Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Indiepelit yleisesti

Hetkinen mainittiinko täällä Return of the Obra Dinn?

Tutustutaas tähän uutuusteokseen heti.
 
Hetkinen mainittiinko täällä Return of the Obra Dinn?

Tutustutaas tähän uutuusteokseen heti.

Ei nyt ihan Obran nerokkuuden tasolle yllä, mutta ihan hyvä yritys. Lucas Pope myös hyväksyy.

 
The Pathless, en tiedä miten multa on tämä peli jotenki mennyt täysin ohi, abzu tekijöiltä vielä josta tykkäsin tosi paljon. Noh tarjouksesta ostin ja täytyy sanoo että tämä yltää myös sinne indiepelien kärkikastiin, peli oli äärettömän hauskaa pelata ja todella fiksuja puzzleja mutta ei tarvinnut kuitenkaan olla mikään mensan jäsen niitä tehdessää, hieman vaan ympäristöä tutkimalla alkoi äkkiä ymmärtää mitä pitää tehää ja sai tuntemaan pelaajan "kylläpä minä sitten olen fiksu miäss". Pelissä on myös ehkä pitkästä aikaa parhaimpia bossitaisteluja pitkään aikaan, sekä itse liikkuminen openworldis oli äärettömän hauskaa, kaikki loppujen lopuksi hyvin tuttua mutta silti jotenki niin uutta.

Tarina oli sitä perus monista indiepeleistä kuten flow ja journeystä tuttu "pahuus vastaan hyvyys" tai "pimeys vastaan valo" jossa sitten alueet vapautuu pahuudesta, mutta ei siinä mitään tämä kelpasi mulle. Suosittelen kovasti mikäli tämä on vielä jollain pelaamatta.
 
^täältäkin suositusta Pathlessille, jos nyt ei ihan noin varauksetonta hehkuttamista. Ei pelissä itsessään mitään vikaa ja monilta osinhan tämä parantaa Abzun ja Journeyn jäljiltä. Mutta ehkä tämä menee omaperäistä matkustusmekaniikkaa lukuunottamatta kuitenkin vähän turhankin turvallisia polkuja?
Noh, jokaisen pelin ei tarvitse mullistaa maailmaa ja pisteet kyllä siitä, että studio pyrkii aina pohtimaan näitä pelejä kiinnostavan liikkumisen kautta. Abzussa uiminen ja tässä sitten tuo jousipyssyllä ampuminen ja ilmassa liitäminen on molemmat kiinnostavia juttuja ja ehkä sillä sitten saa anteeksi sitä, että kuvasto ei ole ehkä kovin omaperäistä, jos siinäkään ei mitään vikaa ole.
 


Oho tämmöinen klassikko peli näköjään tehnyt paluun :), tähä kyllä sisältyy monia lapsuuden muistoja., onkos kukaan tätä vielä hankkinut joka on pelannut 8-bittiksellä nintendolla alkuperäistä?
 
Them's fighting herds sai viimeinkin konsoli julkaisun (ps4, switch, xbox one 20e)
Kyseessä on siis alunperin my little pony fani pelinä alkanut fighting is magic josta kertoo myös kehittäjän nimi mane 6.
Jostain kumman syystä hasbro ei kuitenkaan tykännyt ideasta jossa ponit mätkii toisiaan joten peli muutettiin toiseen muotoon.
Toki siellä on edelleen mukana hahmoja joiden tyylin sarjan fanit tunnistaa, mutta enimmäkseen kaikki on uutta.
Mukana on tarina moodia ja muuta vastaavaa ja mitä nyt muutaman arvostelun katsoin pc versiosta aikoinaan niin kyseessä on ihan oikeasti hyvä tappelupeli jos visuaalinen tyyli vaan miellyttää.



Vertailuna video siitä orkkis versiosta silloin kun se oli vielä kehityksessä.

 
Heavenly Bodies joka on tämän kuun yksi ilmainen plussa peli. Pelissä ohjaat astronauttia "ragdoll" fysiikoilla, alkuun on tosi vaikeeta jokseenki jopa hemmetin ärsyttävää ikäänkuin ohjais sokeeta kännistä astronauttia, mut sit ku alkaa tottuu peli paljastuikin melko hauskaksi "avaruus-simulaattoriksi" jossa ratkotaan erilaisia puzzleja. Ragdoll fysiikat ovat välillä niin kömpelöitä että ihan sekin jo välil sai naurunkohtauksia aikaseks, niin ja pelissä on myös sohva coop joten jos on kaveri niin kaks kännistä sokeeta astronauttia tuo varmasti vielä hauskempia hetkiä.

Peli on paikoin myös melko haastava, varsinkin jos pelaa newton vai mikä olikaa vaikeusaste jossa turvavaljaat on aina laitettava avaruuskävelyllä ym eikä liikkuminen käy suinkaa niin helposti voisin vannoa että oikeessa avaruudessa liikkuminen on helpompaa kun tässä pelissä :p , assistetilla sit voi leijailla ja liikkua paljon helpommin.

 
Heavenly Bodies joka on tämän kuun yksi ilmainen plussa peli. Pelissä ohjaat astronauttia "ragdoll" fysiikoilla, alkuun on tosi vaikeeta jokseenki jopa hemmetin ärsyttävää ikäänkuin ohjais sokeeta kännistä astronauttia, mut sit ku alkaa tottuu peli paljastuikin melko hauskaksi "avaruus-simulaattoriksi" jossa ratkotaan erilaisia puzzleja. Ragdoll fysiikat ovat välillä niin kömpelöitä että ihan sekin jo välil sai naurunkohtauksia aikaseks, niin ja pelissä on myös sohva coop joten jos on kaveri niin kaks kännistä sokeeta astronauttia tuo varmasti vielä hauskempia hetkiä.

Peli on paikoin myös melko haastava, varsinkin jos pelaa newton vai mikä olikaa vaikeusaste jossa turvavaljaat on aina laitettava avaruuskävelyllä ym eikä liikkuminen käy suinkaa niin helposti voisin vannoa että oikeessa avaruudessa liikkuminen on helpompaa kun tässä pelissä :p , assistetilla sit voi leijailla ja liikkua paljon helpommin.


Tämä oli helposti paras tämän kuun plussatarjonnasta. Kaverin kanssa oli hauskaa kun toinen pelasi Newtonian -fysiikoilla, toinen sillä oletusasetuksella. Siihenhän se meni, että köytettiin itsemme toisiimme ja tämä oletuskaveri hinasi toista perässään. :D
 
Fg-D6HCXkAAs4Ks

Tune in on 09/11 at 18:00 CET for a new Indie World Showcase featuring roughly 25 minutes of information on upcoming indie games headed to Nintendo Switch!
NoE Twitter
 
Tuli vihdoin pelattuu The Medium läpi joka oli muoveis täs muutaman kk, hyvin tunnelmallinen peli ja tykkäsin "vanhan ajan" tyylistä mitä RE/Silent Hillit oli 90/2000 luvun alussa, välillä jopa pelottavia hetkiä, mutta eniten se tunnelma, ei tarinakaa mikää huono ollut. "Claw" mörkö sai kylmiä väreitä aikaseks. Varsin nerokkaita mutta suht yksinkertaisia puzzleja ja liikkuminen reaalimaailmassa ja henkimaailmassa samaanaikasesti oli varsin omaperäinen kokemus.

Ihmetyttää vaan suorituskyky PS5lla, ihan kun nyt kyseessä olisi jotenki niin hemmetin vaativa peli, ehkä onkin? Tuskin kuitenkaan, ruudulla kun ei oikee tapahdu mitään ja peli on kävelysimulaattori puzzleilla, hyvin hidasta pelaamista niin PS5lla peli välillä tökkii ihan kun jollain ps3lla yritti pelata, latausajat olivat myös ps5lle todella pitkiä. Tai sit ps5 jotkut pelit on vaan hemmotellut sekunnin kestävillä latauksilla jo niin pilalle että nykyää jos kestääkin 10-20sekunttia niin alkaa tyylii raivoo.

Peli myös kaatui useempaan otteeseen joka heitti sit johonki minne autosave nyt sattui tallentaa, väittäisin vaan että kyseessä on vaan laiska porttaus ps5.lle, itse peli kyllä oli ihan mukiinmenevää psykologista kauhua sen yhen illan mitä sitä pelasi, eikä sitä sen enempää oliskaan jaksanut. Myös helppo platina, ekalla "sokeella" läpipeluu kerralla jäi trophyistä puuttumaan vain 2, toinen speedrun perään jossa keräsin loput johon ei varmasti 3 tuntia enempää mennyt.
 
Tuli vihdoin pelattuu The Medium

Itsekin pelasin tämän joitakin päiviä sitten ps+ extran kautta ja mulle tämä oli bloober teamin heikompia tuotoksia.
Aluksi peli oli varsin kiinnostava, mutta mitä pidemmälle mentiin niin sitä enemmän se vaan alkoi tuntua työltä pelata.
Varsinkin...
sen toisen hahmon osio jossa koko pelin maailma oli vaan sitä tylsää toimisto kaapistoa kera punaisen väri filtterin ja lisäksi tuolla pelatessa ei ollut edes mitään collectibleja joten se oli vaan sitä toooodella hidasta hölkkäämistä pitkin tylsää itseääntoistavaa maisemaa

Muutenkin ne staattiset kuvakulmat ei oikein iskeneet eikä se jaetun ruudun efekti tuonut mitään positiivista lisää vaan peli olikin parhaimmillaan silloin kun joko oltiin kokonaan normi maailmassa tai sitten siellä toisella puolella. Jos tässä olisi koko peli tehty tuolla tyylillä ja perus vapaalla kameralla niin kokemus olisi ollut roimasti parempi.

Lisäksi tässä toistettiin niitä kahta mekaniikkaa kyllästymiseen asti eli ketjun katkaisu pihdeillä sekä ne "lihaseinät".
Mulla oli noiden hoitaminen automaatilla ja silti ne alkoi tympimään kun niitä oli aivan liikaa.
Lisäksi tarinan lopetus oli paska kun tekijöillä ei ollut munaa näyttää mitä siinä sitten lopulta tapahtui.

Mulla peli ei kaatunut kertaakaan, mutta kuoleman jälkeen lataus kyllä kesti kohtuu pitkään.
Ja kyllähän tuo myös nyki kohtuu usein.
 
Tuli pelattua Kaze and the wild masks.

2d tasoloikka joka on kuin mega drive tai amiga peli jota ei koskaan julkaistu, siis hyvällä tavalla.
Pelihän on ottanut todella paljon vaikutteita donkey kong countrysta ja jopa kentistä löytyvät K,A,Z,E kirjaimet on samalla tyylillä tehty.
Joka kentässä on myös kaksi enemmän tai vähemmän piilotettua portaalia bonus huoneeseen jonka läpäisystä saa kristallin puolikkaan ja kun kerää kaikki niin maailman bonus kenttä aukeaa.
Joka kentässä on myös kerättävä 100 pienempää kristallia jos haluaa hyvän lopetuksen, mutta nuo tulee yleensä täysin huomaamatta kerättyä jos tapana vaan on tasoloikissa kerätä kaikki vastaantuleva.

Kontrollit toimii mukavan napakasti, mutta suosittelen laittamaan hyökkäyksen olkanapin taakse jotta sormea ei tartte siirtää hyppynapilta.
Switch versiossa on joissakin kentissä huomattavaa nykimistä joissakin kohdissa vaikka mitään raskasta ruudulla ei näykään, mutta oletan ettei muut versiot kärsi tuosta.
Ei tuo kuitenkaan mitenkään pelaamiseen vaikuttanut.
Yhteensä tässä on neljä maailmaa joissa on 7 kenttää+pomo ja se avattava bonus kenttä.

Vaikeustasoja on normal ja casual joista jälkimmäinen antaa yhden extra hitpointin ja extra checkpointeja ja loppua kohden nuo kyllä tuli tarpeeseen.
Aikaa meni 3.5 tuntia kun ekan kerran voitin pomon ja koitin kerätä mahdollisimman paljon kaikkea ja 100% läpäisyyn meni 6 tuntia.
Visuaalisesti tämä on myös varsin nätti.
Nykyäänhän tämä on näyttänyt olevan aika usein psn storen tarjouksissa alle kympillä jos oikein muistan ja sillä hinnalla ihan helppo suositus.

 
Wobbledogs tulee tänään Switchille. Näyttää hauskalta.

Publisher Secret Mode has confirmed that Wobbledogs: Console Edition is launching for Switch today. The game is priced at $20 and takes up 1.7 GB of space.

Wobbledogs is a 3D pet simulation where you raise your own personal hive of rapidly mutating dogs, physically simulated all the way down to their guts! It’s a casual and chill sandbox experience for players of all ages who want to care for their very own virtual pets in a surprising, unique, and stress-free environment. The dogs start out relatively normal, but mutate and behave in surprising ways as the game progresses and their evolutionary lines advance.

Dogs have highly variable bodies controlled by a simulated genetics system. As they age, they periodically enter a pupal state and physically mutate. The foods they eat fill their guts with different flora, just like in the gif above. These flora influence the dogs’ mutations, letting you craft and mold them to fit your own idea of canine (im)perfection!

Dogs need a place to call home, and it’s up to you to create an appealing habitat to help them thrive. As you play, you’ll gain access to more and more objects and decorations. String together rooms and decorate them however you’d like. Give your dogs a relaxing place to sleep, set up an maze, or even cultivate a garden. There are no built-in goals, so you can prioritize whatever you like the most!

The dogs in this game are physically simulated, which adds a layer of uniqueness to almost every action they take. Two dogs with separate body structures will experience the world in different ways. They also have unique personality traits that influence the types of behaviors they tend to run and govern how they interact with other dogs and objects.

Wobbledogs is meant to be enjoyable simply to passively observe, but it’s also rewarding to interact with the dogs directly, whether that’s petting them to relieve some stress, tossing a pup around to watch it tumble through the pen, or helping your canine companion get free after it wriggled itself into a particularly tight space. These dogs try their best, but sometimes they need a bit of extra help!
 
Ylös Bottom