Vastaus: Grand Theft Auto IV
Ensimmäisten pelituntien jälkeen GTA IV ei ole toistaiseksi räjäytellyt pankkia omissa kirjoissa. Tässä muutamia ensimietteitä:
Tarina ja tehtävät:
Tyylikkään elokuvamaisella introlla starttaava pääjuoni on toiminut tähän saakka varsin viihdyttävänä kahden eri kulttuurin (jugoslaavit/jenkit) ja pääpelihahmon henkilökohtaisen kytköksen (spuguserkku) välisenä draamanäyttämönä. Tarinaa, päähahmon taustaa ja tapahtumia availlaan pikkuhiljaa leffamaisten välivideoiden kautta, mistä plussat. Samoin kännykän käyttö kontaktien osalta. Tehtävät ovat tähän asti olleet tuttua GTA-kauraa perusrakenteeltaan, mikä on ihan ok. Tosin muutamaan otteeseen tehtäväjatkumossa on pukkaillut häiritseviä epäjohdonmukaisuuksia, kuten määränpäähän saatettu henkilö soittaa minuutin jälkeen uudestaan noin kymmenen korttelin(!) päästä haku-apua jälleen huutaen. Tai ikkunansärkemistä varten haettu esine, joka häviää joka kerta heittopaikkaa lähestyessä. Nämä eivät isoja kupruja, muttei kovin toivottava lisäys jatkopelaamista ajatellen. Syvällisempää näkemystä ei pysty tarinasta tai tehtävistä näillä pelaamisilla tekemään. Puhumattakaan lukemattomista sivutehtävistä, vapaasta häröilystä tai kehutusta moninpelistä. Pelattavaa ainakin riittää ja se on aina hyvä asia.
Grafiikka ja audio:
Visuaalisesti GTA IV on väkisinkin pettymys, vaikka Liberty City onkin todella massiivinen ilmestys jo pelkästään karttanäkymänä. Eniten omaan silmään ottaa tekstuurien heikohko taso ja keinotekoiset pehmennystehosteet (pelinäkymän puolittainen suttuisuus), minkä vuoksi graafinen yleisilme jää kovin vaatimattomaksi. Onneksi graffapuoli ei ole täysin kädetetty, eli pelinautinto ei tästä suuremmin kärsi, ellei satu olemaan HD-puristi. Fysiikat näkyvät toimivan ok (autoilla törmäily yms) ja paljon puhuttu ruudunpäivityskin on rullaillut tasaisesti tähän mennessä. Lisäksi kirkkauden, kontrastin ja värikylläisyyden säädöistä kiitos Rockstarille, näillä pelinäkymää saa hieman paremmin muokattua omaa silmää/näyttölaitetta vastaavaksi. Audiopuoli tuntuu olevan jotakuinkin kohdallaan, joskaan yöpelaamisen jälkeen kunnon testaamista ei päässyt tekemään. Ääninäyttely odotetusti asiatavaraa. Legendaarisista GTA-radiokanavista ei jäänyt mikään erityisesti loistamaan, propsit silti Vladivostok-taajuudelle. =)
Liikkuminen ja yhteenotot:
Liikkumisen osalta totuttelua vaatii hieman vaappuva ja paikoin kulmikas ohjaus, mutta ihan jeppistä tavaraa, kun tuohon tottuu. Objektien yli loikkiminen ja hyppiminen on edellisosien tapaan kömpelön oloista, eli samat väännöt pitää käydä hankalampien nousukohtien kanssa. Tappelupelien suurena ystävänä on harmi huomata, ettei GTA IV:n lähitaistelumekaniikka ole lähimainkaan tämän päivän tasoa. Ehkä sujuvampi kuin edelliset geeteeaat, mutta silti harvinaisen kankeasti, hitaasti ja yksiulotteisesti toteutettu tappelusysteemi. Rockstar North olisi voinut ottaa malliesimerkkiä sisarstudionsa Rockstar Toronton The Warriorsista, jonka tarjoamissa tappeluissa oli sekä asenne, tempo että K18-meininki ihan eri tasolla. Vertailun vuoksi mäiskettä molemmista: GTA IV ja The Warriors. Jengimättömaailmasta GTA-ympyröihin soviteltu tappelumekaniikka/liikevalikoima olisi tarjonnut kertaluokkaa toimivamman lopputuloksen. Vaan näillä mennään mitä on annettu. Ampumisosastolle ei olla vielä päästy, joten niistä en lähde mutua laittelemaan.
Kovin syvälliseen analyysiin ei pysty näin pienellä pelaamisella, mutta alku näyttää kriittisistä huomioista huolimatta oikein mallikkaalle. Jos koulunumero pitäisi tähän astisten pelailujen pohjalta laitella, niin päälle kahdeksikon suunnalla liikutaan. Ja kaikille puhtaan kympin antaneille nostan suoraan hypehattua.
It isn't that flawless.
PS. GTA IV -arvostelua pukkaa johonkin väliin Esa Mäkijärveltä (XO) ja feldonilta (PS3). Pysykee linjoilla.
Ensimmäisten pelituntien jälkeen GTA IV ei ole toistaiseksi räjäytellyt pankkia omissa kirjoissa. Tässä muutamia ensimietteitä:
Tarina ja tehtävät:
Tyylikkään elokuvamaisella introlla starttaava pääjuoni on toiminut tähän saakka varsin viihdyttävänä kahden eri kulttuurin (jugoslaavit/jenkit) ja pääpelihahmon henkilökohtaisen kytköksen (spuguserkku) välisenä draamanäyttämönä. Tarinaa, päähahmon taustaa ja tapahtumia availlaan pikkuhiljaa leffamaisten välivideoiden kautta, mistä plussat. Samoin kännykän käyttö kontaktien osalta. Tehtävät ovat tähän asti olleet tuttua GTA-kauraa perusrakenteeltaan, mikä on ihan ok. Tosin muutamaan otteeseen tehtäväjatkumossa on pukkaillut häiritseviä epäjohdonmukaisuuksia, kuten määränpäähän saatettu henkilö soittaa minuutin jälkeen uudestaan noin kymmenen korttelin(!) päästä haku-apua jälleen huutaen. Tai ikkunansärkemistä varten haettu esine, joka häviää joka kerta heittopaikkaa lähestyessä. Nämä eivät isoja kupruja, muttei kovin toivottava lisäys jatkopelaamista ajatellen. Syvällisempää näkemystä ei pysty tarinasta tai tehtävistä näillä pelaamisilla tekemään. Puhumattakaan lukemattomista sivutehtävistä, vapaasta häröilystä tai kehutusta moninpelistä. Pelattavaa ainakin riittää ja se on aina hyvä asia.
Grafiikka ja audio:
Visuaalisesti GTA IV on väkisinkin pettymys, vaikka Liberty City onkin todella massiivinen ilmestys jo pelkästään karttanäkymänä. Eniten omaan silmään ottaa tekstuurien heikohko taso ja keinotekoiset pehmennystehosteet (pelinäkymän puolittainen suttuisuus), minkä vuoksi graafinen yleisilme jää kovin vaatimattomaksi. Onneksi graffapuoli ei ole täysin kädetetty, eli pelinautinto ei tästä suuremmin kärsi, ellei satu olemaan HD-puristi. Fysiikat näkyvät toimivan ok (autoilla törmäily yms) ja paljon puhuttu ruudunpäivityskin on rullaillut tasaisesti tähän mennessä. Lisäksi kirkkauden, kontrastin ja värikylläisyyden säädöistä kiitos Rockstarille, näillä pelinäkymää saa hieman paremmin muokattua omaa silmää/näyttölaitetta vastaavaksi. Audiopuoli tuntuu olevan jotakuinkin kohdallaan, joskaan yöpelaamisen jälkeen kunnon testaamista ei päässyt tekemään. Ääninäyttely odotetusti asiatavaraa. Legendaarisista GTA-radiokanavista ei jäänyt mikään erityisesti loistamaan, propsit silti Vladivostok-taajuudelle. =)
Liikkuminen ja yhteenotot:
Liikkumisen osalta totuttelua vaatii hieman vaappuva ja paikoin kulmikas ohjaus, mutta ihan jeppistä tavaraa, kun tuohon tottuu. Objektien yli loikkiminen ja hyppiminen on edellisosien tapaan kömpelön oloista, eli samat väännöt pitää käydä hankalampien nousukohtien kanssa. Tappelupelien suurena ystävänä on harmi huomata, ettei GTA IV:n lähitaistelumekaniikka ole lähimainkaan tämän päivän tasoa. Ehkä sujuvampi kuin edelliset geeteeaat, mutta silti harvinaisen kankeasti, hitaasti ja yksiulotteisesti toteutettu tappelusysteemi. Rockstar North olisi voinut ottaa malliesimerkkiä sisarstudionsa Rockstar Toronton The Warriorsista, jonka tarjoamissa tappeluissa oli sekä asenne, tempo että K18-meininki ihan eri tasolla. Vertailun vuoksi mäiskettä molemmista: GTA IV ja The Warriors. Jengimättömaailmasta GTA-ympyröihin soviteltu tappelumekaniikka/liikevalikoima olisi tarjonnut kertaluokkaa toimivamman lopputuloksen. Vaan näillä mennään mitä on annettu. Ampumisosastolle ei olla vielä päästy, joten niistä en lähde mutua laittelemaan.
Kovin syvälliseen analyysiin ei pysty näin pienellä pelaamisella, mutta alku näyttää kriittisistä huomioista huolimatta oikein mallikkaalle. Jos koulunumero pitäisi tähän astisten pelailujen pohjalta laitella, niin päälle kahdeksikon suunnalla liikutaan. Ja kaikille puhtaan kympin antaneille nostan suoraan hypehattua.
It isn't that flawless. PS. GTA IV -arvostelua pukkaa johonkin väliin Esa Mäkijärveltä (XO) ja feldonilta (PS3). Pysykee linjoilla.
Viimeksi muokannut moderaattori:
