Joo pidän kyllä tosi paljon pelin visuaalisesta tyylistä ja tunnelmasta, mutta on Hollow Knightissa paljon muutakin, joka tekee tästä mulle parhaan metroidvanian.
Yksi iso plussa Hollow Knightissa on, miten epälineaarinen peli on. Monet metroidvaniatkin on loppujen lopuksi melko tylsän lineaarista reitiltään (esim. Orit ja Metroid Dread oli itselle tällaisia), mutta Hollow Knightissa ihan alun jälkeen voi omien päätöksien seuraksena kiertää maailman hyvinkin eri reittejä. Omat kaksi läpipeluuta eteni täysin eri reittejä maailman ympäri, vaikka loppujenlopuksi molemmilla läpipeluukerroilla tuli tutkittua maailma hyvinkin tarkkaan.
Pidän myös todella paljon Hollow Knightin monipuolisista ja osittain myös tosi haastavista pomoista. Taistelu on ylipäätänsä hauskaa ja muuttuu yhä vaan kiinnostavammaksi, kun pelin edetessä kyvyt lisääntyvät.
Ja onhan tässä myös liikkuminen tosi miellyttävää ja huikeaa tuntea, kun siinä kehittyy kokoajan paremmaksi. Kun tokalla läpipeluulla piiiitkän yrittämisen jälkeen vihdoin läpäisin Path of pain:in, niin fiilis oli ihan mieletön. Tunsi oikeasti saaneensa pelin mekaniikat haltuun.
Ja ehkä tärkeintä: Haasteesta huolimatta peli tuntui kuitenkin aina reilulta ja kuolemat sekä pomoissa että kentissä liikkuessa oli täysin omaa syytä. Tiesi että kunhan vaan kehittyy paremmaksi, niin haasteen suoritus on aina kyllä mahdollinen.