Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa". Itse optimoin niin, että työskentelen lähellä kotiani aina kuin vain mahdollista. Alle puolen tunnin yhdensuuntainen työmatka vaatii jo aika paljon tuuria tai muuttamista. Ei tule kyllä vapaa-ajalla mieleenkään yleensä lähteä jonnekin matkustelemaan. Ainoa hauska liikkumismuoto on kävely, jota tulee tehtyä ihan ilman muuta tarkoitustakin. On siis jossain määrin mielekästä kävellä kauppaan, koska saa samalla liikuntaa, eli koko homma ei mene miinuksen puolelle. Jos kävelee lähikauppaan ja saa siinä 20-30 minuuttia liikuntaa, se on tavallaan tuplasti hyödyllistä, kun saa samalla ostettua välttämättömät elintarvikkeet. Kaikki asiat, mistä saa kertoimen hyötyyn, on aina innostavia. Jos on kolme eri syytä tehdä jotain asiaa, siinä tavallaan saisi jo kolminkertaisen hyödyn ajalliselle investoinnille. Lähijunassa matkustamisessa hyöty on melkeimpä negatiivinen, koska sen synnyttämät negatiiviset tuntemukset ohittavat paikasta toiseen siirtymisestä saatavat hyödyt helposti. Harmi, että sinne on kuitenkin eri syistä mentävä. Inhoan oikeastaan kaikkia liikummisvälineitä, joissa ollaan suljetussa tilassa. Pahin on ehkä lentokone, koska siellä suljetun paikan kammo on tuskallista, kun ei ole edes teoreettista poispääsykeinoa ilman laskuvarjoa. Jos saisin valita liikkuisin vain mönkijällä, prätkällä, moottorikelkalla, polkupyörällä, veneellä tai kävellen. Veneen pitää olla kuitenkin sellainen, jota saa itse ohjata. Avoautoa tai traktoria voisin harkita. Molemmista on kuitenkin aika vähän kokemuksia.
Pääkaupunkiseudulla töitä tekevänä täytyy kiittää onneani, että voin tehdä noin 95% etätöitä. Se julkisilla liikkuminen ja noin 2 tunnin tuhlaaminen per päivä työmatkoihin on ihan perseestä. Kesällä pääsee onneksi pyörällä, kun toimistolla silloin tällöin täytyy käydä, mutta muuten etätöiden tarjoama ajansäästö ja julkisen liikenteen välttäminen on todella jees.

Autoilusta sen sijaan tykkään. No siis sen verran kun siitä nyt voi tykätä. Pääsee kuitenkin oman aikataulun mukaisesti paikkaan kuin paikkaan - niin sanotusti ovelta ovelle.

Pidemmät työmatkat tai hupimatkat sen sijaan eivät tunnu niin pahalta. Silloin se ajan tuhlaus ei ainakaan omassa päässä käänny samalla tavalla tuhlaamiseksi kuin perusarjen tympeä työmatka. Jos siis tiedän että olen reissussa vaikka kolme päivää.
 
Autoilu olisi mukavaa, jos se ei tapahtuisi tässä ympäristössä, varsinkaan samaan aikaan, kun tosi moni muu haluaa autoilla. Kyllähän sitä jossain mukavassa ja rauhallisessa ympäristössä ajaa mielellään.
 
Itellä tulee sellanen 10km päivässä kävelyä koska menen kävellen työmatkat. Joskus bussilla jos ihan kauhea keli. Ja töissä sitten myös yleensä kävelyä.

Itsellä ahtaanpaikankammo tai paniikkihäiriö autossa/bussissa/lentokoneessa joten kaikki mikä näihin liittyy stressaa aika paljon.

Katon myös että kävellen sitä sitten pääsee periaatteessa halvemmalla ja saa samalla liikuntaa. Eipä yleensä lenkillä tule erikseen käytyä kun liikkuu päivän aikana muutenkin.
 
Itsellä menee työmatkoihin parhaimmillaan 20 min ja pyörällä. Autolla ei tule käytyä kuin kaupassa kerran viikossa.

Autolla ajaminen on kuitenkin minulle ihan ok, varsinkin jos se on jonkinlaista "hupiajelua" mutta aina kun se on jollain tapaa pakollista niin se voi tympiä helpommin. Tosin siinä kun laittaa hyvää musaa soimaan niin kyllä se ajaminen sitten ihan viihdyttävää on. Eniten tykkään ajella yksinään niin voi laittaa musiikin täysille ja huutaa mukana.

Kiireessä sitten on jo ihan sama miten on liikkeellä kun ärsyttää joka tapauksessa.

Junassa en tykkää matkustaa. Enkä bussissa. Enkä lentokoneessa. Se on yksinkertaisesti tylsää. Autolla ajaessa sentään saa itse tehdä jotain ja vaikuttaa muutenkin enemmän asioihin kuin vain ollessa matkustajana. Tosin ei vaikka bussi lyhyillä matkoilla ole mitenkään ikävä mutta joukkoliikenne on yleensä itsellä käytössä vain pitkillä matkoilla, joten liitän ne aina sen takia tylsyyteen ja puuduttavuuteen.

Joku lomareissu omalla autolla vaikka Suomen päästä päähänkään ei ole niin puuduttavaa kun voi itse pysähtyä missä ja milloin haluaa ja ottaa rauhassa. Kesälomareissuilla tulee aina valittua matkan varrelta mielenkiintoisia pysähdys- ja uimapaikkoja, jolla olen pyrkinyt tekemään matkasta osan lomaa eikä pelkkää pakollista pahaa.

Ja mitä lomareissuihin tulee, niin meillä ei mitään puhelimia, tabletteja ja muita tungeta lapsille käteen. Samat rajat on kuin normisti eli tunnin puhelinajan voi kyllä käyttää mutta muu aika täytyy tottua tylsyyteen ja muun perheen kanssa olemiseen. Se on mielestäni vain hyväksi nykylapsille.

Kai sitä itse olen ajatellut että ideaalitilanteessa matkustamiseen tarvitsisi käyttää aikaa riippumatta minne on menossa.
Tuntuu että se on pois 'omalta ajasta' sikäli kun en ole ainakaan vielä löytänyt mitään keinoa käyttää tuota matka-aikaa 'omaksi ajaksi'. Kai se jotenkin jollain äänikirjoilla tms voisi tuokin onnistua. Kaikki matkustustamiseen käytetty aika tuntuu ajanhukalta toistaiseksi.
Ihan samaa mieltä tästä mutta tosiaan näkemys- ja tottumiseroja kuitenkin siinä, mikä on kenellekin paljon tai pitkä aika.
 
Kyllä tuo lentokone on pahin perkele mitä on olemassa itsellenikin. En ennen ole moista kokenut mutta viime syksynä espanjan lento, sain jonkun ihme kohtauksen siinä jo ennenkuin kone edes lähti liikkeelle - varmaan jonkinasteinen paniikkikohtaus? En tiedä mutta olin lähellä menettää tajuntani siinä ja tuntui että verisuonet koko kehossa räjähtää. Ihan pimeä juttu, kuitenkin alla ainakin sen sata lentoa jos ylikin niin ei mitään sinällään uutta puuhaa ole. Kaippa sitä alkaa tulemaan vanhaksi ja mökkihöperöityy omaan kotiinsa tms :D
Vähän niinko jarruttanut lomia minnekään kaukoitäänkin tuon takia.

Mutta joo - hyvällä fiiliksellä ajella autolla mökille, no problems täälläkään :)

@shamaniac skidit ja matkustaminen? Juu, meidän skidit kanssa joutui kärsimään meidän ihanan tylsästä seurasta ollessaan vielä lapsia kun ei ollut moisia hilavitkuttimia vielä olemassakaan! :D Ihan suoraan ovat he kasvaneet :)
 
skidit ja matkustaminen? Juu, meidän skidit kanssa joutui kärsimään meidän ihanan tylsästä seurasta ollessaan vielä lapsia kun ei ollut moisia hilavitkuttimia vielä olemassakaan! :D Ihan suoraan ovat he kasvaneet :)
Minun mielipide lapsista ja nykymeiningistä on se, mikä monissa tutkimuksissakin todettu, että täytyy edes johonkin väliin saada hetkiä, jolloin lapsella on tylsää ja mahdollisuus katsella muutakin kuin ruutua.

Olen sitten "tiukkis" tai whatever mutta noista aion pitää kiinni. En tahdo mitään sekuntien keskittymiskyvyn omaavaa jälkikasvua, joka ei jaksa katsoa edes minuuttia pidempää videota kun tottuu johonkin IG:n ja TikTokin sekuntivideoihin.

Tuo homma pitää myös lähteä mahdollisimman nuoresta lähtien tai peli on äkkiä menetetty.

Ja kyllä minulla siis ymmärrystä riittää sille että "sorrutaan" helppoihin ratkaisuihin mutta siinä on tosiaan se vaara että kohta ei muita ratkaisuita ole kun on antanut sen pikkusormen "paholaiselle". Ainakin meidän lapset oppii heti hyödyntämään jos huomaavat että jossain kohtaa ja/tai jollain tapaa antaa periksi.

Tietysti myös paljon sovitaan yhdessä asioita ja olen opettanut yhtä lailla molemmin puolista joustamista. En katso sekuntikellolla peli- tai puhelinaikoja vaan pyrin muistuttamaan kun aika on loppumassa, niin saa asiat päätökseen. Pelaajana sen tietää hyvin että aina ei ole sopiva hetki lopettaa. Samoin osaa lukea pelejä hyvin ja tietää kyllä jos on hyvä tai huono hetki lopettamiseen. Varsinkin kun lapsi pelaa pelejä, joita on itsekin pelannut.

Tänään tuli muuten pyyntö että haluaa pelata Fortnitea. Siinä on 12 v. ikäraja mutta kun kaverit pelaa ja koen ettei pelin kuvasto ole ikäiselleen erityisen raakaa (oli kai ne 90-luvun piirretytkin verisempiä/karumpia?), niin joustan sinänsä suuren määrän ikärajassa. Lapsi siis kesällä täyttää yhdeksän.

Tärkeimpänä koen kuitenkin lasten suhteen että pidetään kommunikaatio avoinna. Aina voi ja saa neuvotella eikä mitään ole selvistä rajoista huolimatta kirjoitettu kiveen. Eikä voisikaan olla kun lapset kehittyvät ja kasvavat koko ajan. Toivottavasti hyvään suuntaan, johon ainakin itse yrittää parhaansa mukaan ohjata.

Sekin tietty että oppii sitä itsekin. Ekaa kertaahan sitä jokainen on vanhempi. Siis vaikka minullakin on kaksi lasta niin silti oppii myös nuoremman kanssa uusia asioita jo sen takia että ovat sen verran erilaisia ihmisiä. Olen jopa todennut lapsille itselleen että meillä on vanhempina heistä vastuu ja me yritetään huolehtia niin hyvin kuin pystytään, mutta että ovat meidän ensimmäiset lapset.

En tiedä sitten pitäisikö lapsille jonkun mielestä luoda jokin "supervanhemman" kuva, joka on kuolematon, voittamaton ja kaikkitietävä mutta itse olen jotenkin luonnollisesti ottanut rehellisemmän linjan siinä, että kerron asioita ikätason mukaisesti kuin ne on. Minä en tiedä tai osaa kaikkea mutta aina voi oppia ja tarkistaa. Minusta tuon ymmärtäminen on tärkeämpää kuin se, että lapsi saisi kuvan että aikuiset on jotain puolijumalia.

Mutta joo, menipä vähän jaaritteluksi vaikka aiheena oli vain lapset ja matkustus :D Ehkä se on sitten sitä elämässä matkustamista.
 
Minun mielipide lapsista ja nykymeiningistä on se, mikä monissa tutkimuksissakin todettu, että täytyy edes johonkin väliin saada hetkiä, jolloin lapsella on tylsää ja mahdollisuus katsella muutakin kuin ruutua.

Olen sitten "tiukkis" tai whatever mutta noista aion pitää kiinni. En tahdo mitään sekuntien keskittymiskyvyn omaavaa jälkikasvua, joka ei jaksa katsoa edes minuuttia pidempää videota kun tottuu johonkin IG:n ja TikTokin sekuntivideoihin.

Tuo homma pitää myös lähteä mahdollisimman nuoresta lähtien tai peli on äkkiä menetetty.

Ja kyllä minulla siis ymmärrystä riittää sille että "sorrutaan" helppoihin ratkaisuihin mutta siinä on tosiaan se vaara että kohta ei muita ratkaisuita ole kun on antanut sen pikkusormen "paholaiselle". Ainakin meidän lapset oppii heti hyödyntämään jos huomaavat että jossain kohtaa ja/tai jollain tapaa antaa periksi.

Tietysti myös paljon sovitaan yhdessä asioita ja olen opettanut yhtä lailla molemmin puolista joustamista. En katso sekuntikellolla peli- tai puhelinaikoja vaan pyrin muistuttamaan kun aika on loppumassa, niin saa asiat päätökseen. Pelaajana sen tietää hyvin että aina ei ole sopiva hetki lopettaa. Samoin osaa lukea pelejä hyvin ja tietää kyllä jos on hyvä tai huono hetki lopettamiseen. Varsinkin kun lapsi pelaa pelejä, joita on itsekin pelannut.

Tänään tuli muuten pyyntö että haluaa pelata Fortnitea. Siinä on 12 v. ikäraja mutta kun kaverit pelaa ja koen ettei pelin kuvasto ole ikäiselleen erityisen raakaa (oli kai ne 90-luvun piirretytkin verisempiä/karumpia?), niin joustan sinänsä suuren määrän ikärajassa. Lapsi siis kesällä täyttää yhdeksän.

Tärkeimpänä koen kuitenkin lasten suhteen että pidetään kommunikaatio avoinna. Aina voi ja saa neuvotella eikä mitään ole selvistä rajoista huolimatta kirjoitettu kiveen. Eikä voisikaan olla kun lapset kehittyvät ja kasvavat koko ajan. Toivottavasti hyvään suuntaan, johon ainakin itse yrittää parhaansa mukaan ohjata.

Sekin tietty että oppii sitä itsekin. Ekaa kertaahan sitä jokainen on vanhempi. Siis vaikka minullakin on kaksi lasta niin silti oppii myös nuoremman kanssa uusia asioita jo sen takia että ovat sen verran erilaisia ihmisiä. Olen jopa todennut lapsille itselleen että meillä on vanhempina heistä vastuu ja me yritetään huolehtia niin hyvin kuin pystytään, mutta että ovat meidän ensimmäiset lapset.

En tiedä sitten pitäisikö lapsille jonkun mielestä luoda jokin "supervanhemman" kuva, joka on kuolematon, voittamaton ja kaikkitietävä mutta itse olen jotenkin luonnollisesti ottanut rehellisemmän linjan siinä, että kerron asioita ikätason mukaisesti kuin ne on. Minä en tiedä tai osaa kaikkea mutta aina voi oppia ja tarkistaa. Minusta tuon ymmärtäminen on tärkeämpää kuin se, että lapsi saisi kuvan että aikuiset on jotain puolijumalia.

Mutta joo, menipä vähän jaaritteluksi vaikka aiheena oli vain lapset ja matkustus :D Ehkä se on sitten sitä elämässä matkustamista.
Hyvää pohdintaa, me vaimon kanssa ollaankin keskenään naureskeltu että onneksi oltiin sinällään ajoissa liikkeellä ettei joutunut tuota miettiä sen enempää! Olisi lapsiparat varmaan kasvanut ruutu naamaan kiinni :D

//Edit:: allekirjoitan tuon huolen mitä ilmaiset yllä.
 
Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa"

Jos oikein ahdistaa asiat, niin eikös silloin kannattaisi harkita muuttamista "väljemmille vesille" vaikka tänne maalle. Omastakin verkostosta osa muuttanut Helsinkiin ja joskus kun tästä puhutaan möötteissä, että kannattaisiko paluumuuttaa_kuten osa onkin tehnyt, niin pääasiallinen argumentti siellä pysymiseen on yleensä just tuo kun on kaikkee ja näppärästi lähellä, joukkoliikenne jne. Mutta tuo nyt tietty on vähän ikävää, että jos nimenomaan ne vahvuudet ahdistaa, niin vähän menee sitten pointti hommasta. Nojoo totta kai on aika iso yhtälö mistä näistä sitten tietää mikä kenelläkin on menossa, työt, perhe, verkosto jne. niin sitten pitää asua siellä missä pitää. Mutta tuli vain mieleeni kun itse olen tällaisen päätöksen 10 vuotta sitten tehnyt, että paaluumuutin isommalta kylältä takaisin pikkukaupunkiin. Ei todellakaan ole ikävä takaisin isolle kylälle, silloin kun siellä käy niin kyllä se liikennekin on ihan perseestä kuten sanoit. Näin videopeli-termein se on vähän sellaista "CODia" kun taas täällä maalla sitten mennään kuin hidastestussa elokuvassa. Mutta pikkukaupungissa mikään palvelu ei ole koskaan kovin kaukana, joku kymppi mina on ihan maksimi minne tahansa autolla_eikä ahdista liikenteessä, koska se ole CODia :D
 
Ite tykkään kuunnella podcasteja aina autoillessa. On tullut opittua paljon hyödyllisiä asioita ja ties mistä ihmejutuista. Tänään opin, ettei tauteihin liittyvillä laboratorioilla ilmeisesti ole minkäänlaista tiukkaa politiikkaa ja statistiikkaa niissä tapahtuvista onnettomuuksista.

Jordan Harbringer podcast kyseessä.
 
Jos oikein ahdistaa asiat, niin eikös silloin kannattaisi harkita muuttamista "väljemmille vesille" vaikka tänne maalle.
Ehdin asua noin 20 ensimmäistä elinvuotta autiomaaksi luokiteltavalla alueella Suomen pohjoisimmissa osissa ja paluumuutto siintää kyllä välillä mielessä. Ehkä kuitenkin muutan mielummmin jonnekin pienempään kaupunkiin kuin ihan korpeen. Puolison työpaikkaa ei saa kuitenkaan siirrettyä maalle ja lapsikin on vähintään kaksi vuotta vielä opiskelemassa täällä, niin ei ole ihan helppoa vaihtaa maisemaa. Toisaalta oman työn puolesta voisin hyvinkin muuttaa Uudellamaalla pienemmälle paikkakunnalle ja jatkaa saman työtä niin, ettei mikään muu muuttuisi kuin työpiste.
 
Ehdin asua noin 20 ensimmäistä elinvuotta autiomaaksi luokiteltavalla alueella Suomen pohjoisimmissa osissa ja paluumuutto siintää kyllä välillä mielessä. Ehkä kuitenkin muutan mielummmin jonnekin pienempään kaupunkiin kuin ihan korpeen. Puolison työpaikkaa ei saa kuitenkaan siirrettyä maalle ja lapsikin on vähintään kaksi vuotta vielä opiskelemassa täällä, niin ei ole ihan helppoa vaihtaa maisemaa. Toisaalta oman työn puolesta voisin hyvinkin muuttaa Uudellamaalla pienemmälle paikkakunnalle ja jatkaa saman työtä niin, ettei mikään muu muuttuisi kuin työpiste.

Joo perhe-ensin systeemillä toki mentävä, mutta jos vaikka myöhemmin voisi tulla sellainen paikka josta laukaista, niin hyvä sitä on miettiä. Aika yllättäen se tilanne minullakin kyllä pamahti päälle sitten kun sen aika oli.

Pikkukaupunki on kyllä näppärä! Kaikki peruspalvelut kuitenkin lähellä muutaman minuutin päässä_myös fillarilla mentynä ja joka btw. voi olla pihassa ja sitä ei varasteta. Sitten saa aika kivan kortteerin samalla hinnalla kuin Hki keskustasta postimerkin kokoisen kerrostaloasunnon. Itseasiassa tuo osittain oli meillä iso syy muutolle, koska siinä oli sellainen hetki, että tarvittiin vähintään 5 makuuhuonetta. No sellainen sitten löytyi, eli 5 makkaria ja KHH, iso olohuone ja Sauna tietenkin. Hinta ehkä aika paljon alle puolet mitä isommilla kylillä selvästi huonommat kohteet oli, käytiin niitäkin kyllä ahkerasti katsomassa. Mutta ei vaan saatu sitä matematiikkaa toimimaan mitenkään, joten sitten tehtiin näin. Onneksi tehtiin, ihan senkin takia kun katsoo missä tasossa nuo lainojen korot olleet viime aikoina. Nyt lainat onkin jo kokonaan pois maksettu.

Mitä tulee tuohon "korpi" -vaihtoehtoon, niin ai että se hiljaisuus. Pelkät luonnon äänet, ei muuta. Järvi! Aina kun käyn jossain mökillä tässä oman kylän laitamilla, niin joskus mietin että olisipa kiva asua täällä! Siinä tietenkin menettää silloin sen "kaikki muutaman minuutin päässä näppärästi" -jutun, mutta ehkä se ei olisi minulle kynnyskysymys. Valitettavasti puoliso ei millään suostu, että ei sitten tarvi tuolla asialla enempää päätä vaivata. Mutta voi sitä aina haaveilla. :)
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tulee tuohon "korpi" -vaihtoehtoon, niin ai että se hiljaisuus. Pelkät luonnon äänet, ei muuta. Järvi! Aina kun käyn jossain mökillä tässä oman kylän laitamilla, niin joskus mietin että olisipa kiva asua täällä! Siinä tietenkin menettää silloin sen "kaikki muutaman minuutin päässä näppärästi" -jutun, mutta ehkä se ei olisi minulle kynnyskysymys. Valitettavasti puoliso ei millään suostu, että ei sitten tarvi tuolla asialla enempää päätä vaivata. Mutta voi sitä aina haaveilla. :)
Me ollaan pitkällä tähtäimellä painittu kahden vaihtoehdon välissä, kun johonkin 60 ikään ehtii. Maallemutto tai sitten ulkomaille muutto. Mutta tänne kaupunkiin ainakaan jäädä.

Ties mitä se elämä tuo tullessaan, parhaimmassa tapauksessa on vuoden ympäri asuttava härdelli täällä suomessa jossain järven rannalla ja sitten toinen paikka jossain muualla? Kyllä tässä on vielä aikaa hioa tuota suunnitelmaa ja laittaa dollareita taskuun em. suunnitelmia varten. Toivottavasti sitä vaan pysyy hengissä niin pitkään että pääsisi toteuttamaan noita vanhuudenvuoden unelmiaan
 
Me ollaan pitkällä tähtäimellä painittu kahden vaihtoehdon välissä, kun johonkin 60 ikään ehtii. Maallemutto tai sitten ulkomaille muutto. Mutta tänne kaupunkiin ainakaan jäädä.

Ties mitä se elämä tuo tullessaan, parhaimmassa tapauksessa on vuoden ympäri asuttava härdelli täällä suomessa jossain järven rannalla ja sitten toinen paikka jossain muualla? Kyllä tässä on vielä aikaa hioa tuota suunnitelmaa ja laittaa dollareita taskuun em. suunnitelmia varten. Toivottavasti sitä vaan pysyy hengissä niin pitkään että pääsisi toteuttamaan noita vanhuudenvuoden unelmiaan

Vinkkinä voin antaa että jos haluaa maalle muuttaa niin se kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Ikäkö painaa ja pihalla on kokoa niin se on mönkijän tai traktorin ostoa kun lunta tuppaa tupruttaan ja kaikkea muita puuhia varten. 60v iässä se voi olla jo painin takana alkaa hommiin, kaikki on paljon helpompaa nuorempana ja meillä on mönkijä ostettu jo avuksi niin ei paikat kolise paskaksi ennen eläkepäiviä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuohon aiempaan viestiini hieman liittyen: Fortnite.

Olen pariinkin otteeseen testannut Fortniteä ja todennut että muuten voisi olla ihan pelattavakin teos mutta se suojien rakentelu kesken tulitaistelun pilaa koko homman itseltäni. Myöhemminhän siihen on tullut se tila, jossa ei rakennella mutta en jaksanut siinä kohtaa enää sitä käydä testaamassa.

No nyt jälkikasvu aloitti oman Fortnite-uransa, joten olin tiimissä auttamassa. Ja olipa muuten useampikin järkytys sitten siinä Fortniteen liittyen.

Ensinnäkin peli vie ihan helvetisti tilaa. Eikä ihme, sillä sen valikkosysteemi tuntuu isommalta kuin mitä yhdenkään konsolin oma UI. Siis ihan järkyttävä systeemi, jossa on vajaa kymmenen välilehteä ja ties mitä kaikkea ylimääräistä.

Silloin kun testasin peliä aiemmin, oli peli lähempänä sitä mitä Apex Legensin valikot, eli kamaa kyllä oli mutta hillitysti ja homma keskittyi siihen että mennään pelaamaan.

Fortnitessä tuntuu että pusketaan naamalle ihan järkyttävästi kaikkea muuta ja itse hahmo + tiimi vie ruudulta tilaa reilusti alle puolet.

Pelaaminen ei sitten sen kummoisempaa ollut. Samaa Fortniteä hyvässä ja pahassa. Jotkin siivet sain hahmolle selkään ja totesin että todella siisti tapa liikkua mutta siihenpä ne positiiviset yllärit jäi.

Lasta tuolla voi toki käydä välillä auttelemassa, jos siis haluaa, mutta muuten ei kyllä innosta. Pelaamisenkin jätän ihan suosiolla siis lapsen ja kavereittensa hoidettavaksi ja lähinnä peliseuraa tai apua tarvittaessa voin hypätä mukaan.

Mutta en kyllä ihmettele miksi Fortnitea ei olla muistaakseni joillekin alustoille niin mieluusti oltu ottamassa. Sehän on kohta oma käyttöjärjestelmänsä. Ihan järkyttävää.

Sekin vielä että pelistä löytyi varmaan 5-6 eri versiota(?), joista en ollut varma mikä ladata. Lopulta ymmärsin että kaikki on ilmeisesti samaa(?) mutta silti ne oli ainakin Xboxin kaupassa erillisinä kuvakkeina. Tai jotain. Ihan ihme hommaa joka tapauksessa.
 
Hauskaa rupattelua erilaisista asumismuodoista ylempänä. Iän myötä olen yhä useammin toivonut, että kaikille löytyisi se mahdollisimman hyvin itselle sopiva paikka asua, oli se sitten cityssä tai skutsissa tai jostain siltä väliltä. Toki tämä vaatisi onnistuakseen sen, että ihminen ylipäätään tietää mitä haluaa. Ja sitten löytää sopivan kompromissin, koska sitähän asuminen meille kaikille ei-multimiljonääreille yleensä on :D
Mutta joka tapauksessa kaikilla meillä on hyvin erilaisia intressejä ja sitten ne vielä saattavat muuttua iän ja erilaisten tilanteiden myötä, siinä on vaikea neuvoa muita.

Itse en tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani vähemmän urbaaniin ympäristöön, niin monet harrastukset ja ilonaiheet ovat sidottuna ympärillä oleviin ihmisiin, palveluihin ja mahdollisuuksiin. Työmatkakaan ei etätyömahdollisuudesta huolimatta saisi mielellään nousta yli puoleen tuntiin, saati omalla autolla ajettavaksi.
Olenkin pohtinut yhdeksi elämänlaadun mittariksi ns. yhden, muttei kahden ovenavauksen mittapuuta. Toisin sanoen mitä voit tehdä sen jälkeen kuin olet avannut kotiovesi, mutta et avaa auton ovea. Mitä kaikkea itselle/jälkikasvulle tärkeää löytyy kävelymatkan säteellä? Entä fillarimatkan, mihin pääsee julkisilla? Mihin pitää lähteä autolla?
Mutta tosiaan tämäkään mittari ei ole varmasti kaikille yhtä tärkeä, eikä toisaalta tarkoita edes sitä että pitäisi asua kaupungissa. Järvenrannalla metsän rauhassa asuva ihminen pääsee uimaan ja mahdollisesti luontoon astumassa vain ovesta ulos, mihin kaupunkilaisella on enemmän matkaa (toki Suomessa vähän jokainen kaupunki on vesistön äärellä, mutta se on asia erikseen).

Kiinnostavampaa on se, että mihin tässä päätyy vielä eläkepäivillään. Muuttaako järvenrannalle lukemaan kirjoja ja rakentaa kotileffateatterin? Vai muuttaako sitä vielä syvemmälle kantakaupunkiin ja käy kahviloissa ja kulttuuririennoissa ja pelaa petankia puistossa muiden pappojen kanssa? Jännä nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
 
^no niin, tässähän näkyy sanallistettuna juuri se mitä sanoinkin toivovani vähän kaikille, eli on löydetty se itselle sopiva ja luonteva asumistapa ja -ympäristö.
 
Kirjaimellisesti yksi virke: "Aika vaikealta tuo minusta kuulostaa Switch- ja Playstation-pelaajan näkökulmasta."

Tämä kääntyy mielessäsi ja tekstissäsi muotoon "tulit keskusteluun voivottelemaan" ja reagoit kuin olisin solvannut jotain koko kansan rakastamaa merkkihenkilöä. Ja totta kai fyysinen versio liittyy asiaan, jos minun viestissäni siitä mainittiin. Minun viestäni sinä myös kommentoit. Ihmeellistä selittelyä.

Muille naureskelun sijaan etsisin sinuna ihan omia valokatkaisimia.
Ootko tosissas? Pikkusen on nurinkurista että kommentoidaan viestiä, joka ei ollut sinulle osoitettu, ja sitten ollaan ihan poikkiteloin, kun toinen sanoo takaisin.

Toki en kai muuta voinut odottaakaan kun menin Microsoftin tuotteen mainitsemaan. Ihan naurettavaa toimintaa.
 
Laitan tähän kun menee niin pahasti jo Off Topic Alan Wake II ketjussa. Mainitaan kuitenkin, että harmi jos sekin on sitten tällaisella pöllöilyllä sössitty.

Sinä et sitä ehkä kokisi epäuskottavaksi, koska asenteet/ennakkoluulot jne., mutta itseäni se estää uppoutumasta pelimaailmaan, koska peleissäkin toimivat itselleni parhaiten sellaiset narratiivit, joihin voi samaistua tosimaailmassakin.

Just tämä. Ei ehkä tosin estä omalla kohdalla, mutta sellainen tavallaan "tarpeettomasti vetää alaspäin muutoin hienoa kokemusta" Ei kukaan muu voi tulla meille kertomaan, että miten koet tai tunnet kun katsot sarjaa tai pelaa. Kyllä minuakin haittaa, sama asia kuin vaikka peli olisi New Yorkissa ja siellä jöpöttäisi Eiffel Torni, ei se kuulu sinne, se kuuluu Pariisiin. Kyllä mulla siinä kohtaa menee vähän "feng sui" pilalle kun on tämmöstä. Aivot tahtomattaan tarttuu johonkin yksityiskohtaan ja alkaa kelaan sitä sen sijaan, että vain nauttisi viihteesä. Jos jollain muulla ei tartu ja huononna kokemusta, niin hyvä sulle! Onnea! Mutta kyllä minullakin on myös vähän ongelmia tämän trendin kanssa myöskin. Ehkä yksi pahimmista "ajan hengen" tuotoksista oli Vikings Valhalla Spin Off Viking sarjasta. Kyllä harmitti, että edes katsoin sitä. Siinä vedettiin homma ihan överiksi. Katsoin väkisin sen paskan loppuun. Mutta tiedän kohtalontovereita, jotka yksinkertaisesti lopetti heti kättelyssä kun ei se vaan sitten oikein tuntunut järkevältä/oikealta tms.

The Kingdom Come: Deliverance 2 julkistettiin viime viikolla, hieno juttu! Ei tarvinnut olla ennustaja arvatakseen, että tietyissä piireissä ulina alkaa siitä kun peli on historiallisesti tarkka ja siellä ei ole mitään päälleliimattua pöllöilyä, joka ei sinne kuulu. Onneksi sentään vielä tällaisia "vanhan liiton" pelejäkin tehdään, eikä tämä ilmiö ole sentään ihan joka paikkaan uinut.

 
Viimeksi muokattu:
Käsky kävi, joten hypätään Alan Wake II -ketjusta vaikka (taas) tänne kun tuli pari viestiä lainauksiin kerran napattua:

Jossain lähes 10 vuotta vanhassa pelissä esiintyneen pikkupätkän perusteella kyseessä on race swap? Epäilenpä, että olikohan Alan Waken toisen tulemisen konsepti ihan hirveän pitkällä kehityksessä tuossa kohtaa :p. Tai jos olikin, niin kai siinä on ajatus saanut ehtiä muuttuakin parisen kertaa sen suhteen, millainen peli on tulossa.
Itse asiassa moni voi yllättyä miten kauan joitain asioita saatetaan suunnitella ja pyöritellä niin, että niiden pohjaidea ja/tai useampi alusta lähtien mukana ollut asia pysyy muuttumattomana. Ei pitäisi kyllä pelaajillekaan täysin tuntematon asia olla että pelien kehitys voi joskus hieman kestää mutta projekti itsessään on silti samaa mitä joskus on luvattu. Mikä tosin pelien kohdalla ei aina ole plussaa kun asiat aina pelikonsepteista mekaniikkoihin voi vanheta huonosti.

On myös tullut katsottua noita Remedyn videoita ja haastiksia, joissa nimenomaan sanotaan että pelin konsepti/idea on ollut olemassa jo hyvin kauan vaikka se on käynytkin useita muutoksia läpi. Kuka (muu kuin käsikirjoittajat itse) on siis sanomaan etteikö Saga olisi voinut olla lähtökohtaisesti ja pitkäänkin nimenomaan Malmivaaran Malla.

Mikä sitten on ollut syynä ettei lopulta ollutkaan, jäänee mysteeriksi. Itse en kuitenkaan mitenkään lähtökohtaisesti oleta että siinä joku "race swap" olisi kyseessä mutta kiinnostaisi tietää että missä kohtaa suunnitelmat on muuttuneet ja miksi.

Vielä enemmän kiinnostaisi tietää että onko tuo jotenkin käsikirjoitettu sinne remedyversumiin (tms.) koska onhan tuo asia, joka ihmetyttää.

Teoriat Quantum Breakin aikamatkailun vaikutuksista olisivat minulle oikein kelpaavia selityksiä mutta sehän tuossa juuri on pöljää että monimutkaisista syy- ja seuraussuhteista ja "juonisotkuista" tunnettu Remedy ei ole tuollaista kommentoinut mitenkään. Tai sitten kukaan meistä asiaa pyörittelevistä ei vain ole sitä osannut kaivaa esille.
 
Ylös Bottom