Vastaus: Halo 3: ODST [Hype]
Etenkin jenkkilän arviosanoja tuntuu painavan alas tuo pelin hinta, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Eihän ODST ole ihan sitä, mitä Bungielta on totuttu odottamaan. Combat Evolvedista kakkososaan siirryttäessä saatiin uudenlainen moninpeli, joka oli siihen aikaan aivan omaa luokkaansa konsoliräiskintöjen saralla, varsinkin toteutuksensa puolesta. Kolmonen puolestaan toi mukanaan teatterin ja forgen, jotka ovat taanneet pelille pitkää peli-ikää. ODST tarjoaa toki näitä tuttuja juttuja, mutta uusia ominaisuuksia jää hieman kaipaamaan.
Toisaalta ODST:n ei tarvitse kestää kolmea tai kahta vuotta. Riittää, että se kantaa ensi syksyyn asti, ja siihen pitäisi näiden eväiden riittää. Odotukset Reachin suhteen ovat todella kovat.
ODST:n tarinasta täytyy vielä mainita sen verran, ettei siltä kannata odottaa liikoja eeppisyyksiä. Rookie on alkuperäisen Master Chiefin tavoin tyhjä taulu, jonka housuihin tulisi olla helppo hypätä. Minua tämä ei varsinaisesti häirinnyt, mutta toisaalta Bungie olisi voinut rohkeasti antaa vain enemmän tilaa näille hienoille ääninäyttelijöille. Baldwinia ja Tudykia olisi kuullut mieluusti lisää.
Hahmot ovat muuten aika kliseisiä (koppava snaipperi, karski raskaiden aseiden spesialisti ja vitsikäs lentäjä/räjähde-ekspertti), mutta varsinkin taistelun tiimellyksessä jannujen huutoja kuuntelee mielellään, eikä hahmoja ole vastaavalla tavalla tuotu Halo-näyttämön eturiviin aikaisemmin.
Sadien sivutarina (siis se audiologeilla kerrottu) on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka kannattaa kuunnella läpi. Nauhoitukset kasaantuvat automaattisesti kronologisessa järjestyksessä, joten niitä voi palata metsästämään myös pelin läpäisemisen jälkeen. Käytin viimeisten logien etsimiseen melkein kolme tuntia eilen, mutta kyllähän ne loppujen lopuksi sieltä löytyivät. Viimeinen oli piilotettu vähän ovelammin, kun taas muut 29 pätkää voi löytää puhtaasti superintendentin neuvoja seuraamalla New Mombasan yössä.
Vaikka tarinasta ja kampanjasta ehkä sellaiset Halo 3:n kaltaiset huippuhetket (portaalin avautuminen, arkille saapuminen, kahden Scarabin kohtaaminen, Truthin tappaminen, Guilty Sparkin lopullinen sekoaminen ja loppurynnistys) puuttuvat, pysyy tarina yksinkertaisempana ja ennen kaikkea selkeämpänä. Samalla se on ehkä vähemmän ikimuistoinen. ODST onnistuu kuitenkin lunastamaan Halo 2:ta paremmin lupaukset eeppisestä taistelusta Telluksella. Etenkin kampanjan ehtoopuolen fiilis lähentelee varsin hyvin tuolloisen mainoskampanjan maailmanlopun meininkiä. Sitä samaa odottelen Reachilta, korotettuna kymmenenteen potenssiin.
En välttämättä rupea nostamaan ODST:tä näillä näytöillä vuoden peliksi, mutta odotan innolla tulevia co-op- ja Firefight-kokemuksia.
Lisäksi pieni spoileri pelin epilogista:
Oli kyllä Paavi pistänyt asialliset arvostelut kasaan, pisteet sinne!
Metacritic on muuten jo laittanut yhteenvedot pystyyn, tosin itsekin olen alkanut ymmärtämään miten hölmöä sen tuijotteleminen on.
All in all, ensi viikon tiistai tulee olemaan kyllä yksi tämän vuoden parhaista tiistai-päivistä.
Etenkin jenkkilän arviosanoja tuntuu painavan alas tuo pelin hinta, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Eihän ODST ole ihan sitä, mitä Bungielta on totuttu odottamaan. Combat Evolvedista kakkososaan siirryttäessä saatiin uudenlainen moninpeli, joka oli siihen aikaan aivan omaa luokkaansa konsoliräiskintöjen saralla, varsinkin toteutuksensa puolesta. Kolmonen puolestaan toi mukanaan teatterin ja forgen, jotka ovat taanneet pelille pitkää peli-ikää. ODST tarjoaa toki näitä tuttuja juttuja, mutta uusia ominaisuuksia jää hieman kaipaamaan.
Toisaalta ODST:n ei tarvitse kestää kolmea tai kahta vuotta. Riittää, että se kantaa ensi syksyyn asti, ja siihen pitäisi näiden eväiden riittää. Odotukset Reachin suhteen ovat todella kovat.
ODST:n tarinasta täytyy vielä mainita sen verran, ettei siltä kannata odottaa liikoja eeppisyyksiä. Rookie on alkuperäisen Master Chiefin tavoin tyhjä taulu, jonka housuihin tulisi olla helppo hypätä. Minua tämä ei varsinaisesti häirinnyt, mutta toisaalta Bungie olisi voinut rohkeasti antaa vain enemmän tilaa näille hienoille ääninäyttelijöille. Baldwinia ja Tudykia olisi kuullut mieluusti lisää.
Hahmot ovat muuten aika kliseisiä (koppava snaipperi, karski raskaiden aseiden spesialisti ja vitsikäs lentäjä/räjähde-ekspertti), mutta varsinkin taistelun tiimellyksessä jannujen huutoja kuuntelee mielellään, eikä hahmoja ole vastaavalla tavalla tuotu Halo-näyttämön eturiviin aikaisemmin.
Sadien sivutarina (siis se audiologeilla kerrottu) on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka kannattaa kuunnella läpi. Nauhoitukset kasaantuvat automaattisesti kronologisessa järjestyksessä, joten niitä voi palata metsästämään myös pelin läpäisemisen jälkeen. Käytin viimeisten logien etsimiseen melkein kolme tuntia eilen, mutta kyllähän ne loppujen lopuksi sieltä löytyivät. Viimeinen oli piilotettu vähän ovelammin, kun taas muut 29 pätkää voi löytää puhtaasti superintendentin neuvoja seuraamalla New Mombasan yössä.
Vaikka tarinasta ja kampanjasta ehkä sellaiset Halo 3:n kaltaiset huippuhetket (portaalin avautuminen, arkille saapuminen, kahden Scarabin kohtaaminen, Truthin tappaminen, Guilty Sparkin lopullinen sekoaminen ja loppurynnistys) puuttuvat, pysyy tarina yksinkertaisempana ja ennen kaikkea selkeämpänä. Samalla se on ehkä vähemmän ikimuistoinen. ODST onnistuu kuitenkin lunastamaan Halo 2:ta paremmin lupaukset eeppisestä taistelusta Telluksella. Etenkin kampanjan ehtoopuolen fiilis lähentelee varsin hyvin tuolloisen mainoskampanjan maailmanlopun meininkiä. Sitä samaa odottelen Reachilta, korotettuna kymmenenteen potenssiin.
En välttämättä rupea nostamaan ODST:tä näillä näytöillä vuoden peliksi, mutta odotan innolla tulevia co-op- ja Firefight-kokemuksia.
Lisäksi pieni spoileri pelin epilogista:
Vasta toisella kerralla huomasin, että perhanan Orbitalhan se on siinä!
