Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

GOTY: Vuoden peli 2022 - kerro omat valintasi

Joo eihän tähän ole pakko vastata ennen kuin on varma ettei loppuvuonna tulee enää pelejä mitkä pääsisi listalle. Itsellä sellaisia on ainakin vielä GoW ja Callisto Protocol. Nämä ainakin katsotaan ennen kuin teen mitään listoja. Sekä mahdolliset muut yllätykset mitä tulee.
 
Vuosi on vielä kesken joten paha sanoa ykköstä mutta toistaiseksi parasta osaamista on ollut Elden Ring ja Horizon Forbidden West. God of War Ragnarök tulee pistämään nämä ahtaalle ja kenties on se GOTY 2022 mutta aika näyttää. Gran Turismo 7 olisi myös vahva ehdokas listalle ja uusin Turtles ja Stray ovat myös varsin viihdyttäviä pelejä.
 
  1. Splatoon 3 - Switch - Tämä on syksyn ilopilleri. Tässä on rento nettipeli, missä on sopivan lyhyitä kolmen minuutin rykäisiyjä ja yksinpelikin on mainio.
  2. Return to Monkey Island - Switch - En muistanutkaan miten hauskaa läppää Ron Gilbert ja kumppanit osaavat kirjoittaa.
  3. Nobody Saves the World - Switch - Tässä pääsee hiomaan omaa pelityyliään kustomoiduilla hahmoilla ja niiden kyvyllä. Tässä ei rankaista hankalien kykyjen käyttämisestä vaan kaikkea kannattaa kokeilla.
  4. Mario + Rabbids Sparks of Hope - Switch - Tässä on myös kivaa yhdistellä hahmoihin eri kykyjä, mutta Nobody vie kykyjen säätämisen pitemmälle. Tosi hyvä taustamusiikki, mutta huomasin sen hienouden vasta kun kuuntelin sitä Spotifystä läpipelaamisen jälkeen. Ehkä pelin aikana musiikit on miksattu hiljaiselle?
  5. Kirby and the Forgotten Land - Switch - Nintendo tyyliin tässä mielikuvitus laukkaa lujaa.
 
Tänä vuonna tuli pelattua muutamia hyviä pelejä, mutta sellaisia aidosti mieleenpainuvia tapauksia ei itselle ollut kuin kaksi: Elden Ring ja Plague Tale: Requiem. Nämä olkoon sitten jaetulla vuoden peli- paikalla omalla listallani.

Elden Ring: Suurena Souls -sarjan fanina tämä peli oli itselle napakymppi ja vielä vähän päälle. Ei lisättävää.

Plague Tale: Requiem: Mekaanikoiltaan ja toteutukseltaan välillä hieman kömpelö, mutta tarina ja graafinen ulkoasu oli timanttia. Harvoin peli pääsee niin ihon alle kuin tämä teki.

Ne muut hyvät pelit:

Horizon Forbidden West: Hyvä peli, mutta ehkä liian samankaltainen edeltäjänsä kanssa.

God of War: Ragnarök: Hieman samaa ongelmaa kuin edellisessä, tosin tämä on vielä pahasti kesken. Voi vielä yllättää. Parantaa joka osa-alueella edeltäjäänsä nähden, mutta on pitkälti sitä samaa.

Evil West: Raikas tuulahdus menneisyydestä. Peli on jossain määrin kuin PS3:lta, mutta yksinkertaisuudessaan toimii tosi hyvin. Älytöntä vampyyrinlahtausta God of Warista lainatuilla mekaanikoilla.

High on Life: Tämä on vielä pahasti kesken, mutta uppoaa meikälle todella hyvin. Tämä peli on paras kokea fiilistellen ja ilman kiirettä. Peli on täynnä vitsejä ja älytöntä dialogia, jota tulee vaan seurattua vierestä. Jos tykkää Rick & Morty / Solar Opposites -tyylisestä huumorista, tämä varmasti uppoaa. SXS:llä graafisesti nätti, ympäristöissä on variaatiota ja pelaaminen tuntuu yllättävän hyvältä.

Call of duty: Modern warfare 2: Itselle käytännössä vuoden ainoa moninpeliräiskintä. Tuli pelattua paljon ennen season 1:stä. Nyt vähemmän muiden pelien vuoksi.

Parhaat indiet/"pikkupelit":

Cult of the lamb: Peli, jossa johdetaan satanistilampaiden kulttia. Roguelike seikkailua, jonka vastapainona kasvatetaan kulttia rakentamalla, haalimalla lisää jäseniä, mikromanageroimalla (kasvata ruokaa, laita lampaita keräämään resursseja yms.) Hauska ja addiktoiva peli.

Phantom Abyss: Pelissä on loistava idea, siksi päätyi listalleni. Pelissä on satunnaisesti generoituja temppeleitä täynnä ansoja. Pelaajan tehtävä on päästä syvälle temppeliin ja löytää sieltä aarre. Kun joku on löytänyt aarteen, kukaan ei enää voi yrittää ko. temppeliä. Kyseessä on siis moninpeli, jossa pelaaja näkee muiden yrittäjien haamut mutta kutakin temppeliä pelaa kerrallaan vain yksi pelaaja. Haamuja seuraamalla voi välttää ansoja ja saada vihjeitä minne kannattaa edetä. Ehkä hieman sekavasti selitetty, mutta hauska peli kuitenkin pienenä välipalana silloin tällöin!

Lego: Brick Tales: Lego-peli jossa focus on rakentamisessa (eikö sen näin kuuluisi legopeleissä ollakin?). Edetään kentissä, joissa pitää rakennella siltoja, autoja ym. lentohärpäkkeitä ja vaikka mitä. Alkuun melko helppo mutta vaikeutuu ja monipuolistuu mitä pidemmälle pelaa.

Kunniamaininta myös Game Passille. Em. peleistä Plague Tale, High on life ja Phantom Abyss (useiden muiden tässä mainitsemattomien lisäksi) tuli pelattua passin kautta. Voisi melkein valita vuoden palveluksi. :D

Muita mainitsemisen arvoisia pelikokemuksia:

Gran Turismo 7
The Quarry (Tätä pelaillut vain hieman alusta, hyvältä vaikuttaa.)
The Callisto Protocol

Ei nyt omaan makuun mitään älytöntä tykitystä pelirintamalla, mutta mahtui sekaan pari helmeä onneksi.
 
Alkaa olemaan vuosi nipussa ja top lista alkaa olemaan hyvin kasassa

Top 3
Xenoblade chronicles 3
- Ihan ylivoimainen omissa kirjoissa. Muut pelit mitä kerkesin pelaamaan tänä vuonna ei pääse edes lähelle. Ei ollut täyden kympin peli, koska loppu vähän lässähti ja loppuvastus oli väsynein about ikinä, mutta muuten en keksi valitettavaa, arvoisensa jatko yhdelle parhaimmista pelisarjoista kautta aikain ja toivon todella että saataisiin Torna the golden Country kaltainen dlc pelattavaksi ja piakkoin saatana!

God of war ragnarök
- Ei varsinaisesti yllätys tämäkään minun listallani. Teki mielestäni asiat paremmin kuin toinen vuoden kovista jatko-osista eli Horizon forbidden west. GOW tarjosi riipaisevamman tarinan ja vaikka peli oli täysin samaa kuin aiemmin niin se ei haitannut, koska nyt myös Lokillakin pääsi pelaamaan ja se toi toivottua ja tarvittua vaihtelua, jotta erottui jatko-osaksi aiemmasta pelistä. Toi mukaan aivan erinomaisia uusia hahmoja kuten juopunut Thor. Jos jotain napistavaa niin kenttärakenne oli vähän nähty jo ykkösosassa.


Ff CC/ Pokemon Arceus
- vuoden kolmossijasta taistelee FF Crisis core ja Pokemon Arceus. Ja vaikka CC on viimeisimpänä koettu ja paremmin mielessä niin vaikka rakastin CC tarinaa ja kombattia niin kenttäsuunnittelu oli niin mobiilitasoa, että valitsen pokemon Arceuksen.
Kahden vuosikymmenen jälkeen saatiin pokemon peli, joka rikkoi kaavaa nerokkaasti ja onnistuneesti. Piirtoetäisyys oli myyrän näön luokkaa ja juoni oli tunnetusti yksikerroksisen vessapaperin ohut, mutta ekan pokedexin kokoaminen oli vaan aivan järjettömän koukuttavaa puuhaa, etenkin kun kaappaamisen pystyi toteuttamaan muutenkin kuin tappelemalla. Scarlet löytyy hyllystä, mutta saa odotella korjaavia päivityksiä (jos sellaisia koskaan tulee), ehjänä pelinä olisi ollut kova haastaja Arceukselle.

Edellisvuosien sadosta:
Tales of Arise
- erinomainen ARPG, jonka vedin läpi pelkällä maagilla. Se että voit keskittyä pelaamaan millä tahansa tyypeistä oli itselle jotain uutta ja maagin taikojen spawnauskin oli tehty erittäin koukuttavasti. Tarinakin oli erittäin hyvä. Tulee varmasti myös uudet julkaisut tarkistettua.

Uusi tuttavuus:
Bayonetta 3
- En ole ennen hack&slasheja pelannut, joten päätin tutustua. Tykkäsin, mutta en rakastunut ja peli lähti kiertoon läpipeluun jälkeen.

Pettymys:
Horizon forbidden west
-älkää ymmärtäkö väärin, pelissä ei mitään vikaa, mutta omaan makuun ei vaan tarjonnut riittävästi eroa ykköseen ja sen vuoksi erittäin unohdettava pelikokemus. Jouduin tätäkin kirjoittaessa tarkistamaan julkaistiinko tämä tänä vuonna vai oliko se edellinen kesä.
 
1. Gran Turismo 7
- oli aika ylivoimaisesti muuta vuoden tarjontaa edellä, kunnes joulukuussa joutui jo hieman asiaa miettimään. GT 7 on loistava ja laaja paketti, mutta muutamat puutteet estävät sen nousemaan legendaksi GT 1-3 tasolle.

2. Witcher 3
- aivan mieletön peli edelleen, hyvin kestää aikaa ja next-gen päivityksen taso pääsi jopa yllättämään huikeista odotuksista huolimatta. 15h pelaamisella ei kuitenkaan ehdi vielä nousta listan ykköseksi.

3. Stray
- Stray lunasti trailerin nostaman hypen ja odotuksen. Erittäin laadukas, viehättävä ja ainutlaatuinen peli. Indiepelillä ei kuitenkaan aivan rahkeet riittänyt jättiläisiä vastaan.

4. Horizon Forbidden West
- perus hyvä peli, mutta ei yhtään omaan makuun. Todella iso pettymys loistavan ensimmäinen osan jälkeen, mutta on sentään välillä ollut pelin pelaaminen kivaa.

5. NHL 23
- gameplay oli hyvä ennen päivityksiä offlinessa ja on se vieläkin ihan kelvollista. Muuten tuote aliarvoinen kasa paskaa ja maksavien asiakkaiden päälle vittuilua.

Tämän vuoden pelejä en ole niin montaa pelannut, kun on tullut nautittua myös viime vuosien helmistä. Toisaalta GoW Ragnarok lienee lähes ainut, joka näistä tämän vuoden peleistä kiinnostaa ja on pelaamatta.

Muokkaus: myös Lego Star Wars ja Sifu kiinnostaa, joten on niitä muutama peli mitä pitää ensi vuoden aikana kokea.
 
Oma TOP3 -listaus muutamilla kommenteilla höystettynä:

1. Elden Ring
Suhteellisen helppo valinta vuoden peliksi. Tämä peli oli jotain uutta ja ennen näkemätöntä itselleni avoimen maailman pelien saralla. Se yllätyksellisyys, jota maailman tutkiminen piti sisällään nostaa pelin jo helposti kärkikarkeloihin. Tämä tuntui vähintäänkin "kerran vuosikymmenessä" peliltä. Pelasin tätä vajaat 100 tuntia ja se ei todellakaan tuntunut siltä. Muutamia risuja toki peli piti sisällään mm. kierrätettyjen pomojen osalta, mutta suurin osa pelistä oli niin laadukasta, että itselleni helppo valinta vuoden peliksi.

2. Horizon Forbidden West
Toisen ja kolmannen sijan välillä käytiin kovaa kamppailua, mutta itselleni Horizon nousi kuitenkin voittajaksi. Taidan olla siinä vähemmistössä, joka piti tästä pelistä suuresti. Pelin julkaisu ajoittui ikävästi Elden Ringin kanssa samaan ajankohtaan, jonka uskon vaikuttaneen suuresti pelin "suosioon". Forbidden West paransi ykkösosasta jokaisella osa-alueella ja visuaalisesti se oli helposti näyttävin peli mitä olen konsolilla pelannut.

3. God of War: Ragnarök
Tiukassa taistelussa kolmossijalla tippunut Ragnarök täytti suurelta osin ne samat saappaat kuin Horizon, eli paransi ykkösosasta lähes jokaisella osa-alueella. Peli pitää sisällään yhden parhaista taistelusysteemeistä, jota olen ikinä kokenut ja ääninäyttely oli myös sitä parasta laatua. Itselleni tämä peli kuitenkin toisti hieman liikaa sitä samaa ykkösosaa, jota itse en samalla tavalla kokenut Horizonin kanssa. Sinänsä mielenkiintoista, että monet kritisoivat Horizonia juuri siitä, että se ei samalla tavalla tuonut uutta, mutta itselleni se toi kuitenkin huomattavasti enemmän uutta verrattuna Ragnarökiin.

Muutama erikoismaininta:

Stray: Tästä ei varmaan mitään uutta sanottavaa enää ole, mutta ansaitsee kuitenkin tulla tässä listalla mainituksi. Mahtava peli, joka yllätti varmasti monet. Olin tätä pitänyt silmällä jo ensimmäisestä trailerista saakka, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tämä peli kuitenkin muistutti erinomaisesti siitä, että kaikkien pelien ei tarvitse olla kymmenien tuntien mittaisia, avoimen maailman jättiläisiä. Joskus tällaiset tyylikkäät ja elegantit lyhyet pelit voivat olla myös erinomaisia ja tuoda kaivattua vaihtelua näiden massiivisten pelien sekaan.

Destiny 2: Pelasin viimeksi tätä peliä julkaisussa, mutta se nopeasti jäi pölyttymään, sillä endgame oli todella köyhä. Palailin pelin pariin nyt kuitenkin Witch Queenin julkaisun alla ja täytyy sanoa, että peli on kyllä mennyt valovuosia eteenpäin. Toki pelissä on yhä paljon ongelmia, mutta olen upottanut tähän nyt satoja tunteja kuluneen vuoden aikana. Tekemistä riittää ja itselleni tämä on helppo peli johon voi hypätä muutamaksi tunniksi grindaamaan jotain jos ei jaksa mitään tarinavetoista peliä pelailla. Uusille pelaajille aloittaminen voi olla hankalaa, sillä pelissä on paljon informaatiota ja sitä ei kovin helposti tuoda uudelle pelaajalle tutuksi, mutta jos Destiny kiinnostaa niin rohkaisen kyllä kokeilemaan ja paneutumaan pelin saloihin kaikessa rauhassa. Jos alun "kynnyksen" yli pääsee, niin peli kyllä imaisee mukaansa!
 
Vuoden pelit Top 4.

1. God of War Ragnarök
Vaikka onkin goty, niin ei kyllä yllä edellisen tasolle ainakaan tarinan osalta, sellanen eeppisyys puuttuu. Taistelu on erittäin hauskaa, tykkään siitä että pelissä mennään lineaarista putkea pitkin, mutta silti taisteluissa on haastavuutta. Onhan tässä tietysti avoimempia kenttiä välillä ja niihin pääsee palaamaan myöhemmin, eli tämä on metroidvania. Yllättävän vähän on puhuttu siitä, että pelin suurimmat alueet ovat sivutehtävissä, ehkä siksi niitä (tehtäviä) kehutaan. En ymmärrä miks tätä johonkin noiturin sivutehtäviin verrataan kun nehän on ihan eri genren pelejä?.

2. Elden Ring
En pidä tätä mitenkään messiaspelinä vaikka todella hyvä onkin. Sekirossa hämmästyin kuinka raikkaalta se tuntui japaninkielellä ja lyö-väistä kaavaa muutettiin hauskempaan suuntaan, mutta nehän päätti tehdä (taas) Dark Souls 4:n avoimella maailmalla? Ei helkkari sentään. Avoin maailma tekee sen, että ei tunnu enää niin uhkaavalta ja helpottaa peliä aikalailla, mutta onneks pomot on hyviä/haastavia eli tärkein on kunnossa.

3. Tiny Tina’s Wonderlands
Brr-Zerkerillä on helkkarin hauskaa mätkiä ja jäädyttää porukkaa, suorastaan hillitöntä. Tottakai tein risupartasen kaljun ukon, mikäs sen sopivampaa.

4. Far: Changing Tides
Miten voi laivalla liikkuminen olla näin koukuttavaa? Ja vielä sivusta kuvattuna/katsottuna.

Kunniamaininnat vielä Straylle ja Pentimentille kun erottuivat massasta.
 
Reseterassa kerätään viime vuosien tapaan listaa eri medioiden antamista GOTY palkinnoista. Vähemmän yllättäen Elden Ring näyttää olevan aika ylivoimainen pystien kerääjä.

 
1. Vampire Survivors
VS on siis vuoden GOTY, ai miksi? No raamattua vispaa ympärillä niin perkeleesti että silmät pyörii päässä samalla kun kuolema seuraa sua, kun koitat jollain vitun luurangolla mennä satapäisen hirviöjoukon läpi. Siksi!
 
Viimeksi muokattu:
1. Pokémon Scarlet & Violet
Pelit eivät ole vielä edes ilmestyneet, mutta jo tähän mennessä julkaistun perusteella (uudet Pokemonit ja hahmot, liikkumisen vapaus, tera-mekaniikka, musiikki jne.) näyttää selvältä, että tässä on vuoden 2022 paras peli.





2. Pokémon Legends: Arceus

3. Mario & Rabbids: Sparks of Hope
Tämä tuollon-vielä-ei-julkaistun pelin laittaminen ykköseksi meni muuten prikulleen oikein, vaikka moni tuolloin valintaa kritisoi. Miten onnistuinkaan vangitsemaan sulkeisiin juuri pelin parhaita osa-alueita. Pokemon Scarletia olen pelannut yli tuplasti enemmän kuin listan seuraavana tulevaa pelejä, mikä on mielestäni ihan hyvä mittari pelin hyvyydestä. Ja sen pelaaminen jatkuu tasaisesti hamaan tulevaisuuteen kilpailullisen pelaamisen merkeissä.
 
1 God of war Ragnarök
Kratos on aina ollut mieleinen hahmo ja tietty eeppisyys näissä peleissä vaan toimii mulle. Jumalien mytologia on kanssa mielenkiintoista vaikka ei tää norski meininki Kreikkalaiseen mytologiaan ylläkään.

2 Horizon Forbidden West
Vähän hitaasti lähti liikkeelle mutta sit kun pääsi vauhtiin niin ei ohjainta malttanut laskea. Yleensä pelottaa aloittaa näitä 50-100h pelejä mutta tää meni hymyssä suin. Jäätävän kaunis varsinkin nyt päivitysten jälkeen. Itseasiassa vuoden parhaimman näköinen peli.

3 Gran Turismo 7
Tästä nyt ei paljoa tarvitse kommentoida. Hienoa että sarja on taas löytänyt "mojonsa"

Oishan noita pelejä paljon muitakin mutta en jaksa tämän enempää listata. Lähes mahdotonta myös laittaa jotenkin paremmuusjärjestykseen. Elden Ringiä en pelannut mutta kaiken lukemani hehkutuksen jälkeen todennäköisesti olisi listalla jos pelihyllystä löytyisi. Lisäksi Contra collection nousee hyvin korkealle (julkaistu jo vissiin 2019). Jep, se Arcade, NES, SNES, Genesis, Gameboy pelit sisältävät kokoelma. Maksoi 3€ Storesta tarjouksessa ja on kyllä ollut hauskaa monet illat näiden klassikko räiskintöjen parissa. Oli todella kova peli vuosi ja pelattavaa riittää vielä pitkäksi aikaa pitkin ensi vuotta.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on vuosi niin lähellä loppua, että uskaltaa oman valinnan tehdä.

Vuoden peli: Elden Ring
Ei muilla sitten loppujen lopuksi ollut mitään sanaa. Pelin skaala, avoimen maailman monipuolisuus ja salaisuudet, rautainen Soulseista tuttu pelattavuus, hurjat määrät mahdollisuuksia hahmobuildin kanssa ja lukuisat määrät erilaisia pomovastuksia. Elden Ring onnistui hämmentävän monta kertaa aiheuttamaan suu ammollaan -ihailua. Vuoden paras peli. Terveisin, Souls pelit yleensä kesken jättävä turhautuja, joka pelasi Elden Ringin läpi ja nautti joka hetkestä.

Lähimmät haastajat

Plague Tale: Requiem
Hieno jatko-osa jo ennestään hienolle pelille. Nätti kuin sika pienenä. Kaikkea oli enemmän ja monipuolisemmin kuin edellisessä osassa. Loppuratkaisu nosti myöskin tunteita pintaan. Erittäin hyvä peli.

Scorn
Henkiinherätetty taideteos. Ei pärjää pelimekaniikoillaan listan muille peleille ja on lyhyt, mutta ai että kun nautin H. R. Gigerin inspiroiman maailman tutkimisesta. Onneksi pelissä ei ollut juurikaan HUDia, eikä karttamerkkejä. Mene, tutki ja selvitä. Tee se kaikki groteskissa maailmassa. Inhotu ja ihastu.

Täytyy vielä mainita yksi selkeä haastaja, joka on hyllyssä odottamassa vuoroaan: Xenoblade Chronicles 3. Kunhan tuon kimppuun ehdin ja saan pelattua, niin en ihmettelisi yhtään, jos nousisi jopa Elden Ringin lähimmäksi haastajaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kaipa sitä vois itsekkin raapustaa ne pelit kun tuskin tulee pelattua mitään mikä tähän listalle yltäis.

1. Xenoblade Chronicles 3

Ei ollut kuin yksi mahdollisuus vuoden peliksi. Mahtava hahmokaarti, täydellinen soundtrack, ääninäyttely, maailma, juoni. Kaikki top tier tasoa ja nostaa Xenoblade sarjan uudelle tasolle ja yhdeksi parhaista JRPG peleistä koskaan. Vain pelialusta jolle peli ilmestyi jarruttaa sen menoa teknisten rajoitusten takia.

2. God of War: Ragnarök

Edellinen GoW peli toi sarjan takaisin ryminällä ja nosti sen ihan uudelle tasolle. Tämä jatko-osa ei samaan tapaan ole valtava harppaus mutta se parantaa joka ominaisuudessa verrattuna edelliseen osaan. Hivenen turvallinen mutta äärimmäisen loppuunasti hiottu kokonaisuus.

3. Bayonetta 3

Vihdoinkin saatiin kolmas osa tähän action spektaakkeli sarjaan ja voi pojat mikä peli sieltä tulikaan. Jatkuvaa ilotulitusta ja toinen toistaan eeppisempiä taisteluita, hienoja hahmoja ja loistavia kenttiä. Tämäkin peli kärsii valitettavasti siitä että se ilmestyy Switchille mutta kokonaisuus on niin rautaa ettei tämä valtavasti häirinnyt.

4. Gran Turismo 7

Paras autoharrastajan peli mitä on nähty sitten GT 5. Upeat Grafiikat, loistava ajettavuus ja paljon kisoja mistä kerätä rahaa autoihin. Paljon enempää voisi toivoa.

5. Modern Warfare 2

Loistava kampanja ja äärimmäisen koukuttava MP puoli. Tuttua Codia mutta näin koukuttavaa pelaaminen ei ole ollut sitten Black Ops 2.

Kunniamainintoja Gotham Knights, Sonic Frontiers, Stray, TMNT: Shredder Revenge, nämä olivat myös lähellä listalle pääsyä.
 
Viimeksi muokattu:
Saa muuten korjata jos olen väärässä, mut väittäisin että Stray on onnistunut ihastuttamaan ihmisiä, jotka eivät yleensä "indiemmistä" peleistä niin perusta.
Tuntuu olevan ympäri internettiä best of -listoilla, jotka ovat muuten täynnä isomman kaliiberin pelaamista.
Hienoa jos on tässä onnistunut.
 
Tän vuoden GOTY on ehdottomasti

PowerWash Simulator.

Tulikin jostain syystä unohdettua tämä, vaikka senkin on kahdestikin pelannut läpi. Täysin puun takaa yllätti että tuollainenkin peli voi koukuttaa täysin. "Vielä vähän lisää".
 
Tulikin jostain syystä unohdettua tämä, vaikka senkin on kahdestikin pelannut läpi. Täysin puun takaa yllätti että tuollainenkin peli voi koukuttaa täysin. "Vielä vähän lisää".
Tuo on kyllä älyttömän koukuttava :D Se on vaan niin kutkuttavan ihana tunne, kun näkee paikkojen puhdistuvan.
 
1. Return to Monkey Island
Ron Gilbert ja Dave Grossman palasivat Monkey Islandin pariin ja tekivät viimein kunnollista jatkoa 90-luvun klassikoille. Osoittivat samalla, että vielä nykyäänkin voidaan tehdä oikeita seikkailu pelejä. Leppoisa peli hyvällä tarinalla ja ilman liikaa kuu logiikkaa pulma puolella. Tarinalle saatiin päätös johon voi olla tyytyväinen vaikkei enää jatkoa tulisikaan. Vielä parempi olisi ollut vanhalla kunnon pikselitaiteella mutta uusi graafinen tyyli näytti liikkeessä myös todella hyvältä, paljon paremmalta kuin ykkösen ja kakkosen remastereiden tyyli.

2. Vampire Survivors
Muutaman euron peli joka sai melkein ostamaan Steam Deckin. Vaan niin koukuttavaa pelattavaa ja vuoden toiseksi paras soundtrack. Olisi hyvin voinut olla vuoden pelikin ellei olisi niin kova nostalgia apina saarta kohtaan.

3. Pentiment
Obsidian ei ole tainnut koskaan tehdä huonoa peliä? Peli piti otteessaan koko 20 tuntisen kestonsa ajan ja varmasti tulee vielä uudelleen pelattua hieman erilaisilla valinnoilla.

4. Elden Ring
Avoin maailma tekee tästä itselle heti kiintoisamman kuin aikaisemmista souls pelistä. En tiedä tuleeko koskaan läpi saakka pelattua mutta sen 40 tuntia mitä tämän kanssa viettänyt olen nauttinut.

5. Grounded
Aina kelpaa hyvin tehty survival crafting. Obsidianin näkemys kultsi kutistin kakarat hengessä ei mullista mitään mutta tätä on ollut mukava pelailla puolison kanssa yhdessä.

6. TMNT: Shredder’s Revenge
7. Two Point Campus
8. Sniper Elite 5
9. Stray
10. Norco

Metal Hellsinger

Vielä maininta tälle. Keskinkertainen pelinä mutta vuoden heittämällä paras soundtrack \,,/
 
Ylös Bottom