Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Hades

R2zapiN

Well-Known Member
1621118360607.png

Nimi: Hades
Kehittäjä: Supergiant Games
Julkaisija: Supergiant Games
Alustat: Nintendo Switch, Microsoft Windows, macOS, PS4, PS5, Xbox Series X, Xbox Series S, Xbox One
Lajityyppi: Roguelike, toimintaroolipeli
Julkaisu: 17.09.2020 (PC&Switch), 13.08.2021 (PS&Xbox)
Kotisivut: https://www.supergiantgames.com/games/hades
KonsoliFIN Pelisivu: https://www.konsolifin.net/peli/hades

Hades on rogue-like toimintaroolipeli, jossa uhmaat kuolleiden jumalaa pakomatkallasi Kreikkalaisen mytologian manalasta.
(lähde: Supergiant Games, vapaa suomennos)


Avataan viimein ketju Hadekselle, joka ylsi allekirjoittaneenkin papereissa vuoden 2020 Top-2 listalle. Palkintoja kahminut ja rogue-liket/litet koko pelaavan kansan huulille nostanut pieni suuri teos toi saumattomasti yhteen rautaisen pelattavuuden, näyttävän ja värikkään grafiikan sekä lajityypilleen epätyypillisesti myös tarinan, joka aiemmin roguelikeissa oli jäänyt harmittavasti hieman sivuosaan. Lisäpisteet erinomaiselle Darren Korbin soundtrackille.

Lyhyesti ja spoilaamatta, Hadeksessa protagonistina toimii Zagreus, Hadeksen poika, joka aloittaa verisen pakomatkansa manalasta selvittääksen kimurantin ja monenkirjavan, jumalaisen sukunsa synkkiä saloja.

Ytimeltään Hades on rogulike/roguelite, jossa edetään huone kerrallaan vihollisia kukistaen, ja kuolon korjatessa palataan alkupisteeseen. Hades onnistuu tasapainottamaan kuolemasta aiheutuvaa turhautumista avaamalla uusia kykyjä pelin edetessä, ja myös nokkelalla tavalla kuljettamalla juonta jokaisen "runin" päätteeksi. Supergiant Games tuntuu ottaneen kaiken oppimansa aiemmista peleistään (mm. Bastion ja Transistor) ja onnistui tislaamaan osaamisensa top-tier tuotteeksi, josta moni suurempi studio joutuu vain haaveilemaan. Pelin Opencritic näyttää lukemaa 94, ja Metacritic 93.

Peli julkaistiin alunperin jo joulukuussa 2018 early access versiona, ja virallinen julkaisu koitti 17.09.2020 Switchille, PC:lle ja macOS alustoille. Tuoreimmat huhut ovat tuomassa Hadesta Playstationille, ja myös Xbox julkaisusta on liikkunut puhetta jo pidempään. Toivottavasti jo pian saataisiin huhuille vastinetta, ja mielellään julkaisu sekä pleikkarille että boksille, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan yhdestä 20-luvun kovimmista pelihelmistä.
 
Viimeksi muokattu:
Laitellaan tännekkin ketjuun infot, eli maanmainio Hades saapuu viimein lopuillekkin konsoleille (PS4/PS5/XSX/XSS/XONE) perjantaina 13.08.2021 ja saapuu myös samalla päivämäärällä Xbox Game Passiin. Saataville tulee myös fyysiset versiot joissa on mukana myös pelin erinomainen soundtrack.

Uuden sukupolven versiot luvataan pyörivän 4K@60fps ja PS4/XONE 1080p 60fps tavoitteenaan.

Ikävästi PC ja Switch versioilla nähty Cross-Save ominaisuus ei ole mukana näissä versioissa, joten allekirjoittaneenkin on nöyrästi aloitettava matka alusta. Vaan mikäs siinä kun peli on kuitenkin mitä etevin.






 
Siis mitä, eikö kukaan ole ladannut tätä peliä itselleen? o_O

Itse olisin muuten hankkinut jo viime perjantaiksi, mutta projekti FF XIV vie tällä hetkellä kaikki resurssit ja vedän sen ensin loppuun ennenkuin siirryn tähän.
 
Siis mitä, eikö kukaan ole ladannut tätä peliä itselleen? o_O

Itse olisin muuten hankkinut jo viime perjantaiksi, mutta projekti FF XIV vie tällä hetkellä kaikki resurssit ja vedän sen ensin loppuun ennenkuin siirryn tähän.
Tulihan tätä yhtenä iltana yömyöhään tahkottua, ja eka bossikin kaadettua, mutta kyllä se huumori taas loppui tähän pelityyppiin, kun taas seuraavasta kuolemasta joutui ihan pelin alkuun. Ei mene kyllä minulla jakeluun miten näitä roguelite-pelejä ihan oikeasti jotkut jaksavat innolla pelata? Vihaan peleissä samojen alueiden ja vihollisten jatkuvaa toistamista, joten tämä pelikonsepti on kyllä itselleni melkoista myrkkyä. Paremmalta (pelattavuus ja ulkoasu kyllä sinänsä erinomaisia) ja ainakin jonkin verran armollisemmalta tämä kylläkin tuntuu kuin esim. Returnal, joka on kyllä ultramasokisteille suunnattu peli.
 
Kiinnostaisi peli kyllä, mutta kaikki pelit jotka eivät ole niin sanotusti pakko-ostoksia menevät backlogiin, niin paljon pelattavaa että tämäkin sitten joskus.
 
Hienoa, että peli on saatavilla myös Game Passin kautta niille, jotka miettivät pelin ostoa. Todennäköisesti itsekin pelaisin tämän Game Passin kautta, mutta peli on tullut jo pelattua kertaalleen. En erityisemmin roguelite -peleistä pidä, mutta tämä oli erittäin hyvä teos, jota voin suositella jokaiselle, jotka vain pitävät roguelite -peleistä.
 
Tulihan sitä vkl pelattua joku 15-20 runia. Kerran pääsin neljänteen biomiin, mutta pääasiassa kolmannen pomo koitui kohtaloksi. Tuli todettua, että kolmas biomi on hanurista pomoa myöten.

Tykkään kyllä tämän tyylisistä peleistä, mutta ei tätä kyllä pää kestä 6h putkeen pelata. Alkoi ääni korottuun sen verran viikonloppuna.

Kelpo peli. Dialogi ja ääninäyttely on kyllä loistavaa.
 
Oikein hyvin maistuu Returnalin jälkeen tämä. DualSensen ominaisuudet on jees, ei liian huomiota herättävät niin että itse pelikokemus kärsii mutta ovat siellä kumminkin.

Tykkään kuinka paljon vapautta pelaajalla on peruuttaa hyökkäysanimaatiot ja muutenkin pelin hahmo käyttäytyy kuin unelma. On myös mukavasti dialogiakin saatu peliin tukemaan hienon art stylen kautta luotuja hahmoja joka itsessään vain vahvistaa pelikokemusta.

Pari päivää vasta pelattu, mutta kyllähän tässä nyt jo näkee minkä takia tämä oli viime vuonna monen ihmisen GOTY-listoilla.
 
Latasin tämän Game Passista ennakkoon. Vaihdoin Xboxista Uusi-Seelanti maaksi vain jotta sain aloitettua tämän pelaamisen aikaisemmin. Nyt on joka päivä siitä asti pelattu, pienissä määrin.

Heittämällä itselleni suosikki roguelike. Aivan uskomaton tekele. Grafiikka, ääninäyttely, tarina... Iskee meikään kuin Zeuksen salamat. Ja vaikka joutuukin aloittamaan aina alusta kuolon korjatessa, niin ei se ole tässä edes paha. Kehität Zagreusta ja taas mennään. Ja jokaisella kerralla se on erilainen kokemus. Ja samalla itselle ainakin tuo tyydytystä se, että nämä alkupään kentät tuntuvat koko aika helpommilta ja helpommilta.

Oli aika kun en ymmärtänyt tällaisia pelejä. Sitten kokeilin jotain vastaavaa peliä ja nykyään roguelike on itselleni se suosikkigenre peleistä. :D
 
Latasin tämän Game Passista ennakkoon. Vaihdoin Xboxista Uusi-Seelanti maaksi vain jotta sain aloitettua tämän pelaamisen aikaisemmin. Nyt on joka päivä siitä asti pelattu, pienissä määrin.

Heittämällä itselleni suosikki roguelike. Aivan uskomaton tekele. Grafiikka, ääninäyttely, tarina... Iskee meikään kuin Zeuksen salamat. Ja vaikka joutuukin aloittamaan aina alusta kuolon korjatessa, niin ei se ole tässä edes paha. Kehität Zagreusta ja taas mennään. Ja jokaisella kerralla se on erilainen kokemus. Ja samalla itselle ainakin tuo tyydytystä se, että nämä alkupään kentät tuntuvat koko aika helpommilta ja helpommilta.

Oli aika kun en ymmärtänyt tällaisia pelejä. Sitten kokeilin jotain vastaavaa peliä ja nykyään roguelike on itselleni se suosikkigenre peleistä. :D
Itselleni tässä on kaksi asiaa mitkä murentavat pelin kuin pelin loistokkuuden: Saman toisto ja proseduraalisesti generoituvat kentät. Ovat vaan molemmat niin pahasti peli-iloani syövät tekijät, että pilaavat tätäkin muutoin upean oloista peliä varsin vakavasti.

No, onneksi opin kuitenkin juuri internetistä, että pelissä voi koska vain laittaa valikosta God Moden päälle, jonka pitäisi helpottaa peliä sitten merkittävästi. Pelin tekijät ovat kuulemma tällaisen moden tehneet kaikkia pelaajia ajatellen, jotta tarinasta ja hahmoista nauttivat voivat pelata pelin loppuun asti, vaikka roguelike-konseptin raakuus olisi normaalitasolla liikaa. Loistavaa pelisuunnittelua sinänsä! Näin pelaajille vaihtoehtoja antamalla pitäisikin antaa kaikille pelitaidoista riippumatta mahdollisuus kokea kiinnostava tarina loppuun asti, eikä ajatella pelkästään puristeja. Kertakaikkiaan upeaa suunnittelua Supergiant Gamesilta!
 
Itse tätä pelannut jonnin verran, suht innolla vieläpä myös. Tosin nyt kolmannessa pomossa mietin, että jaksaakohan tätä enempiä, sen verran vähän vahinkoa sain aikaiseksi vastapuoleen, joten vaatisi aika paljon hahmon parantelua. Upea peli tähän asti, mutta en ehkä loppuun asti taida taistella.
 
Ehdottomasti menossa peluuseen, mutta pelattavaa on kesken niin paljon, että menee vielä hetki, että pääsee tämän aloittamaan. Ja taitaa varmuuden vuoksi mennä vielä Psychonauts 2 tätä ennen peluuseen, niin pääsee sitten jossain vaiheessa tähän keskittymään pelkästään.
 
Perjantaina KonsoliFINin striimikanavalla ainakin kokeillaan Hadeksen pelaamista. Katsotaan sitten, tuleeko tästä pitempi pelisarja, vai jääkö kokeiluksi. Kaveri suositteli vahvasti ja hän on ollut aivan koukussa tähän peliin, joten annetaan mahdollisuus.
 
Pelistä löytyy myös jumalmoodi eli kaikki pelin ladanneet/ostaneet saa tämän pelattua kyllä läpi. onhan tuo moodi tietenki vähän nossöille tarkotettu ;)
 
Pelistä löytyy myös jumalmoodi eli kaikki pelin ladanneet/ostaneet saa tämän pelattua kyllä läpi. onhan tuo moodi tietenki vähän nossöille tarkotettu ;)
Heh, sehän olisi sama kuin katsoisi elokuvaa, jonka lopputuloksen tietää etukäteen. Onhan siinä toki oma tunnelmansa, kun saa näyttää vihuille kaapin paikan, mutta vasta kaiken sen tuskan jälkeen, mitä peli tuotti ennen sitä! Silloin siitä nauttii paljon enemmän.

Sellainen muisto menneiltä ajoilta, että Shadow of the Beast (Amiga) tuli läpäistyä trainereilla ensimmäisen kerran. Pidin sitä lähes mahdottomana muuten. Sittemmin se tuli kuitenkin pelattua läpi useaan otteeseen ilman apuja.

Pakko kokeilla Hadesta ennen huomista.
 
Niin ei se jumalmoodi nyt ihan niin et pelistä tulee läpijuoksu siis joka kuoleman jälkeen otat vähemmän lämää, mut kuleema nostaa sitä sun hahmon kestoo tai jotenkin näin sen ymmärsin. ittehän en tietenkään ole moiseen ryhtynyt :D
 
Eipä tuo jumalmoodi houkuta sen helpotuksen takia, vaan sen takia, että ei tarvitsisi sen 50 kertaa aloittaa alusta asti. On paljon muutakin mielenkiintoista pelattavaa, jota voisi kokeilla Game Passin ansiosta. Toki on tuo hauskaa ja se pieni sattumanvaraisuus siinä uusien ovien takaa löytyvistä palkinnoista on myös varsin jepa. En kyllä vertaisi mihinkään valmiiksi pureskellun katseluun, mutta juu, en tiedä josko itse jatkan tuota pidemmälle.
 
Heh, sehän olisi sama kuin katsoisi elokuvaa, jonka lopputuloksen tietää etukäteen. Onhan siinä toki oma tunnelmansa, kun saa näyttää vihuille kaapin paikan, mutta vasta kaiken sen tuskan jälkeen, mitä peli tuotti ennen sitä! Silloin siitä nauttii paljon enemmän.

Sellainen muisto menneiltä ajoilta, että Shadow of the Beast (Amiga) tuli läpäistyä trainereilla ensimmäisen kerran. Pidin sitä lähes mahdottomana muuten. Sittemmin se tuli kuitenkin pelattua läpi useaan otteeseen ilman apuja.

Pakko kokeilla Hadesta ennen huomista.
Siinä mielessä tuo vertaus jo tiedossa olevaan elokuvan loppuratkaisuun ei mielestäni oikein toimi, että Hadeksessakin on sinänsä tarina, eikä sitä tarinaa tiedä ennen kuin pelin pelaa loppuun, vaikka kuinka hyödyntäisi matkan varrella God Modea.

Jos taas tietää elokuvan loppuratkaisun jo etukäteen, on silloin tarina monelta osin yleensä jo pilattu. Jos pelaa pelejä varsinkin tarinoiden ja kiinnostavien hahmojen takia, niin voi olla varsin perusteltua käyttää Hadeksessa God Modea, jos muutoin näyttää seinä tulevan vaikeudessa vastaan, tai saman kertaaminen uudestaan ja uudestaan ei vain enää jaksa motivoida.
 
Siinä mielessä tuo vertaus jo tiedossa olevaan elokuvan loppuratkaisuun ei mielestäni oikein toimi, että Hadeksessakin on sinänsä tarina, eikä sitä tarinaa tiedä ennen kuin pelin pelaa loppuun, vaikka kuinka hyödyntäisi matkan varrella God Modea.

Jos taas tietää elokuvan loppuratkaisun jo etukäteen, on silloin tarina monelta osin yleensä jo pilattu. Jos pelaa pelejä varsinkin tarinoiden ja kiinnostavien hahmojen takia, niin voi olla varsin perusteltua käyttää Hadeksessa God Modea, jos muutoin näyttää seinä tulevan vaikeudessa vastaan, tai saman kertaaminen uudestaan ja uudestaan ei vain enää jaksa motivoida.
Totta kai se runko ja tarina ovat isossa roolissa, ikään kuin matka varpaista hiusrajaan asti. Samalla tavalla se voi rakentua pelissäkin, päättyen kliimaksiin, aivan kuten elokuvassakin, vaikka pelimaailma onkin kovin erilainen verrattuna elokuvaan, jossa ei voi itse vaikuttaa ratkaisuun. Toki vaihtoehtoisesti tarina/matka voi olla loppua suurempi ja loppuratkaisu/päätös vain laimea osuus huipentuman sijaan.

Jos arvostaa haasteellisuutta yhtä paljon kuin minä, niin matkaa voi arvostaa jopa enemmän kuin loppua, vaikka se parhaimmillaan voi kruunata kokonaisuuden. Perinteinen "hyvä voittaa pahan", on ennalta-aavistettava, mutta silti odotettu lopputulos, yhden esimerkin mainitakseni. Toki sellaisiakin kuvia on tullut katsottua, joissa esimerkiksi sankari kuolee lopussa ja paha voittaa. Siinä mielessä vertailu on turhahkoa, että elokuvat ja pelit ovat maailmana niin erilaisia. Mainitsemani vertauskuva toimii kuitenkin joiltakin osin.

Ensivaikutelma Hadeksesta on luokkaa loistava. Juuri niin vaikea peli kuin odottaa sopii, silti niin pelattava kaiken sen haasteen keskellä. Sarjakuvamainen tyyli ei kiehdo, mutta se on pikkuvika kokonaisuudessa. Todella koukuttavaa menoa ja silti niin pelattavaa.

Mielenkiintoista nähdä, miten paljon sattumalla on loppujen lopuksi merkitystä, ja miten paljon mielikuvitusta sekä innovatiivisuutta pelintekijät ovat onnistuneet tähän upottamaan. Alku on erittäin lupaava. Peli antaa juuri sen verran siimaa/edistymisen tunnetta, että siihen jaksaa pureutua kuoleman jälkeen. Teknisesti Hades tuntuu virheettömältä.
 
Minä olen ymmärtänyt että tarinaa aukeaa nimenomaan pelaamalla eikä välttämättä (vain/yksinomaan) tarinan läpäisemällä. Jatkuvasti tulee uutta dialogia ja hahmoa vastaan kun vetää uusia rundeja. Jos tuon olisi läpäissyt ekalla kerralla ja vaihtanut seuraavaan peliin niin varmaan 90% pelistä olisi jäänyt välistä :D Tämä siis oma arvio, nyt on takana alle 20 kierrosta ja nämä mutuilut perustuu tähän sekä aiemmin luettuun ja ymmärrettyyn.

Lisäksi kun puhutaan että näissä menettää etenemistä niin eihän asia näin ole. Eteneminen vain tapahtuu omissa taidoissa ja/tai hahmon pysyvissä kyvyissä. Hyvin paljon samaa kuin Soulseissa, joissa voi hakata päätä seinää yhdellä alueella tuntikausia mutta hahmo ja oma ymmärrys/osaaminen kehittyy kuitenkin jatkuvasti ja pian huomaakin jonkin naksahtavan kohdalleen onnistuen ja saaden upean onnistumisen tunteen.

Oma kiinnostus rogueliteen on ainakin huomaamatta kasvanut ja alussa minäkin vierastin, ehkä jopa inhosin proseduaalisuutta. Tajusin kuitenkin että se kenttien proseduaalisuus ei ole näissä se juttu vaan tosiaan eteneminen on muualla kuin perinteisessä "pääsit nyt tähän kohtaan kentässä"-menossa. Toisaalta myös rogueliteissä on usein myös kenttäpohjaista etenemistä, sillä esim. Hadeksessa pääsee eri alueille vaikka huoneet ovatkin aina hieman erilaisia eri vihollisilla varustettuna.

Parhaat esimerkit todella loistavista proseduaalisista peleistä omilla listoilla: Prey: Mooncrash, Dead Cells ja nyt näiden pelituntien perusteella myös Hades. Void Bastards myös imaisi mukaansa mutta meni jo turhan vaikeaksi loppua kohden ja pelaaminen jäi yhteen läpäisyyn, joka sekin kyllä oli pitkä aika ja monia kuolemia. Spelunky taas taisi olla ensimmäinen tai ensimmäisiä roguelikejä (se kai se on eikä roguelite?) ja siitäkin lopulta tykkäsin.

Parasta näissä on se että voi aina pikaisesti vetäistä rundin siellä ja täällä ja vaikka ei sillä kertaa pääsisikään juuri mihinkään niin aina sitä jotain säilyvää resurssia kuitenkin kerää, joilla hahmoja kehittää tai kenttiä muokkaa. Tosin ne "pikaiset" rundit yleensä menee siihen että "jatkanpa vielä hetken" ja pian on istunut tunnin tai pari siinä pelaamassa.

Ja ai niin, oma Game Passailu meni tämän kanssa siihen että testasin (joka meni ihan muuksi kuin pelkäksi testiksi) ja hain pari päivää myöhemmin pelin PS5:lle kaupasta. Pitihän se hyllyyn saada. Tässä taas todiste että ainakin itse juuri GP lisää ostoksia. En olisi sokkona ostanut peliä vaikka sitä niin kovasti onkin kehuttu.
 
Ylös Bottom