Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Maalien siirtely on aikamoinen taitolaji. Eiköhän se ole kuitenkin parasta vaan hyväksyä, että sinä et pidä Tähtien sodasta, mutta valtaosa yleisöstä näyttäisi pitävän. Ei siinä mitään suurta salaliittoa ole, näin tulee käymään varmasti vielä monta kertaa eri asioiden kohdalla. Joskus ei vaan voi tykätä kaikesta.
Ja mikäli luulet, että lelut eivät myy kuten ennen. Tässä todiste sitä vastaan: Paljon pienempi tuotemerkki G.I. Joe Cobra lelu pääsi tavoitteeseen muutamassa tunnissa ja paljon sen yli.
Menen varmaan aika pahasti miinaan viestiisi vastaamalla. Sen verran provosti kuitenkin tuossa juttua heität, että on pakko vastata ainakin omasta näkökulmastani heittoihisi.No niin, koska Last of Us II -valitus on ikiliikkuja ja sitä varmasti kuulee täälläkin viimeistään tv-sarjan julkaisun lähestyessä lisää, niin kirjoitetaan tänne sivuraiteille yksi avautuminen siitä, mikä koko kohussa on tuntunut typerimmältä jo pitkään.
Olen aina välillä joissain topikeissa vihjannut, että videopelaajat (tarkennettuna riittävän iso osa heistä, ei tietenkään kaikki) ovat typerää sakkia. Ehkä aika tarkentaa:
Last of Usit ovat aivan kiistatta tarinavetoisia pelejä. Ja Last of Us II:n kohdalla merkittävä osa pelaajista halusi (c'mon, kukaan ei tuputtanut teille mitään tietoa) tietää etukäteen siitä, miten tarina menee. Että kaikki menee sopivasti heidän makunystyröilleen. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Siis siinä tarinavetoisessa tekeleessä.
En keksi millä sanalla tällaista käyttäytymismallia kutsuisin, mutta jossain moukkamaisen, kulttuurivihamielisen, dorkan ja ihan vaan tylsän välillä siinä varmaan seilailtaisiin.
Ei ihme, että suurin osa ison budjetin videopeleistä on niin p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä, kun pelaajat ovat tällaisia v*tun lampaita.
Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pelaajien pitäisi tykätä kaikista tarinoista tai muista valinnoista, mitä pelintekijät ovat peleihinsä tehneet. Ei tietenkään, tämä olisi mahdotontakin. Mäkin oon täällä vähän joka pelin topikissa valittamassa vähän kaikesta
Toisaalta jos pelaajat raivostuvat siitä, että heidät on yllätetty väärällä tavalla ja heidän ihan lempparipempparisuosikkipuosikkihahmonsa ei saanut just sellaista sankarikohtelua kuin he olisivat halunneet, niin me ollaan samassa lopputulemassa. Eli siinä, ettei ole ihme että ison budjetin videopelit ovat p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä jatkossakin.
Kyllä sitä viihdettä löytyy pilvin pimein ilman tekijänsä tarkoitusta levittää jonkin sortin sanomaa. Kuten jo totesin, välttelen kokonaan sellaisia teoksia, jotka selvästi on tehty tarkoituksena levittää jotain sanomaa tai ideologiaa. Ja jos joskus sellainen tulee sitten jostain syystä katsottua tai koettua, sen mahdollisen selkeän sanoman olemassaolo yleensä pilaa kokemuksen itselleni.
Yksikään tän foorumin Last of Us II:n agendasta kirjoittaneista käyttäjistä ei koskaan vastannut mun "pelasin tätä peliä ja yritin pohtia tätä agendaa ja voisitteko kertoa mitä missasin"-viestiin yhtikäs mitään. Miten tästä prkl pitäisi vielä keskustella, kun jengi vaan huutelee vuodesta toiseen samaa "Druckmann (kuulostaa joltain Mega Man -pahikselta) on SJW"-mantraa?
Sitten onkin vähän jokaiselle oma pohdintaharjoitus, että miten paljon jonkun tekijätiimin ulostulojen seuraaminen ja näistä raivoaminen on parantanut elämänlaatua
Sitten onkin vähän jokaiselle oma pohdintaharjoitus, että miten paljon jonkun tekijätiimin ulostulojen seuraaminen ja näistä raivoaminen on parantanut elämänlaatua
Noh, tästä päästään parin askeleen kautta ikiaikaiseen "voiko taidetta erottaa taiteilijasta"-kysymykseen paitsi että olivatko videopelit taidetta äh no ihan sama.
Tarkoitus ei todellakaan pyhitä keinoja. Druckmannin ja kaltaistensa keinot ovat provokatiivisia ja aiheuttavat täysin turhaa vastakkainasettelua. Niillä myös hankaloitetaan aiheettomasti SJW-määritelmien mukaan muka ns. etuoikeutettujen ryhmiin kuuluvia, mutta kuitenkin todellisuudessa huonoista sosiaalisista lähtökohdista lähtevien ihmisten elämää täysin tarpeettomasti. Tarkoitan siis köyhistä ja huonoista oloista esim. tulevia valkoisia heteromiehiä. Heistäkin puhutaan helposti SJW-piireissä aivan liian helposti etuoikeutettuina valkoisina heteromiehinä. Ylipäätään minkään ryhmien leimaamiseen pyrkivä oikeuksien puolesta taisteleminen on ikävä kyllä täysin väärillä jäljillä olevaa toimintaa. Juujuu tarkoitus on varmasti hyvä ja jalo, ja muuta diibadaabaa, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tie helvettiin on nimenomaan päällystetty hyvillä aikomuksilla, kuten joku on joskus osuvasti sanonut.
Etkö siis tunnista heikossa asemassa olevia miehiä ja vastaavasti hyvässä asemassa olevia naisia? Tämäkin on varsinkin joillakin aloilla jo näyttäytyvä ilmiö. Ei toki laaja-alainen yhteiskunnassamme, mutta ei se tee niiden huonossa asemassa olevien miesten tilanteesta sen parempaa, kuin huonossa asemassa olevien naisten, jotka ovat toki useammin eri aloilla miehiä huonommassa asemassa.
Täysin eri asia, mutta tyypillinen maalien siirtely, kun aihe käy vaikeaksi. Kyse on ollut nyt täysin taiteen ja viihteen agendasta. Sotapelissä sitä ei ole, mutta Last of Usissa on. Mitkään olkiukot oletetuista köyhistä miehistä ei kiinnosta. Niistä puhuminen on ihan eri yhteiskunnallinen aihe, joka ei mitenkään nitoudu siihen, että jotkut näkevät agendaa vain hyvin spesifeissä tuotteissa, mutta ovat sitäkin hanakampia kuuluttamaan juuri niiden pahuutta maailmalle.
