Juu kyllä mä ymmärsin sun pointin ihan hyvin. Eihän muakaan kiinnostanut pelaaminen yhtään ennen kuin kokeilin sitä.No en ehkä tarkoittanut asiaa niin että se on aina ja joka asiassa noin. Lähinnä esimerkki ja yksi selkeä syy sille, miksi ei ehkä ole kiinnostunut jostain -> ei ole tarvinnut olla.
Sitten voi olla tietysti ihan vain ettei kiinnosta, ei vaikka olisi asian kanssa tekemisissä. Varmaan monella ei esim. työt voisi ajoittain vähempää kiinnostaa vaikka niitä tekee joka viikko monta päivää
Selitän sen sillä että tuo ajatukseni oli vain yksi selitys asiaan. Ei se kata kaikkea
Mutta löydän kyllä silti myös selityksen tuohon avaruusjuttuusi: voit tutkia avaruusjuttuja ilman että konkreettisesti käyt siellä. Kuitenkin yhtä lailla kaikki avaruusjutut voi mennä ohi jos niistä ei ole juuri nyt tai "aktiivisesti" kiinnostunut. Minäkin olen myöhemmällä iällä kiinnostuneempi melkein kaikesta mitä koulussa opetettiin. Historiasta erityisesti. Eli vastaanottavuuskin vaihtelee eikä vain se että kiinnostaako vai ei. Ja siihen vatsaanottavuuteen vaikuttaa varmasti lukuisat asiat aina iästä ajankohtaisuuteen. Ei varmaan vaikka lapsiasiat kiinnosta lapsena/nuorena mutta jos on ajankohtaista jälkikasvun kautta niin voi kiinnostaakin vähän eri tavalla.
Sama ihmetys. Olen kuitannut sen sillä että muutenkin tuntuu että olen vähemmän laumaeläin kuin muut. Viihdyn itsekseni enkä koe mitään erityistä tyydytystä kun "me" voitetaan. Se on yksi hiton joukkue eikä koko maa. Toki ymmärrän mitä tarkoitetaan ja kuinka tärkeää on yhteishenki ja plaa plaa plaa mutta omat fiilikset on silti mitä on.
Samoin kaikki "jee me, yhteishenki, yhdessä tehään!"-virkistäytymispäivät ja muut töissä. Voi helvetti että ne väsyttää ja stressaa. Ei jaksaisi mutta on aina pakko. Minulle ne on työaikaa tai vielä raskaampaa kun ei pääse "työhommista"* eroon edes senkään vertaa mitä normaalisti.
*Lasken siis työhommiksi kaiken töihin liittyvän pakollisen. Jos olen pakotettu "virkistäytymään", niin se on työhomma. Ei vapaa-aikaa, ei virkistävää. Työhommaa vaikka ei mitään töitä oikeasti aikaan saadakaan.
Eikä työkavereissakaan vikaa mutta ne on nimenomaan TYÖkavereita. Ihan eri asia kuin ne, joiden kanssa olen vapaa-ajalla ja/tai virkistäytymässä.
En voi edes tarpeeksi alleviivata kuinka raskaita nuo viikonlopun "virkistäytymiset" minulle aina ovat. Usein otankin alkuviikosta päivän tai pari vapaata että oikeasti saa sen vapaan ennen kuin taas jatkuu työt.
PS. Olipa kiva avautua. Tässä on nyt yksi yhdistetty työ+"virkistäytymis"-vkl tulossa niin vähän ahdistaa jo valmiiksi. Sen sijaan että olisi normisti vapaalla ja omalla ajalla niin ensin ajellaan jonnekin hevonvittuun, "virkistäydytään", tehdään vähän hommiakin ehkä ja sitten lopuksi taas ajellaan hevonvitusta takaisin. Mikä helvetti siinäkin on että on pakko aina mennä jonnekin helvetin kauas? Se on pari tuntia vähintään ajomatka yhteen suuntaan tai ei ilmeisesti voi "virkistäytyä". Kumma homma.
Omalla kohdalla tuntuu että mitä enemmän menee aikaa ja mitä kauemmas mennään, niin sitä kauempana ollaan virkistävästä.
Pitkälti minullekin. Autoista sen verran tosiaan tullut kiinnostusta että kun etsinyt omia kulkuneuvoja, niin tarttunut siinä kaikkea infoa mukaan. Samoin kun niitä on joutunut korjailemaan sen mitä itse pystyy.
En kuitenkaan autoja tai varsinkaan urheilua sen osalta pidä mitenkään isona osana elämääni. Lähinnä siis se, että jotain edes ymmärtää nykyään kun ennen ei tiennyt suunnilleen mitään. Eipä tarvinnutkaan siinä kohtaa.
Vastasin silti kohtuu vakavasti mutta en ottanut mitään otsa kurtussa
Nuo ulkoa ohjatut virkistys ja ulkoilupäivät on taas ihan oma juttunsa. Mä en ole koskaan tajunnut niitä. Se on juurikin sitä että pidetään väkisin hauskaa. Tästä taas päästään niihin kiekkojuhliin. Kun katsoo sitä mesoamista niin ei voi olla huomaamatta että se riehuminen on monille joku älytön suoritus. Se on niin yliampuvaa se koko touhu. "Katsokaa hei, me ollaan ihan hulluja..." Ihan niin kuin se ei olis tarpeeksi hullua tavallisena viikonloppunakin. Pitääkö sitä hulluutta vielä näytelläkin?
Sitäkään mä en ymmärrä että jääkiekkojuhlissa on lupa kiipeillä katulamppuihin yms. mutta muuten siitä sakotetaan. Niin kuin se havis amanda-juttu. Sehän murtui juuresta kun lätkäkansa viimeeksi kiipeili siinä. Ja se kuitattiin lähinnä sillä että "pojat on poikia". Helvetti soikoon se on arvokas historiallinen taideteos. Meneppä normiviikoloppuna keikkumaan siihen niin oot maijan kyydissä samantien.
Yks juttu minkä oon myös pistänyt merkille on nää ihmiset jotka aina ennen joulua hokee sitä samaa matraa että "tänä jouluna mä otan ihan vaan rennosti enkä stressaa yhtään". Ja heti kun ensimmäiset joulumainokset lävähtää televisioon niin ne mantrat unohtuu samantien. Kauhee paniikki ja hössötys päällä koko kuukauden. Jostain kumman syystä ne ketkä oikeasti ottavat joulun rennosti eivät koe tarvetta hokea siitä joka ikinen vuosi.
