Nyt on vihdoin saatu tämäkin alulle. Alustana PS5 Pro ja ensimmäisenä olin kyllä aika vaikuttunut siitä miten hyvältä peli näyttää vaikka se myös pyörii todella sulavasti. Onko tämä yhtä toimiva normi-pleikkarilla ja Series X:lläkin?
Toisaalta sitten taas alun viidakon suhteen tuli aika äkkiä selväksi että erittäin rajatussa putkessahan siinä mennään, joten osansa on varmasti pelimaailman rajauksella.
Varsinainen ensimmäinen kenttä toi heti mieleen Dishonoredin. Tosin rajallisempana versiona, sillä onhan Dishonoredissa vielä monta pykälää laajemmat kentät ja mahdollisuudet etenemiseen. Indyssä oli enemmänkin mausteita Dishonoredin maailmasta ja peli on enemmänkin metroidvaniaa, jossa eri asioiden kautta saa auki reittejä aiempiin paikkoihin tai paikoista toisiin. Mukavan monipuolista joka tapauksessa vaikka skaala tuntuukin ensimmäisen alueen perusteella olevan melko tiivis.
Taistelu on hauskaa, kuten on todettukin. Samoin huvitti jo ekassa hiippailussa se, miten lasipullon rikkoutuminen fasistin päähän ja tämän kaatuessa hajottaman puisen laatikon ääni eivät kumpikaan herättäneet mitään tuntemuksia suunnilleen viiden metrin päässä kävelevän kaverinsa mielessä. No jaa, kaikkea ei voi saada, ei tämä varmaan mitään Hitmania ole tarkoitus ollakaan. Yritin myös heitellä koirapartiota jollain työkalulla mutta parin metrin päähän naaman eteen heitetty tavara ei näitä kiinnostanut pätkääkään. Ok, näillä mennään. Askel-äänien perään tyypit kuitenkin tuntuvat erittäin persoja olevan.
Kentistä löytyvä kama on myös ollut mukavasti pelin maailmaan liittyvää ja ilmeisen vaihtelevaa mutta jollain tapaa se alkoi jo nyt etukäteen väsyttää: "pitääkö" tässä taas kerätä jotain lippulappuja ja nuohota joka paikka vain niiden takia? Ihan eri asia taas oli ensimmäinen mysteeri, jota selvittää, sillä sellaiseen liittyvä löydettävä kama on taas todella mieluista. Sinänsä melko outo tämä väsymys-reaktioni koska esimerkiksi aiemmin mainitussa Dishonoredissa luin ihan mielelläni maailmaa avaavat lappuset. Tosin siinä niissä oli hyvin tasaiseen tahtiin pelimaailmasta vinkkejä antavia asioita, joten ne ehkä menevät jopa enemmän tuohon mysteeri-tehtävän kategoriaan.
Olenkin vielä vähän kahden vaiheilla onko keräiltävät mutta maailmaa enemmän avaavat asiat juuri tässä pelissä lopulta enemmän hyvä vaiko huono asia.
Mitä Indiana Jonesiin tulee, niin tämähän on täyttä asiaa. Ääninäyttely (ja toki myös visuaalinen puoli) siihen liittyen meni läpi heti alusta lähtien mutta iskostui kunnolla vasta kun pääsin ensimmäisen lentovälikuvan jälkeisen kentän loppupäähän ja muistin, ettei tässä ole nyt Harrison itse puhumassa. Jos sitä ei tietäisi, niin sitä ei välttämättä tajuaisi ollenkaan, sillä niin hyvin tuo toimii. En ihmettele että Ford itsekin taisi olla kehunut suoritusta.
Tuli myös kova into katsoa alkuperäiset leffat uusiksi. Ne olen tainnut katsoa viimeksi joskus 10–15-vuotiaana, joten näin vanhemmalla iällä niistä voisi saada jotain enemmänkin irti. Nyt kuitenkin pelaillaan ensin.
Toisaalta sitten taas alun viidakon suhteen tuli aika äkkiä selväksi että erittäin rajatussa putkessahan siinä mennään, joten osansa on varmasti pelimaailman rajauksella.
Varsinainen ensimmäinen kenttä toi heti mieleen Dishonoredin. Tosin rajallisempana versiona, sillä onhan Dishonoredissa vielä monta pykälää laajemmat kentät ja mahdollisuudet etenemiseen. Indyssä oli enemmänkin mausteita Dishonoredin maailmasta ja peli on enemmänkin metroidvaniaa, jossa eri asioiden kautta saa auki reittejä aiempiin paikkoihin tai paikoista toisiin. Mukavan monipuolista joka tapauksessa vaikka skaala tuntuukin ensimmäisen alueen perusteella olevan melko tiivis.
Taistelu on hauskaa, kuten on todettukin. Samoin huvitti jo ekassa hiippailussa se, miten lasipullon rikkoutuminen fasistin päähän ja tämän kaatuessa hajottaman puisen laatikon ääni eivät kumpikaan herättäneet mitään tuntemuksia suunnilleen viiden metrin päässä kävelevän kaverinsa mielessä. No jaa, kaikkea ei voi saada, ei tämä varmaan mitään Hitmania ole tarkoitus ollakaan. Yritin myös heitellä koirapartiota jollain työkalulla mutta parin metrin päähän naaman eteen heitetty tavara ei näitä kiinnostanut pätkääkään. Ok, näillä mennään. Askel-äänien perään tyypit kuitenkin tuntuvat erittäin persoja olevan.
Kentistä löytyvä kama on myös ollut mukavasti pelin maailmaan liittyvää ja ilmeisen vaihtelevaa mutta jollain tapaa se alkoi jo nyt etukäteen väsyttää: "pitääkö" tässä taas kerätä jotain lippulappuja ja nuohota joka paikka vain niiden takia? Ihan eri asia taas oli ensimmäinen mysteeri, jota selvittää, sillä sellaiseen liittyvä löydettävä kama on taas todella mieluista. Sinänsä melko outo tämä väsymys-reaktioni koska esimerkiksi aiemmin mainitussa Dishonoredissa luin ihan mielelläni maailmaa avaavat lappuset. Tosin siinä niissä oli hyvin tasaiseen tahtiin pelimaailmasta vinkkejä antavia asioita, joten ne ehkä menevät jopa enemmän tuohon mysteeri-tehtävän kategoriaan.
Olenkin vielä vähän kahden vaiheilla onko keräiltävät mutta maailmaa enemmän avaavat asiat juuri tässä pelissä lopulta enemmän hyvä vaiko huono asia.
Mitä Indiana Jonesiin tulee, niin tämähän on täyttä asiaa. Ääninäyttely (ja toki myös visuaalinen puoli) siihen liittyen meni läpi heti alusta lähtien mutta iskostui kunnolla vasta kun pääsin ensimmäisen lentovälikuvan jälkeisen kentän loppupäähän ja muistin, ettei tässä ole nyt Harrison itse puhumassa. Jos sitä ei tietäisi, niin sitä ei välttämättä tajuaisi ollenkaan, sillä niin hyvin tuo toimii. En ihmettele että Ford itsekin taisi olla kehunut suoritusta.
Tuli myös kova into katsoa alkuperäiset leffat uusiksi. Ne olen tainnut katsoa viimeksi joskus 10–15-vuotiaana, joten näin vanhemmalla iällä niistä voisi saada jotain enemmänkin irti. Nyt kuitenkin pelaillaan ensin.