Greedfall

[Ac3way]

Kankeat, kehnot ja yksinkertaiset mekaanikat.

Toisaalta se oli kivaa vaihtelua itselle, kun ei niin hirveästi tule tälläisiä AA-pelejä pelattua. Yksinkertainen toisto tekee pelaamisesta simppeliä ja tosiaan sitten keskittyy entistä enemmän tarinaan, loreen, tehtäviin ja tutkimiseen.

Joten tavallaan Greedfalliin sopi ihan hyvin vähän kehnommatkin pelimekaanikat niin pelaaminen säilyi mukavan rentona ja jaksoi pelata vaikka koko päivän (kuten Bethesdan peleissä).

Hmm. Ehkä tämän ajatuksen varjolla pitäisi alkaa itse enemmän pelamaan muita pelejä ihan jopa helpolla tasolla, jos ei pelimekaanikat ole se pääasia. Ennen tykkäsin kovasta haasteesta, mutta ehkä nykyään on mieltymykset muuttunut.

Vähän aikaa sitten esiteltiin videota Greedfall 2:sta, mutta se oli vain CGI pohjustusta pelin maailman:

 

[shamaniac]

Kankeat, kehnot ja yksinkertaiset mekaanikat.

Toisaalta se oli kivaa vaihtelua itselle, kun ei niin hirveästi tule tälläisiä AA-pelejä pelattua. Yksinkertainen toisto tekee pelaamisesta simppeliä ja tosiaan sitten keskittyy entistä enemmän tarinaan, loreen, tehtäviin ja tutkimiseen.

Ei simppeliys ole ongelma vaan mekaniikkojen kökköys/kankeus, joka haittaa pelaamisen sujuvuutta. Varsinkin taistelussa se turhauttaa. Tuskin olisi niin iso ongelma jos ei pelaisi extremellä (että vältän useamman läpipeluun trophyja varten) mutta uskon että turhauttaisi helpommallakin kun taistelut tuntuu menevän läpi osittain tuurilla.

Yksinkertaisuushan on vain plussaa mutta yksinkertaisen pitäisi olla myös sujuvaa/toimivaa. Trials-pelit loistava esimerkki mutta jos niidenkin peruspelattavuus olisi tönkköä/kökköä, niin ei sitä samalla tapaa jaksaisi pelata. Tosin sen koko idea on pelattavuudessa, joten ei ihan paras vertailukohta tarinapohjaiseen GreedFalliin.

Toisen ääripään esimerkkejä on pelit, joissa on aseita, tekniikoita ja muuta jo liikaa. Esimerkiksi Forbidden West oli ihan liian täynnä kaikkea, joihin ei suureen osaan jaksanut perehtyä ollenkaan. Eka osa taas oli juuri sopivan monipuolinen aiheuttamatta ähkyä.

Toisaalta laajankin valikoiman tekniikoita ja aseita voi peliin laittaa jos antaa pelaajalle tarpeeksi aikaa omaksumiseen ja tarpeeksi syitä niiden käyttöön. Turhia juttuja ei huvita opetella ja liian monta asiaa ei ehdi tai jaksa edes testata. Usein juurikin metroidvaniat tekee tämän parhaiten tarjoamalla yhtä tai kahta uutta asiaa kerralla, jolloin ne saa rauhassa opeteltua ja sisäistettyä, samalla kun niitä myös tarvitaan etenemiseen tai ainakin salaisuuksien etsintään.

Joten tavallaan Greedfalliin sopi ihan hyvin vähän kehnommatkin pelimekaanikat niin pelaaminen säilyi mukavan rentona ja jaksoi pelata vaikka koko päivän (kuten Bethesdan peleissä).

En nyt sanoisi että "huonous" sopii mihinkään peliin vaikka joissain tapauksissa niitä osaakin odottaa, kuten Bethesdan bugifestit. Enemmänkin sanoisin että ne ei ole niin huonot etteikö muiden syiden takia silti pelaisi ja viihtyisi pelin parissa.

Hmm. Ehkä tämän ajatuksen varjolla pitäisi alkaa itse enemmän pelamaan muita pelejä ihan jopa helpolla tasolla, jos ei pelimekaanikat ole se pääasia. Ennen tykkäsin kovasta haasteesta, mutta ehkä nykyään on mieltymykset muuttunut.

En minä haasteen takia extremeile vaan trophyjen Vielä ei muutenkaan ole ollut niinkään haastavaa kuin tönkköä ja turhauttavaa. Muutenkin taisteluiden ongelmat on olleet oikeasti merkittäviä vasta areenataisteluissa tasolla kolme. Nekin menee varmasti (helpommin) läpi kun saa leveleitä ja varusteita paremmille tasoille.