Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Pääkaupunkiseudulla töitä tekevänä täytyy kiittää onneani, että voin tehdä noin 95% etätöitä. Se julkisilla liikkuminen ja noin 2 tunnin tuhlaaminen per päivä työmatkoihin on ihan perseestä. Kesällä pääsee onneksi pyörällä, kun toimistolla silloin tällöin täytyy käydä, mutta muuten etätöiden tarjoama ajansäästö ja julkisen liikenteen välttäminen on todella jees.Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa". Itse optimoin niin, että työskentelen lähellä kotiani aina kuin vain mahdollista. Alle puolen tunnin yhdensuuntainen työmatka vaatii jo aika paljon tuuria tai muuttamista. Ei tule kyllä vapaa-ajalla mieleenkään yleensä lähteä jonnekin matkustelemaan. Ainoa hauska liikkumismuoto on kävely, jota tulee tehtyä ihan ilman muuta tarkoitustakin. On siis jossain määrin mielekästä kävellä kauppaan, koska saa samalla liikuntaa, eli koko homma ei mene miinuksen puolelle. Jos kävelee lähikauppaan ja saa siinä 20-30 minuuttia liikuntaa, se on tavallaan tuplasti hyödyllistä, kun saa samalla ostettua välttämättömät elintarvikkeet. Kaikki asiat, mistä saa kertoimen hyötyyn, on aina innostavia. Jos on kolme eri syytä tehdä jotain asiaa, siinä tavallaan saisi jo kolminkertaisen hyödyn ajalliselle investoinnille. Lähijunassa matkustamisessa hyöty on melkeimpä negatiivinen, koska sen synnyttämät negatiiviset tuntemukset ohittavat paikasta toiseen siirtymisestä saatavat hyödyt helposti. Harmi, että sinne on kuitenkin eri syistä mentävä. Inhoan oikeastaan kaikkia liikummisvälineitä, joissa ollaan suljetussa tilassa. Pahin on ehkä lentokone, koska siellä suljetun paikan kammo on tuskallista, kun ei ole edes teoreettista poispääsykeinoa ilman laskuvarjoa. Jos saisin valita liikkuisin vain mönkijällä, prätkällä, moottorikelkalla, polkupyörällä, veneellä tai kävellen. Veneen pitää olla kuitenkin sellainen, jota saa itse ohjata. Avoautoa tai traktoria voisin harkita. Molemmista on kuitenkin aika vähän kokemuksia.
Autoilusta sen sijaan tykkään. No siis sen verran kun siitä nyt voi tykätä. Pääsee kuitenkin oman aikataulun mukaisesti paikkaan kuin paikkaan - niin sanotusti ovelta ovelle.
Pidemmät työmatkat tai hupimatkat sen sijaan eivät tunnu niin pahalta. Silloin se ajan tuhlaus ei ainakaan omassa päässä käänny samalla tavalla tuhlaamiseksi kuin perusarjen tympeä työmatka. Jos siis tiedän että olen reissussa vaikka kolme päivää.