voimakkaammin mukanaan ja Elden sai odottaa vuoroaan.
- Life is Strange: True Colors - Edelleen kivasti rullaa tarinankerronta ja muun muassa musavalinnat. Ei ihan orkkis LIS-tasoa kuitenkaan. Ja kah: eihän tämä ollutkaan enää Don't Nodin tekemä peli! Nyt vasta sen hokasin.
- Guardians of the Galaxy - Hienosti oli saatu Guardiansin henki mukaan ja tiimin välinen kepeä piikittely oli mukavaa kuunneltavaa. Taistelumekaniikka oli vähän meh.
- Deathloop - Olen diggaillut kaikista Arkanen peleistä, eikä tämäkään ollut poikkeus. Audiovisuaalinen groove ja kivasti rullaava pelattavuus lyövät kättä ilolla.
- Plague's Tale: Requim - Amician ja Hugon jatkomatka läpi ruton runteleman Ranskan vangitsi mukaansa koko pelin keston ajan. Ei moitteen sanaa.
- Pentiment - Mukavan proosallinen keskiaikatarina, jossa valinnat tuntuivat kantavan läpi vuosikymmenten. Tiedä sitten oliko valinnoilla oikeasti vaikutusta, mutta valinnan illuusiohan näissä on aina tärkeintä.
- Alien: Isolation - Nemesis-lautapelin innoittamana palasin jo männä-genillä aloitetun xenomorph-pakoilun äärelle. Nyt uusilla ruudunpäivityksillä peli rullasi viimein maaliin. Yksi parhaista lisenssipeleistä ikinä! Hienosti kumartaa lähdemateriaalilleen.

Minäpukki joululahjoin itseäni uudella God of Warilla ja se on vasta hädin tuskin korkattu, joten ei millään ehtinyt 2022 listalle -- enkä siten joutunut kalibroimaan asteikkoani mahdollisen ajankohtaisvinouman vuoksi. Vähän Horizontin tavoin vaikuttaa toistaiseksi erinomaisen hyvältä jatko-osalta erinomaiseen peliin.
 
Viimeksi muokattu:
Reseterassa kerätään viime vuosien tapaan listaa eri medioiden antamista GOTY palkinnoista. Vähemmän yllättäen Elden Ring näyttää olevan aika ylivoimainen pystien kerääjä.

Tähän liittyen Elden Ring on nyt ohittanut Last of Us Part 2:n kautta aikain eniten GOTY -palkintoja voittaneena pelinä.
 
Ylös Bottom