Ikarugaa ilotikulla~

[Spoon]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Tässä on jonkun kääntämät Ikargan "juoni"selostukset:

Alku:
"I am not alive, thus I can't die.
I won't give up even if my Ideal isn't fulfilled.
My will, just as my regrets, won't ever end"

Chapter 1 - Ideal:
"Alas, the Ikaruga departs.
What could make those people move,
Who were secluded against their will?
This is probably none other than
The very basic will to live"

Chapter 2 - Trial:
"The more stubborn your own will is,
The more Trials you will be blessed with.
Of course, if you can avoid the Trials before your eyes,
It is also possible for you to flee them.
But the real purpose of a Trial
Is to make your soul stronger."

Chapter 3 - Faith:
"In this world there is nothing absolute,
One may someday feel unsure
And sometimes even feel lost.
In order to overcome this
One must have a strong Faith
And know how to take action."

Chapter 4 - Reality
"And then Reality reared it's ugly head.
What did you seek...
What did you see...
What did you hear...
What did you think...
What did you do..."

Final Chapter - Metempsychosis
"And then the Karma will go back
To the will it belonged to before,
And will shake awake the First One,
The first conscious being still present
At the deepest corner of one's memories.
And so, the Ikaruga departs..."

"I am the One who allows you to live.
I told you to seek to walk down the right path...
Are you telling me you don't understand this?"

"You can't feel what you see...
But you can feel what you don't see.
Is that what you're trying to tell me?"

"You are aware of this, too, aren't you?
Until the very end of Time, you won't ever escape this Metempsychosis"

 

[Naaahu]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Kumpiko noista nyt on parempi, horin digipad vai arcade stick?
Tuon ylistyksen jälkeen ajattelin hommata pelin ja jonkun kunnon ohjaimen mukaan. Ja jenkki versioko on parempi? Toiminee freeloaderilla?

 

[Orin]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Osta jenkkiversio. Toimii freeloaderin kanssa. Osta myös arcade-stick, se on useimpien mielestä paras tähän peliin.

 

[Hex]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Kumpiko noista nyt on parempi, horin digipad vai arcade stick?
Tuon ylistyksen jälkeen ajattelin hommata pelin ja jonkun kunnon ohjaimen mukaan. Ja jenkki versioko on parempi? Toiminee freeloaderilla?

Varmasti löytyy mielipiteitä molempaan suuntaan. Arcade-tikku on tietysti lähinnä alkuperäistä peliautomaattia. Toisaalta olen nähnyt perusteluja, että digi-padilla tarvittava liike on pienempi ja siten reaktiot ehkä nopeampia. Tiedä sitten miten käytännössä, itse pelaan räiskintöjä tikulla jos vain mahdollista. Hintaero digipadilla ja tikulla on aika suuri ja Cubella ei ole paljoa pelejä, joista arcade-tikusta olisi selvää hyötyä, joten voi olla, että tikun hankinta ei ole kannattavaa. Arcade-tikku tuo suurimman hyödyn mätkinnöissä.

 

[Orin]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Itse asiassa arcade-stick toimii aika monessakin cube-pelissä toisin kuin Horin digipad, joka toimii vain muutamissa peleissä (arcade-stickissä saa analogisen moodin päälle). Hintaa on Horilla hieman enemmän kuin tuolla Logitechin tikulla. Itse olen pelannut molemmilla, mutta en osaa sanoa kumpi on parempi. Digipadissa luonnollisesti nappien etäisyys toisistaan on pienempi kuin arcade-stickissä. Arcade-stickin näppäimet ovat suuret ja hyvin aseteltu, ja tikku reagoi todella hyvin. Tikulla pääsee IMO parempaan tunnelmaan, tosin sillä esim. neljännen tason vastus tuntuu aika mahdottomalta. Osta se, joka enemmän miellyttää. Joka tapauksessa muuhun älä tyydy kuin noihin kahteen vaihtoehtoon.

 

[Artificial]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Itse taidan jättää Horin Digipadin väliin - ainakin toistaiseksi - sillä Arcade-tikulla ei vain pääse siihen oikeaan tunnelmaan, sillä myös onnistuu paremmin ( ainakin omassa tapauksessani, mikä tuli pienoisena yllätyksenä ). Ehkäpä se on juuri se niinsanottu "tunnelmaan pääseminen" mikä nostaa keskittymiskyvyn aivan uudelle tasolle.

Rapuparvi , I hear ya Kyllä vaikeiden kohtien hiominen, jatkuva hikinen harjoittelu, käy myös allekirjoittaneen hermoille. Välillä se tuntuu pakkopullalta ja varsinkin silloin, kun ei yksinkertaisesti onnistu parantamaan harjoittelemaansa kohtaa tuntienkaan jälkeen, on hiusten lähtö lähellä. Mutta Ikarugan kauneus piilee siinä euforian hyökyaallossa, mikä vapautuu sen jälkeen, kun olet vihdoin oppinut hallitsemaan vaikean chapterin alusta loppuun suhteellisen vaivatta ja hyvin.

Spoon , kiitoksia käännöksestä. Erittäin mielenkiintoista tekstiä kaikenkaikkiaan

 

[Ghegs]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Heh, mulla oli mielessä juuri se mikä rapuparvellakin; Kun Ikarugassa joka peli on tismalleen samanlainen (paitsi bonusrivit, tietysti), niin se vaatii liikaa pikselin-täydellistä liikettä ja ajoitusta. Vrt. Shiki2 jossa täytyy aina vähän improvisoida. Jälkimmäinen vaan tuntuu paljon vähemmän turhauttavalta. Tosin sitäkään en ole pelannut 1CC:n jälkeen.

Psyvariar(it) olisi myös hyvä vaihtoehto pistemetsästyspelille, mutta siinä taas ärsyttävät muut asiat (buzz gauge on vähän hämärä, pomoja maidotetaan ("milking") jopa 10 minuuttia...). PS2:n Psyvariar 2 on silti ennakkotilattu.

Outoa kyllä, eniten aikaa pisteenmetsästykseen olen viettänyt PCE:n Soldier Bladen 2-min modessa. Ja siitä kun taas ei ole pahemmin kilpailua niin motivaatio on vähän niin ja näin.

Mitä ohjaimiin tulee, parhaan tuloksen saa yleensä sillä mihin on tottunut. Tästä syystä mun kaikki kolme konsolia (+ PC) tottelevat Dual Shockia.

 

[rapuparvi]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Pelasin tänään ikarugaa. kunnolla(keskittyneesti). eka kertaa kuukausiin(?). paransin taas omaa ennätystäni, tällä kertaa 5.5 miljoonaan. edelleen pääsin kolmoskenttään. siinä tapoin itseni huolimattomuuttani. taas kerran siksi, kun en malttanut pitää näppejäni erossa chaineista, joista minulla ei ole mitään kokemusta, miten ne saisi(3-1:n labyrintti).
ykköschapteria harjoittelin jonkin aikaa, niin että nyt toi 1-3 tuottaa joka kerta sen 31 chainia(aiemmin se oli vähän niin ja näin, joskus tuli ja joskus ei. tämän aamun harjoittelun sato oli se, että nyt tiedän miksi. siitä taas seuraa se, että hommasta lähti tuurius pois).
myös 1-4 ilostutti(minun suosikkiosioni ykköskentässä). en saanut mitään uutta taktiikkaa sovellettua niin, että chainit olisivat katkeamatta siinä lisääntyneet. rikoin kuitenkin rutiineja, ja keräilin chaineja aivan eri tavoin, kuin aiemmin. se piristi huomattavasti ja teki 1-4:sta vielä kotoisamman.
kakkoskenttää en sinänsä harjoitellut, pelailin vaan. kuitenkin samaan tapaan dynaamisesti, rutiinejani rikkoen, kuin tota 1-4:sta. siitä oli seurauksena se, että pelaaminen oli mielekkäämpää kuin yleensä. sain aivoilleni jotain tekemistä ja totutin itseäni taktiikoihin, jotka kunnolla pelattuna tuottavat vielä paljon iloa ja pisteitä.
olen tosi tyytyväinen siihen, että 2-2 alun sykkyröivät katkarapuparvet menevät nykyään varsin mainiosti. 3/5 kerroilla homma hoituu täydellisesti. erityisen mukavaa oli se, että tänään nuo onnistuivat melkeinpä joka kerralla.
laatikkokohdan taktiikka alkaa hioutua. ilman videoita menee kyl useimmiten muutamia pelikertoja, ennenkuin taktiikka alkaa edes hahmottua ja vielä useampi ennenkuin todella pääsee käytännössäkin kohtaukseen mukaan niin, että se alkaa sujua. tämä hidas aukeaminen antaa kuitenkin mielestäni paljon paremman nautinnon, kuin videoiden pohjalta pelaaminen. on jotenkin ihanan oivaltava tunne, kun "avaa" itse nuo kohtaukset. lisäksi niistä löytyy jatkuvasti jotain kiehtovaa, koska se avautuminen on sen verran hidastempoista, monen pelikerran kautta tapahtuvaa.
ihan kohta pääsen neloskenttään. jos en ahnehtisi 3-1:n labyrintissä, häämöttäisi nelonen jo ihan oikeasti horisontissa. 3-2 sujuu varsin mallikkaasti. se on kiva kenttä. kolmosen pomo ahdistaa mua kyl vieläkin vähän, se on jotenkin niin ei-mun-luontainen-juttu. pitkäjänteisyyttä ja tarkkuutta vaativaa. jos pääsisin tämän henkisen muurin yli, se menisi varmaan heti.

pääsin taas siihen moodiin, jossa peli kolahti taas pirun kovaa, huh! se itsetuntobuusti on aivan järkyttävä, joka tulee kun oppii jonkun vaikean oloisen kohdan niin, että ensinnäkin saa sen chainitettua(tämä ominaisuus on minun kokemusten mukaan läsnä kaikissa shoottereissa, pelistä riippuen omanlaisesti sovellettuna toki). melkeinpä parasta on kuitenkin se, kun kohta muuttuu rennoksi. se tapahtuu, kun oppii tietämään mistä on kyse - miksi joskus onnistuu ja joskus ei. silloin peli kulkee kitkatta(huom. ei välttämättä täydellisesti tai edes hyvin käytännön tasolla).

aluksi pelailin nintendon omalla ohjaimella, hetken kuluttua vaihdoin horin padiin. homma on mun kokemusten mukaan niin, että nintendon oma padi tuntuu paljon mielekkäämmältä(tatin avulla aluksen liikuttelu on tosi sulavaista ja silavaista). nopeat, minimalistiset liikkeet eivät kuitenkaan onnistu ja niinpä tutkimusmatkoillani 1-4:n chaineihin huomasin taas kerran, että "ei tällä voi pelata!". nintendon oma padi ei integroidu hermostoon täydellisesti, luovilla tutkimusretkillä(joissa ei entuudestaan tiedä miten tulee reagoida) sille joutuu uhraamaan tietoisia ajatuksia: onko tatti tarpeeksi tarkka liikkeelle, joka pitäisi toteuttaa seuraavan puolen sekunnin aikana.
horin padilla liikkuminen ei tunnu niin juhlalta, mutta se sopii pikkutarkkaan näpräykseen paremmin. lisäksi liikkumisen vaivalloisuus(etenkin viistottain liikkuminen vaatii sen,että painaa ohjainta "liioitellun" voimakkaasti. mikäli siis haluaa olla _varma_ että ohjain reagoi. rento painallus on useammin kuin kerran johtanut siihen, että shinra(?) onkin lähtenyt ylöspäin tai oikealle) aiheuttaa sen, että turha liikkuminen poistuu. horin padilla tuppaa liikkumaan useimmiten pysty- ja vaakasuunnissa ja ammusten väistely(esim. 2-1) muuttuu huomattavasti helpommaksi. yksinkertaisemmat liikesarjat auttavat kai aivoja laskemaan paremmin nuo väisteltävien ammusten liikkeet suhteessa aluksen liikkeisiin tjsp.

kertoilkaa tekin etenemisestä. ainakin itse saan kovasti nautintoa, kun voi vaahdota omista touhuistaan muille. se kiihottaa pelaamaankin enemmän.
mitä taas toisten kertomusten lukemiseen tulee, niin jostain kumman syystä sekin on nautinnollista. oi ihmisyys

 

[Naaahu]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Taidan pelata dreamcast versiota näin aluksi, joka löytyy pelaamattomana hyllystä.. tai lainaan kaverilta Cuben PAL version. Jos peli kolahtaa niin sitten USA-peli ja ilotikku tilaukseen.

 

[Orin]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

On varmaan jo kovin selväksi tullutki, että Ikaruga on minulle jotain aivan muuta kuin pelkkä peli. Ikaruga on muuttanut elämääni ja suhtautumistani asioihin. Se on muuttanut tyyliäni - niin fyysisesti kuin ajatuksenkin tasolla -, käsitystäni kauneudesta (kauneusihannetta siis), sekä käsitystäni pelaamisesta. Ikarugassa musiikki, kuviot, värit ja vihollisten liikehdintä sekä kuviot luovat hypnoottisen tilan. Tuossa tilassa tunnet olevasi itse aluksen sisällä, Ikarugan, tuon viimeisen toivon (Kagarin Ginkei-fighterin lisäksi) kuljettaja. Sankarimainen musiikki vaihtelee juuri oikeaan aikaan luoden tavoitteelle tärkeän tunnelman. Ah, sitä euforian tunnetta, kun onnistut. Yhtään valehtelematta voin sanoa, että se tunne vapauttaa suuret määrät adrenaliinia, nostattaa pulssin korkealle ja laittaa kehon tärisemään. Harvoin tuollaista enää peleissä tapaa. Voisin jatkaa, ja jatkankin - tosin en nyt - ylistyslauluani Ikarusta loputtomiin... Pelin kimppuun siis ->

 

[Artificial]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Ja juuri nuo Orinin mainitsemat asiat nostavat Ikarugan muiden shoottereiden yläpuolelle, olivat ne muut shootterit sitten kuinka omaperäisiä tahansa. Ikaruga on hypnoottinen - hypnoottisempi kuin yksikään pelaamani shootteri. Ikaruga inspiroi minua myös taiteellisesti, ja siihen ovat pystyneet sitä ennen vain Final Fantasyt. Ja kun sitä pelatessa vielä tulee sopivasti japani-henkinen fiilis, niin olisi sitä jo vähemmästäkin hymy herkässä

 

[rapuparvi]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

ymmärrän hyvin, mitä tarkoitatte. olen itse selittänyt useammallekin ihmiselle ikarugasta, että se ei ole pelkkä peli vaan enemmänkin uskonnollinen kokemus. se viittaa arvoihin, jotka nauttivat vuosisatojen taakse ulottuvaa hehkutusta: nöyryyttä, itsensä voittamista, sankariutta. siinä on hirveän tervehenkiset ja syvälliset arvot, joihin viitataan käyttäen jylhää symboliikkaa: mustaa ja valkoista. kun tällainen syvällisyyksiin viittailu yhdistetään apokalyptiseen ja hyvin abstraktiin miljööseen, on kokemus hyvin ainutlaatuinen.
tämän lisäksi toteutus on moitteetonta. ilman tätä uskonnollista luonnettakin ikaruga nousisi kaikkien aikojen täydellisimpien pelien joukkoon.

tästä kaikesta huolimatta en koe millään lailla mielekkääksi nostaa ikarugaa muiden yläpuolelle. tuntuu melkein pahalta, kun ikarugaa hehkutetaan jonakin muuna, kuin pelinä.
kaikki hehkutukset jotenkin loukkaavat ikarugan edustamia arvoja, joissa piilee ikarugan salaisuus, sillä ikarugan ylipelillinen hehkutus tapahtuu niiden arvojen kustannuksella. kyllä, ikarugaa voi minusta hehkuttaa pelinä ihan helvetisti, se on totta vie jotakin suurta. sen sijaan se, mikä ikarugakokemuksesta tekee todella upean, on juuri ne suuret tervehenkiset arvot. tämä ei ole ikarugan itsensä ansiota sinänsä: ikaruga on ainoastaan neutraali työkalu näiden ajattomien yleismaailmallisten arvojen välittämiseen.
en hehkuta täydellisesti hommansa hoitavaa kännykkää(jollaista en btw ole vielä kohdannut. täydellisyys herättää minussa vain hiljaista, harrasta tyytyväisyyttä: näin sen pitäisi olla. ei enempää, ei vähempää.
en myöskään halua nostaa ikarugaa arvotaustojensa takia muita ylemmäs, välttämättä. koska en ole pelannut psyvariareja tai muita legendaarisia shoottereita, en tiedä miten hyviä ne ovat ja joudun perustamaan olettamukseni shikigamiin ja ikarugaan.

shikigami taas ei viittaa tuollaisiin syvällisiin ja yleismaailmallisiin arvoihin. sen sijaan shikigami kertoo täysin sekopäisen tarinan. ikaruga on kylänvanhin, jota kuunnellaan. shikigami on narri, jonka kujeissa kuitenkin piilee yllättäviä syvällisyyksiä, joihin viisaiden olisi syytä kiinnittää huomiota.
miksi kummankaan pitäisi olla toista parempi?
ehkä muut legendashootterit eivät oikeasti toimi niin hyvin: jos vaikkapa psyvariar on nerokas pelimekaniikka & kaunis avaruusooppera, mutta ilman minkäänlaista omaa arvoedustusta ja nojaa pinnallisesti "taistele yksin ylivoimaista vihollista vastaan"-kliseeseen, kuin lapsi matkien aikuisia kopioinnin itsensä vuoksi... no, sitten kyllä allekirjoitan sen, että ikaruga nousee näiden yläpuolelle.

mitä taas tulee ikarugan kohottamiseen muiden yläpuolelle pelimekaanisten ansioiden nojalla... no, siitäkään en oikein tykkää enää, kun koin shikigamin. se on täysin erilainen kokemus, mutta pelillisesti yhtä mielenkiintoinen. sen kyllä myönnän, että ei se tunnu yhtä huolitellulta ja loppuunsa hiotulta: maisemat ovat suhteellisen mitäänsanomattomia, kentät muistuttavat toisiaan enemmän kuin ikarugassa jne. toisaalta niiden ei mitään muuta tarvitsekaan olla(tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sekoilu[kenttäsuunnittelussa ja yleensäkin] potenssiin 5 tekisi shikigamista vieläkin hienomman kokemuksen), sillä shikigami kertoo jonkun tosi sairaan tarinan, jonka tapahtumapaikkoina nämä sen kummemmin romantiikkaa sisältämättömät mestat ovat.
shikigamin vihollisissa sen sijaan on syvällisyyttä. etenkin bossit ovat melko luovia. siinä missä ikaruga viittaa ns. ikuisiin arvoihin, shikigami viittaa modernin pelikulttuurin muihin peleihin ja nostalgia-arvoihin: 1-1:n pomo on _hyvin_ samantyyppinen kuin ikarugan ekan kentän pomo. 2-1:ssä juuri ennen pomoa tulevat viholliset taas ovat hyvin steampunkhenkisiä kaksitasokoneita, jotka yhdistettynä taustamaisemiin tuovat mieleen commodoreajan maailmansotashootterit.
tää on tietysti perspektiivikysymys: joku voi kokea ton kopioinniksi, joku taas kujeilevaksi tajunnanvirtailuksi joka lypsää syvällisyyttä muista peleistä. mä koen ton jälkimmäisen(en tietenkään aina, on päiviä jolloin tuo inhottaa mua siinä, missä mario 64:n ja sunshinen väliset erot inhottavat mua ja tuntuvat rahastukselta. useimmiten kuitenin ymmärrän ja hyväksyn, että tällainen hiominen loppupeleissä on hyvästä)

ghegs, oletko päässyt ikarugan yhdellä krediitillä läpi? entä chainitteletko _yhtään_? mä oon huomannut, että chainit on siisteintä just, jos ne on(kuten shoottereissa nää pistekeräilyt aina) sivuroolissa. jotain, jonka avulla tappaa aikaa ja jossa kehittyä, kun kenttä jo muuten tuntuu tylsältä. objektiivisesta luonteestaan johtuen tämäkin ilo saattaa kyllä loppua joskus(kun osaa kaikki chainit täydellisesti, voi tylsistyä... siihen pisteeseen on kyllä aika pitkä matka .
koska nyt käytän 1-3:ssa ja 1-4:ssa pikkutarkkoja strategioita, kenttä ei ole enää tylsä. sitä tosiaan valmistautuu niissä tylsissä kohdissa henkisesti noita koitoksia varten, jotka vaativat hurjaa tarkkuutta jne.
tietysti ihan ensiksi kannattaa kysyä itseltään: maksoin ikarugasta, haluanko minä nyt opetella nauttimaan ikarugasta ja käyttää siihen aikaa, vai jätänkö vain hyllyyn lojumaan. jos vastaus on varovainen "nooo, oishan siihen kyl hieno päästä ineen", niin ainakin itsellä on toiminut mantra "ellen saa ekassa kentässä 120 chainia olen aivovammainen, ellen saa ekassa kentässä 120 chainia olen aivovammainen". tolla piiskaan itseni aina pelaamaan turhauttavat kohdat.
toisaalta, kuten jo aiemmissa viesteissä sanoin, parasta on kun ei edes yritä hypätä helposta taktiikasta vaikeaan. käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei käytä conquest modea. kun pelaa kenttiä vain kokonaisuuksina, ei sitä rupea ees vääntämään mitään yksittäistä kohtaa niin, että "nyt tää heti täydelliseks". esim. 1-3:n on todella rasittava opetella tyhjän päältä niin, että onnistuu saamaan joka kerta 33 chainia. se pilaa peliä. sen sijaan, kun opettelee ensin 28 chainin taktiikan ja sitten 31 chainin taktiikan, käy opettelu todella kivuttomasti. tämä myös säästää tosi paljon aikaa, olen huomannut. jos kylmiltään yrittää hioo jonkun kohdan täydelliseksi, siihen uppoaa tuntikausia conquestaamista, eikä silti onnistu varmaan ekalta istumalta varmasti ja täydellisesti. se rupeaa tosissaan vituttamaan. siinä menee arvomaailmatkin sekaisin: ikaruga ei ole enää sellainen hieno kokemus, vaan siihen turtuu täysin.
tällainen 30 sekunnin pätkän hiominen tunti toisensa jälkeen toimii siis kuin pakkoruotsi: oppii jotenkuten, mut vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja energiaa kuin kieli, jota opiskelee ominpäin, pikkuhiljaa, motivoituneena. lisäksi oppiminen ei ole enää hauskaa.

astro boy: tetsu wan atomiin(ameriikassa ilmeisesti omega factor) kannattaa tutustua. se on hyvin ikarugan tyyppinen, täydellinen mutta täysin erilainen peli. se ei käytä ponnahdusalustana noita ajattomia arvoja, eikä klassista mustavalkoityylikkyyttä(puhumattakaan värien symbolisista arvoista), eikä synkkyyttä. silti se tuntuu yhtä raikkaalta ja upealta. peliä ei kuitenkaan voi loputtomiin pelata, sillä mitään koukuttavaa pistesysteemiä siinä ei ole. kantsii kuitenkin tutustua, jos treasuresta tykkää.
mistä puheenollen, advance guardian heroes ilmestyy tässä kuussa. ainut peli vuosikausiin, joka on saanut vatsani kiemurtelemaan odotuksesta

loppuun jännittävä linkki:
http://www.the-magicbox.com/0409/game090304c.shtml

insertcreditin uutisessa oli lisäksi tällainen kiehtova tieto: "Taito has announced their partners list as well - a very shooty bunch, this one: Arc System Works, Success, Treasure, X Nauts, Skonoc, Cave, Psikyo, Warashi, Seibu Kaihatsu, Eolith, Takumi, Alfa System and MOSS."

käsittääkseni tämä ei kuitenkaan liity shiki III:n, vaan on vain tuollainen yleinen kumppanuusjulistus?

konsolifin saisi pistää sivuilleen donate-nappulan ja lahjoitusrahoilla ostaa ikarugan arcadeversion jonnekin nököttämään. siitä sitten laajennettais yhteisrahoituksen turvin tota oikein suureksi pelihalliksi. se ois ihkuu :>

 

[Knight]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Ikaruga on peli.

 

[Artificial]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Ikaruga on peli.

Ikaruga on elämäntapa.

Tai ainakin maailman parhaimmille pelaajille

 

[Ghegs]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

ghegs, oletko päässyt ikarugan yhdellä krediitillä läpi? entä chainitteletko _yhtään_?

En ole, Chapter 4:seen pääsen yhdellä kredulla, jos on hyvä päivä. Chainittelen "vähän" eli käytännössä 1-1:sen kokonaan (22 vai 23 chainia, enmäämuista), sitten vähän aikaa 1-2:sta kunnes mokaan. Paras tulos Ch. 1:sta taitaa olla 54 chainia. Muista Chaptereista ei kannata puhua.

Tuossa joku päivä kun peliä taas kokeilin, niin alus tuntui aivan jumalattoman hitaalta. Saattaapi johtua siitä että olen tottunut pelaamaan 60hz:issä. Heräsi ajatus josko hankkisi USA-'rugan ja Freeloaderin...

Muttajoo, jos peliä vaan aluksi pelaisi ilman chainittelyä, siitä voisi nauttia enemmän. Antaa niiden chainien tulla myöhemmin...

 

[nallet]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Olen jo pitempään suunnitellut tuon X-arcade Two Player versionin ostamista. Siinä siivellä olisi mukava kyllä ostaa myös Ikaruga. Itse en ole päässyt vielä edes pelaamaan tätä peliä erikoisemmin, vähän vain kokeilemaan.

Tarkotus tämäkin olisi kyllä saada kokoelmiin ennen kuin historia korjaa satoaan ja peliä ei enään mistään saa.

Mutta eipä siitä enempää, elikkäs itselläni olisi tarkotus X-Arcadella paahtaa tätäkin sitten menemään.

 

[Hex]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Olen jo pitempään suunnitellut tuon X-arcade Two Player versionin ostamista. Siinä siivellä olisi mukava kyllä ostaa myös Ikaruga. Itse en ole päässyt vielä edes pelaamaan tätä peliä erikoisemmin, vähän vain kokeilemaan.

Tarkotus tämäkin olisi kyllä saada kokoelmiin ennen kuin historia korjaa satoaan ja peliä ei enään mistään saa.

Mutta eipä siitä enempää, elikkäs itselläni olisi tarkotus X-Arcadella paahtaa tätäkin sitten menemään.

Oletko muuten tutustunut Horin tikkuihin? Minusta X-Arcaden jenkkityylinen tikku ja koverat napit häviävät selvästi japsitikun pallolle ja kuperille napeilla. Lisäksi X-Arcadessa on tyhmästi laitettu napit suoriin riveihin.

 

[nallet]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

En ole tutustunut, voisinkin heti pyörähtää interjetin aalloilla katselemassa joskos löytäisin infoa kyseisistä tikuista. Urlia saa myös laittaa. Kiitoksia.

EDIT #1:
Tuintuikin heti löytyvän, tällainen tikku siis kyseessä?

Ei kyllä edes mikään hinnalla pilattu peto. Nuita voisi kaksin kipalein ihan mielellään ottaa...

Katsellaan.

 

[tuhnu]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

Tuintuikin heti löytyvän, tällainen tikku siis kyseessä?

Noita tilasin Play-asiasta juuri kaksi kappaletta. Ne ovat kuitenkin PS2:lle, Cubelle on olemassa oikestaan vain yksi varteenotettava vaihtoehto:

http://www.lik-sang.com/info.php?category=75&products_id=2839&

 

[Hex]

Vastaus: Ikarugaa ilotikulla~

En ole tutustunut, voisinkin heti pyörähtää interjetin aalloilla katselemassa joskos löytäisin infoa kyseisistä tikuista. Urlia saa myös laittaa. Kiitoksia.

EDIT #1:
Tuintuikin heti löytyvän, tällainen tikku siis kyseessä?

Tämä taitaa olla paras Hori. Itse olen pitänyt ja se näyttääkin pirun hienolta (tarkempi kuva). Horin Soul Calibur -tikkua on myös kehuttu ja tuo mainitsemasi on kai hyvin samanlainen. Ero tuon suurimman mallin ja muiden välillä on lähinnä painossa, napit ja tikku ovat hyvin samanlaisia.

Minulla ei ole tarpeeksi kokemusta eri tikuista, että pystyisin antamaan tarkkoja neuvoja, mutta olen seurannut nettikeskusteluja aiheesta. HC-mättöpelaajat taitavat olla kaikkein vaativin porukka ohjainten suhteen. Heidän piirissään X-Arcade ei saa juurikaan kannatusta, vaan suosiossa ovat mm. Horit ja itse rakennetut ohjaimet.