BaDari
Well-Known Member
Ihmettelen kuinka tuollaiset tekstit saavat ylipäänsä jäädä tänne.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)
- Viestiketjun aloittaja maagiset
- Aloituspäivämäärä
Tämä on nyt sen verran kuuma peruna, että laittaisin vähän jäitä hattuun. Aiheesta on käyty sekä eilen että tänään ylläpidossa keskustelua, ja erilaisia näkemyksiä on ollut puoleen ja toiseen. Minä foorumin päämoderaattorina otan vastuun siitä, että sen alkuperäisen viestin kohdalla ei katsottu aiheelliseksi antaa käyttäjälle varsinaista varoitusta.
Foorumin alkuperäiset säännöt ovat yli 15 vuoden takaa, ja niissä on mm. seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden kohdalla aukko. Siellä kun on mainittu vain rasistinen viestintä ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen. KonsoliFIN RY:n edellisessä kokouksessa on myös todettu, että säännöt kaipaisivat uudistusta. Mutta harrastelijoita kun ollaan, niin asiat etenevät välillä tervaan juuttuneen etanan vauhdilla.
Se että joku kertoo olevansa "homojen vastustaja", on minusta vain oman typeryytensä/suvaitsemattomuutensa julkituomista. Ei siinä kiihota ketään muita yhtymään näkemykseensä, vaan lähinnä tekee itsestään maalitaulun. Se jatkoviestikin oli siinä rajoilla, että mitä foorumin sääntöä se oikein rikkoisi. Lähinnä mieleen tulee kohta "valheellisen tietojen levittämisestä", kun kirjoittaja piti homoutta "luonnollisuudesta kaukana".
Joten tässä kohtaa sanon, että @rap voi pitää näkemykset ihana omana tietonaan (ja mieluusti koettaa päästä moisista ummehtuneista asenteista jossain vaiheessa yli).
PS. Ehdotuksia sääntömuutoksista ja muut palautteet moderoinnista voi laittaa suoraan alla olevaan ketjuun.
forum.konsolifin.net
Foorumin alkuperäiset säännöt ovat yli 15 vuoden takaa, ja niissä on mm. seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden kohdalla aukko. Siellä kun on mainittu vain rasistinen viestintä ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen. KonsoliFIN RY:n edellisessä kokouksessa on myös todettu, että säännöt kaipaisivat uudistusta. Mutta harrastelijoita kun ollaan, niin asiat etenevät välillä tervaan juuttuneen etanan vauhdilla.
Se että joku kertoo olevansa "homojen vastustaja", on minusta vain oman typeryytensä/suvaitsemattomuutensa julkituomista. Ei siinä kiihota ketään muita yhtymään näkemykseensä, vaan lähinnä tekee itsestään maalitaulun. Se jatkoviestikin oli siinä rajoilla, että mitä foorumin sääntöä se oikein rikkoisi. Lähinnä mieleen tulee kohta "valheellisen tietojen levittämisestä", kun kirjoittaja piti homoutta "luonnollisuudesta kaukana".
Joten tässä kohtaa sanon, että @rap voi pitää näkemykset ihana omana tietonaan (ja mieluusti koettaa päästä moisista ummehtuneista asenteista jossain vaiheessa yli).
PS. Ehdotuksia sääntömuutoksista ja muut palautteet moderoinnista voi laittaa suoraan alla olevaan ketjuun.
Moderointikeskustelu (Risut ja ruusut)
Eli tämän threadin tarkoitus on toimia kohtaamispaikkana niin käyttäjille kuin ylläpidolle koskien foorumin moderointia ja siloittaa näkemyseroja. Moderointi kun tunnutaan nähtävän käyttäjien puolelta "tyrannimaisena vallankäyttönä, josta valittamisen/huomauttamisen/palautteen antamisen...
forum.konsolifin.net
Quantum
Well-Known Member
En ymmärrä miksi ihmiselle vittuilu tai kiusaaminen olisi ok ,vaikka hän esittäisi typerän tai muuten vaan omasta ajatusmailmasta eriävän mielipiteen? Voisi kuvitella, että kirjoittajia poistuu tälläisiltä foorumeilta paljon jos eriävät mielipiteet vaiennetaan olivat ne sitten fiksuja tai typeriä.
Kenenkään mielipiteisiin sen enempää kantaa ottamatta.
R2zapiN
Well-Known Member
Tällaisissa yhteyksissä yleensä ensimmäisenä joku tulee mainitsemaan sananvapauden, mutta usein unohtuu, että siiheen vapauteen liittyy myös vastuu. Mitä tahansa ei voi sanoa.
Quantum
Well-Known Member
Tietysti saa sanoa mutta siitä voi olla seurauksia. Sitä on sananvapaus.
BaDari
Well-Known Member
Vittuilu tai kiusaaminen? Onko sinua ikinä kiusattu? Jos joku tulee sanomaan kuinka jotkut ihmiset ovat tyyliin arvottomia, poikkeavia, luonnottomia jne., niin sekö sitten ei ole kiusaamista? Mieti kun joku tulisi sanomaan sinulle että sinun elintapasi on väärä, sinulla ei ole oikeuksia olla ihminen, olet poikkeava, väärin rakastettu jne. ja rinnastetaan koko aika johonkin "pervoihin" ja "sairaisiin". Kyllä tuollainen pistää kiehumaan ja sanon kyllä suoraan mielipiteeni, vielä mieluummin sanoisin kasvotusten.
Tottakai minua on kiusattu olettaisin, että suurinta osaa ihmisistä on kiusattu elämän aikana jossain määrin. En kiistä etteikö aiheesta riippumatta vastapuolen mielipiteet ei voisi ärsyttää, mutta se miten niihin silti reagoi tai vasta-armgumentoi on sit toinen tarina.
John Smith
Well-Known Member
Kuka on 'Latto' ?
Sen pikkuhousut myytiin 100 000 dollarilla.
Sen pikkuhousut myytiin 100 000 dollarilla.
Miten määrittelet luonnollisuuden? Jos luonnollinen seksi on esim. vain suvun jatkamistarkoituksessa harrastettua, niin sittenhän esim. itsetyydytys on myös luonnotonta ja siten paheksuttavaa. Jos itsetyydytys on ok, niin mitä väliä sillä sitten on miten kukakin halunsa tyydyttää, niin pitkään kun mahdollinen kumppani on asiaan suostuvainen.
Sekään, että homoseksuaalisuus poikkeaa normaalista ei oikein pelitä perusteena, koska luonnossa on lukemattomia asioita, jotka poikkeaa normaalista ja ne ovat silti täysin luonnollisia. Kukaan meistä ei ole "normaali", koska me kaikki olemme pienemmillä ja isommilla tavoilla erilaisia ja juuri tämä on elämän jatkumisen perusta. Eli niin luonnollista kuin olla voi.
Mitä tarkoitat vastustaessasi homoja? Pitäisikö homous kieltää lailla? Jos pitäisi, niin kieltäisitkö vain homoseksin ja homosuhteet vai koskeeko vastustuksesi myös homoseksuaalisia tuntemuksia? Eli koskeeko vastustuksesi pelkkää toimintaa vai koko ilmiötä itsessään?
Jos kyse on vain siitä, ettet pidä homoista, niin miten tämä käytännössä näkyy elämässäsi? Miten homot eroaa arjessa heteroista sillä tavalla, että heitä pitää vastustaa? Jos esim. läheinen tai ystävä paljastuu homoksi, niin meneekö välit heti poikki? Jos nämä oli hyviä tyyppejä aikaisemmin, niin miten homouden paljastuminen muuttaa sitä asiantilaa?
Huolettaako homojen mahdolliset ei toivotut romanttiset tunteet sinua kohtaan? Tuskin kuitenkaan pidät jokaista vastakkaisen sukupuolen edustajaakaan kiinnostavana romanttisessa mielessä, joten eikö "riskit" ole ihan samat myös kanssakäymisessä heidän kanssaan?
Ihmettelen vain, miten joku voi loukkaantua toisen ihmisen yksityisestä sukupuolielämästä, jossa loukkaantujan ei tarvitse olla millään tavalla osallisena. Tuskin sinä kauheasti vatvot heterokaveriesi seksielämää, joten miksi sinun pitäisi vaivata päätäsi sillä mitä homot omissa makuuhuoneissaan tekee?
Ja jos joku spesifinen seksikohtaus tv-sarjassa ei ole varsinaisesti omaan makuun, niin en ymmärrä miksi siitä pitäisi loukkaantua? Eikö sen voi vain antaa neutraalisti pyöriä siinä missä minkä tahansa muunkin kohtauksen? Tuskin se homous katsomisesta tarttuu ja jos tarttuukin niin mitä sitten? Olisipahan lisää valinnanvaraa
P.S. En ole liikkeellä pilkkaamistarkoituksessa, vaan ihan oikeasti kiinnostaisi käydä rakentava keskustelu asiasta
rap
Well-Known Member
Ottakaas kuulkaas popparit mikrosta. No ei vaan. Mulle on ihan pienestä pitäen opetettu, että homous on väärin ja sairasta. En kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Introverttinä kavereita ei oo ja suvusta onneks kukaan ei ole valtavirrasta poikkeava.
Mulla on osittain usko ihmisiin mennyt, esim. työpaikoilla aikoinaan ollut esimiehenä sen luokan kusipäitä etten ole koskaan nähnyt. Parin vuoden korona ajan kanssa ollut käytännössä neljän seinän sisällä kun mitään elämää ei ole. Olen myös parin vuoden aikana huomannut että muut ihmiset ärsyttää. Pienetkin asiat raivostuttaa. 13 vuotta työttömänä, ei kavereita, ihmiskontaktit lähinnä veli ja vanhemmat, jatkuvien särkyjen kanssa eläminen niin kyllä tässä on syvissä vesissä uitu ajatuksissa. En pystyisi siihen mutta lopullista ratkaisuakin joskus pahimpina aikoina miettinyt. Se ilme kun eräs sosiaalihenkilö kerran kysyi kavereistani. Vastasin ettei niitä ole. Sitä ilmettä en unohda koskaan.
Tässä vaiheessa moni tilanteestani tietämätön ajattelisi että ryhdistäydy ja hanki elämä. Se vaan kun se ei onnistu. Normaalisti tässä 33v iässä on jo perustettu perhe, ja eletään elämää. Kun täytin 33v tajusin, että ei hitto. En ole saanut tässä elämässä mitään aikaiseksi jos ei automaalarin koulutusta lasketa.
Ammattikoulu oli elämäni parasta aikaa. Olin ihastunut upeaan tyttöön. Siitäkin tuli pakit, tunne oli sitten yksipuoleinen. Amiksessa oli vielä elämää, kavereiden kanssa oloa ja menoa joka suuntaan. Kun amis loppui niin ehdin olla puoli vuotta raskaassa tehdas työssä kun terveys petti ja siinä meni kaikki. Oikeasti kaikki pohja elämältä. No nykyään taistelen päivä kerrallaan.
Olipahan terapeuttinen hetki kirjoittaa vaikka tämä tuskin ketään kiinnostaa. Kantani tähän nimeltämainitsemattomaan asiaan ei muutu mutta pahoittelut niille jotka veti herneen nenään.
Mulla on osittain usko ihmisiin mennyt, esim. työpaikoilla aikoinaan ollut esimiehenä sen luokan kusipäitä etten ole koskaan nähnyt. Parin vuoden korona ajan kanssa ollut käytännössä neljän seinän sisällä kun mitään elämää ei ole. Olen myös parin vuoden aikana huomannut että muut ihmiset ärsyttää. Pienetkin asiat raivostuttaa. 13 vuotta työttömänä, ei kavereita, ihmiskontaktit lähinnä veli ja vanhemmat, jatkuvien särkyjen kanssa eläminen niin kyllä tässä on syvissä vesissä uitu ajatuksissa. En pystyisi siihen mutta lopullista ratkaisuakin joskus pahimpina aikoina miettinyt. Se ilme kun eräs sosiaalihenkilö kerran kysyi kavereistani. Vastasin ettei niitä ole. Sitä ilmettä en unohda koskaan.
Tässä vaiheessa moni tilanteestani tietämätön ajattelisi että ryhdistäydy ja hanki elämä. Se vaan kun se ei onnistu. Normaalisti tässä 33v iässä on jo perustettu perhe, ja eletään elämää. Kun täytin 33v tajusin, että ei hitto. En ole saanut tässä elämässä mitään aikaiseksi jos ei automaalarin koulutusta lasketa.
Ammattikoulu oli elämäni parasta aikaa. Olin ihastunut upeaan tyttöön. Siitäkin tuli pakit, tunne oli sitten yksipuoleinen. Amiksessa oli vielä elämää, kavereiden kanssa oloa ja menoa joka suuntaan. Kun amis loppui niin ehdin olla puoli vuotta raskaassa tehdas työssä kun terveys petti ja siinä meni kaikki. Oikeasti kaikki pohja elämältä. No nykyään taistelen päivä kerrallaan.
Olipahan terapeuttinen hetki kirjoittaa vaikka tämä tuskin ketään kiinnostaa. Kantani tähän nimeltämainitsemattomaan asiaan ei muutu mutta pahoittelut niille jotka veti herneen nenään.
Nyt on miehen puhetta. Oikeasti.
Kiitos, tuo oli minusta hyvä avautuminen ja auttoi osaltaan selventämään sitä, millainen kirjoittaja nimimerkin takana on. Koska ihmisiä omine kohtaloinemme ja murheinemme jokainen tässä kuitenkin ollaan.
BaDari
Well-Known Member
En sano tähän mitään muuta kuin että ymmärrän. Olen pahoillani että annoin mennä tunteisiin sillä tavalla kuin meni.
Kiitos avautumisesta. Hyvin tämä kertoo ainakin siitä, ettei asiattomaankaan kommenttiin kannata välttämättä vastata asiattomuudella, koska ikinä ei voi tietää millaisessa tilanteessa ihminen siellä langan toisessa päässä on.
Oma huono tilanne ei tietysti oikeuta syrjimään mitään ihmisryhmiä, mutta ymmärrän, että näistä lähtökohdista asian työstäminen ei välttämättä ole ykkösenä to-do-listillä. Tai ylipäätään koko to-do-list voi olla hukassa. Toivotaan kuitenkin, että joku päivä olet elämässäsi sellaisessa tilanteessa, että pystyt katsomaan elämää ja muita ihmisiä positiivisemmasta näkövinkkelistä.
rap
Well-Known Member
Samat sanat. Kiitokset ymmärryksestä. Elämä ei ole todellakaan mennyt niin kuin sen joskus suunnittelin. Olisiko kellään vinkkejä miten voisi helpottaa tätä vihan tunnetta ja ärsyyntymistä? Ei ole ketään kelle näistä voisin puhua. Alkanut itseäkin pelottamaan nämä synkät ajatukset.
Oletko käynyt koskaan terapiassa juttelemassa näistä tunteista tai onko lääkäri suositellut moista?
rap
Well-Known Member
Varsinaisessa terapiassa en ole käynyt mutta loputtomien työkunto/kunto selvitysten yhteydessä jonkin verran käyty elämää läpi. Kaikki sosiaalihenkilöt ym nostaa lopulta kädet pystyyn ja sanoo ettei mitään oo tehtävissä. Sitten mut unohdetaan puoleksi vuodeksi-vuodeksi ja taas alkaa sama oravanpyörä uudella henkilöllä joka ei tiedä tilanteestani mitään. Olen niin korviani myöten täynnä näitä kelan ja työkkärin selvityksiä ettei ne voisi enää vähempää kiinnostaa. Kuvitelkaa tilanne jossa teitä piinataan virastojen ja viranomaisten taholta 13 vuotta. Se syö miestä.
Taas tulee tämä viha esille mutta minulla on sairaalan osaston ylilääkärin lausunto, että olen pysyvästi työkyvytön. Selvä näyttö ja oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti tulee vakuutusyhtiöstä vastaus, että olisin heti valmis vaikka raksalle töihin. Aivan käsittämätöntä.
Leikin nyt amatööripsykiatria tai vaihtoehtoisesti vain mutuilen mutta oletko tullut ajatelleeksi että nuo vihan tunteet, joita sinulla on homoja, "puunhalaajia" ja muita vastaavia lokeroitavia ryhmiä kohtaan, on keino purkaa patoutunutta vihaa/turhautumista/tms? Eli näkisin (ja voin olla ihan väärässä) että koska elämässäsi tuntuisi olevan paljon syytä olla vihainen niin se kohdistuu tavallaan "helppoihin" kohteisiin.
Moni syrjäytynyt on tuossa tilanteessa että tavallaan vihaa on paljon ja se kohdistuu moniin paikkoihin. Kaikkeen on vähän kyllästynyt ja kaikki ärsyttää.
Mitään suoranaista keinoa en osaa siihen antaa koska kaikki lähtee lopulta itsestä. Melko kliseistä mutta niin se on. Ikävän moni jää sinne kotiin koska ei pysty muuhun.
En siis sano että "oma syy" vaan että ikävä totuus on se että itse täytyy ainakin hakea jonkinlaista apua tilanteeseen tai helpotusta ongelmiinsa. Usein kun löytyy myös se juurisyy, niin ne kerrokset alkavat purkautua.
Enkä nyt edelleenkään väitä tässä tietäväni mitään vaan tämä on omien kokemusten ja näkemysten kautta tullutta tekstiä.
Kenenkään en toivoisi joutuvan tilanteeseen, jossa olet ja jossa ongelmat tuntuvat kasaantuvan entisten päälle.
PS. Psykiatrille kannattaa yrittää ja samalla muistaa se, että "hullu" ei ole vaikka käykin mieltä vaivaavista asioista kertomasta. Koko "hullun" leima pitäisi unohtaa (varsinkin jos sen saa jo pelkästään psykiatrilla käynnistä) kun lopulta aika lailla kaikilla on jonkin tasoisia mielenongelmia. Sitä paitsi eihän se ole hullu, joka hakee apua.
En kyllä ymmärrä miten pielessä voi jokin ketju olla jos ei osata ohjata oikeaan paikkaan jos on kertonut tilanteestaan. Tosin kauheasti ei minullakaan ole luottoa siihen että työkkäristä tai sosiaalitoimistosta osattaisiin yrittää ihmisiä muualle ohjata kuin töihin tai johonkin, missä saadaan pois työttömyystilastoista.
Tällaista ei kyllä pysty ymmärtämään. Ei pitäisi olla mitään sanottavaa mutta silti vakuutusyhtiöt tekee tuollaista. Käsittämätöntä.